Hömppäblogia :)

Heippa!

Nyt kun matkustelut on hetkeks matkusteltu niin jos joku haluaa käydä lukemassa meitsin uutta tyttöhömppähää ym blogia, niin se löytyy täältä 🙂 Siellä luvassa turhaa lätinää häiden järjestelyistä sun muista jutuista ja nättejä kuvia. Yritetään silti tännekin välillä päivitellä juttuja 🙂

– Emppu

On muuten hirveen kiva kun täällä vieläkin jaksaa väki käydä lueskelemassa vanhoja tekstejä 🙂

 

Yrittäjän elämää

Matkustuksen jälkeen päätin laittaa yrityksen pystyyn ja aloittaa mielenkiintoisen elämän yrittäjänä 🙂

Tuossa noin viikko sitten sain mainokseni valmiiksi ja päätin teettää siitä 10,000 kpltta, kun haluan keskittää mainoksen tietyille alueille.

Deskhelp.fi -mainos

 

Mitä yritykseni tekee?

Tarjoan ohjelmistotuki- ja konsultointipalveluita yksityishenkilöille ja pienille yrityksille. Mikä tekee tästä palvelusta hiukan poikkeavan on se, että palvelu tarjotaan asiakkaalle suoraan hänen kotiinsa/toimitilohinsa.

Mikä teki tästä mainosprojektista mielenkiintoisen oli se että päätin ainoastaan painattaa mainoksen, mutta itse jakaa sitä ympäri Tamperetta omaan rauhalliseen tahtiini. Tänään vuorossa oli Kalevan kiinanmuuri. Kiinanmuuri nimitys tulee siitä, että talot muodostavat muurimaisen seinämän Kalevan ja Kalevankankaan väliin ja ovat neljä kerroksisia ja niissä ei ole hissiä. Muurimaisuus ei niin minua painanut, mutta hissittömyys.

Kiinanmuurin muodostavat vihreäkattoiset talot
Kuva: http://kotisivu.dnainternet.net/ktuuna/lento_32.htm

Tampereella kun on tapana puhua hyvästä liikuntasuorituksesta on tapana puhua pyynikin portaista, joita pitkin juostessa pääsee mukavasti näkötornille ”pieni” hiki otsassa. Monet urheilijat käyvät näitä portaita juoksemassa ja ihan hyvästä syystä.

Juostuani Kiinanmuurin portaita tunti kaksikymmentäneljä minuuttia joudui toteamaan, että Pyynikin portaat jäivät kakkoseksi Kiinanmuurille tai ainakin ainakin saavat jakaa kullan.

Tässä Runkeeperin tarjoama kartta tuskaisesta etenemisestäni. 🙂

http://runkeeper.com/user/120300942/activity/103449486

Uusi firma

Terve pitkästä aikaa!

Nyt päätin tulla pistäytymään, kun nyt kerta onkin jotain kirjoitettavaa. Nimittäin laitoin tässä yrityksen pystyyn. Firman nimi on Deskhelp, ja yritys tarjoaa ohjelmistotukipalveluita suoraan kotiin ja toimistoon. Palvelua toimitetaan tällä hetkellä ainoastaan Pirkanmaan aluella.

Hinnoittelu on kohtuullinen ja siitä saa vielä kotitalousvähennyksen.

Käy tykkäämässä Deskhelpistä facebook sivustolla http://www.facebook.com/deskhelp.fi.

Palveluihin ja hintoihin pääsee tutustumaan paremmin osoitteessa http://www.deskhelp.fi.

Niin ja tietenkin valokuvauspalvelu löytyy osoitteesta http://www.tuomaslindroos.com. Päivitän sivuille hinnaston mahdollisimman pian.

Seuraavalla kerralla koitetaan saada meidän reissubudjetti tänne sivustolle…

Kiitoksia ja palaillaan jälleen 😉

– Tuomas

Valokuvausjuttuja!

Heippa!

Tulin tänne nyt mainostaan Tuomaksen uusia nettisivuja ja blogia 🙂 Eli mikäli kiinnostaa niin kannattaa käydä tsekkaan Tuopin uudet projektit http://tuomaslindroos.com/ ja http://valokuvaajanarki.blogspot.com/!

Tää blogi on ollut viime viikkoina nyt vähän hiljainen, sillä työt ja muut kiireet on vienyt kaikki mehut! ”Kotiin” (eli toisten sohville :D) ollaan hyvin kotiuduttu, mutta tähän Suomen hyytävän kylmään ilmastoon ei! Kyllä nyt haikeana muistelee viime vuoden helteitä… ja suunnitellaan siis seuraavaa matkaa 😉 Hetki pitää kyllä nyt pankkitiliä lihottaa ennen kun on varaa lähteä mihinkään, mutta haaveilla ja suunnitellahan aina saa!

