Browsing Category

Moldova

Chisinaun kaupunkikierroksella ja Cricovan viinitilalla

Chisinaussa porukka jakautui yöpymään kukin tahoilleen. Meidän edullinen (15e yö) ja persoonallinen hostellimajoituksemme sijaitsi aivan ydinkeskustan tuntumassa. Osa löysi pääkadun varrelta vuokrattavat asunnot, uudenkarhean kaksion kaikilla varusteilla sai käyttöönsä 39 eurolla yö. Aamupalaa ei kauaa tarvinnut metsästää, sillä pieniä kahvikioskeja oli ripoteltu suurten puistojen jokaiseen kulmaan useampia erilaisia. Valtavat puistot ovatkin keskikaupungin vehreä sydän, jonne paikalliset kokoontuvat aamuisin kahvittelemaan ja iltaisin kuhertelemaan.

Ydiskeskustan puistot ovat kaupungin olohuoneita. Herrasmiehet olivat viihtyneet shakin parissa koko päivän.

Varsinaiset nähtävyydet sijaitsevat lähes kaikki kaupungin perustajan mukaan nimetyn pääkatu Stefan Cel Maren varrella, mm. herrasta itsestään löytyy valtava patsas, muutaman metrin päästä Chisinaun riemukaari ja läheisestä puistosta Kristuksen syntymän katedraali. Turisteille tämä 600 000 asukkaan kaupunki lienee Euroopan pääkaupungeista tuntemattomin. Myös Chisinaun kaupunkikuva on muiden itäblokin etapille osuneiden pääkaupunkien tapaan nuori, sillä sitäkin on runnottu paitsi toisessa maailmansodassa, myös 1940 sattuneessa maanjäristyksessä. Arkkitehtuuriin on haettu jälleen vaikutteita Neuvostoliitosta.

Parcur Valea Morilor sijaitsee hieman ydinkeskustan ulkopuolella tekojärven rannalla ja on suosittu ulkoilu- ja ajanviettopaikka. Sieltä voi myös ihastella kaupungin komeimpia auringonlaskuja.

Pääkadun varrella on muutamia kauppoja, suuri slaavimaille tyypillinen sekava markkina-alue sekä hieman keskustan ulkopuolella ostoskeskus, mutta eipä tänne shoppailun vuoksi kannata lähteä. Sen sijaan ravintoloita ja viehättäviä leivoskahviloita on tullut testattua useampiakin, ne houkuttelevat niin hinnoillaan kuin valikoimallaan. Eugen Doga on kävelykatu, joka on reunustettu ravintoloilla, joista löytyy paikallisen ruuan lisäksi myös kansainvälisempää purtavaa.

Tom löysi kadunvarrella neuvostoaikaista tavaraa kaupanneelta myyjältä komea lakin.

Moldovalla on pitkät perinteet viinien valmistuksessa, joten tänään vierailimme läheisellä Cricovan viinitilalla, jonka maanalaisissa käytävissä valmistetaan kansainvälisestikin tunnettuja ja palkittuja viinejä. Käytäviä risteilee 90 metrin syvyydessä uskomattomalta tuntuneen 120 kilometrin verran.

Nyt on tynnyrillä kokoa!

Cricova on ylpeä erityisesti kuohuviinistään, jonka monimutkaiselta vaikuttaneeseen valmistusprosessiin kuuluva pullojen kääntely suoritetaan yhä käsin. Viinin sakan poistamiseksi pulloja pitää käännellä tietyssä kulmassa kahden kuukauden ajan joka toinen päivä. Hommaa hoitaneiden kuuden naisen urakka ei käynyt kateeksi, sillä käänneltävää jatkui tunneleissa silmänkantamattomiin. Tunneleissa liikuttiin golfkärryn ja sähköjunan risteytyksillä, ja liuskekivisten käytävien 14 asteen viileys oli tervetullutta vaihtelua Chisinaun keskustan 31 asteen seisovaan kuumuuteen.

Tässä valmistuu kuohuviiniä. Kuohuviinin matka rypäleestä juhlapöytiin kestää kolme vuotta.

