Rantapallo

Matkamessut

Minulla ei ollut suuria odotuksia matkamessuista, mutta joitakin ilmeisesti silti, sillä olin kyllä melkoisen pettynyt messutarjontaan.

Yllättäen vietin paljon enemmän aikaa kotimaan osastolla kuin toisella puolella hallia. Tähän vaikutti toki sekin, että Suomi-alueella oli paljon väljempää kuin ulkomaiden puolella, mutta sitäkin enemmän olin vaikuttunut alueen sisällön rikkaudesta. Kotimaan matkakohteet olivat panostaneet selkeästi enemmän ja alueelta löytyi mielenkiintoista tekemistä: tarjolla oli niin ruokaa kuin viiniä, kilpailuja ja kasapäin mukaan otettavia esitteitä.

Mitä ulkomaiden osastolla oli? Lentotarjouksia, joihin pääsi käsiksi yhtä hyvin kotikoneelta. Maaosastot olivat sisällöttömiä eivätkä tarjonneet kävijöille mitään mukaan otettavaa: mielestäni on ihanaa, että ständeillä on asiantuntijoita paikalla, mutta on otettava huomioon, että monella matka saattaa olla vasta ideointiasteella ja kaivata ennen kaikkea konkreettista plärättävää. Isoista osastoista puhumattakaan, ne vaikuttivat luottavan kilpailuihin ja arvontoihin porukkaa luokseen vetävänä voimana. Vieläkin enemmän esillä olisivat saaneet olla kunkin matkajärjestäjän ja lentoyhtiön uutuudet ja vahvuudet.

Kävittekö te messuilla? Olitteko ihastuneita vai pettyneitä?

2 kommenttia

Eat Pray Love

Sain joululahjaksi Elizabeth Gilbertin kirjoittaman Eat Pray Love -kirjan ja ahmin sen muutamassa päivässä. Rakastan Italiaa ja olen aina halunnut matkustaa niin Intiaan kuin Indonesiaankin, joten kirjassa liikuttiin minulle täydellisissä maissa. Luin kirjan suomennoksen, joka oli mielestäni melko onnistunut. Gilbertin kirjoitustyyli on hauska ja nokkela, ja romaani sisälsi yllättävän paljon myös tarpeellista matkailufaktaa. Minulle esimerkiksi italian kielen historia ja rakentuminen on opintojenkin puolesta hyvin tuttua, mutta olin silti ilahtunut siitä, miten syvällisesti tuon maailman kauneimman (subjektiivisuus sallittaneen) kielen sisään kirjassa matkustettiin.

Vaikka joogaan itsekin ja olen kiinnostunut myös itämaisesta hengellisyydestä ja mystiikasta, on minun pakko myöntää, että kirjan pitkästyttävin osuus olivat Intiaa käsittelevät luvut. Mutta kun Elizabeth pääsi Balille, hengästyin taas hänen kuvailevasta kirjoitustyylistään ja upeasta tavastaan tehdä historiasta populaaria.

Pettymys oli siis suuri, kun viikko sitten menimme naisporukalla katsomaan uuden lempikirjani pohjalta tehdyn elokuvan. Juonea ei ollut vain muokattu valkokangasystävällisemmäksi, vaan oikeastaan se oli menettänyt kaiken sen, mikä mielestäni kirjassa oli ihaninta. Oli juoni millainen oli, matkakuumetta elokuva ruokki upeine maisemineen silti. Täytyy varmaan hankkia pätkä dvd:lle, jotta sen voi sujauttaa soittimeen silloin kun kaukokaipuu on pahimmillaan…

Katso traileri

2 kommenttia

Venezia

En ole vielä käynyt yhdessäkään italialaiskaupungissa, josta italialaisilla olisi yhtä monta mielipidettä kuin heillä on Venetsiasta. Myönnettäköön: turistien kansoittama, helteellä haiseva ja italialaisista lähes täysin tyhjentynyt aavekaupunki muistuttaa toisinaan enemmän Disneylandia kuin italialaisen elämäntyylin sulostuttamaa ulkoilmamuseota. Mutta on se sitäkin.

Olkoot muut mitä mieltä hyvänsä, mutta Venetsia on yksi lempikaupungeistani. Sen kohtalo on valitettava: autioitunut kaupunki rapistuu turistien kantojen alla ja kaduille vyöryvän veden voimasta, mutta maaginen se on, aavemaisella tavalla äärimmäisen romanttinenkin. Ainutlaatuisena sitä ei voi verrata mihinkään maailmassa. Se on  lumoavan kaunis, äärimmäisen hankala,  sokkeloinen ja silti puoleensavetoava, siis hyvin naisellinen kaupunki.

