Browsing Tag

Portugal

Yleinen

Sateisen Lissabonin parhaat palat

tiistai, huhtikuu 17, 2018

Sain nauttia hurmaavasta Lissabonista kokonaista kolme päivää, joina sadepilvet näyttäytyivät minulle enemmän kuin aurinko. Onneksi en ole tehty sokerista vaan laitoin reippaasti tassua toisen eteen ja annoin kaupungin hurmata minut. Sateen vuoksi liikuin myös kaupungin yellow bussilla – hop on hop off. Tämän Yellow bussin toisesta kerroksestahan onnistuin sen puhelimenikin vahingossa pudottamaan. Olin laittavinani puhelinta taskuuni, mutta se onkin lipsahtanut bussin kaiteen yli maahan.

Sateisen Lissabonin parhaat palat minulle tällä matkalla tarjosivat :

* Alfaman kujat – katso edellinen postaukseni

* Raitiovaunut ja funikulaarit

* Kaupungin aukiot ja niiden kiveykset

* Belem ja Pasteis de Belemit

* Qiosquet

RAITIOVAUNUT JA FUNIKULAARIT

 

Raitiovaunut ovat vaan niin Lissabonia. Niitä näkyy koko ajan ja ovat tietenkin hyvin käteviä liikkumisvälineitä seitsemälle kukkulalle rakennetussa kaupungissa. Raitiovaunu numero 28 kulkee kaupungin ympäri ja on hyvin suosittu sekä paikallisten että turistien liikuttamisessa. Ensimmäisenä aamuna lähdin hyvin varhain liikkeelle ja ensimmäisenä minua tuli vastaan raitiovaunu numero 28. Raitiovaunun kuljettaja vilkutti minua nousemaan mukaan matkaan mutta en osannut vielä sillä hetkellä ajatella kuinka järkevää se olisi ollut. Raitiovaunu oli vielä tyhjä kello puoli kahdeksan aamulla. Sen jälkeen en nähnytkään sitä kertaakaan tyhjänä vaan aina TÄYNNÄ. Eikä yksikään kuljettaja enää uudestaan minua houkutellut matkaan.

 

KAUPUNGIN AUKIOT

 

Praça do Municipio, Praça do Comercio, Praça da figueira, Rossion aukio, Praça dos Restauradores, nuo kiveykset, sateesta kiiltäviä ja kauniita. Jokaisen reunamilla voisi aurinkoisena päivänä istua ja nauttia näkymistä ja kaupungin hulinasta.

 

BELEM JA PASTEIS DE BELEM

Kauniin Torre de Belemin lisäksihän Belemiin on mentävä noiden suussa sulavien leivosten vuoksi. Tuohon ravintolaan, jossa valmistetaan ne aidot Pasteis de Belemit on aina jono. Jonotus sujuu onneksi sutjakkaasti. Muista yksi ei riitä, leivoksia täytyy syödä vähintään kaksi ja jopa muutaman kerran Lissabonin vierailun aikana. Muualla Lissabonissa leivokset kulkee nimellä Pasteis de nata.

 

QIOSQUET

Continue Reading

Yleinen

Lissabon & Rappioromantiikkaa

sunnuntai, huhtikuu 15, 2018

ALFAMA

Lissabonin kuvia on paljon. Hirveän vaikea aloittaa purkaminen ja valitseminen. Kännykkään jäi paljon kuvia, joita olin ajatellut julkaista täällä jo heti siellä paikan päällä, no se suunnitelmahan murentui sen kännykän kadottamisesta myötä. Jostain täytyy kuitenkin aloittaa ja vien teidät Alfaman kujille näin alkajaisiksi. Nämä kujat olivat ehkä kuvauksellisesti ne, joita odotin eniten ennen matkalle lähtöä. Tervetuloa tunnelmiin kuvieni kautta.

