Subscribe & Follow

Monthly Archives

helmikuu 2017

Vakityö ja muita iloisia asioita!

Pari iloista asiaa! Ensinnäkin, Ultra Bra tekee kesällä festarikeikkoja ja ilmotin Michaelille että mun on pakko nähdä ne. Kuuntelin teini-iässä niitä ja jossain vintillä on mulla niiden cd levytkin. Nyt kun on mahdollisuus nähdä ne livenä niin pakkohan se on! Michael valitettavasti sano, että hän ei Suomeen matkusta vain festareiden takia. Mutta lupas, että jos voitan ne liput niin se lähtee. Ja arvatkaapa mitä! Voitin liput Ruisrockkiin neljälle! Varattiin jo airbnb Turusta. Pääsen näkeen Ultra Bran! Ja saan raahattua Michaelinkin mukana. Ja sen kaveriki lähtee mukaan. Mikkel ei ikinä oo käyny Suomessa niin eikö se oo aikaki ku pääsee festareillekki samalla :D

Ja se toinen iloinen asia!

Mulle tarjottiin vakipaikkaa töissä. Mietin sekunnin parin ajan sanovani ei. Myönnän sen. Mutta lupasin Michaelille, että otan vastaan sopimuksen jos ne sitä mulle tarjoaa. Ei ainakaan ole sitten heinäkuun lopussa enää epävarmuutta töiden suhteen. 

Nii ja kolmas TOSI ILOINEN ASIA! Meidän pesukone alko toimiin kun putkimies kävi! Se ei ookkaan rikki! 

Pakkasaamu

Alkuviikosta oli ihania pakkasaamuja meilläkin. Bussia odotellessa alkoi olemaan jo valosaa ja siihen se pieni pakkanen niin mahtava aloitus päivälle!

20170214_074102

Taisi olla eka kerta koko vuonna kun sain hyvin nukuttua maanantai yönä. Mulla on aina ollu ongelmia nukkumisen kanssa ja siihen saakka kunnes tapasin Michaelin luulin, että on normaalia että on aina väsyny. Saatan herätä öisin 6-10 kertaa ja aattelin aina et se on normaalia. Michael kuitenki kerto että se ei oo ja kuulemma mulla nykii raajat kun nukun. Sen takia heräänkin. Ja ei, se ei ole normaalia ”lihasten rentoutumista” koska sitä tapahtuu nykyään jo hereillä ollessa. Pitäisi tilata se lääkäriaika,mutta itellä on lääkäreistä se ajatus että sinne on turha mennä koska ne ei kuitenkaan mua usko. 

20170214_074307

Mutta nyt kun alkaa oleen valosaa jo aamusta niin jaksan yleisestikkin paremmin. Töihin kävellessä mietin vaan että Lontoon lomaan on enää 55 päivää ja Italian lomaan 99 päivää. Kyllä mä jaksan. Vaikka niillä huonoilla yöunillakin. 

Hyvää ystävänpäivää!

Todellisuushan on, että mä en välitä ystävänpäivästä saatikka valentine’s daystä. Mun mielestä joka päiväiset ja viikottaiset eleet on ne mitkä merkitsee eniten sekä ystävyyssuhteissa että parisuhteessa.

20170205_183443

Miksi sitä vain yhtenä päivänä vuodesta ois ystävällinen ja kertois tunteensa toiselle, josta välittää? Sen vuoksi me ei tehty tänään mitään Michaelin kanssa. Me tehdään yhdessä joka viikonloppu jotain. Käydään ravintolassa, ulkona, ostoksilla, elokuvissa. Tai jos pysytään kotona niin katotaan leffaa yhdessä tai pelataan. Leivonkin ite niin usein, että se on jo melkein joka viikkosta niin ei ystävänpäivänä erikseen tarvinnut leipoakkaan. Meillä näytetään ne tunteet joka päivä, että välitetään toisistamme. Näyttäkää tekin.

20170214_165431

Meillä syötiin viime viikolla mansikoita, ne oli niiin hyviä. Ja tänään kun kävelin töistä kotiin niin kotikadulla oli alkanut kasvaan kukkia. En tosiaan tiedä mitkä kukat kukkii -2 pakkasessa mutta nämä!

 

Hyvää ystävänpäivää! Kertokaa toisillenne useamminkin kuin kerran vuodessa, että välitätte!

