Browsing Category

Afrikka

Mennyttä ja tulevaa

Tasan kahden viikon kuluttua on Euroopan etapin, ja näillä näkymin Pikavuoron viimeisen pätkän startti. Kippari Laine on jo Turkissa järjestelemässä asioita ja valmistautumassa lähtöön. Seurannan mukaan myös Ajokki on saapunut Aleksandriasta Mersiniin, ja odottaa nyt satama-alueella asioiden etenemistä.

Pikavuoron Afrikan etappi päättyi noin kaksi viikkoa sitten. Tunnelmat päättymisen hetkellä olivat sekavat, samaan aikaan helpottuneet ja surulliset. Päällimmäisenä tunteena oli uskomaton ”me tehtiin se”- fiilis. Samalla oli pakko kysyä itseltään, mitä viimeisen neljän kuukauden aikana oikein tapahtui?

"The greatest pleasure in life is doing things people say you cannot do." -Walter Bagehot

”The greatest pleasure in life is doing things people say you cannot do.” -Walter Bagehot

Matka Afrikan halki oli kaikin puolin mieletön reissu. Ennakko-odotukseni ylittyivät useaan otteeseen ja hämmästeltävää riittää eläkepäiviin saakka. Monta juttua jäi Teille kertomatta ja monta valokuvaa julkaisematta. Ne on tallennettu henkilökohtaiseen muistojen arkistoon, jota saatan jossain tilanteessa raottaa muillekin kuin lähimmille ystävilleni.

Reissu oli rankin, jonka olen koskaan tehnyt. Samalla se on myös paras reissu, jonka olen koskaan tehnyt. Olen erittäin onnellinen siitä, että lähdin tälle matkalle. Opin valtavasti itsestäni ja yleensä ihmisistä, kulttuureista ja maailmasta.

Luonto ja eläimet olivat Afrikan parasta antia.

Luonto ja eläimet olivat Afrikan parasta antia.

Ihmiset tekevät Pikavuoron.

Ihmiset tekevät Pikavuoron.

Nyt kun oma arki on jo lähtenyt rullaamaan, on tullut minun aikani lausua muutama kiitoksen sana, ja siirtää viestikapula seuraavalle reportterille.

Ensimmäisenä haluan kiittää jokaista mukana ollutta. Ihmiset todella tekevät Pikavuoron, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki mukana olleet ovat koskettaneet toista matkustajaa jollain tavalla. Olemme ihastuneet ja vihastuneet, ystävystyneet ja epäystävystyneet. Tuskin kukaan voi sanoa matkustaneensa Pikavuorolla tuntematta mitään, oli se sitten iloa tai surua, yhteenkuuluvuuden tunnetta tai ulkopuolisuutta. Pikavuoro on muuttanut monen elämän, itseni mukaan lukien. Ilman Pikavuoroa ja sen kautta elämääni tulleita ihmisiä maailma olisi paljon värittömämpi ja tylsempi paikka.

Kiitokset myös Teille, jotka olette kanssamme nojatuoleistanne käsin matkanneet, blogia lukeneet ja kommentoineet. Maailmalla matkaajalle on tärkeää tietää, että kotona seurataan ja kaivataan. Kirjoittajalle taas tärkeintä on tietää, että tekstiä luetaan ja sanat herättävät tunteita.

Haluan kiittää lisäksi Rantapalloa luottamuksesta ja mahdollisuudesta. Kiitokset myös Turkish Airlinesille hyvästä ja ripeästä palvelusta niin maalla kuin ilmassakin.

Kiitos Jenna, Ville, Tuomas ja Jussi. Olette upeita persoonia ja olen ikuisesti iloinen, että sain matkata teidän kanssanne. Suurimmat kiitokset menevät kuitenkin Janille turvallisista kilometreistä ja siitä, että pyysit mukaan. Olet mieletön tyyppi, tuuliviirin kuulalaakeri, ja olet vaikuttanut useamman ihmisen elämään kuin pystyt koskaan edes aavistamaan.

kiitoksetkap

Ensimmäisestä etapista asti mukana ollut Tomi Tölli toimii Pikavuoron viimeisen etapin reportterina.

Ensimmäisestä etapista asti mukana ollut Tomi Tölli toimii Pikavuoron viimeisen etapin reportterina.

Vaikka minä esitän kiitokseni nyt, muistakaa, ettei seikkailu suinkaan ole päättynyt! Sunnuntaina 5.4.2015 Pikavuoro lähtee etenemään Istanbulista kohti pohjoista. Matkalta läpi keväisen Euroopan aina Salon torille saakka raportoi kokenut pikavuorolainen ja Havaintoja matkan varrelta– blogista tuttu Tomi Tölli. Joten pysykää mukana! Torilla tavataan!

Tänään soi: Atomirotta – Hima taas

__

The present and the future

It has been about two weeks since African Pikavuoro came to an end. And in two weeks Pikavuoro’s European journey will start. Jani is already in Turkey getting ready for the trip. Ajokki also arrived to Mersin from Alexsandria and is waiting at the harbour.

When we arrived to Alexsandria two weeks ago, we had very mixed feelings. We were happy and sad, and also relieved that the journey was over. The strongest feeling was ”WE DID IT”, but we also had to ask ourselves ”What just happened?”.

Only thing that I can say is that this was the hardest trip I have ever made. But it was also The Best Trip I have ever made. Many stories and pictures remained untold for the public. Maybe I’ll tell about those later. Or maybe some of them are meant to live only in memories.

The time has come for me to say THANK YOU for all of you who read and commented the blog. It’s been a pleasure to tell You about our journey. I also want to thank everyone on board. Together we made the trip! Special thanks goes to Jenna, Ville, Tuomas and Jussi. You guys are great and without you this trip would have not been the same.

