• Matkatarjoukset:
Valikko

Vietnam – Hanoi pt III ja kaikki loppuu aikanaan

Vihdoin kotona. Ihan ensiksi haluan kiittää sitä aasialasta perhettä, jolla on suuri tarve kasvattaa lapsensa länsimaiseen tyyliin. 5 -vuotiaista kaksoistytöistä kasvaa varmasti vahvoja ja menestyviä nuoria naisia, kun heidän lapsuudessaan heidän on annettu olla lapsia eikä vapautta toteuttaa itseään ole rajoitettu. Edellä mainittu tarkoittaa myös sitä, että lapsilla on oikeus 12 tuntia Hanoista Varsovaan, potkia edessä istuvien matkustajien selkänojia, läpsiä heitä penkin yli päähän ja käydä vielä tunkemassa ne pienet sormensa hellästi edessä istuvan kylkiluiden väliin, jos näyttää että tämä tylsä valkonaama tuntuu nukahtaneen liian syvään kaikista edellä mainituista yrityksistä huolimatta.

Ja ei, en liioittele edes 5 minuuttia, kun kerron että tätä toimintaa kesti KOKO lennon ajan. Mitenkään kenenkään kasvatustapoihin puuttumatta, en voi ymmärtää, miten voi olla vaikeaa saada lapsi istumaan koneessa alas, puhumattakaan saada heitä tajuamaan että se edessä istuva ei TODELLAKAAN tykkää siitä kun penkkiä potkitaan. Ja kerrottakoon että kyseessä oli yölento, jolloin on aivan normaalia että pienet lapset nukkuvat. Mutta ei, aasialainen äiti vain näyttää että lapset ovat lapsia, ja lapset ovat pieniä, kun asiasta MUUTAMAN kerran ystävällisesti huomautettiin. No shit, Sherlok, mutta kai ne silti käyttäytyä voivat?!? Ja sen 12 tunnin lennon jälkeen odottelimme 12h Varsovassa jatkolentoa kotiin. Ja ettei reissu olisi jäänyt ilman lopullista silaustaan, oli tietysti Varsova-Helsinki välillä mukana pieni vauva jonka korvat eivät ole tottuneet vielä lentämiseen. Uskallan väittää että lapsen keuhkot ovat todella loistavassa kunnossa, koska kuka tahansa ei pysty huutamaan sillä volyymillä 120 minuuttia putkeen!

Jep, kun nyt olen nätisti kertonut että lentäminen ei aina ole mukavaa, ja vielä yritän selittää että lapset ovat oikeasti mielestäni ihan mukavia, voidaan siirtyä viimeisiin hetkiin  reissulla ja Hanoissa :)

Halon Baysta ”kotiuduttuani” suuntasin tutuksi tulleeseen Prince 79 hostelliin, josta reissu oli myös aloitettu. H oli omien seikkailuidensa jälkeen ehtinyt hotellille jo aikaisemmin, joten minun ei tarvinnut muuta kuin raahata rinkka huoneeseen, ja alkaa suunnittelemaan seuraavaa aktiviteettia. Retki vei sen verran mehuja, että päädyimme porukalla (kyllä, Sapaan jääneet ystävät olivat ikävöineet meitä niin paljon että olivat valuneet perässämme takaisin hanoihin :) )vain syömään, ja pojat toki viimeisen illan kunniaksi kaljottelemaan tutuksi tulleeseen kaljakulmaan.

 

Hostelli oli varattu vielä torstai-perjantai yöksi, koska kone lähti vasta puolenyön paikkeilla. Koska huoneen hinta ei päätä huimannut, oli vain mukavampaa ja helpompaa maksaa vielä yhdestä yöstä, ja pitää kamat levällään koko päivä. Koska aikaa oli vielä reilusti jäljellä, suuntasimme Ho Chi Min -mausoleumiin, (H:n jäädessä potemaan alkavaa Denguekuumetta/Ebolaa/Malariaa, tai vain perinteistä flunssa kuumetta). Vielä ei ole selvinnyt mikä edellä mainituista H:ta vaivaa, ja tietysti rakastavana tyttöystävänä kerroin yksityiskohtaisesti kyseisten sairauksien oireet ja uskomukseni H:n niihin sairastuneen :D ) Halon Baysta mukaani oli tarttunut Englantilainen pariskunta, jotka ovat reissussa vuoden päivät. Tietenkään en ole kateellinen, vaan onnellisena istun nyt äidin keittiössä ja mutusta ruisleipää ja juon kunnon suomalaista kahvia kunnon suomalaisella maidolla ;) Chris ja Mo olivat aivan mahtavia, ja uskon todella lunastavani luvatun vuodepaikan Lostwithielissä! Haittaa ei tehnyt sekään että Chrisin kanssa saimme tunteja kulumaan jutellessa matkustamisesta ja valokuvaamisesta :)