Tällä hetkellä tälle vuodelle on suunnitteilla muutamaa lyhyempää matkaa, kuten kyläilyä Thaikkulaan, Euroopan matkoja ystäviä tapaamaan sekä hääpukuostosmatkaa Jenkkilään. Ehkä noistakin pitää joku karsia tai sitten painaa vaan ankarasti duunia ja syödä nuudelisoppaa! Mun täytyykin teille laittaa noita meidän viime vuoden budjettijuttuja, että pääsette tekin näkeen mihin kaikkeen sitä 11 kuukaudessa ehti kaikki rahansa törsäämään ja kuinka pienellä loppujen lopuksi pärjättiinkään! Itseäkin kyllä vähän jännittää kun en oo vielä uskaltanut alkaa laskemaan…

Terkuin,
Emppu <3

Paluu Suomeen

Nyt on joulunpyhät lusittu ja alkaa päätösten aika. Me tässä Emilian kanssa ollaan kovasti koitettu miettiä mikä olisi seuraava etappi meidän elämässä, mutta vielä mihinkään kunnon päätöksiin ei olla rohdittu lähteä. Olemme kuulleet että kulttuurishokki iskisi, kun palaisimme suomeen ja sitä on tientenkin edesauttanut tämä märkä ja loskainen keli. Shokki ei kuintenkaan ollut samanlainen mikä se on ulkomailla, koska kuitenkin tiedät kaiken entuudestaan, mutta toivoisit näiden asioiden olevan toisin (esim. ilmasto, kustannukset, ihmiset jne.). Myöskin kodittomana hengailu tähän alkuun ei kohota fiiliksiä, kun joutuu hetken asustelemaan vanhemmilla eikä kunnollista omaa rauhaa pääse viettämään. No vuodatukset nyt sikseen ja pieniä muistelmia kehiin.

Eli me palasimme matkaltamme jouluksi kahdesta syystä. Emilia halusi viettää joulun ”valkoisessa” suomessa ja meidän hyvä ystävä menee naimisiin tammikuussa, jolle Emilia on kaasona. Tietenkin budjetti ja muut pikkuseikat vaikuttivat paluuseemme. Bangkokissa tietenkin kävimme teettämässä puvut häitä varten, joten viimeisinä päivinä ramppasimmekin räätälillä tiuhaan tahtiin. Morsian oli määritellyt valmiiksi mekon materiaaliksi taftin, joka ei sitten löytynytkään thaimaalaisten sanavarastossa, ja joudumme hiukan säätämään kankaan kanssa.

Minä tulen kuvaamaan häät, joten halusin jotain normaalista poikkeavaa, mikä mahdollisesti helpottaisi kuvaamista. Näitä asioita olivat; matalampi vyötäröiset housut, joissa isommat vyölenksut – helpottamaan kameran kuljetusta vyötäröllä, sekä isot kauluspaidan hihat ja leveämpi selkäosa – jotta voisin helpommin liikuttaa käsiäni.

Mikäki teetät vaatteita ulkomailla, muista varata aikaa! Niin se sanontakin menee, että hosuessa ei tule kun kusip*isiä lapsia. Mikäli haluat hyvää jälkeä, joudut varaamaan tilaukselle aikaa, koska väärikäsityksiä tulee ja vaatteita joutuu aina sovittamaan montakertaa. Meidän tapauksessa viisi päivää oli riittävä.

Lähtöpäivänä käytiin läpi rinkat ja laukut, ne mitkä eivät olleet tarpeellisia saivat jäädä. Emilia kävi ostamassa itselleen cabinlaukun, jonne saimme puskettua puvut ja muuta pientä tavaraa. Minä hankin uuden kamerarepun, jossa oli tilaa sekä kameravarusteille ja tietokoneelle. Reppu painoi reippaasti yli AirBerlinin painostandardin, joten ei auttanut muuta kun toivoa ettei checkin tyttö pyydä sitä puntaroimaan.

Onneksi matka suomeen sujui ilman ongelmia ja saimme aikasmoisen vastaanoton pitkän lennon lopuksi. Emilian äidin oli alunperin pitänyt tulla hakemaan meitä yksin, mutta kun pääsimme laukkujemme kanssa lentokentän aulaan oli siellä meitä odottamassa minun vanhempani, Miikka (joka oli meidän kanssa Pattayalla) sekä Tiia ja hänen avopuolisonsa René. Kyllä siinä hiukan pala oli kurkussa, kun melkein 12kk tauon jälkeen pääsee halaamaan omia vanhempiaan.

– Tuomas