And Jani. Thank you for all the safe days on the road. You are amazing guy and you and Pikavuoro has changed many life’s, including mine. You have touched more people than you can ever imagine.

Big thanks also to Rantapallo and Turkish Airlines.

And remember, even I’m saying thank you’s and good bye to you now, The ADVENTURE IS NOT OVER YET! In two weeks Ajokki will hit the road again from Istanbul all the way to Finland and Salo, from where the first Pikavuoro started 4 years ago. One of the original passengers, Mr. Tomi Tölli will keep You posted from Europe.

So enjoy the last ride, I bet it will be full of adventures too! See you at Salo on First of May!

Afrikan Pikavuoro on taputeltu!

Näin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen on hyvä tarkastella matkaa taaksepäin. Vielä on liian aikaista ymmärtää kaikkea tapahtunutta, mutta faktat eivät muutu vaikka aikaa kuluisi kuinka.

Afrikan etapin virallinen startti oli Etelä-Afrikan Kapkaupungista 1. Joulukuuta 2014. Sitä ennen seitsemänhenkinen porukkamme matkasi Ajokilla Durbanista lähtöpisteeseen. Tuo 1700 kilometrin matka ei sujunut täysin ongelmitta, sillä jo toisena ajopäivänä puhkesi rengas. Jani sanoi myöhemmin tienneensä tuolla hetkellä, ettei Afrikan etappi tule olemaan helppo.

Kapkaupungista Ajokin kyytiin hyppäsi suurin osa matkustajista. 20 hengen innostuneella porukalla lähdimme taittamaan matkaa kohti pohjoista. Etelä-Afrikasta ajoimme Namibiaan, jossa vietimme rentouttavia päiviä Swakopmundissa ja vierailimme Skeleton Coastin hylkeidensuojelualueella. Tuhannet hylkeet ovat olleet yksi reissun mieleenpainuvimpia asioita.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Namibiasta matkamme jatkui Botswanaan, jossa vierailimme mm. maailman suurimmalla sisämaasuistoalueella Okavangolla. Ajopäivien aikana näimme Afrikan eläimiä kuten elefantteja ja kirahveja aivan tien vieressä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä luontodokumenttia. Botswanan luonto oli ehdottomasti yksi reissun kauneimpia, ja voinkin lämpimästi suositella sitä luontomatkailusta kiinnostuneille.

Joulun ja uuden vuoden Pikavuoro vietti Sambiassa. Jouluna osa teki myös lyhyen pyrähdyksen Zimbabwen puolelle. Sambiassa matkaan hyppäsi muutama pikavuorolainen lisää ja matka jatkui 23 hengen voimin. Sambian liikenne ja tiet kiristelivät Kipparin hermoja, ja olimmekin tyytyväisiä päästessämme Malawin puolelle.

Vaikka Malawi on yksi maailman kehittymättömimmistä maista, jollain tavalla se jäi mieleen yhtenä reissun viehättävimmistä. Etenkin Malawi-järven ympäristö ja luonto sekä ystävälliset ihmiset jättivät maasta hyvät muistot. Pohjois-Malawilla vietimme myös Pikavuoron 4-vuotis synttärit 9.1.2015.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Malawilta siirryimme Tansanian puolelle, jossa jo heti ensimmäisenä ajopäivänä napsahti ylinopeussakot. Tansanian liikene oli muutenkin todella hurjaa. Tienpientareilla muutaman kilometrin välein kumossa olleet rekat kertoivat omaa surullista tarinaansa. Tansaniassa nautimme rantalomasta Sansibarilla sekä kauniista luonnosta Lake Manyaran, Ngorongoron ja Kilimanjaron ympäristössä. Tansania oli päätepiste yhdeksälle matkustajalle, jotka lensivät kotiin Dar es Salaamista.

Keniassa pikavuorolla vierähti pidempi tovi. Syynä oli viisumeiden hankinta Etiopiaa ja Sudania varten. Passit lähetettiin Nairobista Tukholmaan Etiopian lähetystöön ja niitä takaisin odottaessa vierähti päivä jos toinenkin. Muutama matkustaja jätti Pikavuoron Nairobissa, mutta saimmepa sieltä yhden uudenkin: nelijalkaisen siimahännän, jonka maanpäällinen vaellus päättyi lopulta Sudanissa.

Kenian tiet olivat ehdottomasti reissun kamalimmat. Etenkin pohjoisessa kulkuväylät olivat enemmän kynnöspeltoa kuin tietä. Ennakkoon pelätty ”Road to Hell”, osoittautui nimensä veroiseksi kuntonsa puolesta, mutta turvallisuusongelmia emme kohdanneet.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Olimme pitkin matkaa kuulleet, että mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä haastavammaksi kaikki käy. Emme kuitenkaan osanneet aavistaa mitä kaikkea tulemme Etiopiassa kohtaamaan. Tiet jatkuivat lähes yhtä huonoina kuin Keniassa, polttoainetta oli vaikea löytää, rahaa kerjättiin jatkuvasti ja kaiken lisäksi Ajokkiin ilmaantui vika jos toinenkin. Etiopiassa petti mm. paineilmajärjestelmä, laturin kanssa oli ongelmia sekä kaasu hirtti kiinni. Etiopian hyväksi puoleksi voi ehdottomasti listata paikallisen ruoan, joka oli maistuvinta koko Afrikassa. Myös Lalibelan kirkot oli hieno nähdä, vaikkei ne top 5 nähtävyyksiin yltäneetkään. Etiopiassa retkueemme myös pieneni jälleen seitsemään henkeen.