KORKEUSEROT

Alfaman vanhan kaupungin korkeuserot tuntuu jaloissa ja pohkeissa. Mukavia pieniä kujia ja upeita näköaloja saa kuitenkin palkaksi kun viitsi laittaa tassua toisen eteen. Valitettavasti tuona ensimmäisenä päivänä tosiaan satoi lähes koko päivän ja tiedostin selvästi, että joku Alfaman ominainen tunnelma jäi näkemättä ja kokematta. Mitä sitten jäi puuttumaan? Aurinko ja sen kujille tuomat ihmiset ja pienen pienten kahviloiden ja baarien aukeaminen. Viimeisenä päivänä aurinko näyttäytyi ja saman tien paikassa oli ihan eri kuhina. Voin vain kuvitella mitä se on kesällä, ai että silloin olisi ihana maleksia noilla kujilla ja istahtaa välillä virkistäytymään.

RAPPIOROMANTIIKKAA

Lissabonin kaakeleilla koristellut talot sai minut kompastelemaan vähän väliä, kun kävelin pää pilvissä enkä ollenkaan muistanut katsoa alas tielle. Kaakeleiden kirjo ja graffitien runsaus ihastutti. Ihme ja kumma, että palasin matkalta jalat ehjänä. Minulla kun on taipumusta kompastella ja reväyttää nivelsiteeni.

ALFAMAN NÄKÖALATASANTEET

Miradouro de Senhora do Monte 

Miradouro de Santa Luzia 

Näköalatasanteilta todella näkee kaupungin kattojen ylle ja näyttivät muutenkin olevan paikallisten sekä turistien kokoontumispaikkoja. Jokaisella tasanteella olisi ollut tarjolla virkistäytymistä jos ei olisi satanut. Minusta matkoilla se on yksi parhaimpia hetkiä kun voi istahtaa katselemaan ja imemään itseensä kaupungin ja maailman menoa, ilman kiirettä mihinkään.

HURMAAVA on sana, jolla kuvailisin Lissabonia jos saisin käyttää vain yhtä sanaa.

Hurmaako rappioromantiikka sinut ?

💋 & kram

 

Yleinen

Lost in Lissabon

torstai, huhtikuu 12, 2018

LOST  –  HÄVINNYT  –  KADONNUT

En minä, vaikka tämä kaunis kaupunki olisi kyllä voinut nielaista minutkin, vaan puhelimeni.

Sinne meni numerot, kuvat, muistot – puoli elämääkö ?  No ei toki, se on vain materiaa, mutta mutkistaa kummasti asioita. Erityisesti kun olet ulkomailla, olet aika pimennossa. Suomessa kävelisin kauppaan, ostaisin uuden puhelimen, hoitaisin liittymä asiat ja miettisin raha – asiota myöhemmin. Onneksi  minulla on tämä tabletti mukana tällä kertaa, muuten olisin ollut täysin riekaleina. Pieni paniikki ehti kuitenkin iskeä, erityisesti kun tarvitsen puhelinta tavoittaakseni rakkaan äitini. Äiti pyytää ja vaatii päivittäisiä kuvia ja tarinoita matkoiltani. Mutta hän on hyvin rajoitetusti mukana sosiaalisissa medioissa, jonne minulla on tämän tabletin myötä pääsy.  Toki voisin ostaa uuden puhelimen täältä ja prepaid kortin, mutta enhän minä enää muista yhdenkään ihmisen numeroa. Olemmeko jo liikaa tuon älypuhelimen vankeja, onko se jo kasvanut osaksi kehoamme ?

Onko teillä vastaavia kokemuksia, miten olette selvinneet ?

Kaikki kuitenkin järjestyy, ystäväni mobilisoituivat ilmoittamaan asiasta äidille. Tänään hänelle on  nuori mies käynyt asentamassa puhelimeen messengerin. Toinen hyvä ystävä jopa soitti messengerin kautta ja ilmoitti lähettävänsä vaimonsa yöksi äidin luokse !

