Vietnam – Halong Bay

Reppu reissaamiseen pitää sisällyttää aina jotain turistia. Tällä kertaa omalle kohdalleni otin miljoonien vaihtoehtojen seasta 2 päivän 1 yön mittaisen retken Halong Bayhin. Hanoissa on satoja yrityksiä jotka tarjoavat retkiä ko. paikkaan. Mahdollisuuksia on monia ja hintoja vähintään yhtä monta. Kannattaa siis kierrellä ja kysellä, jos ns. valmisretkille haluaa osallistua. Monet hotellit käsittävät myös ns. matkatoimiston, ja siitä on hyvä aloittaa. Oman hotellin asiakkaita kun aina välillä suositaan.

 

Oma reissuni alkoi heti aamusta mini-bussi kuljetuksella hotellilta Halong Bayn -satamaan. Laiva jolla retki oli tarkoitus tehdä oli juurikin sellainen mitä olin kuvitellut. Mutta ei ehkä ihan sellainen, mitä esitteet olivat luvanneet 🙂 Pienen jännityksen reissuun tekee tieto siitä kuinka usein laivoja/veneitä uppoaa lahden alueella. Yleisimmät syyt onnettomuuksiin ovat laivojen todella surkea kunto tai liian täyteen ahdetut laivat. Koska nyt olen jälkikäteen tätä kirjoittelemassa, voitte arvata että omalle kohdalleni moista seikkailua ei sattunut 🙂 Halong Bay sijaitsee itä-rannikolla noin 3 tunnin ajon päässä Hanoista. Alue kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteisiin, eikä suotta. Kun näkee karstivuorten kohoavan merestä, ei ihailulla (jälleen kerran) ole rajoja. Olin onnekas, ja sain oman hytin, joka pienen palautteen jälkeen vaihtui nopeasti vielä astetta paremmaksi. Kun kaikki olivat asettuneet laivaan (meitä oli kaikkiaan 13 henkeä) ja nauttineet lounaan, suuntasimme kohti ulappaa ja lähellä sijaitsevaa saarta. Saaren uumenista löytyi hieno luola, jonka kattoa sekä seiniä koristi upeat tippukivet.

 

Samalle päivälle sisällytettiin vielä mahdollisuus kajakointiin, mikä tietenkin piti hyödyntää. Vaikka aikaa moiseen käytettiin melko vähän, jäi kuitenkin hyvä mieli kun edes hetkeksi pääsi tuntemaan olonsa pieneksi, taivaisiin kohoavien saarien välissä.

Ilta menikin hyvässä seurassa päivällisen ja vapaa-ajan merkeissä. Retkelle mukaan lähtenyt porukka oli yllättävän samanhenkistä, joten oli todella mukavaa viettää iltaa yhdessä.

 

Aamu valkeni harmaan ja aamupalan jälkeen pysähdyimme jälleen yhdelle saarista. Kiipesimme huipulle ja maisemat olivat kaiken sen arvoiset. Halong Bay levittäytyi upeana edessä ja hetken oli ihana vain olla hiljaa ja nauttia maisemista. Aamureippailun jälkeen suuntasimme jälleen merelle, pääsimme tutustumaan Vietnamilaisen keittiön saloihin kevätrullien muodossa, ja pakko myöntää että kyllä meillä länsimaalaisillakin oli rullien teko ihan hyvin hallussa 🙂 Lounaan ja rullien jälkeen saavuimmekin takaisin rannalle, ja suuntasimme mini-bussin Hanoihin.

 

 

Mahtava reissu, ja ainakin itse kuvittelen saaneeni tällä kertaa valmiista paketista enemmän irti, kuin jos olisin yrittänyt alueelle omin päin. Hinta oli ehkä vähän suolanen suhteessa reissuun joten en voi kuin painottaa alussa mainitsemaani ”etsi vaihtoehtoja, selvitä hintoja” -systeemiä. Mutta toisaalta, en ihmettele että osa lahdesta tosiaan kuuluu  UNESCOn listalle, koska maisemat olivat todella sen 80 dollarin arvoiset, minkä itse reissusta pulitin.

