• Matkatarjoukset:
Valikko

Vietnam – Sa Pa part II

Viimeisiä viedään Sapassa. Tänään alkaa H:lla ja itselläni matka kohti Hanoita, ja toinen puoli porukkaa jää nauttimaan vielä vuoristoilmasta. Joillakin kun loma kestää vain sen vaivaisen kaksi viikkoa *pöh* Eilen tosiaan käytiin H:n kanssa retkeilemässä henkeäsalpaavassa vuoristossa. Olimme jo Sapaan tullessamme ”tutustuneet” erääseen paikalliseen vuoristo naiseen, ja hänen ystävällisestä kutsustaan pääsimme tutustumaan juuri hänen kyläänsä, kotiinsa ja perheeseensä. Vain H ja minä, sekä paikalliset ihmiset. Parin tunnin kävely kohti kylää isompia teitä ja pieniä polkuja pitkin tuntuu tänään jaloissa. Mutta oli sen arvoista. Meille tarjottiin ruokaa, joka oli tyypillistä vuoristolaisten ruokaa. Riisiä, kasviksia, kananmunaa ja lihaa. Todellinen herkkuateria, ja kyllä se melko nöyräksi vetää kun tietää kuinka köyhä perhe on ja silti he tarjoavat meille lähes juhla aterian. Pientä eroa oli havaittavissa kotimaiseen ruokailuun. Meillä ehkä melko harvinainen näky että kaikki istuvat pöydän ääressä. Ja se kaikki käsittää myös koiran, kissan ja pari ankkaa :) Iltapäivästä suuntasimme takaisin Sapaan ja onneksemme teimme sen matkan kulttuuriin sopivasti moottoripyörän kyydissä. Sen verran ylämäkeä olisi ollut, että tämän päivän ”jumittuneet jalat” olisivat voineet olla myös ”kuolleet jalat”. Aivan mahtava päivä, ja kiitollisena kaikesta H:n kanssa lahjoitimme mielestämme sopivan summan rouvan talouskassaan. Mielummin näin päin. Saimme todella paikallisen oppaan, emme loukkaa ketään, koska saamme kutsun saapua kylään, ja raha päätyy oikeasti perheelle, eikä välikäsille (jotka toki ovat myös paikallisia yrittäjiä, oletan). Illalla istuimme porukalla ”viimeistä iltaa”. Pojat yllättäen kaipasivat taas paikalliseen olut kulmaukseen, jonka omistaja muistaa jo minun juovan kokista, ja jonka koira on tuottanut meille suurta huvia ja huolta viime päivinä. Haukku nimittäin sinkoilee pitkin paikallista katua autojen ajellessa ohi, ja lähes yli. Ja miten sattuikaan, oli pikku B:n tassuun sattunut eilen haaveri ja neiti paineli menemään 3 jalalla. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa. Koirista puheen ollen, täällä näkee niitä paljon, ja onneksi suurinosa näyttää olevan lemmikkejä. Vaikka tunnustettakoon että Hanoin kadulla ei jäänyt valitettavasi epäselväksi mikä vartaassa pyöri. Mutta ymmärtääkseni koiran syöminen on nykyään todella harvinaista, ja siitä kertoo myös se että ainoa kerta kun minulle ei ole annettu lupaa ottaa valokuvaa (kysyn lähes aina saanko kuvata) on juurikin kyseinen kerta vartaan luona. Reissulla kohdatuista eläimistä tulee oma kuva-juttunsa Pipa’s -blogin puolelle, kunha lentokoneen pyörät nousevat Vietnamin pinnalta. Koska menin lupaamaan kattavaa eläin postausta pienelle neidille etelä-suomeen, on sellainen tosiaan luvassa :) Ja voi sitä kissojen ja haukkujen määrää, mutta onneksi sekaan on eksynyt myös monia muita eläimiä :) Nyt nauttimaan viimeisistä hetkistä raikkaassa vuoristo ilmassa, ennen 12h bussimatkaa takaisin Hanoita ja sen saasteita, sekä härdelliä :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>