Browsing Category

Puola

Hyvästi Puola, päivää Baltia – Liettuaan

 

Ti 28.4.2015, Kaunas (LT)

Lähdimme eilen ajelemaan Puolan Lublinista kahden jälkeen iltapäivällä. Kuten jo usemman päivän, sää oli eilenkin mainio ja lämmin. Täysi kesä. Lublin ei ollut kaupunkina suuri eikä pieni. Kuten Krakovassa, vanhoja historiallisia rakennuksia täälläkin. Ainakin kaupungin keskusta vaikutti sangen hyväkuntoiselta ja siistiltä ja näihän on oikestaan ollut koko Puolassa.

 

150427-1

Päätöksiä, päätöksiä. Pikavuorolaiset pähkäilevät ruokapaikkavalintaa Lubinin illassa.

 

150427-3

Lublin, Puola.

 

150427-2

Lublinin vanhaa kaupunkia.

Maa on muuttunut paljon 90-luvulta. Tästä keskustelimme Ajokissakin. Useampi matkalainen muistaa Puolan maantiet urautuneina ja huonohkokuntoisina väylinä, joilla liikennekulttuuri oli sangen kehnoa ja suorastaan vaarallista. Tällaiset mielikuvat minullakin oli. Puolan liikenne oli jäänyt minulle mieleen vallan päättömänä touhuna. Mielikuvissani autot, ja jopa rekat, ohittelivat toisiaan vastaantulevasta liikenteestä välittämättä ja joskus ohittajakin saattoi joutua ohitetuksi, kesken ohituksen. Kolme rinnan vastaantulevaa autoa kaksikaistaisella, kapealla ja rankasti uraisella tiellä ei ole mieltäylentävä näky, varsinkin kun on itse matkalla toiseen suuntaan.

Näin ei kuitenkaan ole näemmä enää. Liikennekulttuuri on siistiytynyt ja tietkin ovat pääsääntöisesti jopa erinomaisessa kunnossa. Ajoimme eilisen loppupäivän itäisen Puolan pienempiä maanteitä ja vanhasta muistuttivat oikeastaan enää vain satunnaiset Ajokkia ohittaneet rekat, jotka kieltämättä ajavat yhä kovaa. Eteneminen oli hyväkuntoista teistä huolimatta aika hidasta, sillä reitti kulki erilaisten kylien ja asutettujen alueiden läpi tämän tästä. Poliisejakin näkyi tiensivussa välillä, mutta meitä ei kuitenkaan häiritty. Ajoimmehan nopeusrajoitusten mukaan, vaikka ne erilaisten asutuskeskusten kohdalla olivatkin välillä vähän epäselviä. Rekkakuskien mielestä Ajokin vauhti taisi olla usein liian hidas, sen verran lähellä meitä ne välillä roikkuivat.

 

150427-4

Valmiina lähtöön. Lublin, Puola.

 

150427-5

Seurustelua Ajokin takaosastossa.

 

150427-6

Kirkko ja hautausmaa, yksi monista.

 

150427-7

Puolan metsäisiä maisemia maanantaipäivältä.

Puolan itärajan ja Valko-Venäjän läheisyys näkyi iltapäivän aikana myös rakennuskannassa. Joidenkin kylien omakotitalot olivat selvästi enemmän venäläistyylisiä kuin aiemmin Puolassa nähdyt. Matalampaa muotokieltä, koristeellista puuta ja hirttä suippokattoisten korkeahkojen tiilitalojen sijaan. Myös muutama ilmeisen ortodoksinen sipulikupolikirkko bongattiin. Kirkoista puheenollen, Puolassa näkyy olevan myös paljon suuria ja hyvinhoidettuja hautausmaita, joilla on suuria ja hyvinhoidettuja hautoja. Mitä ilmeisemmin näillä haudoilla vietetään myös aikaa, sillä useimmilla niistä on tyypillisesti kynttilälyhtyjä, kukkia ja seppeleitä. Monella haudalla näkyy myös olevan istuin tai tuoli joila istuskella. Liekö katolista kulttuuria moinen.