Mukavan iltapäivän jälkeen suuntasimme vielä viimeiselle aterialle joka käsitti normaaliin tapaan heinäsirkkoja alkupalaksi, ja pääruokana lautaselleni eksyi sammakon koipia ja krokotiilen lihaa. Alkupalat eivät muulta maistu kuin rasvalta ja mausteelta, mutta ajatus heinäsirkasta suussa, noh, ei mennä siihen sen tarkemmin :D Sammakko on kuin kanaa, mutta pirusti kalliimpaa, eli olempahan kokeillut mutta jatkossa taidan valita broilerin. ja se krokotiili, melko sitkeää ja melko mautonta. Mutta tulipahan kokeiltua. Reissu on muutenkin ollut melko kulinaristinen, joten on mukava olla taas kotona nauttimassa äidin tekemää italian salaattia, puhumattakaan lihapullista ja perunamuusista :D

Pohjois-Vietnam oli mielenkiintoinen, jännittävä, erilainen, likainen, harmaa, enimmäkseen kolea näin helmikuussa, kaunis, ystävällinen, tyly, ja herkullinen. Kauniita maisemia riitti niin matkalla Sapaan, kuin Halong Bayssa. Yhteenvetona, voin ehdottomasti suositella reissua niille jotka nauttivat vuoristoseuduista ja aasialaisesta kulttuurista. Hanoi on suurkaupunki Aasiassa siinä missä Bangkok tai Kuala Lumpur. Itse koen ihmisten olevan ystävällisempiä esim. Laosissa, ja samaa mieltä taitavat olla muutamat muutkin. Mutta ei sitä palvelualttiutta Vietnamistakaan puutu :)

Etelä-Vietnam jää ehdottomasti listalle, ja katsotaan jos samalla reissulle saisi Kambodzan. Nyt hetki kotona, ja sunnuntaina kohti Belgiaa ;)

Vietnam – Halong Bay

Reppu reissaamiseen pitää sisällyttää aina jotain turistia. Tällä kertaa omalle kohdalleni otin miljoonien vaihtoehtojen seasta 2 päivän 1 yön mittaisen retken Halong Bayhin. Hanoissa on satoja yrityksiä jotka tarjoavat retkiä ko. paikkaan. Mahdollisuuksia on monia ja hintoja vähintään yhtä monta. Kannattaa siis kierrellä ja kysellä, jos ns. valmisretkille haluaa osallistua. Monet hotellit käsittävät myös ns. matkatoimiston, ja siitä on hyvä aloittaa. Oman hotellin asiakkaita kun aina välillä suositaan.

 

Oma reissuni alkoi heti aamusta mini-bussi kuljetuksella hotellilta Halong Bayn -satamaan. Laiva jolla retki oli tarkoitus tehdä oli juurikin sellainen mitä olin kuvitellut. Mutta ei ehkä ihan sellainen, mitä esitteet olivat luvanneet :) Pienen jännityksen reissuun tekee tieto siitä kuinka usein laivoja/veneitä uppoaa lahden alueella. Yleisimmät syyt onnettomuuksiin ovat laivojen todella surkea kunto tai liian täyteen ahdetut laivat. Koska nyt olen jälkikäteen tätä kirjoittelemassa, voitte arvata että omalle kohdalleni moista seikkailua ei sattunut :) Halong Bay sijaitsee itä-rannikolla noin 3 tunnin ajon päässä Hanoista. Alue kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin, eikä suotta. Kun näkee karstivuorten kohoavan merestä, ei ihailulla (jälleen kerran) ole rajoja. Olin onnekas, ja sain oman hytin, joka pienen palautteen jälkeen vaihtui nopeasti vielä astetta paremmaksi. Kun kaikki olivat asettuneet laivaan (meitä oli kaikkiaan 13 henkeä) ja nauttineet lounaan, suuntasimme kohti ulappaa ja lähellä sijaitsevaa saarta. Saaren uumenista löytyi hieno luola, jonka kattoa sekä seiniä koristi upeat tippukivet.