// Info Halong Baysta täältä

Vietnam – Hanoi pt II ja käärme testissä

Jälleen Hanoissa. Yö meni leppoisasti uni-bussissa (surkea käännös!), eli bussi johon on rakennettu kolmeen jonoon sänkyjä, kahteen kerroksen. Mielenkiintoista? Kyllä! Mukavaa? Ei todellakaan! Toki voittaa normaalin bussimatkustamisen mennen tullen, ja huomattavasti edullisempaa kuin junalla liikkuminen. Bussi + juna Sapasta Hanoihin kustantaa yhteensä noin 25-30 euroa. Uni-bussi suoraan Sapasta kustansi n. 14 euroa. Eli säästöä ja uusia kokemuksia. Epämukava yö oli todella sen arvoinen 🙂

Hanoissa oltiin ennen kuutta aamulla mikä aiheuttaa pientä ongelmaa jos ei majoitusta ole varannut etukäteen (eli me). Käytiin nappaamassa aamupala ja epätoivoinen kierros avoinna olevista hostelleista ja hotelleista. Hanoissa monet, varsinkin edullisemmat, majoituspaikat sulkevat ovensa (kirjaimellisesti) yöksi. Joten kuuden pintaan ei moni paikka ollut auki, ja koska pitkän yön jälkeen emme jaksaneet odotella kamojemme kanssa muutamaa tuntia, päädyimme mukavaan ja siistiin (lue. kallis verrattuna edellisiin majoituksiin) hotelliin, jonne pääsimme nukkumaan ja kuumaan suihkuun. Mahtavuutta 🙂

Kun akkuja oli hetki ladattu, suuntasimme keskustan vieressä sijaitsevaan lähiöön. Jep, kuulostaa jännältä. Lähiö itsessään oli melko mitäänsanomaton. H:n kanssa saimme taas mukavasti tuijottelua ja naureskelua osaksemme, mutta siihen alkaa jo tottua. Syy seikkailuun oli paikan ravintolatarjonta. Jokainen voi miettiä, mitä alla olevissa kuvissa on tarjolla 🙂

Jep, kobrahan se siinä. Allekirjoitanut on täten juonut kobran verta, ja syönyt sen lihaa. H miehisenä miehenä veti vielä kärmeksen edelleen sykkivän sydämen parempiin suihin. Itse en saanut, koska se kuulemma on miesten juttu 😀 Arvio, veri lantrattuna pieneen määrään paikallista vodkaa; ajatus: melko kuvottava, maku: hyvin alkoholipitoinen, meni alas, ilman pahempia naaman vääntelyitä. Liha; ajatus: edelleen melko vastenmielinen, koostumus: todella sitkeä, maku: mitäänsanomaton. Meni alas useampaankin kertaan muutamassa eri muodossa. Ei aiheuta kylmiä väreitä eikä naaman vääntelyitä 🙂


Että sellainen seikkailu. Jokaisella reissulla on jotain erikoisuutta päästävä kokeilemaan, ja tällä kertaa onni suosi matelijoilla. Hintaa kobralle tuli noin 20 euroa. Eli todella hintavaa, mutta se oli tiedossa jo etukäteen. Kuningas kobra, jota pääsimme maistamaan, on muuten se kovimmista kovin juttu 🙂