Ajoimme iltayhdeksään asti ja majoituimme yöksi hieman nuhjuiseen motelliin pienen Augustow-nimisen kaupungin liepeille. Tällä kertaa kahden hengen huone maksoi noin 35 euroa ja maksun pystyi suorittamaan joko Puolan rahalla tai euroilla. Hieman poikkeuksellisesti korttia ei täällä, mikä johtui varamaan paikan pienuudesta. Yleisesti ottaen koko Euroopan reissun aikana korttimaksumahdollisuudet ovat olleet verraten hyvät, joka on helpottanut erilaisten valuuttojen kanssa pelaamista. On aina hieman turhauttavaa vaihtaa tai nostaa lisää rahaa juuri ennen maasta poistumista vain, koska vaikkapa majoituksen hinnasta tai muusta kutakuinkin viimeisestä maksutapahtumasta kyseisessä maassa puuttuu muutama paikallinen pikkuraha.

 

150427-8

Huoneet – zimmer. Monikansallinen motellimme Augustowissa tiistaiaamuna.

Tänään matka jatkui täsmällisesti. Sinänsä perussiistin, mutta hieman kulahtaneen Augustowin motelin aamupala ei ollut kaksinen, joten mitään erityistä syytä lähdön pitkittämiseen ei löytynyt ja Ajokki olikin taas tiellä jo pian yhdeksän jälkeen aamulla. Suuntana oli Liettua ja pääkaupunki Vilnan sijaan maan kakkoskaupunki Kaunas, joka paitsi osuu paremmin reitillemme, on myös monelle pikavuorolaiselle uusi tuttavuus. Vilnassa useampi on jo käynyt.

Lyhyt, hieman yli satakilometrinen päivämatka sujui sen suuremmitta sattumuksitta. Ainut pidempi tauko jouduttiin pitämään rajalla, josta piti ostaa Lietuan tiemaksutarra. Pienessä kopissa oli pitkä rekkakuskijono, joten aikaa kului, mutta juuri muuta toimintaa ei rajalla sitten oikeastaan ollutkaan. Muuten aurinkoinen aamupäivä tarjosi lähinnä kaksikaistaista maalaishenkisissä maisemissa kulkenutta maantietä, paljon vastaantulevaa rekkaliikennettä sekä satunnaisia sähkötolppien nenissä kököttäviä haikaranpesiä, jotka ilmaantuivat maisemiin vasta eilen. Olemme saapuneet haikara-alueelle.

Kaunaisssa vietetään siis vain yksi yö. Täältä jatketaan huomenna Riikaan, josta edelleen vapunaattona Tallinnaan. Vähiin käy tämäkin homma ennen kuin loppuu. Kaiketi nyt voidaan jo oikeasti sanoa, että loppusuoralla ollaan. Enää se ei ainoastaan häämötä, kuten sanonta kuuluu.

 

Krakova ja Auschwitz

 

Su 26.4.2015, Lublin (PL)

Matkaa Krakovasta jatkettiin hiljaisena sunnuntaiaamupäivänä ja suuntana oli Lublin, keskikokoinen kaupunki itäisessä Puolassa. Päätimme siis jättää Varsovan väliin ja ajaa kohti Baltiaa itäistä reittiä, lähempänä Ukrainan ja Valko-Venäjän rajoja.Ehkä liikenne täällä on rauhallisempaa kuin se kuulemma Varsovan ympäristössä on. Itse ajopäivästä ei ole paljoakaan kerrottavaa. Tiet olivat jälleen mainioita ja matka eteni. Krakovan jälkeen ensimmäinen päivämatkan puolisko ajettiin moottoritietä. Pääsimme perille alkuillasta, vielä valoisaan aikaan. Pienen pyörimisen jälkeen sopiva hotellikin löytyi sangen hyvältä paikalta.