Tunneleihin on säilötty kokoelma arvoviinejä, joista vanhin oli kerännyt hyllyllä pölyä vuodesta 1906. Monilla merkkihenkilöillä oli kokoelmassa oma lokeronsa, jossa viinejä säilytetään, kunnes niiden haltija ilmoittaa tarvitsevansa tietyn pullon. Hintaa osaksi jo etikaksi muuttuneilla pulloilla saattoi olla jopa kymmeniä tuhansia euroja. Vladimir Putinilla näytti olevan hylly täynnä, vaikka kyseinen herra oli oppaan mukaan järjestänyt syntymäpäivänsäkin tilan kabinetissa.

Cricovaan on säilötty tuhansia pulloja arvoviinejä yli sadan vuoden ajalta.

Meillekin oli tarjolla valikoima viinejä maisteltavaksi, etenkin punaviini jakoi pikavuorolaisten mielipiteitä. Viinit olisi kai virallisen etiketin mukaan kuulunut sylkeä maistelun jälkeen pöydälle tuotuihin astioihin, mutta moiseen tuhlaamiseen eivät suomalaiset taipuneet. Viinejä sai ostaa myös kotiin, maailman parhaiden kuohuviinien kisassa toiseksi sijoittuneen laatuviinin sai 17 eurolla, tavallisen alle kolmella eurolla.

Maanalaiset maistelukabinetit ovat näyttäviä.

Tunneliverkoston ”kadut” on nimetty kullakin säilöttävän viinilaadun mukaan.

Noroc! Eli tutummin kippis!

Pikavuoro on pysynyt kolme yötä paikallaan, mikä onkin ollut tervetullut ”huoltokatko” tien päällä oloon. On pesty pyykkiä, käyty parturissa ja levätty. Huomenna tehdään vielä aamulla pakollinen viranomaisille rekisteröinti, joka turistien pitää Moldovassa suorittaa 72 tunnin kuluessa maahan saapumisesta. Sen jälkeen onkin taas edessä uusi maa, Romania, jolta ainakin itse odotan upeita maisemia linnoineen ja kiemuraisine vuoristoteineen.

Transnistria – valtio, jota ei virallisesti ole olemassa

Eilinen ja tämä päivä saatiin viettää suurelta osin Ajokin hellässä huomassa. Lähes 600 km ajoa, kaksi rajanylitysruljanssia ja muutaman u-käännöksenkin vaatinut siirtymä Kiovasta Transnistrian kautta Moldovan Chisinauhin sujui kuitenkin jopa yllättävän näppärästi.

Tiraspolissa ollaan otettu mallia ihan oikeiden maiden pääkaupunkien ”I love”-kylteistä.

Edellisyötä vietettiin ihan rekkakuskeina, yöpyminen tapahtui rekkapenojen suosimissa tienvarsimotelleissa. Suurin osa ajokkilaisista jätettiin edes jollain neuvostoaikaisella asteikolla viihtyisään majatalotyyppiseen motelliin, itse jatkoin muutaman muun kanssa pienempään, epämääräisen autokorjaamon ja huoltoaseman väliin lintattuun, ainakin muutaman torakan hyväksi toteamaan majoitukseen. Pihapiirissä oli mukavasti terasilla hönöttäneille pikavuorolaisille ohjelmaa, olihan lauantai-ilta ja jos jonkinlaista tuning-ladaa enemmän tai vähemmän humalaisilla kuskeilla pyöri nurkissa.

Pikkukylän grillillä lauantai-illan huumaa. Maaseudulla ladat ovat kovassa huudossa edelleen.

Aamua aloiteltiin jälleen kerran jo tuttuakin tutummaksi tulleilla huoltoasemaeväillä. Ajaminen sujui mukavasti kumpuilevilla teillä halki auringonkukka-, kurpitsa- ja maissipeltojen. Pellot Ukrainassa ovat valtavia ja niitä tuntuu jatkuvan silmänkantamattomiin.

Lounastauko lähellä Ukrainan rajaa. Perinteisen borssikeiton smetanalla sai alle parilla eurolla.

