Browsing Category

Serbia

Hyväntekeväisyyshommista Belgradista Kosovon Pristinaan

Vietimme lopulta Belgradissa kolme yötä, mikä osoittautui loistoratkaisuksi. Kaupunki on tolkuttoman laaja ja siellä riittää ihmeteltävää. Belgrad itsessään jakanee mielipiteitä, itse pidin tästä rumankauniista kaupungista ja sen ystävällisistä ja avuliaista ihmisistä valtavasti. Belgradissa sekoittuvat itä, länsi ja neuvostoaika, mikä näkyy etenkin kaupungin kirkoissa ja vanhimmissa osissa.

Tonavan rantaa Belgradissa yöasussaan.

Siinä missä vanhankaupungin keskusta on melkoisen puunattu ja siisti, ei tarvitse mennä montaakaan korttelia edemmäs löytääkseen sitä aidompaa, hieman rempallaan olevaa ja rosoista maisemaa. Ristiriita on valtava; pommitetut, yhä korjaamattomat kerrostalot ovat lohdutonta katsottavaa, kun samaan aikaan taustalla kohoaa uusia lasiseinäisiä toimistotaloja. Graffiteja ja katutaidetta on runsaasti. Tonavan rantaa on hyödynnetty uskomattomilla baari- ja terassikokonaisuuksilla, jotka vetävät vertoja mille tahansa keskieurooppalaiselle joenvarsielämälle. Useissa jokilaivoissa on myös majoitusta, tähän yöpymisratkaisuun päätyivät myös monet pikavuorolaiset.

Välit naapurimaihin eivät näissä Euroopan nuorimmissa maissa ole vielä ihan selvät. Lähimenneisyydestä kannetaan kaunaa, puolin ja toisin.

Pikavuoro pääsi tekemään myös hyväntekeväisyyttä, kun eläinsuojeluyhdistys Basso Rescue Missionin kautta löytyi sopiva paikka viedä koirille ja kissoille murkinaa ja lahjoituksia niiden hoivaajalle. Pikavuoron eläintenpelastustiimi suoritti täsmäiskun läheisessä Pancevon kylässä kymmeniä kodittomia kissoja ja koiria huoltavan Slavica Gavrilovicin kotiin, josta ruokasäkit laitettiin heti jakoon. Tämä nuori nainen elää itse hyvin vaatimattomissa oloissa ja käyttää saamansa avustukset hoidokkiensa ruokiin, lääkkeisiin ja mahdollisuuksien mukaan myös eläinten sterilointiin, joka on hyvin kallista. Gavrilovic kiertää päivittäin ruokkimassa kylän irtokoirat ja asuu 20 kissan kanssa. Hän koittaa parhaansa mukaan löytää eläimille uusia koteja ja ottaa vastaan myös pitovaikeuksien vuoksi pois annettavia lemmikkejä. Toiminta perustuu täysin lahjoitusvaroihin. Ruokkijansa ympärille innokkaana kerääntyneet eläimet vaikuttivat suhteellisen hyväkuntoisilta ja tunnistavat selkeästi hoitajansa.

Pikavuoro auttoi katueläimiä Basso Rescue Missionin kautta. Rescueyhdistys Kulkurit, jolta kyselimme myös avustuskohteita, toimii katukoirien hyväksi Romaniassa.

Tänään saavuimme illansuussa Kosovon pääkaupunki Pristinaan. Serbian ja Kosovan rajanylitys näytti alkuun hieman epävarmalta, sillä useiden lähteiden mukaan, mukaan lukien kaikkitietävä Google Maps, lyhin reitti kulki Makedonian kautta koukaten. Tämä siksi, ettei Serbia ole tunnustanut Kosovon itsenäisyyttä, vaan pitää sitä edelleen autonomisena maakuntanaan. Tällä logiikallahan mitään rajaa ei ole olemassakaan. Pysähdyimme matkalla syömään Nis-nimiseen kaupunkiin, jonka viranomaiset onneksi kertoivat meidän pääsevän ongelmitta rajan yli suoraan Serbiastakin.