Perusajopäivän sijaan enemmän kerrottavaa riittää muutamasta viimeisestä päivästämme Krakovassa. Itse kaupungissa oli perjantaina hämmästyttävän paljon säpinää. Liekö huhtikuun loppu jonkinlaista koulujen päättymisen aikaa Puolassa, sillä Krakovan kadut tuntuivat olevan väärällään siististi pukeutuneiden nuorten ryhmiä, välillä Ihan tungokseksi asti. Kevätjuhla-asuissa, kenties. Muutenkin ihmisiä tuntui olevan liikkeellä paljon. Sää myös suosi sekä näitä juhlijoita että meitä. Kaupungissa oli sekä perjantaina että lauantaina ihan täysi kesä, t-paitakeili. Ei kuitenkaan vielä liian kuuma, kuten voin kuvitella Krakovassa joskus keskikesäisin olevan.

Kiintoisaa oli myös, että Krakovan katukuvassa näemmä liikkui poikkeuksellisen paljon erilaista uskonnollista väkeä. Muutaman tunnin kaupunkikierroksen aikana vastaani käveli virka-asussaan monta pappia ja nunnaa. Puola on selvästikin maineensa mukaisesti katolinen maa. Enpä nimittäin muista, milloin olisin viimeksi törmännyt vaikkapa kahteen tunnistettavaan pappiin samana päivänä, minkään maan tai kaupungin kaduilla. Krakovassa näitä kohtaamisia oli enemmän kuin puolenkymmentä.

 

150426-1

Krakovaa.

 

150426-2

Krakovan vanhan kaupungin keskustori.

Lauantaina oli keskitysleiripäivä. Krakovan lähellä sijaitsevista nähtävyyksistä tunnetuin lienee Auschwitzin keskitysleirimuseo, joten koko porukka paikalla aiemmin käyneitä lukuunottamatta suuntasi siis sinne. Pähkäilimme, kannattaako tuo noin 60 kilometrin matka kaupungista museolle ajaa Ajokilla, vai onko Krakovasta viisaampaa ostaa jonkinlainen järjestetty pakettimatka. Päädyimme ottamaan paketin ja antaa Ajokin levätä. Tämä osoittautui lopulta erinomaisen järkeväksi päätökseksi. Omalla ajopelillä paikalle tuleminen oli toki mahdollista, mutta koko prosessi olisi vaatinut huomattavan määrän säätämistä, aina parkkipaikasta sisäänpääsylippuihin asti. Päiväkohtaisten kävijöiden määräkin on kuulemma nykyään rajoitettu, joten ellei paikalla ole ajoissa, saattaa pääsylippu jäädä siltä päivältä saamatta.

Sekä Auschwitzin että Birkenaun leirimuseoiden kierros kaikkine matkoineen ja pääsylippuineen, ovelta ovelle kyydillä, maksoi lopulta noin 36 euroa. Mistään ei tarvinnut itse huolehtia, kunhan oli ajoissa paikkalla majapaikan respassa. Mielestäni tämä oli kauppana mainio. Kuten todettua, omin päin bussin kanssa paikalle ilmaantuminen ei varmaankaan olisi ollut yhtä helppoa ja yksinkertaista. Tietkin perille kulkivat erinäisten kylien läpi ja vaikuttivat melko pieniltä, joten tältäkin kannalta lienee ollut hyvä ettei Ajokkia tähän päiväretkeen sotkettu.

Perille hieman yli tunnin pikkubussimatkan jälkeen päästyämme selvisi, että kovin on suosittu tämä museo. Porukkaa oli paljon. Voin vain kuvitella, millaista meno on ollut ennen vierailjamäärärajoituksia, eikä nyt taida edes olla vielä varsinainen sesonki. Meitä oli varoitettu, että mukaan tälle retkelle kannattaisi ottaa omat eväät koska palveluita ei Auschwitzin lähellä pahemmin ole, tai jos on, ne ovat kalliita. Tämä tieto osoittautui kuitenkin vääräksi. Toki hinnat varmaan olivat Puolan normitasoa kalliimmat, mutta eivät kuitenkaan päätä huimaavat. Ravintoloita ja kioskeja portin ulkopuolelta löytyi, mikä ei olekaan suuren turstimäärän huomioon ottaen ihme.