Vietnam – Sa Pa part II

Viimeisiä viedään Sapassa. Tänään alkaa H:lla ja itselläni matka kohti Hanoita, ja toinen puoli porukkaa jää nauttimaan vielä vuoristoilmasta. Joillakin kun loma kestää vain sen vaivaisen kaksi viikkoa *pöh* Eilen tosiaan käytiin H:n kanssa retkeilemässä henkeäsalpaavassa vuoristossa. Olimme jo Sapaan tullessamme ”tutustuneet” erääseen paikalliseen vuoristo naiseen, ja hänen ystävällisestä kutsustaan pääsimme tutustumaan juuri hänen kyläänsä, kotiinsa ja perheeseensä. Vain H ja minä, sekä paikalliset ihmiset. Parin tunnin kävely kohti kylää isompia teitä ja pieniä polkuja pitkin tuntuu tänään jaloissa. Mutta oli sen arvoista. Meille tarjottiin ruokaa, joka oli tyypillistä vuoristolaisten ruokaa. Riisiä, kasviksia, kananmunaa ja lihaa. Todellinen herkkuateria, ja kyllä se melko nöyräksi vetää kun tietää kuinka köyhä perhe on ja silti he tarjoavat meille lähes juhla aterian. Pientä eroa oli havaittavissa kotimaiseen ruokailuun. Meillä ehkä melko harvinainen näky että kaikki istuvat pöydän ääressä. Ja se kaikki käsittää myös koiran, kissan ja pari ankkaa 🙂 Iltapäivästä suuntasimme takaisin Sapaan ja onneksemme teimme sen matkan kulttuuriin sopivasti moottoripyörän kyydissä. Sen verran ylämäkeä olisi ollut, että tämän päivän ”jumittuneet jalat” olisivat voineet olla myös ”kuolleet jalat”. Aivan mahtava päivä, ja kiitollisena kaikesta H:n kanssa lahjoitimme mielestämme sopivan summan rouvan talouskassaan. Mielummin näin päin. Saimme todella paikallisen oppaan, emme loukkaa ketään, koska saamme kutsun saapua kylään, ja raha päätyy oikeasti perheelle, eikä välikäsille (jotka toki ovat myös paikallisia yrittäjiä, oletan). Illalla istuimme porukalla ”viimeistä iltaa”. Pojat yllättäen kaipasivat taas paikalliseen olut kulmaukseen, jonka omistaja muistaa jo minun juovan kokista, ja jonka koira on tuottanut meille suurta huvia ja huolta viime päivinä. Haukku nimittäin sinkoilee pitkin paikallista katua autojen ajellessa ohi, ja lähes yli. Ja miten sattuikaan, oli pikku B:n tassuun sattunut eilen haaveri ja neiti paineli menemään 3 jalalla. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa. Koirista puheen ollen, täällä näkee niitä paljon, ja onneksi suurinosa näyttää olevan lemmikkejä. Vaikka tunnustettakoon että Hanoin kadulla ei jäänyt valitettavasi epäselväksi mikä vartaassa pyöri. Mutta ymmärtääkseni koiran syöminen on nykyään todella harvinaista, ja siitä kertoo myös se että ainoa kerta kun minulle ei ole annettu lupaa ottaa valokuvaa (kysyn lähes aina saanko kuvata) on juurikin kyseinen kerta vartaan luona. Reissulla kohdatuista eläimistä tulee oma kuva-juttunsa Pipa’s -blogin puolelle, kunha lentokoneen pyörät nousevat Vietnamin pinnalta. Koska menin lupaamaan kattavaa eläin postausta pienelle neidille etelä-suomeen, on sellainen tosiaan luvassa 🙂 Ja voi sitä kissojen ja haukkujen määrää, mutta onneksi sekaan on eksynyt myös monia muita eläimiä 🙂 Nyt nauttimaan viimeisistä hetkistä raikkaassa vuoristo ilmassa, ennen 12h bussimatkaa takaisin Hanoita ja sen saasteita, sekä härdelliä 🙂

Vietnam – Sa Pa part I

Sapassa vielä ja edelleen. Tänne saavuttiin keskiviikkona puolen päivän jälkeen ja jo pelkkä ajo-matka mini-bussilla Lao Caista pieniä vuoristoteitä pitkin oli henkeäsalpaavan upea. Maisemaa ei voi kuin hehkuttaa, joten antaa sen osalta kuvien puhua puolestaan. Ja koska en ole ammattilaiskuvaaja, lisätkää kuviin vielä kymmenen kertaa enemmän sävyjä, tunnelmaa ja tuoksuja, niin pääsette lähelle sitä miltä tuntuu seistä auringon noustessa hotellin parvekkeella.

Mitä Sapassa voi sitten tehdä? Kaupungissa seikkailusta on hyvä aloittaa, ja mahdollisuudet luonnossa ovat lähes rajattomat. Vaellukset lähi kyliin, ovat se must juttu, mutta jälleen kerran olemme erilaisia nuoria ja jätimme maksetut turistivierailut väliin. Huomenna teemme retken vähän toisella tapaa. Mutta siitä lisää myöhemmin 🙂

Sää on ollut enemmän kuin upea. Kanadalaisen pariskunnan kertomukset lumisesta Sapasta, jossa on vain muutama aste plussaa oli varmasti keksitty. Koska koko kolme päivää mitä nyt on kaupungissa ehditty olemaan, on mittari hiponut 30 astetta ja aurinko paistanut riittävästi terveellisen rusketuksen saamiseen (suojakerroin 50 iholla). Eli vihdoin sitä valoa ja lämpöä 🙂