Sudanissa tilanne ei parantunut. Tiet olivat parempia kuin kahdessa edellisessä maassa, eikä kansaa ja elukoita sinkoillut tielle niin kuin Etiopiassa. Polttoaineensaantiongelmat kuitenkin jatkuivat. Ajokissa oli myös pieni tulipalo heti rajan ylittämisen jälkeen. Etiopian vuoristoseudulla palelemisen jälkeen Sudan oli tukahduttavan kuuma. Lämpötila Ajokissa nousikin yli 40 asteen lähes joka päivä. Tämä sekä kunnollisten majoituspalveluiden puute veivät jo ennestään väsyneistä matkaajista viimeisetkin mehut. Sudan oli koko reissumme kehittymättömin ja likaisin maa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Afrikan etappi piti päättyä Sudaniin. Ajokki oli tarkoitus laivata Port Sudanista Euroopan puolelle. Laivauksen hinta olisi kuitenkin ollut niin käsittämättömän korkea, että oli parempi matkata Egyptiin. Egyptin turvallisuustilanne on vuoden 2011 jälkeen ollut epävakaa, mutta emme antaneet sen estää matkaamme Välimeren rannalle. Aswanissa ollessamme 800metrin päässä hotelliltamme tapahtui kaksi henkeä vaatinut pommi-isku, mutta meihin ei suoranaisesti kohdistunut mitään uhkaa.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Egyptin tiet olivat hyväkuntoisia ja matka siellä taittui nopeasti. Mieltä jäi kuitenkin kaihertamaan ihmiset. Useassa tilanteessa egyptiläiset olivat epäystävällisiä ja röyhkeitä. Rahaa yritettiin kusettaa vähän väliä ja pinna tuntui palavan nanosekunnissa. Yllätyksenä tuli myös se, että polttoaineongelmat jatkuivat myös Egyptissä. Perille Aleksandriaan kuitenkin päästiin. Useiden epäilyksistä huolimatta.

Afrikan mantereella Ajokin matkamittariin tuli loppujen lopuksi 17 100 kilometriä. Virallisesta aloituspaikasta Kapkaupungista päätepisteeseen Aleksandriaan kilometrejä kertyi 15 400. Reitille osui 11 maata ja lukematon määrä kyliä ja kaupunkeja. Bussissa matkasi 26 persoonaa, joista 10 oli Pikavuorolla ensimmäistä kertaa. Lyhin aika kyydissä oli 2,5 viikkoa. Riippumatta siitä kuinka kauan Pikavuorolla matkusti, voi jokainen varmasti olla samaa mieltä yhdestä asiasta: Afrikka kolahti (tavalla tai toisella ;) ).

Tänään soi: Queen – We are the Champions

__

It’s done!

It’s been few days since the end of Pikavuoro. I still can not wrap my mind around everything that happened, but lets start with the facts, they are not gonna change.

The official start was on 1st of December 2014 from Cape Town. Before that 7 of us drove Ajokki from Durban to the starting point. It wasn’t easy 1700 kilometers. We had a flat tire on a second driving day. Jani told me later that it was the moment when he knew this was not gonna be a easy ride.

With 20 passengers we headed to Namibia. We spend nice days in Swakopmund and visited the Skeleton coast seal reserve. That was one of the places we listed to the top places we have been.

Next country was Botswana. Very beautiful nature. We were able to see the elephants and giraffes by the road. We also visited the Okavango delta. I can highly recommend Botswana as a nature travel destination.

We spent the Christmas and New year at Zambia. Some passengers visited also Zimbabwe. New passengers game on board from Zambia. Jani was happy to drive the crew of 23 people to Malawi because the roads and traffic in Zambia was getting on his nerves.

Even the Malawi is one of the least developed countries in the world, it was one of the best counties we visited. The nature was beautiful and the people were very friendly. Especially the Lake Malawi was amazing. Pikavuoro also had 4 year birthday at Malawi.

From Malawi we went to Tanzania. The traffic there was absolutely crazy! We also go a speeding ticket. From Tanzania 9 of the passengers flew home. But before they left we visited Zanzibar and enjoyed beach life. We also went on a safari and enjoyed nature at Lake Manyara, Kilimanjaro and Ngorongoro nature parks.

We spend two weeks in Kenya. We had to wait for our visas to Ethiopia and Sudan. Few passengers left Pikavuoro on Nairobi. Unfortunately we got one new passenger from there. This one was not the kind of passenger we wanted to travel with. It had four legs and a narrow tail. Eventually the free rider went to mouse heaven in Sudan. Btw, Kenya has the worst roads in Africa! Especially in the North.

We struggled in Ethiopia. The roads were bad, diesel wasn’t easy to find, there were too many people and animals on the road, people begging all the time and we had lots of car trouble. Only thing that was really good in Ethiopia was the food. The best local food in Africa. Lalibela’s stone churches were also nice, even I wouldn’t but them to top 5 travel destinations.

Sudan was dirty, undeveloped and too hot. It was exhausting to travel thru that country. We slept in a bus because hotels were so bad. And during day there was more than +40 celsius in the bus. We also had a small fire in the bus right after we crossed the border from Ethiopia. And the diesel…always finished. It wasn’t easy to find. Sudan took the best of us.

Sudan was the original ending point for African Pikavuoro. The ships from Sudan to Europe are so expensive that we decided to drive to Alexandria. Egypt had good roads and even there was a bomb in Aswan, we were safe all the time. Only thing that was not nice in Egypt was the people. They were very rude and trying to screw money. There was also problems with the diesel. Gone. Finished. No have.

After all we managed to drive from Cape to Cairo. 15 400 kilometers. From Durban to Alexandria 17 100 kilometers. 11 countries. Countless cities. 26 people of whom 10 had never travelled with Pikavuoro before. Shortest time on board was 2 two and half weeks. No matter how long you travelled with Pikavuoro, I’m sure that we can all agree on one thing: Africa got us. One way or another.