Kaikki museossa tuntui sujuvan suurella täsmällisyydellä ja kunkin ryhmän turisteja paimennittiin ammattimaisin ottein. Ensiksi mentiin turvatarkastukseen, jossa jopa vyö piti ottaa pois, aivan kuin lentokentillä konsanaan. Tämän jälkeen jonotettiin ensin kuulokkeiden, ja sitten pienten radiovastaanottimien jakopisteille. Kuulokesysteemi olikin sangen kätevä, opas kun puhui koko kierroksen mikrofoniin ja äänen kuuli tällä tavoin kymmenienkin metrien päästä. Kanavia laitteessa oli lukuisia, olihan ryhmiäkin paljon.

Niin, ja entäs sitten itse keskitysleirimuseo. Kovin näyttävät tehokkaita olleen hirmutöissään natsit. Toisaalta kierroksen – ja oikeastaan koko vierailun – antia mielestäni jossain määrin latistivat suuret ihmismäärät ja erityisesti opastettujen ryhmien kiivas etenemistahti. On toki ymmärrettävää, että oppaan tehtävä on saada porukkansa kierrätettyä keskitysleirin läpi määräajassa, tuleehan ihmisten kasaantuessa koko jutusta suuri sekasotku, porukkaa kun on todella paljon ja koko toiminta lienee tarkkaan kellotettua. Tällainen kiivastahtinen kiertäminen ei kuitenkaan oikein jätä mahdollisuuksia pohdiskella rauhassa paikan synkeää menneisyyttä, lueskella rauhassa taulujen tekstejä ja sisäistää niissä esitettyä asiaa. Jos kyseiseen museoon toiste satun eksymään, yrittäisin tulla paikalle sesongin ulkopuolella ja kierrellä leirillä omin päin, ilman opasta. Sekin kun on käsittääkseni täysin mahdollista.

 

150426-4

Halt! Tätä pidemmälle tulleet vangit ammuttiin. Moni kuulemma ylitti rajan tahallisesti.

 

150426-5

Yleisnäkymä leiristä.

 

cx

Uhrien kenkiä. Yli miljoona ihmistä päätti päivänsä täällä.

 

150426-6

Krematorio, siinä kaasukammion vieressä.

Mutta synkeät asiat sikseen ja hetkeksi vielä Krakovan hostelliin, lupasinhan antaa paikalle mahdollisuuden. Annoinkin. Koko tällä matkallamme ja lähes joka kaupungissa on hostellitarjonta uskoakseni ollut sangen laaja sekä myös laadukas. Majapaikkojen omistajat ovat selvästi nähneet vaivaa yritystensä eteen. Remontit on tehty, yleisilme on tyypillisesti siisti ja raikas. Juuri tällainen oli tuo Krakovan paikkammekin. Toki yhteisasumisessa on aina huonot puolensa, joita tässä nimenomaisessa paikassa korostivat vielä muutamat pienet epäkohdat. Muun muassa sangen huterat kerrossängyt ja rasvaamattomat ovien saranat. Ihmisten liike sekä sängyissä että kiinteistössä sai siten aikaan jatkuvaa nitinää (sängyt) ja vinkunaa (ovet). Mutta kaikkeahan ei voi ikinä saada. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin loppujen lopuksi aika kohdallaan, sanoisin.