Iloinen Tanskassa

Mä en kestä miten ilonen oon ollu nyt tän viikon! Tanskassa on vihdoin tullu niitä mun kaipaamia pikku pakkasia, siis oikeesti ehkä -2 astetta vaan. Mutta sen lisäksi tiistaina alko sataan jäätä, sitähän se vaan oli. Mutta keskiviikko aamuna kun menin ulos niin siellähän sato ihan kunnon hiutaleita!

20170208_090550

Meidän naapurin nainenkin oli siitä lumimäärästä niin kauhuissaan, että kolas jo pihaansa. Sitä luntahan oli siinä vaiheessa n.1 sentti maassa. Mukavasti karhi kola asfalttia kun se pukki menemään. Yks pirunmoinen ongelma tän lumen kanssa on. Se, että ihmiset on niin peloissaan siitä ja sen vuoksi käyttää busseja. Tiistaina kävi niin, että odotin normaalisti bussia ja kappas kun se olikin niin täynnä että kuski ei avannut edes ovia vaan vilkutti ja kaasutti pois. Keskiviikkona se teki sen jo yhtä pysäkkiä aikaisemmin. Ja tietenkään ei bussifirma laita extra bussia kulkeen sitä aamuvuoroa, joten olin tiistainakin myöhässä melkein 40min. Ja siis tää bussi mitä käytän menee sairaalan ja yliopistin ohi niin se on täynnä vaan sinne menijöitä, miksei niille ole extra bussia erikseen? Koska just se bussi on ainoa mitä mä voin käyttää. Mutta yliopistollekkin menee varmaan 6 eri bussia. Voitte vaan arvata miten äkänen olin tiistaina, kun bussi ei kyytiin ottanut.

Snapchat-1791926499

Mutta keskiviikon lumisateet ja nämä loppuviikon pakkaset on helpottanu mun Suomi ikävää ja mieltä muutenkin, nyt on paljon valosampaakin kun maa on valkoinen! Miten ihanaa!

Viikonloppu

Viime viikonloppu meni ihan hujauksessa. Töissä oli kiire koska viikonloppuna oli uuteen kauteen kickoff. Ylitöitä tuli tehtyä lauantaina 9 tuntia, jonka toki säästän keväälle ja pidän sitten kaikki ylityöt, mitä tulee vielä lisää, putkeen ja käyn vaikka miniloman Suomessa. Tai Prahaankin ois kiva mennä käymään. Mutta viikonloppu meni tosi hyvin! Kaikki oli innoissaan uudesta mallistosta, mä opin vaikka mitä uutta ja oli tosi mahtavaa tavata suomalaisia iso joukko.

20170204_170234

Vaikka viikonloppuna olikin töitä niin kävin tapaan kuitenkin Maria perjantaina keskustassa, nautittiin muutama juoma ja viimesellä bussilla tottakai kotiin. Lauantaina 9 tunnin päivän jälkeen jalat oli aivan tuhannen kipeenä, mutta jaksoin silti nousta sohvalta ja matkustaa bussilla Niinan luo. Muutama lasi viiniä ja keskustaan. Lopulta päädyttiin poikien kanssa samaan baariin. Kovin huolissaan hiprakassa ollut Michael kyllä oli siitä, että tungeudun niiden ”poikien iltaan”. Mutta höpsis, pojat ei ollu moksiskaan ja mikäs siinä poikien kanssa nutella shotteja juodessa.
20170204_172604Firman pippaloista sen verran, että paikalla oli suomalaisia yli 50. Perjantaina kun menin Maria tapaamaan hotellille kerkesin jo unohtaan, että oltiin Tanskassa. Sen verran niitä naisia siellä oli. Lauantaina saatiin ihastella ihanasti koristeltua toimistoa, joka mun iloksi on vieläkin koristeltuna. Nuo oksat, jotka nyt kukkii kaikki, oli sijotettu tosi isoihin maljakoihin ja haluaisin kans meidän kotiin samanlaisia. Mutta sitäkään ei tiedä kauanko asutaan tässä asunnossa saatikka Tanskassa.

Nyt näillä eväillä jaksan ehkä uuteen kauteen joka alkaa tän kuun lopussa, siihen saakka töissä onkin sen verran hiljasta, että luen puhelimella ekirjaa aina sillon tällön. Nyt menossa Jojo Moyesin Silverbay. Sitä ei oo taidettu suomentaa?