Browsing Category

Unkari

Matka Budapestista jatkuu – päättyäkseen Salon torille 1.5.

 

Ke 22.5.2015, Retsag (HU)

Olipas hieman tuskaa saada tämä artikkeli ulos. Mutta ei se mitään haittaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Lopun häämöttäessä mennään jo äärirajoilla, tekniikankin puolesta. Mutta tekosyyt sikseen ja asiaan.

Aurinkoinen Budapest jäi taakse juuri. Keväisen kaupungin tutkiskelu jäi allekirjoittaneelta jossain määrin vähiin, lähestyyhän Pikavuoron loppu uhkaavasti ja tuo lopun läheisyys vaatii joitain toimenpiteitä. Onneksi tulin käyneeksi Budapestissa viimeksi vasta viime syksynä, joten vähäisempi kaupunkikiertely ei niin paljon jäänyt tällä kertaa harmittamaan. Aikaa vapunpäivään on enää hieman yli viikko. Nopeasti on tämä Euroopan osuus mennyt ja marssivauhti on ollut kiitettävä. Paljon on nähty, itäisen Keski-Euroopan maita ja mantuja.

Pikavuoron päätöspäivän tarkempaa aikataulua ja muita ykistyiskohtia siis suunniteltiin eilen. Kuten tarkkasilmäisimmät seuraajat epäilemättä jo sosiaalisesta mediasta hoksasivat, tulee Pikavuoro päättymään Salon torille 1.5. kello 18. Bussi ja matkustajat lähtevät Tallinnasta kohti Helsinkiä vapunpäivänä kello 12 ja laiva on perillä Länsisatamassa puoli kolmelta iltapäivällä. Kaikki vapun juhlinnasta kylliksi toipuneet ja sekä muut kynnelle kykenevät ovat ehdottoman tervetulleita Saloon ihmettelemään matkalaisten edesottamuksia, sekä tietenkin monta seikkailua kokenutta Ajokki Royalia. Helsingin Länsisatamaankin voi pikavuoroporukkaa tulla tervehtimään, tuskin sieltä aivan heti lautan satamaan saapumisen jälkeen kuitenkaan kohti Saloa lähdetään.

Pikavuoron päätösjuhlallisuuksien tapahtuma löytyy myös Pikavuoron Facebook-sivuilta tämän linkin takaa. Ilmoittautukaahan ihmeessä mukaan!

Budapestissa oli siis hyvä ja keväinen keli. Kaupungissa ei myöskään tarvitse nähdä nälkää tai pakahtua janoon, sillä erilaisia ravitsemusliikkeitä, pubeja ja baareja on näemmä vieri vieressä. Runsaudenpula, suorastaan. Unkarissa on käytössä oma valuutta, mutta kuten lähes kaikissa muisssakin matkan varrelle osuneissa maissa, myös täällä euro hyväksytään maksuvälineenä useimmissa paikoissa. Euroila maksettaessa kurssi ei tosin aina ole niin hyvä, joten tuotteesta tai palvelusta voi tällöin joutua maksamaan jonkin verran enemmän kuin paikallisella valuutalla maksettaessa. Budapestin hintatasosta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Tämä kaiketi tarkoittaa sitä, etteivät hinnat olleet halvat eivätkä kallit, varsinaista selvää mielikuvaa kun ne eivät ainakaan minuun jättäneet.

Yleisesti ottaen Budapest taisi olla lähes kaikkien pikavuorolaisten mieleen. Tähän saattoi osittain vaikuttaa myös se tosiasia, että kaupunki oli jossain määrin eri luokkaa verrattuna aiemmin matkan aikana vierailemiimme. Suurempi, jonkinasteinen metropoli suorastaan. Miljoonakaupunki.