Matkalla Kosovon rajalle. Taukoa pidettiin Nisissä, jonka keskiaikaisen linnoituksen laelta avutuivat hienot näköalat.

Rajanylitys pienellä maalaisrajalla sujui sutjakkaammin kuin aiemmat vastaavat ei-EU-maiden väliset. Ajokille piti ostaa sadan euron vakuutus, jotainhan nyt sentään on turisteilta nyhdettävä. Kyllä, täällä tosiaan käytetään euroja maksuvälineenä, se oli yllätys. Heti rajalta alkoi silmiinpistävän uudennäköinen asutus, osittain vielä keskeneräinen, ja tiekin oli päällystämätön. Kyltit kertoivat kyseessä olevan valtion tukema rakennushanke, liekö kyse sitten sotien vuoksi evakkoon joutuneiden asukkaiden uudelleensijoituksesta. Tosin tienpenkalla maanviljelijät myivät kurpitsoja ja paprikoita ja paimenet seisoskelivat laitumillaan sen näköisinä, että olivat olleet siellä aina. Moskeijoiden valkoisia minareetteja näkyi punatiilisten talojen joukosta tasaisin väliajoin muutoin pahasti kesken olleella kylänraitilla. Pääkaupunki Pristinaan saavuimme juuri pimeän laskeuduttua lauantai-illan meteliin. Ensivaikutelma kaupungista oli kovasti itään päin kallellaan. Suitsukkeiden tuoksu, moskeijoiden rukouskutsut ja värikäs katukuva toivat vahvasti mieleen Marokon tai Turkin. Se, oliko ensivaikutelma oikea, selvinnee huomenna.

Taukopaikka komeissa maisemissa juuri ennen Kosovon rajaa.

 

Serbian pääkaupunki Belgradissa, Balkanin Berliinissä

Unkarista ajeltiin Serbian rajan yli ilman sen kummempaa ihmettelyä, mitä nyt jonoissa kiilaaminen tullikopeille tuntuu olevan itäisessä Euroopassa enemmänkin tapa kuin poikkeus. Suomalainen kun on tottunut odottelemaan kiltisti vuoroaan, nämä kiivaammalla temperamentilla siunatut kansat eivät. Pysähdyimme idyllisessä Subotican kaupungissa heti rajan jälkeen haistelemaan uuden maan tuulia. Tässä maassa Ajokkikaan ei ole ennen vieraillut. Pidimme kunnon tauon, koska pääkaupunki Belgradiin näytti olevan kelpo tietä perille saakka ja rajanylitys oli ollut tuskaton.

Sen jälkeen hommat eivät taas menneetkään ihan kuin siellä kuuluisassa Strömsössä. Pikaiseksi aiottu bussin vessan tyhjennysoperaatio suisti meidät pois pääväyliltä, ja päädyimme harhailemaan kuoppaisille ja pilkkopimeille kyläteille. Moottoritie kulki aivan vieressä, sinne halusimme. Ensimmäinen liittymä oli suljettu, sitten toinen. Kolmas. Navigointiohjelma ei tällä kertaa varoittanut mitään tällaisesta. Körötimme kolmatta tuntia 60 km/h, kello läheni kymmentä. Pikkukylän savuisesta baarista ei saanut edes kahvia, mutta neuvot lähimpään auki olevaan liittymään sentään irtosivat. Perillä oltiin puolilta öin, taas heräteltiin majapaikkojen pitäjiä.

Serbian pääkaupunki Belgrad sijaitsee Sava- ja Tonavajoen risteyskohdassa. Toisella puolella jokia on historiallinen keskusta, toisella maailmansotien jälkeen rakennettu uusi keskusta.