Hengailua Aleksandriassa 7.-10.3.2015

Pikavuoron Afrikan etappi päättyi virallisesti perjantaina, mutta reissu ei kokonaan päättynyt siihen. Ennen lentoa kotiin vietimme vielä muutamia rentouttavia päiviä Egyptin toiseksi suurimmassa kaupungissa Aleksandriassa.

Majoituimme Aleksandrissa viiden tähden Tolip Hotelliin. Saimme Bookings.comin kautta salaisen tarjouksen, jolla kahden hengen huoneen hinnaksi tuli 68e/yö. Kohtuullinen hinta hotellin tasoon nähden. Normaalisti huoneet olisivat maksaneet yli 100e/yö/huone.

Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja palvelualtista. Aamupala oli erittäin runsas. Se muistutti enemmän brunssia ja sen antimilla pärjäsi iltaan saakka. Viiden tähden palvelua laski ainoastaan se, ettei netti toiminut huoneissa. Toisaalta hyvä, sillä se pakotti siirtymään yleisiin tiloihin. Olimme niin uupuneita, että jos netti olisi toiminut huoneissa, olisimme jämähtäneet sängynpohjalle dataamaan.

Ajonopeudet Aleksandrian rantakadulla oli niin hurjia, ettei autojen väliin uskaltanut lähteä puikkelehtimaan.

Ajonopeudet Aleksandrian rantakadulla oli niin hurjia, ettei autojen väliin uskaltanut lähteä puikkelehtimaan.

Suurin osa korkeista taloista oli julkisivultaan rapistuneita.

Suurin osa korkeista taloista oli julkisivultaan rapistuneita.

Aleksandriassa asuu noin 5 miljoonaa ihmistä ja tämä myös näkyi katukuvassa. Kaupungin kilometrejä pitkän rantakadun rakennukset olivat todella rapistuneita. Siellä täällä välissä oli paremmassa kunnossa olevia rakennuksia, joista useimmat olivat neljän tai viiden tähden hotelleja. Liikenne rantatiellä oli niin vilkasta, ettei kuusikaistaisen tien yli kannattanut lähteä loikkimaan. Siellä täällä oli tien alittavia tunneleita, joissa tosin ei ollut valoja. Melko kuumottavia paikkoja liikkua, etenkin yksin.

Aleksandriassa valtaosa porukasta keskittyi lepäilyyn ja syömiseen. Muutama jaksoi käydä vielä kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä. Osa palaili arkeen käymällä hotellin kuntosalilla. Ohjelmassa oli myös yksi pakollinen asia, nimittäin Ajokin laivausasioiden hoitaminen.

Tolip Hotellissa oli miellyttävä allasalue, josta emme valitettavasti päässeet nauttimaan. Egyptissä päivälämpötilat olivat alle +20 astetta.

Tolip Hotellissa oli miellyttävä allasalue, josta emme valitettavasti päässeet nauttimaan. Egyptissä päivälämpötilat olivat alle +20 astetta.

Huoneissa oli reissun parhaimmat sängyt.

Huoneissa oli reissun parhaimmat sängyt.

Jani oli sopinut fikserin kanssa tapaamisen heti lauantaiaamuksi. Tapaaminen sujui lähes odotetusti ja paperit saatiin kuntoon. Merkittävin muutos tuli laivauspäivämäärään, jonka piti olla keskiviikko 11.3., mutta joka siirtyi viikolla eteenpäin. Ajokki laivataan Turkin Mersiniin 18.3.2015. Matka Välimeren yli kestää 3-4 päivää. Mersinista Ajokki ajetaan Istanbuliin, josta Euroopan etappi starttaa 5.4.2015.

Ennen Ajokin tullaamista ja siirtämistä satama-alueelle vanhaa rouvaa piti hieman korjata. Jani ja Teemu käyttivät maanantain huoltotoimiin. Tulipalossa vaurioituneet huomiovalot korjattiin sekä kaasua säädettiin niin, että Ajokki pysyy helpommin käynnissä. Lisäksi bussia siistittiin ja tavaroita piiloteltiin. Edellisen laivauksen yhteydessä satamatyöntekijöille oli kelvannut yksi jos toinenkin bussiin esille unohtunut tavara.

Ajokki Royal Tolip Roayl Hotelsin edessä päivää ennen satamaan siirtoa.

Ajokki Royal Tolip Roayl Hotelsin edessä päivää ennen satamaan siirtoa.

Jani vei Ajokin tiistaina satama-alueelle. Hän olisi halunnut olla itse ajamassa bussin laivaan, mutta byrokratiaviidakko eikä aikataulu sitä sallinut. Pieni pelko takaraivossa Jani sanoi luovuttaneensa avaimet satamatyöntekijöille. Egyptiläinen ajotyyli kun on mitä on. Toivottavasti Ajokki saapuu ehjänä Mersiniin, sillä huollettavaa on ennen Euroopan etappia muutenkin.

Tänään soi: Juju ft. Aurora – Kulkijan laulu

__

Chilling @ Alexandria

Even the Pikavuoro in Africa was officially over on 6th of March the whole trip didn’t on a same day. Before taking the flight home we relaxed at the five star Tolip Hotel. We got a very good deal from bookings.com and paid only 68euros for a twin room. Normal price would have been more than 100 euros per night.

The hotel staff was very friendly and helpful. The breakfast at the hotel was amazing! More like a brunch than a breakfast. We ate so much that we didn’t have to eat anything before evening. Only thing that wasn’t up to five star service was that the internet only worked in public areas. Well on the other hand it was good that we had to go out from the rooms. We were so tired that if the internet had worked in the rooms, we would have just stayed in.

There was on thing left to do before going home. Ajokki had to be fixed and cleaned for the shipping to Europe. Jani and Teemu fixed the lights that had damaged in the fire. All the valuable things were hidden from inside, because last time Ajokki travelled on a ship, many things got stolen by the harbour workers.