Tänään suuntana on Slovakia, jossa pidämme yhden yön tauon. Ajopäivän pitäisi olla helppo koska kilometrejä ei Unkarin pohjoiseen naapuriin kovin paljon kerry. On vielä hieman epäselvää mihin kaupunkiin yöksi majoitumme, mutta eiköhän asia vielä päivän edetessä selviä.

 

150422-1

Budapestissa on sekä joki että siltoja.

 

150422-2

Säpinää katuruokakojujen ympäristössä.

 

150422-3

Kävelykatuelämää.

 

150422-4

Pyykkipäivä! Kattoterassillinen ja hyvin varusteltu yksiö-apartment aivan Budapestin keskustassa maksoi 28 euroa yöltä.

 

150422-5

Ruokailemassa. Budapestissa piipahtanut Aasian pikavuoroilta tuttu Alexandrakin kävi meitä morjestamassa.

 

Uusi viikko, uusi maa – Unkariin

 

Ma 20.4.2015, Budapest (HU)

Lauantai Ljublijanassa oli harmaa ja sateinen. Ensivaikutelma kaupungista oli todella hiljainen. Kaduille ei näyttänyt kuljeskelevan juuri ketään, liikkeet vaikuttivat suljetuilta ja jo kaupungin rautatieasema oli niin pienen oloinen, että jouduin tarkastamaan kahdesti että se oli oikea. Tiedä sitten johtuiko tämä kaikki vain säätilasta, sillä sunnuntaina ilma oli paljon parempi ja Ljubljanan kaduilla paljon enemmän säpinää. Terassit täynnä ja ihmiset liikkeellä. Kaiken kaikkiaan kaupungista henki kuitenkin eräänlainen pikkukaupunkimainen tunnelma. Zagreb – vaikka sen katseleminen jäikin melko vähiin – vaikutti enemmän suurkaupungilta. Ihan ok paikkoja molemmat, mutta mitään kovin erikoista tai maailmaa mullistavaa ei kumpikaan oikein näyttänyt tarjoavan. Jos vierailukohde näistä kahdesta pitäisi valita, niin ehkä suosittelisin kuitenkin Ljubljanaa, onhan se ehkä jossain määrin näistä kahdesta se pienempi ja kotoisempi.

Pääosa pikavuorolaisista piipahti siis Slovenian puolella sunnuntaina päiväseltään ja junalla, mutta kävipä nelipäinen iskuryhmä vuokra-autolla jopa Itävallan Grazissa asti. Aktiivista porukkaa, voisi joku ajatella. Liike on verissä. Kaikki rautatiematkailijat palasivat takaisin Zagrebiin sunnuntai-illan toiseksi viimeisellä junalla, joka oli perillä vasta yhdeksän jälkeen illalla. Kaupunkia ei siten pahemmin enää sunnuntaina ihmetelty, vaan pääasiallisen viihdykkeen tarjosivat Suomen parlamenttivaalit, joiden tuloslaskentaa seurailimme aktiivisesti internetistä zagrebilaisessa hostellissa.

Sananen vielä entisen Jugoslavian sapuskoista. Erityisesti kroatialainen ruokakulttuuri vaikutti Adrianmeren rannalla saaneensa runsaasti vaikutteita Italiasta. Pizzaa ja pastaa oli tarjolla lähes ravintolassa kuin ravintolassa. Tämä tietysti voi johtua myös suuresta turstimäärästä, joka mainittuja ruokalajeja mielellään syö. Toinen hyvin tyypillisesti kroatialainen ruokajuttu näyttävät olevan leipomot, joissa myydään esimerkiksi erilaisia täytettyjä sämpylöitä sekä myös pizzaa ja piiraita. Tällaisia paikkoja on todella paljon, Zagerbin pienehköön asemahalliinkin mahtui niitä kaksi. Uunituoreet leivonnaiset tarjosivat mukavaa vaihtelua ruokavalioon. Esimerkiksi aamiatarpeita ei tarvinnut yleensä kauan etsiä. Moinen leipomo kun löytyi lähes joka korttelista.