 

Mietteitä Slovakiasta ja matka Puolaan

 

Pe 24.4.2015, Krakova (PL)

Palataanpa vielä hetkeksi ajassa taaksepäin ja Budapestista lähdön jälkeisiin päiviin. Majoituimme siis Unkarin pääkaupungin jälkeen Slovakiaan, pieneen historialliseen kaupunkiin nimeltä Banska stiavnica. Matka Budapestista ei ollut pitkä ja pääsimme perille hyvissä ajoin iltapäivällä. Kiinnostava pikkukaupunki. Mitä ilmeisemmin paikka on kesäisin turistien suosiossa, mutta sesonki ei näemmä ollut vielä alkanut. Ajokkikin saatin pysäköityä erään kirkon viereen, mitä ilmeisemmin turistibusseille tarkoitetulle parkkipaikalle ilmaiseksi. Kerrankin näin. Sesongin aikana tunti olisi maksanut 2,5 euroa. Tungostakaan ei parkissa ollut, bussimme oli paikalla ainoa. Ei siis ihme, että pysäköitivalvojan puurakenteinen koppi oli tyhjä ja suljettu.

Banska stiavnican tunnelma oli paitsi jossain määrin historiallinen, myös jollain tavoin kylämäinen. Kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja esimerkiksi majoituksen löytämisessä oltiin valmiita auttamaan varsin auliisti. ”Ystävälläni on majatalo tuossa lähellä, haluatteko että soitan hänelle?” Kaupungin asukkaat kuitenkin olivat kaikkea muuta kuin tyrkyttäjiä. Pikemminkin tunnelma oli hyvinkin sivistynyt ja jopa semiboheemi. Kasvisruokaa oli saatavilla ja ambient-henkinen musiikki soi satoja vuosia vanhoihin historiallisiin rakennuksiin perustetussa kahviloissa ja ravintoloissa.

Hieman arvoitukseksi tosin jäi, miten ihmeessä nämä kultturellit vaihtoehtohenkiset ihmiset tulivat toimeen. Hintataso oli nimittäin hyvin edullinen. Slovakiassa käytetään euroja. Esimerkiksi eräs pikavuorolainen tilasi lounaaksi keiton, kanaleikkeen ja lasin viiniä. Lasku oli viisi ja puoli euroa. Oluen hinta ravintolassa oli tyypillisesti euron luokkaa. Aika edullista, mutta ehkäpä hinnat nousevat sesongin alkaessa. Itse en muista kohdanneeni yhtään toista euroja käyttävää maata tai paikkaa, jossa olisi ollut yhtä edullista kuin Banska stiavnicassa.

 

150425-1

Ensimaisemia Slovakiasta. Erilaista. Ihan tällaista ei ole tainnut olla missään tämän matkan varrella.

 

150425-3

Banska stiavnican keskustaa.

 

150425-4

Banska stiavnica, Slovakia.

 

150425-5

Nyt se tulee! Valmistautukaa. Ajokki tulee mäkeä alas ja matkalaiset huomasivat sen.

Yövyimme Slovakiassa siis vain yhden yön. Matka jatkui eilen puolelta päivin. Osa matkalaisista nimittäin suuntasi aamupäivällä Banska stiavnican paikalliseen kaivosmuseoon, onhan kaupunki ilmeisesti kuuluisa jo ammoisista ajoista jatkuneesta kaivostoiminnastaan. Itse en mukana ollut. Ahtaan paikan kammoisille eivät kuulemma mukana olleet tätä museokäyntiä suosittelisi. Ymmärrän hyvin, onhan museo rakennettu vanhaan, osin käsin louhittuun kaivokseen.

Yleisesti ottaen Slovakia vaikutti hyvin siistiltä ja hyvin hoidetulta maalta. Jonkin matkaa Banska stiavnicasta maasto muuttui vuoristoiseksi. Sää oli mainio ja aurinkoinen, maisemat jälleen kerran hienoja. Aurinkoisesta ja lämpimästä ilmasta huolimatta monen vuoren huipulla näkyi olevan yhä lunta, ja olipa pieniä lumipälviä havaittavissa jopa metsäisen tieosuuden varjoisissa paikoissa. Slovakian tämä osa lienee myös jonkinasteinen talviurheilukohde. Ajoimme nimittäin ohi useammastakin laskettelurinteestä ja niiden yhteyteen rakennetuista alppihenkisistä hotelleista. Vaikka kävimme varmaankin korkealla, oli tie kuitenkin koko ajan sula ja lämmintäkin parikymmentä astetta. T-patalkeli.