Kaikki saivat lopulta katon päänsä päälle ensimmäiseksi yöksi, vaikka se alkuun näyttikin haasteelliselta. Belgrad on lyhyessä ajassa kohonnut suosituksi ja trendikkääksi kaupunkikohteeksi, ”Balkanin Berliiniksi”, ja vaikka suurin sesonki on jo ohi, on etenkin kohtuuhintainen yöpyminen kysyttyä. Aamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta sekään ei estänyt ainakaan itseäni hullaantumasta kaupunkiin täysin. Rento ilmapiiri, toinen toistaan houkuttelevammat pikkukahvilat ja rosoinen, omaleimainen kaupunkikuva ihastuttavat. Hinnat ovat Suomeen nähden erittäin edulliset, aivan keskustasta saa laadukkaan apartment-tyyppisen majoituksen 20-30-eurolla, ruuat hyvässä ravintolassa kalliilla alueella juomineen maksoivat 18 euroa kolmelta hengeltä.

Skadarlijan mukulakivikaduilla on toinen toistaan viehättävämpiä ravintoloita ja kahviloita. Aluetta kutsutaan Bohemian Quartersiksi ja sitä on verrattu Pariisin Montmarten taiteilijakaupunginosaan.

Vanhaa kaupunkia halkoo Knez Mihailova, joka on noin kilometrin pituinen ostoskatu. Sen päässä päädyimme Belgradin tunnetuimpaan maamerkkiin, Kalemegdanin linnoitukseen. Laaja puistomainen, hiukan Suomenlinnan mieleentuova alue kätkee muuriensa sisälle jos jonkinlaista kummallista, kuten dinosauruspuiston, meteoriitti- ja panssarivaunumuseon sekä urheilukenttiä. Harvemmin linnoituksissa tällaista näkee. Linnoitus on Belgradin vanhinta osaa, sen vanhimmat osat ovat vuodelta 535. Historian melskeissä sitä ovat hallinneet ainakin bulgaarit, unkarilaiset, itävaltalaiset, serbit ja osmanit, jotka pitivät kaupunkia vallassaan vuoteen 1867.

Belgradin linnoituksen sisällä on useita urheilu- ja pelikenttiä.

Entisen Jugoslavian maiden itsenäistymiskahinat ovat jättäneet jälkensä paitsi koko Serbiaan, myös Belgradiin, joka toimi ensin Jugoslavian pääkaupunkina vuoteen 2003, jolloin siitä tuli Serbian ja Montenegron pääkaupunki. 1999 Nato moukaroi kaupunkia pommeillaan Serbian sodan aikana väittäen tapahtumaa myöhemmin vahingoksi. Pommitusten jälkiä on edelleen nähtävissä, mutta niiden kuvaaminen on kiellettyä. Paikallisen asukkaan mukaan kuvaamisesta on päässyt jopa raudoissa poliisilaitokselle. Serbian talous on edelleen kuralla sotimisen, poliittisen väännön, Milosevicin korruptoituneen hallinnon ja talouspakotteiden takia. Tilanne on edelleen selvästi räjähdysaltis, paikallisilla ei tunnu olevan naapurikansoistaan juuri mitään hyvää sanottavaa ja levottomuuksia syntyy herkästi.

Ruoka-annokset ovat Serbiassa valtavia. Ja herkullisia! Even paikallinen tuttu valitsi meille periserbialaiset annokset ravintolassa.

Koska sää ei tänään ole meitä hellinyt, vaihtui kaupungilla vaeltelu monesti sadekuuron iskiessä herkutteluhetkeksi. Paikalliset viihtyvät baareissa ja kahviloissa aamusta myöhään yöhön. Serbiassa saa yhä tupakoida sisätiloissa, mikä tekee etenkin pienistä paikoista äkkiä kovin savuisia ja hämyisiä. Ruoka-annokset ovat valtavia, rasvaisia ja todella edullisia. Perinteinen serbialainen ruoka on lihaisaa, kasvisvaihtoehtoja on vanhemmissa ravintoloissa haastavaa löytää. Keskustan ravintolatarjonta etenkin ostoskadulla ja -keskuksissa on kuitenkin kaikenkattavaa. Belgradissa on myös erittäin vilkas yöelämä, osa klubeista on auki kuuteen saakka aamulla. Jokivarressa on runsaasti baari- ja ravintolalaivoja, ja voipa sieltä bongata kelluvan yökerhonkin.