Jani met the fixer on Saturday morning and almost everything went like agreed before. The biggest change was that Ajokki is shipped on 18th of March instead of 11th. It will taka abou 3 to 4 day the ship to sail to Mersin, Turkey. From Mersin Jani will drive to Istanbul from where the European Pikavuoro will start on 5th of April 2015.

Afrikan Pikavuoron Päätöspäivä 6.3.2015

Perjantaina oli tiedossa Afrikan pätkän viimeinen ajopäivä Gizasta Aleksandriaan. Ennen noin 200 kilometrin taittamista kävimme kuitenkin tutustumassa nähtävyyksiin.

Gizassa Kairon eteläpuolella sijaitsee Egyptin tunnetuimmat pyramidit. Suurin ja kuuluisin niistä on Kheopsin pyramidi. Antiikin aikoina se kuului Maailman Seitsemään Ihmeeseen. Pyramidit on rakennettu noin 2550 eaa. Se kuinka nämä valtavat kiviset hautamuistomerkit on rakennettu, ihmetyttää tutkijoita edelleen.

Pääsylippu alueelle maksoi aikuiselle 80 Egyptin puntaa eli noin 10 euroa. Kansainvälisellä opiskelijakortilla tiketti irtosi puoleen hintaan. Pyramideissa on mahdollista vierailla myös sisällä. Isoimpaan pyramidiin lippu maksoi aikuiselta 200 (noin 24e) puntaa, opiskelija sai tämänkin 100 puntaan. Pienempään Mykerinoksen pyramidiin pääsymaksu oli aikuiselta 40 puntaa (n.5e) ja opiskelijalta 20 puntaa. Melko perushintoja nähtävyyksistä. Lipunmyynnissä tosin olisi ollut toivomisen varaa. Alueliput sai yhdeltä luukulta, mutta liput sisälle pyramideihin joutui jonottamaan toiselta luukulta. Sujuvuuden nimissä olisi kätevää, jos kaikki liput voisi ostaa yhdellä jonottamisella.

Kheopsin pyramidin kivilohkareet painavat keskimäärin 2,5-5 tonnia.

Kheopsin pyramidin kivilohkareet painavat keskimäärin 2,5-5 tonnia.

Alueelle saavat ajaa myös autot ja turistibussit. Jollain tavalla moottoriajoneuvot historiallisella alueella häiritsivät.

Alueelle saavat ajaa myös autot ja turistibussit. Jollain tavalla moottoriajoneuvot historiallisella alueella häiritsivät.

Sitkeä pappa sai meidät houkuteltua kyytiin ajettuaan ensin pitkään vieressämme. Hänen hevosensa oli hyvin hoidettu. Hän myös totesi yhdestä eläinparkaa hakanneesta miehestä "not a good man".

Sitkeä pappa sai meidät houkuteltua kyytiin ajettuaan ensin pitkään vieressämme. Hänen hevosensa oli hyvin hoidettu. Hän myös totesi yhdestä eläinparkaa hakanneesta miehestä ”not a good man”.

Alue itsessään on melko laaja. Sen pystyy kävelemään, mutta aikaa, vettä ja aurinkosuojaa kannattaa varata runsaasti. Mikäli käveleminen ei kiinnosta, hevos- ja kamelikyydin tarjoajia riittää riesaksi asti. Osa eläimistä näytti todella nälkiintyneiltä ja kaikin puolin huonosti hoidetuilta. Osa hevoskärryjen ajajista myös piiskasi eläimiään armotta. Suosittelenkin kärrykyytiä harkitsevaa valitsemaan kuljettajansa tarkoin. Hinnasta kannattaa tinkiä ja varmistaa moneen kertaan mitä se kaikkea sisältää. Useat kuljettajat vaativat lisämaksuja kyydin lopuksi ties millä verukkeella.

Kävimme ensin tutustumassa suurimpaan pyramidiin. Pyramidien sisällä valokuvaaminen on kielletty. Saimme aikaan aikamoisen väittelyn kameran ulkopuolelle jättämisestä. Emme halunneet jättää kalliita laitteitamme tasolle jota ei valvottu millään tavalla. Kysyimme riittäisikö jos jättäisimme kameroiden akut ulkopuolelle, jolloin laitteet ovat toimintakyvyttömiä. Se ei vartijoille sopinut. Kummallista kyllä sisälle sai viedä kamerapuhelimet ja tabletit. Niillä kuvaaminen ei myöskään ole sallittua, mutta jostain käsittämättömästä syystä ne sai ottaa mukaan. Loppujen lopuksi yksi meistä jäi ulkopuolelle kameroiden kanssa odottamaan sillä välin kun muut vierailivat sisällä.

Pyramidi oli kuuma ja ahdas. Varsinaiseen hautakammioon tuli kiivetä puusta rakennettua luiskaa pitkin. Kheopsin pyramidilla on korkeutta lähes 140m, joten sisäpuolella noustu matka oli useita kymmeniä metrejä. Ajoittain kulkuväylä oli niin matala, että joutui kulkemaan kyyryssä. Hautakammio itsessään oli vain iso korkea huone, jossa oli kiviset, koristeettomat haudan jäänteet. Kaiken kiipeämisen ja hikoilun jälkeen oli pakko kysyä ääneen ”tässäks tää ny oli?”. Ei ihan hintansa väärti, mutta tulipahan käytyä.

Pyramidien rakennustavasta on esitetty erilaisia teorioita antiikin ajoista saakka. Tähän päivään mennessä stä ei ole yksimielisesti pystytty todistamaan.

Pyramidien rakennustavasta on esitetty erilaisia teorioita antiikin ajoista saakka. Tähän päivään mennessä stä ei ole yksimielisesti pystytty todistamaan.