Joudutte siis odottamaan niitä oikeita tunnelmia ja kuvia täältä Lissabonista. Kaikki tänne tarkoitetut kuvat olivat puhelimessani. Olin niin haaveillut istuvani terassilla ja hehkuttavani teille tunnelmia täältä. Kuvia on kuitenkin paljon kamerassa, joten nuo hätä niin sanotusti. Olen miettinyt tämän loman aikana, onko tässä mitään järkeä kuljettaa enää kameraa mukana kun puhelimella saa niin hyviä kuvia ? Arvatkaa mitä mieltä olen juuri nyt ?

Seuraavat Lissabon kuulumiset, kuvat ja tunnelmat tulee sitten koti Suomesta.

💋 & kram

 

Yleinen

Lissaboniin saapuminen

tiistai, huhtikuu 10, 2018

Terveisiä Lissabonista !

Saavuin Lissaboniin eilen yhdentoista aikaan illalla. Ensimmäisenä jännitysmomenttina jouduin odottamaan, tuleeko laukkuni vai ei. Lentoni kulki Amsterdamin kautta vajaalla 50 minuutin vaihdolla. Sain kun sainkin huokaista helpotuksesta, laukkuni tuli !

Olin lukenut takseista etukäteen. Pitää varoa pimeitä takseja, niitä kun on kuulemma vaikea erottaa virallisista takseista. Rohkeana suuntasin ulos ovista kylttien osoittamaan suuntaan. Eipä siellä ollut kuin yksi piiiiiitkä jono, jota oli ohjaamassa poliisi. Sain kuskikseni jo selvästi eläkeiässä olevan taksikuskin. Nostin laukkuni itse auton takakonttiin, koska laukun kantamisestakin oli varoitettu, että siitä joutuu maksamaan ylimääräistä. Kuljettaja huokaili ja pudisteli päätään kun annoin osoitteen. Elekielestä olin ymmärtävinäni, että majapaikkaani kadulle ei voi ajaa. Taas piti jännittää. Olihan kello jo paljon ja jostain olin lukenut yöelämän saattavan olla häiriöksi alueella ja ties sitten minkälaista porukkaa majapaikkaani liepeillä pyörii. Majapaikkani sijaitsee Barro Altossa – yläkaupungissa.

Taksimatkan aikana katselin maisemia ja Lissabon näyttäytyi valtavalle. Olin kartasta katsonut keskustan ja nähtävyyksien olevan ihan hallittavalla aluella, mutta yöllä ei tuntunut sille ja kaupunki näyttäytyi suurkaupunkina, jossa en nähnyt ollenkaan sitä rappioromantiikkaa mitä olin odottanut. Kyytiini maksoi yksitoista euroa ja jotain, olin lukemani juttujen perusteella varautunut sen maksavan noin kolmekymmentä euroa. Kuski meni varmaan niin hämilleen kun hullu Suomalainen nainen heitti laukkunsa takakonttiin itse, että unohti laittaa kaikki mahdolliset ilta – ja yölisät mittariin.

Siihen minut sitten jätettiin keskelle mäkeä ja kädenheilautuksella, että tuonne päin. Minähän lähdin raahaamaan laukkuani osoitettuun suuntaan. Löysin kadulta oikean numeron, mutta totesin ettei se voi olla oikea. Hetken valtasi tunne, että eikä. Ei ristin sielua missään, alueenhan pitäisi olla alkuiltojen yöelämän keskus. Jätin laukun, kiipesin portaita ja tulin aukiolle, jonka tunnistin kartasta, jota olin lukenut. Huokasin helpotuksesta ja ajattelin ettei se majapaikan osoite voi olla kaukana. Kaksi miestä ilmestyi ei mistään ja samalla katsoin laukkuani portailla, jonne olin sen jättänyt. Onneksi miehet hävisivät ei mihinkään yhtä nopeasti kuin olivat ilmestyneet. Lähdin takaisin sinne suuntaan mihin minut oli jätetty ja kuinka ollakaan majapaikkani oli heti se poikkikatu mihin minut oli jätetty. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Seuraavaksi sadetta ja rappioromantiikkaa

💋 & kram