Browsing Category

Thaimaa

Pikavuorolippunne, kiitos!

Tättärää! Nyt on alustava reitti Pohjois-Amerikan reissulle suunniteltu ja ilmoittautumisia otetaan vastaan.

Pikavuoro Pohjois-Amerikkaan starttaa lokakuun 2.päivä Los Angelesista, nimittäin lentokentällä meitä odottaa vuokrabussi. Los Angelesin jälkeen siirrymme Las Vegasiin sekä katsomaan Grand Canyonin maisemia. Useiden kaupunkien jälkeen käymme rannikolla Meksikon lahdella, New Orleansissa, sekä countrymusiikin kehdossa, Jacksonissa. Reitillä poikkeamme myös Kanadan puolelle, eli USA:n lisäksi pääsemme myös tutustumaan Kanadan maisemiin ja Niagaran putouksiin. Pikavuoron viimeinen etappi Amerikassa on syksyinen New York.

Pohjois-Amerikan matkan hinta perustuu eniten lähtijämäärästä, joten laittakaa ilmoittautumisia nopeasti, jotta saadaan reissulle tarkempi hinta. Lipun hinta tulee liikkumaan ainoastaan noin 550 – 750 euron haitarissa. Matkalle luksusta tuo Mercedes-Benz ja Business Class -luokan istuimet.

Bussia saa ajaa B-kortilla, joten nähtäväksi jää, tuleeko tällä reissulla olemaan minun lisäkseni muita kuskeja :)

Bussikuski henkeen ja vereen.

Bussikuski henkeen ja vereen.

Koh Lanta.

 

Hua Hinista Koh Lantalle matkaa kertyi reilut 670 kilometriä. Matka ei ollut todellakaan mikään läpihuutojuttu, vaikka huilasimmekin Chumphonissa yön yli.

 

Kuva, Chumphonin rautatieasemalta.

Kuva Chumphonin rautatieasemalta.

Thaimaan tiet vaikuttivat entistä vilkkaammilta ja hitusen vaarallisimmilta, kuin ennen. Kokoajan sai olla tarkkana. Matkalla nähtiin useita rengasrikkoja. Milloinkohan tulee Ajokin vuoro? Toivottavasti ei tänään, eikä huomenna.

Paveja

Etenimme kyllä ihan hyvää vauhtia siitä huolimatta, että tiet olivat huonossa kunnossa. Mielestäni Thaimaan päätiet ovat menneet huomattavasti huonompaan suuntaan. Teiden kunto ei tullut yllätyksenä, nimittäin viime joulukuussa ajelin samoja pätkiä Malesiasta Thaimaan Ban Pongiin.

 

Team Pikavuoro.

Team Pikavuoro.

Miksi pitää ottaa linja-auto saarelle? Eihän siihen ihan mitään järkevää syytä löydy, varsinkaan kun meitä on tällä kertaa normaalia pienempi Pikavuoro -joukkue.

 

Koh Lanta.

Koh Lanta.

Ajokki on käynyt Koh Phuketissa, Koh Changilla, Koh Samuilla ja nyt Koh Lantalla. Koh, Koh ja Koh, eli thaimaaksi tarkoittavat saarta. Neljä Thaimaan saarta on nyt plakkarissa. Lanta ja Samui olivat ne haastavimmat. Vaikka tähdättiinkin nousuveden aikaan, niin silti se otti haasteensa.

Koh Lantalle jouduttiin ottamaan kaksi lauttaa kunnes oltiin perillä. Menopaluusta se tekee 4+4, eli neljä kertaa sisään ja ulos. Näillä kahdella välillä operoi useampi lautta, vain yksi lautta molemmista väleistä suostui ottamaan Ajokin kyytiin.

Vuokrasin mopedin, jonka haluaisin bussin ruumaan.

Vuokrasin mopedin, josta olen ”unelmoinut”.

Thaimaan Hunksit.

Thaimaan Hunksit.

Parasta aikaa ollaan Malesiassa ja Ajokki on parkkeerattu Penangin George Towniin.

Seuraavassa postauksessa kerron kuumottavasta tilanteesta rajalla ja Malesian kuulumisia.

 

Lampang, Tak ja Ayutthaya – Yhden yön taktiikalla.

 

Chiang Maissa aika vierähti nopeasti. Olisin voinut olla pidempäänkin, mutta moottoritie on kuuma ja uudet seikkailut odottavat. Pikavuoro lähti nyt kohti etelää ja matkaa on edessä vielä noin 2500 kilsaa ennen päätepysäkkiä, joka on Malesian formula -kisat.

 

Pukki, bussi ja matkustajat

Pikavuoropoppoo formularadalla 2012, kohta ollaan katsomassa ”oikeita” kisoja.

Chiang Maista lähti mukaan kourallinen Suomalaisia. Ennestään tuttuja naamoja, jotka ovat asuneet jo pitkään Thaimaassa. Osa heistä jää Hua Hinissa pois ja osa ties missä.

”Älä kysy minne vaan kysy miksi” on yksi Pikavuorolla käytetyistä legendaarisista lausahduksista. Ja tämä toimii ainakin heidän matkassa.