Sapa on vuoristokylä, josta on kasvanut turisti kaupunki. Länsimaalaisia ei hirveästi ole juuri nyt ollut, mutta viikonloppua kohden mentäessä turistien määrä lisääntyy. Paikalliset hill-tripe -ihmiset ovat ymmärtäneet valkoisen ihmisen ja erityisesti sen valkoisen ihmisen lompakon päälle. Jakeluun vain ei mene lause ”ei en tarvitse laukkua/ housuja/ soitinta/nauhaa/ huivia”. Paikalliset olettavat että koska rahaa on (kuten meillä kaikilla opintotuen varassa elävillä 🙂 ) niin sitä ostetaan mitä vain pelkästään sen ostamisen takia. Ja jos ostat yhdeltä, olet velvollinen ostamaan myös toiselta. Vaikka sitten sen saman tuotteen. Yritä siinä sitten selittää että olet rinkan kanssa liikkeellä, ja tila on todella rajallinen. Kun ei muuten paljoa kiinnosta! 🙂

Mutta on paikallisissa paljon myös mukavia piirteitä. Vaikka myynti menee välillä ehkä hieman yli, ovat he yleensä kovin ystävällisiä, avuliaita sekä erittäin hymyileviä ja nauravia. Kun paikallinen black h’mong ihminen kikattaa vieressä vaalealle tukalleni, en voi muuta kun yhtyä nauruun. Ja kuulisittepa, kun sama käy H:lle. Aikuinen mies, ja kikattaa vanhan naisen kanssa. Hulvatonta! 🙂

Sapa on ehdottomasti ollut reissun kohokohta tähän mennessä. Tarkoituksena on vielä nähdä muutama paikka ennen lentoa kotiin, ja Sapastakin on vielä paljon tarinoita… ja niitä kuvia 🙂 Palataan siis vielä myöhemmin!

// Sapasta virallista infoa täältä ja täältä (jälleen in english)

Vietnam – Lao Cai

Niinhän siinä sitten kävi ettei Sapaan lähdetty vielä eilen illalla. Koska epä-turistimaisesti kuljimme Hanoi – Yen Bai – Lao Cai välin bussilla, saavuttiin Lao Caihin vasta eilen iltapäivällä. Pakko oli päästä syömään ja kun vatsat olivat täynnä lähenteli kello jo kuutta illalla. Jonkun kaverin kummin kaiman serkun kyydillä olisimme päässeet vielä pimeällä Sapaan mutta hinta pompsahti nelinkertaiseksi, verrattuna siihen mitä se olisi aamulla. Äkkiä siis hostelli ja odottamaan aamua.

Voiko suloisempaa enään olla!

Pikkuveli on melko suosittu ja kuulusia tyyppi täällä Vietnamissa 🙂

Lao Caita emme kummemmin enään pimeän tullen tutkineet, mutta yksi hyvä ravintola löydettiin, ja yksi paikallinen paikka jossa myöhemmin illalla vielä porukan pojat pääsivät herkuttelemaan ankalla.

Lao Caissa ei paljoa turisteja näkynyt, koska monille se on läpikulku kaupunki matkalla Sapaan. Ja lähes kaikki matkustavat yöjunalla Lao Caihin Hanoista, jolloin kaupungissa korkeintaan syödään aamupala, ja jatketaan matkaa eteenpäin.

Bussi Hanoista Lao Caihin (Yen Bai pysähdyksellä) maksoi yhteensä nelisen euroa ja matkaa kertyi noin 260km. Juna olisi ehkä ollut miellyttävämpi ja nopeampi, mutta vähemmän kokemusrikkaampia ja elämyksellisempi.

Aamulla suuntasimme tukevalle aamupalalle ja siitä onnenkantamoisella hyppäsimme mini-bussiin jossa hintaan kuului appelsiinit ja omenat 🙂 Suuntana oli siis Sapa jonne saavuimme tänään päivällä. Hintaa mini-bussi retkelle tuli noin 2 euroa / nassu, mikä on normaali hinta ko. matkasta.

// Lao Caista infoa täältä (englannin kielen taitoisille), ja Sapan hehkuttamisen aloitan varmaan muutaman päivän sisällä, todella isolla kuva materiaalilla 🙂