Hälytyskulkuneuvo valmiina toimintaan.

Hälytyskulkuneuvo valmiina toimintaan.

Pienempi Mykerinoksen pyramidi oli sisältä kiinnostavampi. Siellä laskeuduttiin alaspäin samanlaista kulkuväylää pitkin. Molemmissa oli yhtä kuuma, mutta pienemmässä pyramidissa ei tarvinnut kyyristellä. Huoneita oli useampia ja vaikka niissä ei ollut juuri mitään, niissä oli enemmän fiilistä. Myös vartija oli mukavampi. Hän laittoi meidät vain lupaamaan ettemme ota kuvia sisällä. Ulos tullessa kysyimme haluaako hän nähdä muistikortin sisällön. Häntä kiinnosti kuitenkin enemmän siviilisäätymme kuin se kuvasimmeko vaiko emme.

Pyramidialueelta näkee myös Gizan sfinksin. Sfinksit ovat ihmispäisiä hirviöitä, joilla on yleensä faaraon kasvot ja leijonan ruumis, joka korostaa henkilön voimaa ja mahtia. Gizan sfinksi on noin 20metriä korkea ja 73,5 metriä pitkä. Tarkkaa rakentamisaikaa tälle massiiviselle monoliittiveistokselle ei tiedetä. Näky pyramideja vasten oli melko vaikuttava, vaikka eroosio ja useat tuhoamisyritykset ovatkin veistosta vahingoittaneet.

Eroosio kuluttaa sfinksiä ja siitä irtoaa jatkuvasti suuria paloja. Sitä on aikojen saatossa vahingoitettu myös virheellisellä konservoinnilla.

Eroosio kuluttaa sfinksiä ja siitä irtoaa jatkuvasti suuria paloja. Sitä on aikojen saatossa vahingoitettu myös virheellisellä konservoinnilla.

Kippari Laine ajoi kuin ajoikin Kapista Kairoon, vaikka monet reissun onnistumista epäilivät.

Kippari Laine ajoi kuin ajoikin Kapista Kairoon, vaikka monet reissun onnistumista epäilivät.

Nähtävyydet katseltuamme lähdimme ajamaan kohti Aleksandriaa. Ilmassa oli viimeisen etapin haikeutta, mutta samalla myös helpotusta. Tie onneksi oli hyvää ja noin 200 kilometrin matka sujui jouhevasti. Ajokki kulki suurempia oikeuttelematta eikä liikennekään ollut yhtä kaaottista kuin Kairon läheisyydessä.

Saavuimme Aleksandriaan illansuussa ja majoituimme viiden tähden hotelliin. Afrikan Pikavuoro päättyi samana päivänä (6.3.) kuin ensimmäinen Pikavuoro neljä vuotta aikaisemmin. Auringon laskiessa Välimeren rannalla nostimme maljan uskomattomalle ja unohtumattomalle seikkailullemme.

Tänään soi: M83 – Midnight City

__

Last day of African Pikavuoro

On Friday we had 200 kilometers to go from Giza to Alexrandia. Before we hit the road, we went to see the pyramids.

Tickets to the area cost 80 Egyptian ponds (about 10 euros). We wanted to go inside the pyramids so we had to buy extra tickets for those. The Great Pyramid was also 200 pounds and the smaller one The Pyramide of Menkaure was 40 pounds from adult (about 5 euros). With international student card all these ticket were half the price. Stupid thing was that you couldn’t buy all the tickets from the same counter. First you bought the area ticket and then waited in another line to get the tickets to inside.

The area itself is quite big. It is possible to explore it by foot, but it’s advisable to take enough time, water and sunscreen with you. You can also rent a horse carriage or a camel. But if you do make sure that the animal looks healthy and the drives treats it with respect. Some of the animals look very mistreated and the drivers beat them with sticks. And make sure that the price you negotiate will keep in the end. They tend to make extra charges when you hop off.

We went to visit the Great Pyramid first. They didn’t allow cameras inside. But they DO ALLOW camera phones and tablets. I just don’t get it. If no photos is the policy why in the world they let camera phones inside???? We got into an argument with the guards because they wanted us the leave the cameras outside to a place that nobody was monitoring. We didn’t want to leave our expensive equipment outside. So we had to leave one out with the cameras and go inside in a smaller groups. I also have to point out that the guards were very rude when they talked to us. Not a good advertisement to Egypt.

The pyramid itself was hot and narrow. We had to climb tens of meters inside. When we reached the main gallery we were like is this it? There was only a big room with a little peace of the coffin left. Not worth all the hassle and sweating and money, but now we can say been there.

The smaller one was more interesting and nicer. There were more than one room, and you don’t have to crawl inside that. Also the guard was nicer and he just wanted us to promise that we don’t take pictures inside. He didn’t even wan to check our cameras when we got out. He was more interested if we were married or not.

In the same area there is also the famous Sphinx of Giza. It’s about 20 meters high and 73,5 meters long. It has a face of a human and body of a lion. Nobody nows for sure when it was build. It has suffered during centuries and erosion is destroying it more everyday.

After we finishes with the sights we hit the road one more time. The road was good so the drove went fast. We felt sad and relieved at the same time. When the sun set by the Mediterranean sea we toasted for our unbelievable and unforgettable journey. African Pikavuoro has ended.

Yhden päivän rantaloma Punaisenmeren rannalla 4.3.2015

Saavuimme Hurghadaan hyvissä ajoin keskiviikkona. Hinta-laatusuhteeltaan hyvää hotellia ei tarvinnut kauan etsiä, sillä jo toinen paikka osoittautui toimivaksi. Yhden hengen huone maksoi 30 USD ja kahden hengen huone 40USD. Aamupala sisältyi Roma Hotellin huonehintaan.