Välillä kaupunkiin tulee kova ikävä: tahtoisin kadota hetkeksi turistihälinästä sivummalle, kenties juutalaisgettoon, missä lapset juoksuttavat koiriaan aukiolla ja jossa vanhukset lepäilevät puiden varjoon lasketuilla penkeillä. Tai juomaan spritziä venetsialaisten suosiman baarin terassille rauhallisen kanaalin laidalle, mistä käsin voin ihailla gondolieerien käsivoimia ja venetsialaisten lähes käsittämätöntä murretta.

Gondolit

Apu kaipuuseeni löytyi joululahjapaketista ja kirjastosta: pukki toi Tessa Kirosin Minun Venetsiani -kirjan, ja kirjastossa tartuin Donna Leonin dekkariin. Leonin dekkarisarja ei ollut minulle ennestään tuttu. En ole suuri poliisikertomusten ystävä, mutta ainakin Ystävä sä lapsien -teoksissa keskityttiin enemmän italialaisen elämäntyylin kuvailuun ja yhteiskuntakritiikkiin kuin dekkarimaiseen jännitykseen. Olen joskus mielestäni lukenut, ettei Leonin kirjoja käännetä italiaksi lainkaan, sillä ne kritisoivat italialaista yhteiskuntaa niin rajusti – ja syystäkin. Aion ehdottomasti hankkia käsiini kirjasarjan loputkin osat, viimeistään sitten kun ikävä iskee. Vielä kun jostain saisi Aperolia spritzin valmistamiseksi!

Kirjat

Kirjoita kommentti

Paesi già visitati

Perheeni kanssa olen aina päässyt matkustamaan paljon, mutta itsenäisesti olen tehnyt sitäkin enemmän reissuja heti täysi-ikäistyttyäni. Alle olen koonnut matkat viimeisten neljän vuoden ajalta – lista on varsin Eurooppa-painotteinen, mutta siihen saadaan toivottavasti muutosta tämän vuoden aikana. Listalla suosikeikseni nousseista kohteista tulee varmasti myöhemmin kirjoitettua tännekin.

2010:

Latvia (Riika), Viro (Tallinna), Italia (mm. Amalfitana, Bologna, Capri, Caserta, Cinque Terre, Ferrara, Napoli, Padova, Pisa, Pompei, San Remo, Treviso, Trieste, Venetsia, Verona ja Vicenza), Ranska (Lyon), Itävalta (Wien), Saksa (Berliini)

2009:

Turkki (Istanbul), Norja (Hemsedal), Armenia, Espanja (Ibiza, Barcelona), Islanti

2008:

Thaimaa (Phuket), Italia (Venetsia, Milano, Verona), Ruotsi (Tukholma), Kreikka (Parga), Egypti (Hurghada)

2007:

Kypros (Ayia Napa), Venäjä (Pietari), Ranska (Pariisi, Montpellier)

Löytyykö teiltä samantyyppistä reissulistaa? Mikä kohde kiinnostaa eniten?

1 kommentti

La febbre

Täällä ollaan!

Viime päivinä mua on jäytänyt hallitsematon matkakuume. Säälin etenkin poikaystävääni, mutta myös Facebook-tuttujen joukkoa, joka joutuu pysyttelemään perässä ideoistani. Matkakuumeen jakaminen on parasta tehdä muiden yhtä levottomien sielujen kanssa.

Bloggailu on tuttua ennestään, pidinhän nyt jo kuopattua blogia ennen Erasmus-vaihtoani Italiassa ja toista sen aikana. Tuttuja tekstejä saattaa putkahtaa tännekin, sillä muistelot ovat joskus suunnitelmiakin ihanampia. Suunnitelmista kuitenkin aloitetaan!

Tälle vuodelle olen näet kaavaillut useampaakin ihanaa reissuja. Varmoja ovat ainakin matka Espanjaan helmikuussa, Lontooseen maaliskuussa ja pidempi reissu jonnekin kauas, hyvin todennäköisesti Balille, joulukuussa. Lisäksi toivoisin kovasti pääseväni tänä vuonna pääseväni myös Norjaan ja Müncheniin ystäviä tapaamaan sekä New Yorkiin for no particular reason. Niin, ja Italiaan, tietysti. Ai niin, ja suosikkisaarelleni Ibizalle.

Tätä tahtia on takuuvarmasti jotain, mistä blogiin kirjoittaa.

Kirjoita kommentti