 

150420-1

Ljubljana.

 

150420-2

Poseerausta Ljubljanan keskustassa sunnuntaina.

 

150420-3

Zagrebin kiintoisa hostelliratkaisu. Tällainen ”kapseli” maksoi 14 euroa yöltä.

Matka Zagrebista siis jatkui tänä aamuna, jossa uusi viikko alkoi aurinkoisena. Ajokki käynnistettiin aamupäivällä ja keula käännettiin kohti Unkaria. Matkaa rajalle ei ollut pitkälti ja se oli kokonaan maksullista, tietullillista moottoritetä. Olimme jossain määrin pelänneet Unkarin ja Kroatian välistä rajaa, onhan se oikeastaan viimeinen tällä matkalla. Tämän jälkeen rajakopit lienevät reitillämme tyhjiä ja liikkuminen vapaata. Odotimme siten tiukkaa rajatarkastusta. Vastoin ennakko-odotuksia raja oli kuitenkin hyvin unelias paikka, jossa naispoliisi käveli hyvin rauhalliseen tahtiin sisälle bussiimme, katsoi passimme ja kurkkasi bussin tavaratilaan. Hyvä ettei haukotellut. Tämän jälkeen pääsimme lähtemään. Tunnelma oli suorastaan epäuskoinen. Tässäkö se muka oli? Siinä se vain oli. Olimme Schengen aluella.

Unkarin puolella jouduimme jälleen ostamaan moottoritieaikaa. Bussin taksa oli hieman yli 50 euroa, eikä tästä ostoksesta edes jäänyt minkäänlaista näkyvää dokumenttia kuten tuulilasitarraa tai muuta sen tyyppistä varmennetta. Ajokin rekisterikilpi syötettiin jonkinlaiseen tietkonejärjestelmään ja asia oli sillä selvä. Ilmeisesti moottoritien käyttömaksujen suorittamista valvotaan elektronisesti kameroin. Kaikilla teillä tätä maksua ei tarvitse maksaa, se kun koskee ainoastaan moottoriteitä. Pikkutiet ovat kuitenkin niin hitaita, että päätimme tämän sijoituksen kuitenkin tehdä.

Alkuperäinen ajatuksemme oli yöpyä Balaton-järvellä, mutta järven maisemiin päästyämme tuuli oli aurikoisesta kelistä huolimatta kova ja viileä. Kaikki järvenrantapaikat näyttivät olevan kiinni ja asutuskeskuset sangen hiljaisia. Kausi ei ole täällä selvästikään alkanut. Aikamme kovaa aallokkoa ja autioita katuja järven rannalla ihmeteltyämme päätimme jatkaa saman tien Budapestiin. Mitäpä sitä turhaan aikaa suljetulla ja kalsalla Balatonilla viettämään. Ajoimme pieneltä järvenrantatieltä takaisin moottoritielle ja Jani painoi kaasua. Kova tuuli riepotteli Ajokkia. Miten lienee, ilmeisesti tällainen sää on Unkarissa yleinen, sillä tien poskessa näkyi olevan kovasta tuulesta varoittavia liikennemerkkejäkin. Kummallista.

Budapest saavutettiin puoli seitsemän maissa illalla. Edessä on jälleen kahden yön pysähdys, jonka jälkeen täältä jatketaan näillä näkymin Slovakiaan. Koska yö Balatonilla jäi väliin, olemme – hyvin pikavuorolle poikkeuksellisesti – jopa yhden päivän aikataulusta edellä. Tuo päivä käytettäneen juuri Unkarin pohjoisessa naapurissa.

 

150420-4

Matkantekoa Unkarissa.

 

150420-5

Leikkejä Balaton-järven maisemissa.

 

Tuulinen Balaton.

Tuulinen Balaton. Tällä ei oikein ollut tähän aikaan meille mitään (ellei yllä esitettyä leikkipuistoa lasketa).