Egyptin suosittu lomakohde oli tähän aikaan vuodesta rauhallinen. Varsinainen sesonki alkaa vasta keväämmällä ilmojen lämmetessä. Pakettimatkalaisia vaelsi kaduilla, mutta ei tungokseen saakka. Enimmäkseen turistit näyttivät olevan venäläisiä, mutta näimme ohimennen kadulla myös kolme suomalaista. Lähempää tuttavuutta emme heidän kanssaan tehneet.

Venäläiset vaikuttivat muutenkin olevan hallitseva matkailijaryhmä kohteessa. Ravintoloiden ja hotellien henkilökunta puhui sujuvasti venäjää, samoin kuin riivaajat kadulla. Ruokalistat oli ravintoloiden ulkopuolelle kirjoitettu englannin lisäksi kyrillisin kirjaimin. Meitäkin puhuteltiin useampaan otteeseen lähinaapurin kielellä. Osalle ei millään tuntunut menevän perille ettemme ymmärrä venäjää. He vain jatkoivat juttua sitkeästi. Monen tuntui olevan myös vaikeaa käsittää, että joku voi oikeasti tulla Hurghadaan vain yhdeksi yöksi.

Ilman latinalaista kirjaimistoa suunnistaminen Egyptissä saattaisi olla haasteellista.

Ilman latinalaista kirjaimistoa suunnistaminen Egyptissä saattaisi olla haasteellista.

Roma Hotelli sijaitsee Hurghadan sydämessä, kauppojen ja ravintoloiden läheisyydessä. Myös Aurinkomatkojen toimisto näytti olevan naapurissa.

Roma Hotelli sijaitsee Hurghadan sydämessä, kauppojen ja ravintoloiden läheisyydessä. Myös Aurinkomatkojen toimisto näytti olevan naapurissa.

Hurghadan rannat olivat tähän aikaan vuodesta autiot.

Hurghadan rannat olivat tähän aikaan vuodesta autiot.

Punainenmeri on yksi maailman parhaista sukelluskohteista. Vedenalainen elämä on rikasta ja korallit kauniin värisiä. Meri välkkyikin kaikissa turkoosin ja sinisen sävyissä ja houkutteli uimaan. Kävimme pulahtamassa kristallin kirkkaassa vedessä, joka oli yllättävän lämmintä, vaikka ilta oli jo viilentynyt. Olisi ollut mukavaa mennä snorklaamaan tai sukeltamaan, mutta tällä kertaa se ei ajanpuutteen vuoksi onnistunut.

Lomakohteena Hurghada sopii varmasti parhaiten perheille ja peruspakettimatkailijalle. Palveluita löytyy laidasta laitaan ja alue vaikuttaa turvalliselle. Jollain tavalla paikan yleisfiilis oli kuitenkin tympeähkö verrattuna Välimeren pakettimatkakohteisiin. Voisin lähteä kohteeseen puhtaasti sukelluslomalle, mutta rantalomakohteekseni valitsisin jonkun muun kohteen.

Torstaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Kairoa aamu kuudelta. Matkaa oli taitettavana lähes 500 kilometriä ja halusimme olla perillä valoisan aikaan. Hotelli ystävällisesti pakkasi meille aamupalat mukaan. Niitä tosin oli vain kuudelle, joten viimeisenä jäin ilman aamupalaa. Vastaanottovirkailija ei liiemmälti vaivautunut virhettä pahoittelemaan.

Tuore meriruoka maistui nälkäisille Pikavuorolaisille.

Tuore meriruoka maistui nälkäisille Pikavuorolaisille.

Keinotekoiset lomaparatiisit vaikuttivat aavekaupungeilta.

Keinotekoiset lomaparatiisit vaikuttivat aavekaupungeilta.

Reittimme kulki pohjoiseen Punaisenmeren viertä. Tie meni paikoitellen niin lähellä rantaa, että kovalla tuulella tyrskyt varmasti nousevat tielle saakka. Reitiltä löytyi myös odottamaton näky. Noin 50 kilometrin matkalla oli valtava määrä eri elinkaaressa olevia massiivisia lomakyliä. Osa hotelleista oli rakennusvaiheessa, osa selvästi rapistuneita. Ne vaikuttivat olevan täyden palvelun komplekseja: keinotekoisia lomaparatiiseja, joiden porttien ulkopuolelle ei tarvitse lomansa aikana poistua. En tiedä ketä varten kyseenomaiset laitokset oli rakennettu, saati sitten mistä niihin riittää asiakkaita. Alue oli kuitenkin aavemaisella tavalla varsin hämmentävä sekä osittain ahdistava.

Tässä kuvassa liikenne on vielä varsin maltillisen näköistä. Mitä lähemmäs keskustaa pääsimme, sitä kamalammaksi autoilu muuttui.

Tässä kuvassa liikenne on vielä varsin maltillisen näköistä. Mitä lähemmäs keskustaa pääsimme, sitä kamalammaksi autoilu muuttui.

Saavuimme Gizaan ja sen massiivisiin ruuhkiin kahden aikaan iltapäivällä. Egyptiläinen liikenne on ehkä yksi käsittämättömimmistä kaaoksista, joita olemme Afrikan mantereella nähneet. Moottoritiellä kaistoja ei tunneta vaan autoilla ajetaan siellä missä on tilaa. Tiellä saattoi olla 8 autoa rinnakkain, torvet soivat taukoamatta ja jokaiseen vapaaseen väliin pyrittiin tunkemaan. Ymmärrän täysin miksi Jani sanoi ettei halua ajaa Gizassa yhtään enempää kuin on pakko. Ajokki laitettiin parkkiin odottamaan seuraavan päivän viimeistä etappia Afrikassa.

Tänään soi: JVG – Kran Turismo

__

By the Red Sea

We arrived to Hurghada on Wednesday afternoon. We found a nice and reasonable priced hotel were near the Hurghada centre. The single room was 30USD and twin room was 40 USD. The breakfast was included.