 

Samalle päivälle sisällytettiin vielä mahdollisuus kajakointiin, mikä tietenkin piti hyödyntää. Vaikka aikaa moiseen käytettiin melko vähän, jäi kuitenkin hyvä mieli kun edes hetkeksi pääsi tuntemaan olonsa pieneksi, taivaisiin kohoavien saarien välissä.

Ilta menikin hyvässä seurassa päivällisen ja vapaa-ajan merkeissä. Retkelle mukaan lähtenyt porukka oli yllättävän samanhenkistä, joten oli todella mukavaa viettää iltaa yhdessä.

 

Aamu valkeni harmaan ja aamupalan jälkeen pysähdyimme jälleen yhdelle saarista. Kiipesimme huipulle ja maisemat olivat kaiken sen arvoiset. Halong Bay levittäytyi upeana edessä ja hetken oli ihana vain olla hiljaa ja nauttia maisemista. Aamureippailun jälkeen suuntasimme jälleen merelle, pääsimme tutustumaan Vietnamilaisen keittiön saloihin kevätrullien muodossa, ja pakko myöntää että kyllä meillä länsimaalaisillakin oli rullien teko ihan hyvin hallussa :) Lounaan ja rullien jälkeen saavuimmekin takaisin rannalle, ja suuntasimme mini-bussin Hanoihin.

 

 

Mahtava reissu, ja ainakin itse kuvittelen saaneeni tällä kertaa valmiista paketista enemmän irti, kuin jos olisin yrittänyt alueelle omin päin. Hinta oli ehkä vähän suolanen suhteessa reissuun joten en voi kuin painottaa alussa mainitsemaani ”etsi vaihtoehtoja, selvitä hintoja” -systeemiä. Mutta toisaalta, en ihmettele että osa lahdesta tosiaan kuuluu  UNESCOn listalle, koska maisemat olivat todella sen 80 dollarin arvoiset, minkä itse reissusta pulitin.

// Info Halong Baysta täältä

Vietnam – Hanoi pt II ja käärme testissä

Jälleen Hanoissa. Yö meni leppoisasti uni-bussissa (surkea käännös!), eli bussi johon on rakennettu kolmeen jonoon sänkyjä, kahteen kerroksen. Mielenkiintoista? Kyllä! Mukavaa? Ei todellakaan! Toki voittaa normaalin bussimatkustamisen mennen tullen, ja huomattavasti edullisempaa kuin junalla liikkuminen. Bussi + juna Sapasta Hanoihin kustantaa yhteensä noin 25-30 euroa. Uni-bussi suoraan Sapasta kustansi n. 14 euroa. Eli säästöä ja uusia kokemuksia. Epämukava yö oli todella sen arvoinen :)

Hanoissa oltiin ennen kuutta aamulla mikä aiheuttaa pientä ongelmaa jos ei majoitusta ole varannut etukäteen (eli me). Käytiin nappaamassa aamupala ja epätoivoinen kierros avoinna olevista hostelleista ja hotelleista. Hanoissa monet, varsinkin edullisemmat, majoituspaikat sulkevat ovensa (kirjaimellisesti) yöksi. Joten kuuden pintaan ei moni paikka ollut auki, ja koska pitkän yön jälkeen emme jaksaneet odotella kamojemme kanssa muutamaa tuntia, päädyimme mukavaan ja siistiin (lue. kallis verrattuna edellisiin majoituksiin) hotelliin, jonne pääsimme nukkumaan ja kuumaan suihkuun. Mahtavuutta :)

Kun akkuja oli hetki ladattu, suuntasimme keskustan vieressä sijaitsevaan lähiöön. Jep, kuulostaa jännältä. Lähiö itsessään oli melko mitäänsanomaton. H:n kanssa saimme taas mukavasti tuijottelua ja naureskelua osaksemme, mutta siihen alkaa jo tottua. Syy seikkailuun oli paikan ravintolatarjonta. Jokainen voi miettiä, mitä alla olevissa kuvissa on tarjolla :)