Rajaa lähestyttiin jälleen pienellä epävarmuudella, sillä omavaltaisesti itsenäiseksi julistautunut Transnistria ei ole erityisen kuuluisa vieraanvaraisuudestaan. Jani ja Kiovasta kyytiin hypännyt aiemmilta reissuilta tuttu Tomi Tölli ovat yrittäneet sinne aiemminkin. Silloin vierailu jäi tosiaan vain yritykseksi, mutta tällä kertaa puomit aukenivat 2,5 tunnin säätämisen jälkeen. Ajokille lätkäistiin lupa minivaltion läpiajoon, ja se piti suorittaa sakon uhalla 50 kilometrin puitteissa.

Tiraspolin katunäkymä tuo mieleen Venäjän. Osa kaduista on nimetty entisten kommunistijohtajien nimillä.

Transnistria on kapea, vain noin 20 kilometriä leveä ja noin 200 km pitkä kaistale Moldovan ja Ukrainan välissä. Se on julistautunut itsenäiseksi Moldovasta 1990, mutta yksikään muu valtio ei ole tunnustanut itsenäisyyttä. Virallisesti se sijaitsee Moldovan rajojen sisällä. Sillä on oma valuutta, jota saa vain alueen sisältä, kansainväliset luottokortit eivät kelpaa maksuvälineeksi. Konflikti alueella sai alkunsa kielilaista, kun Romaniasta tehtiin Moldovan ainoa virallinen kieli ja Transnistrian alueella puhutaan venäjää. Venäjä ja Transnistria ovatkin alusta alkaen olleet hyvää pataa keskenään, ja Transnistrian liittämisestä Venäjään on käyty keskusteluja, kun taas Moldova havittelee EU-jäsenyyttä.

Muistomerkkinä käytettävää panssarivaunua saa kuvata, mutta sotilaskäytössä olevaa ei. Myöskään esim. hallintorakennuksia, sotilaita ja Tiraspolin ja Benderin välistä siltaa ei parane lähteä kameralla taltioimaan, sillä siitä rapsahtaa sakkoa.

Lyhyestä visiitistä pääkaupunki Tiraspoliin ei jäänyt oikein käteen muuta kuin voitonriemu siitä, että pääsimme sinne saakka. Bussissa todettiinkin, että kaupunki olisi oikeastaan voinut olla mikä tahansa aiemmista itäblokin maista nähdyistä. Oli leveää katua, korskeaa patsasta ja kultakattoisia kirkkoja. Neuvostoaikaisia symboleita näkyi runsaasti. Osa edellisistä kylistä tutuista betonimuistomerkeistä tosin oli korvattu omaleimaisemmalla kaupunkikuvan kaunistajalla, panssarivaunulla. Niitä oli ripoteltu puistojen kulmiin ja aukioita koristamaan.

Tiraspolin kulkukissoille maistui Erjan jakelemat herkut.

Kummastusta herätti myös yhden ja saman huoltoasema- ja supermarketketjun monopolia lähennellyt tiheys, kaikki samaa Sheriff-ketjua, jota ei ole näkynyt missään muualla. Nopea googletus kertookin kyseisen yrityksen omistavan myös maan televisiokanavan, rakennusyhtiön, Mercedes-Benz -myymälän, alkoholitehtaan, elintarviketehtaita, mainostoimiston, kasinon, jalkapalloseura FC Sheriff Tiraspolin ja joukkueen jalkapallostadionin sekä viiden tähden hotellin. Yhtiötä johtaa Transnistrian entisen presidentin poika ja sen on epäilty saaneen hallinnolta tukea liiketoiminnalleen sekä käytetyn salakuljetuksen rahanpesuun. Molemmat väitteet on tyrmätty propagandana.

Kaupunkikuvaa hallinneen Sheriffin huoltamo. Muita ketjuja ei Tiraspolissa sitten juuri ollutkaan, ainakaan länsimaisia.

Poistuminen Transnistriasta sujui helposti, odottelua kertyi vain noin tunnin verran. Nukkumaanmenoaika alkoi kolkutella jo ovella, kun vihdoin saavuimme Moldovan pääkaupunkiin Chisinauhin. Pienen iltakävelyn perusteella kaupunki vaikuttaisi mielenkiintoiselta ja eläväiseltä, huomenna ollaan viisaampia pitääkö ensivaikutelma paikkansa.

Pieni poika kerää hevoskastanjoita ämpäriin tiraspolilaisen kerrostalon edessä.