Busiin piti vuokrata Slovakian rajalla erityinen tiemaksuja rekisteröivä ja tuulilasin sisäpuolelle imukupeilla kiinnityvä laite. Poistuessamme Slovakiasta tämä samainen aparaatti palautettiin hieman ennen rajaa olleeseen toimistoon jossa siitä maksettu takuuraha saatiin takaisin. Parin kilometrin päässä Puolan puolella sama prosessi toistui jälleen. Jouduimme vuokraamaan Puolasta vastaavan, muta hieman erilaisen laitteen. Tässä ei ollut imukuppeja vaan tarrakiinnitys. Kippari Laine oli näissä asioissa tarkka. Varsinkin Puolassa tehdyistä tiemaksuvirheistä oli tiettävästi aiempaa kokemusta. Homma kuitenkin saatiin järjestymään ja liikkeelle lähdettyämme laite näytti toimivan. Se nimittäin piippaili aika ajoin sangen täsmällisesti ja uskottavan kuuloisesti.

Olemme Shengen alueella ja se näkyi sekä Slovakian että Puolan rajoilla. Minkäänlaisia tarkastuksia ei nimittäin ollut ja rajakopitkin olivat tyhjillään ja täysin hylättyjä. Suurin haaste näillä rajoilla näkyvät nykyään olevan nuo jo edellä mainitut tiemaksut. Niitä saattaa joku ollakin kyttäämässä. Muuten liikkuminen on Euroopan unioni periaatteiden mukaisesti vapaata.

Puola, ainakin rajan ja Krakovan välillä nähty sellainen, vaikutti sangen vauraalta. Tie oli hyvää ja omakotitalot suuria. Sangen kiintoisaa ja erikoisuudessaan suomalaisen silmää miellyttävää arkkitehtuuria muuten. Jyrkät katot ja paljon kerroksia, niin näyttävät eteläpuolalaiset asuvan. Tiedä sitten asuuko samassa talossa kokonainen suku vai onko jokaisella perheenjäsenellä oma kerros. Tilaa useimmissa taloissa näytti molempiin ratkaisuihin ainakin olevan.

Krakovaan saavuttiin alkuillasta, mutta siitähän jo kerroinkin eilen. Matka jatkuu taas sunnuntaiaamuna, jahka Auswitchin ja Birkenaun keskitysleirmuseot tulevat huomenna katsastettua.

 

Jani

Jani säätää Slovakian tietullilaitetta.

 

dsd

Slovakian alppihenkisiä maisemia.

 

150425-6

Tauko Slovakian ja Puolan rajalla. Molemmat maat vaikuttavat sangen siisteiltä, mutta tämä raja-alue oli saastainen. Ilmeisesti siivousalueet ovat sopimatta.

 

Eteläpuolan

Eteläpuolan pientaloarkkitehtuuria.

 

 

 

Harhailua Krakovan iltayössä

 

To 23.4.2015, Krakova (PL)

Huh. Jopas oli perinteinen pikavuorosaapuminen Krakovaan, jälleen kerran. Ehkä monesta muusta saapumisesta poiketen tällä kertaa oli maastoa jopa hieman tiedusteltu ja sopivasta bussiparkista saatu vinkki, sillä Ajokin pysäköintihän se pääongelma yleensä näissä uusissa kaupungeissa on. Salon Tilausmatkat Oy on ajanut kaupunkiin aiemminkin ja yrityksen luottomies, pikavuorokipparin veli Tomi Laine tiesi Salosta käsin neuvoa pysäköintialueen, jossa firman busseja oli edellisillä matkoilla parkissa pidetty. Alue sijaitsi kaiken lisäksi hyvällä paikalla aivan Krakovan vanhan kaupungin kupeessa.