Jep, kobrahan se siinä. Allekirjoitanut on täten juonut kobran verta, ja syönyt sen lihaa. H miehisenä miehenä veti vielä kärmeksen edelleen sykkivän sydämen parempiin suihin. Itse en saanut, koska se kuulemma on miesten juttu :D Arvio, veri lantrattuna pieneen määrään paikallista vodkaa; ajatus: melko kuvottava, maku: hyvin alkoholipitoinen, meni alas, ilman pahempia naaman vääntelyitä. Liha; ajatus: edelleen melko vastenmielinen, koostumus: todella sitkeä, maku: mitäänsanomaton. Meni alas useampaankin kertaan muutamassa eri muodossa. Ei aiheuta kylmiä väreitä eikä naaman vääntelyitä :)


Että sellainen seikkailu. Jokaisella reissulla on jotain erikoisuutta päästävä kokeilemaan, ja tällä kertaa onni suosi matelijoilla. Hintaa kobralle tuli noin 20 euroa. Eli todella hintavaa, mutta se oli tiedossa jo etukäteen. Kuningas kobra, jota pääsimme maistamaan, on muuten se kovimmista kovin juttu :)

Vietnam – Sa Pa part II

Viimeisiä viedään Sapassa. Tänään alkaa H:lla ja itselläni matka kohti Hanoita, ja toinen puoli porukkaa jää nauttimaan vielä vuoristoilmasta. Joillakin kun loma kestää vain sen vaivaisen kaksi viikkoa *pöh* Eilen tosiaan käytiin H:n kanssa retkeilemässä henkeäsalpaavassa vuoristossa. Olimme jo Sapaan tullessamme ”tutustuneet” erääseen paikalliseen vuoristo naiseen, ja hänen ystävällisestä kutsustaan pääsimme tutustumaan juuri hänen kyläänsä, kotiinsa ja perheeseensä. Vain H ja minä, sekä paikalliset ihmiset. Parin tunnin kävely kohti kylää isompia teitä ja pieniä polkuja pitkin tuntuu tänään jaloissa. Mutta oli sen arvoista. Meille tarjottiin ruokaa, joka oli tyypillistä vuoristolaisten ruokaa. Riisiä, kasviksia, kananmunaa ja lihaa. Todellinen herkkuateria, ja kyllä se melko nöyräksi vetää kun tietää kuinka köyhä perhe on ja silti he tarjoavat meille lähes juhla aterian. Pientä eroa oli havaittavissa kotimaiseen ruokailuun. Meillä ehkä melko harvinainen näky että kaikki istuvat pöydän ääressä. Ja se kaikki käsittää myös koiran, kissan ja pari ankkaa :) Iltapäivästä suuntasimme takaisin Sapaan ja onneksemme teimme sen matkan kulttuuriin sopivasti moottoripyörän kyydissä. Sen verran ylämäkeä olisi ollut, että tämän päivän ”jumittuneet jalat” olisivat voineet olla myös ”kuolleet jalat”. Aivan mahtava päivä, ja kiitollisena kaikesta H:n kanssa lahjoitimme mielestämme sopivan summan rouvan talouskassaan. Mielummin näin päin. Saimme todella paikallisen oppaan, emme loukkaa ketään, koska saamme kutsun saapua kylään, ja raha päätyy oikeasti perheelle, eikä välikäsille (jotka toki ovat myös paikallisia yrittäjiä, oletan). Illalla istuimme porukalla ”viimeistä iltaa”. Pojat yllättäen kaipasivat taas paikalliseen olut kulmaukseen, jonka omistaja muistaa jo minun juovan kokista, ja jonka koira on tuottanut meille suurta huvia ja huolta viime päivinä. Haukku nimittäin sinkoilee pitkin paikallista katua autojen ajellessa ohi, ja lähes yli. Ja miten sattuikaan, oli pikku B:n tassuun sattunut eilen haaveri ja neiti paineli menemään 3 jalalla. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa. Koirista puheen ollen, täällä näkee niitä paljon, ja onneksi suurinosa näyttää olevan lemmikkejä. Vaikka tunnustettakoon että Hanoin kadulla ei jäänyt valitettavasi epäselväksi mikä vartaassa pyöri. Mutta ymmärtääkseni koiran syöminen on nykyään todella harvinaista, ja siitä kertoo myös se että ainoa kerta kun minulle ei ole annettu lupaa ottaa valokuvaa (kysyn lähes aina saanko kuvata) on juurikin kyseinen kerta vartaan luona. Reissulla kohdatuista eläimistä tulee oma kuva-juttunsa Pipa’s -blogin puolelle, kunha lentokoneen pyörät nousevat Vietnamin pinnalta. Koska menin lupaamaan kattavaa eläin postausta pienelle neidille etelä-suomeen, on sellainen tosiaan luvassa :) Ja voi sitä kissojen ja haukkujen määrää, mutta onneksi sekaan on eksynyt myös monia muita eläimiä :) Nyt nauttimaan viimeisistä hetkistä raikkaassa vuoristo ilmassa, ennen 12h bussimatkaa takaisin Hanoita ja sen saasteita, sekä härdelliä :)