 

Lampang, Thaimaa.

Tuomas hotellin pihassa.

Heti alkuun lisävahvistukset saivat maistaa Pikavuoroa yhden yön taktiikalla. Ensimmäinen siirtyminen oli Chiang Maista Lampangiin. Alkumatka ajeltiin coolisti, mutta se ei meitä haitannut. Onneksi Ajokissa on isot tuulettimet katossa, niin saatiin ilma mukavasti vaihtumaan.

 

Lampangin iltamarkkinat.

Lampangin iltamarkkinat.

Matkalla Lampangista Kamphaeng Phettiin tehtiin takinkääntö. Vaihdettiin määränpää Kamphaeng Phetin sijasta Takkiin. Miksi näin; Takkiin oli hiukan lyhyempi matka ja se vaikutti myös hyvältä ajankohdalta päättää päivä. ”Onko ok että mennään Takkiin yöksi?” ja takaata kuului ”on ok!”.

Päädyttiin Takissa hiljaiseen resorttiin. Oli aika huilata ja valmistautua seuraavan päivään.

 

Takin resortti.

Takin resortti.

Matkaa Takista Ayutthayaan kertyi reilu 350 kilometriä. Matkustajilta jäi aikaa tutustua kaupunkiin koko seuraava päivä, sillä jatkoimme matkaa vasta kello neljä iltapäivällä. Reippaimmat Pikavuorolaiset lähtivät jo heti aamusta tutkimusmatkalle.

Olen ollut joskus aikaisemmin Ayutthayassa. Tällä kertaa jäi huilailemaan hotellin lähimaastoon. Päivän lämpötila kohosi parhaimmillaan 40 asteeseen. Nämä kelit eivät houkutelleet keskipäivällä ulos. Tulee jo istualleenkin hiki.

Parasta aikaa ollaan Hua Hinissa ja tänään matka jatkaa Chumphoniin.

Seuraavassa postauksessa luvassa Kanchanaburi ja Hua Hin.

Chiang Mai, Thaimaa 7. – 11.3.2014

 

Tuntui hyvältä saapua Chiang Maihin. Pohjois-Thaimaa on aina kiehtonut ja mikä parasta, niin sitä pääsi kiertelemään Ajokilla ja vieläpä kun on mukana hyviä ystäviä sekä Pikavuorolaisia. Täydellistä!

 

Hanna löysi parhaimman kasvisravintolan Chiang Maista.

Hanna ihan happy, ehkäpä Chiang Main parhaassa kasvisravintolassa.

Ensimmäisen kerran olin Chiang Maissa lokakuussa 2004 ja tykästyin kaupunkiin välittömästi. Lyhyesti selitettynä joka kerta sen jälkeen kun olen tänne tullut, niin fiilis on ollut hieno. Tavallaan kuin kotiin tulisi. Olen aikoinaan asunut täällä ja tavannut aivan mahtavia ihmisiä. Tapasin myös silloin tyttöystäväni täällä ja olimme yhdessä yli kolme vuotta. Se oli värikästä aikaa muutenkin, en tiedä johtuikohan se siitä, että oli parikymppinen, vai sitten jostain muusta.

 

Tukan pesu.

Tukan pesu. Mikäpä ettei ;)

Kaipaan tänne aina uudestaan. Ajokilta on tasan kolme vuotta aikaa viime reissusta ja minulta on noin vuosi. Kolme vuotta sitten ”Pikavuoro Bangkokiin” jälkeen ajoin Chiang Maihin moikkaamaan tuttuja. Nyt olemme Ajokin kanssa taas täällä. Kun Pikavuoro maailman ympäri on saatu päätökseen, niin sen jälkeen minut mahdollisesti löytää täältä :)

 

Nuorennus -leikkaus.

Nuorennusleikkaus.

Chiang Mai on kasvanut lähivuosina hyvinkin nopeasti. Olen jopa hieman shokissa miten paljonkin on muuttunut. Haluaisin, että kaupunki olisi samanlainen, mitä se oli silloin ekalla kerralla, hahah. Viimevuosina on tullut isoja ostareita ja asuinrakennuksia, ajoneuvojen määrä myös kasvanut sekä siitä syystä myös liikenneruuhkat.

 

Yksi uusista ostareista nimeltä Central Festival.

Yksi uusista ostareista nimeltä Central Festival.

Mayasta löytyy mm. laadukkaita merkkiliikkeitä sekä elokuvateatteri.

Mayasta löytyy mm. laadukkaita merkkiliikkeitä sekä elokuvateatteri.

Tällä reissulla käytiin pällistelemässä huipuilla. Doi Suthepilla, josta näkyi Chiang Main kaupunki ja toinen huippu mihin päristeltiin, oli Thaimaan korkein vuori -Doi Inthanon.

 

Näköalapaikalla, matkalla Doi Suthepille.

Doi Suthepin näköalapaikka.

Pirkko valmistautuu huipulle.

Pirkko valmistautuu huipulle.