Kaikki kuulosti siis hyvältä ja koordinaatit olivat selvät. Ajoimme navigaattorin ohjeiden mukaan suuremmin harhailematta paikalle, joka sijaitsi erään suurehkon hotellin takapihalla. Liikennekään ei Krakovan torstai-iltana liian pahalta vaikuttanut vaikka melko vilkasta olikin. Tähän helppous sitten loppuikin.

Paikalle päästyämme paljastui, että hotellissa oli vain kolme vapaata huonetta. Parkki näytti olevan täynnä busseja ja puomin edessä odotellessamme ja asioita selvitellessämme peräämme alkoi muodostua linja-autojonoa. Muutkin halusivat kuumeisesti samalle alueelle. Pysäköinnin ehtona oli, että hotellista piti olla huonevaraus. Meillä ei sellaista ollut. Tutkimme asiaa ja huoneet osoittautuivat sangen kalliiksi, olivathan ne suuren hotellin viimeiset. Ei houkutellut. Tilanne puomillakin alkoi kuumeta, joten päätimme nostaa kytkintä ja jättää muut taistelemaan viimeisestä linja-autopaikasta, sikäli kun pihalle enää yhtään bussia mahtui.

Tästä alkoi varsinainen kujanjuoksu ympäri iltaöisen Krakovan katuja. Kyselimme linja-autoille sopivaa paikkaa ja meidät neuvottiin johonkin. Neuvottu paikka osoittautui Ajokille sopimattomaksi ja jatkoimme taas matkaa. Uusi kysymys, uusi paikka. Välillä osa bussin ulkopuolelle asioita selvittelemään menneistä matkustajistakin oli hukassa. Välillä taas liikenteen tukki jonkinlainen rullaluistelutapahtuma johon näemmä osallistui satoja ja taas satoja luistelijoita. Kiertelyä jatkui pari tuntia, kunnes bussi saatiin lopulta edes hetkeksi parkkiin rauhallisemmalle jättömaalle hieman keskustan ulkopuolelle. Siihenkän autoa ei saanut yöksi jättää, mutta ainakin porukka sai hengähtää hetken.

Vietämme Krakovassa kolme yötä, tai tämä ainakin ollut alkuperäinen ajatus. Asiaa tutkittaessa tarkemmin selvisi, että kaupungin majapaikat ovat kovin suosittuja tulevan viikonlopun aikana. Noin 90 prosenttia kaikista sängyistä on varattu. Mainiota. Kohtuuhintaiset hotellit olivat näemmä haave vain, mutta halpoja hostellipaikkoja kaupungissa näytti yhä olevan vapaana. Tällaiseen lopulta päädyin itse ja täältä käsin tätäkin tarinaa raapustelen. Backpacking life, se on hienoa elämää. Lienee ihan mukavaa vaihtelua yöpyä välillä dormissakin, eikä 13 euron yöhinta juuri päätä huimaa. Saapa nähdä, olenko kolmen yön kuluttua eri mieltä Ainakin tämä paikka on perin siisti ja arviopisteet internetin varauspalvelussa huiman hyvät. Sänky tosin on epäilyttävän hutera, mutta katsotaan. Annan paikalle mahdollisuuden.

Itse Puola ja tänään taakse jäänyt Slovakia vaikuttavat varsin siisteiltä ja hyvinvoivilta paikoilta. Itse asiassa koko Euroopan reissun aikana nähtyjä paikoja ja niiden rakennetun ympäristön yleisilmettä mietiskellessä ei voi välttyä ajatukselta, että vauraus lisääntyy mitä pohjoisemmaksi pääsemme. Mutta näistä, sekä ihan mukavaksi pikkukaupungiksi osoittautuneesta Slovakian pysähdyspaikastamme lisää vielä myöhemmin. Nyt lienee aika suunnata yöpuulle, siihen huteraan kerrossänkyyn.

 

150424-2

Vihdoin hengähdystauko.

 

150424-3

”Alkohol 24h”. Tällaisia kauppoja on näemmä Puolassa hyvinkin paljon. Merkillistä.

 

150424-4

Öistä historiKrakovaa.