Vietnam – Sa Pa part I

Sapassa vielä ja edelleen. Tänne saavuttiin keskiviikkona puolen päivän jälkeen ja jo pelkkä ajo-matka mini-bussilla Lao Caista pieniä vuoristoteitä pitkin oli henkeäsalpaavan upea. Maisemaa ei voi kuin hehkuttaa, joten antaa sen osalta kuvien puhua puolestaan. Ja koska en ole ammattilaiskuvaaja, lisätkää kuviin vielä kymmenen kertaa enemmän sävyjä, tunnelmaa ja tuoksuja, niin pääsette lähelle sitä miltä tuntuu seistä auringon noustessa hotellin parvekkeella.

Mitä Sapassa voi sitten tehdä? Kaupungissa seikkailusta on hyvä aloittaa, ja mahdollisuudet luonnossa ovat lähes rajattomat. Vaellukset lähi kyliin, ovat se must juttu, mutta jälleen kerran olemme erilaisia nuoria ja jätimme maksetut turistivierailut väliin. Huomenna teemme retken vähän toisella tapaa. Mutta siitä lisää myöhemmin :)

Sää on ollut enemmän kuin upea. Kanadalaisen pariskunnan kertomukset lumisesta Sapasta, jossa on vain muutama aste plussaa oli varmasti keksitty. Koska koko kolme päivää mitä nyt on kaupungissa ehditty olemaan, on mittari hiponut 30 astetta ja aurinko paistanut riittävästi terveellisen rusketuksen saamiseen (suojakerroin 50 iholla). Eli vihdoin sitä valoa ja lämpöä :)

Sapa on vuoristokylä, josta on kasvanut turisti kaupunki. Länsimaalaisia ei hirveästi ole juuri nyt ollut, mutta viikonloppua kohden mentäessä turistien määrä lisääntyy. Paikalliset hill-tripe -ihmiset ovat ymmärtäneet valkoisen ihmisen ja erityisesti sen valkoisen ihmisen lompakon päälle. Jakeluun vain ei mene lause ”ei en tarvitse laukkua/ housuja/ soitinta/nauhaa/ huivia”. Paikalliset olettavat että koska rahaa on (kuten meillä kaikilla opintotuen varassa elävillä :) ) niin sitä ostetaan mitä vain pelkästään sen ostamisen takia. Ja jos ostat yhdeltä, olet velvollinen ostamaan myös toiselta. Vaikka sitten sen saman tuotteen. Yritä siinä sitten selittää että olet rinkan kanssa liikkeellä, ja tila on todella rajallinen. Kun ei muuten paljoa kiinnosta! :)

Mutta on paikallisissa paljon myös mukavia piirteitä. Vaikka myynti menee välillä ehkä hieman yli, ovat he yleensä kovin ystävällisiä, avuliaita sekä erittäin hymyileviä ja nauravia. Kun paikallinen black h’mong ihminen kikattaa vieressä vaalealle tukalleni, en voi muuta kun yhtyä nauruun. Ja kuulisittepa, kun sama käy H:lle. Aikuinen mies, ja kikattaa vanhan naisen kanssa. Hulvatonta! :)

Sapa on ehdottomasti ollut reissun kohokohta tähän mennessä. Tarkoituksena on vielä nähdä muutama paikka ennen lentoa kotiin, ja Sapastakin on vielä paljon tarinoita… ja niitä kuvia :) Palataan siis vielä myöhemmin!

// Sapasta virallista infoa täältä ja täältä (jälleen in english)