Mopojen tankkausta.

Mopojen tankkausta.

Mc Pikavuoro.

Mc Pikavuoro.

Perillä Doi Inthanonissa. Bensa melkein loppu :(

Perillä Doi Inthanonilla. Bensa melkein loppu :(

Thaimaan korkein kohta.

Thaimaan korkein kohta.

Hanna ja Pirkko ihailivat maisemia.

Hanna ja Pirkko ihailivat maisemia.

Doi Inthanon.

Doi Inthanon.

Takana Doi Inthanonin temppeli.

Takana Doi Inthanonin temppeli.

Seuraavassa postauksessa on vuorossa Lampang, Tak ja Thaimaan entinen pääkaupunki Ayutthaya.

Tänään saavuimme Kanchanaburiin. Täällä on tarkoitus viettää seuraavat kaksi yötä.

Hyvää viikonloppua!

 

Pikavuoro on potkaistu käyntiin!

 

Nyt se on totta! Pikavuoro starttasi jo neljännen kerran ja matkustajat nousivat Ajokin kyytiin Pattayalta ja Bangkokin lentokentältä. Tällä kertaa olemme liikenteessä hieman pienemmällä rytmiryhmällä. Lisää vahvistuksia on kuitenkin tulossa matkan varrelta.

 

Lopburi, Thaimaa

Lopburi, Thaimaa

Koko päivä ja matka Lopburiin meni lähes tulkoon suunnitelmien mukaan ja huomenna pikavuoroillaan Phitsanulokkiin.

Viime päivät ovat omalta osalta olleet kiireellisiä ja väsyttäviä. Tarina jatkuu, joten pysy matkassa mukana. Hyvää yötä Thaimaasta!

Missä Ajokki luuraa?

Kuten arvata saattaa ja tyyliin sopii, ovat kipparin kuulumiset mystisiä, vähäsanaisia ja tilanteet muuttuneita sitten viime päivityksen. Viihdepäälliköstäkään ei ole kovinkaan paljon kuulunut, mutta viimeisimmät päivitykset ovat tulleet Thaimaasta käsin. Thaimaassa ovat myös Jani ja Ajokki.

 

Lentokone Balilla

Jani ja Tuomas ovat liikkeellä ja mahdollisesti jo koneissaan. Tämä kone on laskeutumassa Balin kentälle, villisti kaupungin yli.

Jani on lentämäisillään Suomeen ja kertoo suunnitelevansa pitävän Amerikan etapin infon 17.3.2013. Samaan infoon ovat tähtäämässä Korean etapilta tutut Jenna ja Ville, jotka ovat ottamassa vastuuta matkustajien hyvinvoinnista ja kertomassa muun muassa tarvittavista rokotuksista seuraavia seikkailuita silmällä pitäen. Infon aika ja paikka tarkentuvat varmastikin vielä ja tiedot tulevat löytymään blogista ja Facebook-sivuilta. Reittisuunnitelmaa kannattaa käydä katsomassa blogin REITTI JA AIKATAULU osiosta ja pitää mielessä Pikavuoron epävirallinen motto: ”Muutokset ovat mahdollisia, elleivät jopa todennäköisiä”.

Ajokki odottelee vielä laivausta Thaimaassa Janin päivittäessä käytännön asioita, kuten vakuutuksia, ajolupia ja tarvittavia asiakirjoja Suomesta käsin.

Reportteri on nautiskellut elämästään Indonesiassa ja linkki vauhdikkaaseen videoon Gili Trawanga saaren seikkailuista onkin löydettävissä Pikavuoron Facebook-sivun puolelta.

 

Gili Trawangan

Sää vaihtuu vauhdilla ja arvaamattomasti Indonesian saarilla. Myrsky vyöryy tässä kuvassa Gilin kauniille rannoille.

Nyttemmin olen vetäytynyt Ubud nimiseen kaupunkiin joogamaan Yogabarn studiolle, joten laidasta laitaan mennään, mutta saarena Bali tarjoaa nähtävää ja koettavaa siten myös kaiken tyyppiselle matkailijalle.

Ubud on sielukkuudellaan löytänyt erityispaikan listalta ”paikkoja joihin palata”. Enkä keksi juurikaan parempaa paikkaa tutkia kehon kuulumisia, kuin keskellä kaupunkia, mutta samalla keskellä riisipeltoja ja tiheää viidakkokasvillisuutta olevat Yogabarnin tilat. Tuuli puhaltaa lempeästi sisään seinättömään ja valtavaan, toisessa kerroksessa olevaan puumajamaiseen saliin. Näkymä on vehreä ja taustamusiikista vatsaavat linnut, sirkat, gekot ja apinat. Joogailun lisäksi suunnitelmissa olisi vielä Batur tulivuoren valloitus ja muutama muu käänne tässä maassa ennen seuraavia haasteita.

 

Tanssiesitys

Balilaista musiikkia ja tanssia Ubudussa.

Matkat siis jatkuvat ja odotamme innolla sitä päivää, kun Ajokin raportoidaan saapuneen Pohjois-Amerikkaan.