This time of the year Hurghada was very quiet. It’s the low season now because of the winter. There was some tourists, mainly russians, walking around. Russians seem to favor this holiday destination. All the menus in the restaurants were written also in russia and the staff in hotels and restaurants spoke russian. They also thought that we are russian. Some didn’t want to believe that we don’t speak any russian and they just kept on speaking it to us. They had also hard time to understand that somebody would come to Hurghada only for one night. Well we did. Believe it or not.

Hurhgada is one of the Red Sea’s top diving destinations. The Red Sea has crystal clear water and rich underwater life. It would have been lovely to go snorkling or diving, but this time we didn’t have time to do it. We did go for a swim, and surprisingly the water was warm. Very nice indeed.

I could go and spend my one week holiday in Hurghada if I wanted to go on a diving holiday. But for a beach holiday I would prefer to go somewere by the Mediterranean Sea. I think Hurghada is good for families and a tourist that wants just to relax and have all the services near by. For me Hurghada left a pit dull impression.

We left towards Cairo the next morning at 6am. The hotel packed our early breakfasts in a box, but unfortunately they made only 6 boxes. I was the last one to check out so I didn’t get any breakfast. It would have been nice if the receptionist had apologized the mistake.

We drove almost 500km. The road runs right next to the Red Sea. Some places it goes so close to the shore, that I bet the water comes to road when it’s very windy.

On the way we saw many desolate resorts. These huge complexes looked like 50 kilometers long ghost city. I don’t know to who these man made ”holiday paradises” are for, but I bet the business is bad. The place didn’t look tempting at all.

The closer to Cairo we got, the crazier the traffic was. It seemed like egyptians don’t follow any traffic rules, they just drive as they please. Jani said that he doesn’t want t drive in Giza any more than he has to. And I can totally understand that. Ajokki was parked in front of our hotel to wait for the last 200 kilometers in the African continent.

Kuninkaiden laakso ja polttoaineongelmia

Tiistaina 3.3. suuntasimme kulkumme kohti Kuninkaiden laaksoa. Kuninkaiden laakso sijaitsee Luxorin lähellä, Niilin länsirannalla. Sinne on haudattu muinaisen Egyptin Uuden valtakunnan ajan faaraoita sekä muita korkea-arvoisia henkilöitä. Laaksossa on kaksi aluetta, itäinen ja läntinen. Suurin osa alueen yli 60 haudasta sijaitsee itäisessä laaksossa. Osa on haudoista yksihuoneisia kammioita kun taas osa monihuoneisia hautakomplekseja. Suurimmassa haudassa on 120 huonetta. Alueen merkittävimmät haudat ovat Tutankhamonin sekä Ramses II:n poikien haudat. Ne löydettiin vuonna 1922.

Pääsylippu alueelle maksoi aikuiselta 100 Egyptin puntaa eli reilut 10 euroa. Opiskelijakortilla lippu irtosi puoleen hintaan. Tutankhamonin hautaan olisi pitänyt ostaa erillinen lippu, jota emme tajunneet. Ostamme lippu oikeutti vierailemaan kolmessa haudassa. Valitsimme ensimmäisen sattumanvaraisesti. Kaksi muuta jokainen kävi kiinnostustensa mukaan.

Rajoitukset johtuvat valtavista turistimääristä, joita alueella vierailee. Lähteestä riippuen sesonkina Kuninkaiden laaksossa saattaa vierailla 7000-9000 ihmistä. Valtavat ihmismäärät tuovat haasteita hautojen kunnossapidolle. Seinien koskettelu sekä ihmisten mukanaan tuoma kosteus rasittaa hautoja ja vahingoittaa maalauksia. Alueella valokuvaaminen ei myöskään ole sallittua, sillä salamavalot vahingoittavat maalauksia. Haudoissa olikin sisällä yllättävän lämmin. Ihmiset myös napsivat valokuvia heti kun vartijan silmä vältti.

Kuninkaiden laakson parkkipaikalla kuulimme, että polttoainetta tulisi asemille vielä samana iltana.

Kuninkaiden laakson parkkipaikalla kuulimme, että polttoainetta tulisi asemille vielä samana iltana.

Kuninkaiden laaksossa valokuvaaminen on kiellettyä. Varsinaisen alueen ulkopuolella rohkenin kuitenkin napata muutaman kuvan.

Kuninkaiden laaksossa valokuvaaminen on kiellettyä. Varsinaisen alueen ulkopuolella rohkenin kuitenkin napata muutaman kuvan.

Kuninkaiden laakso olisi ehdottomasti vaatinut enemmän taustatietoja. Alueella oli hyvin vähän infotauluja eikä ostamassani opaskirjasessakaan kerrottu kuin muutamista haudoista. Ilman kunnollista ennakkoperehtymistä paikasta ei saa paljoakaan irti. Jälkeenpäin lukeminen tuntuu turhauttavalle, sillä samalla tajuaa mitä kaikkea missasi. Tyhmä moka, mutta näitä sattuu.

Laaksovierailun jälkeen matka jatkui kohti pohjoista. Tarkoituksenamme oli ajaa Hurghadaan, mutta matka tyssäsi hieman Qenasta pohjoiseen. Syynä oli Egyptin eteläosaa vaivannut diesel-pula. Edellisen kerran olimme tankanneet Abu Simbelissä. Sen jälkeen vain muutamalta huoltoasemalta on saanut dieseliä, ja niillä on ollut kymmenien metrien jonot. Optimistisesti olimme ajaneet aina seuraavalle, mutta pian saimme todeta tilanteen olevan lähes toivoton.

Päätimme palata Qenaan yöksi. Matkalla huomasimme täynnä autoja olevan huoltoaseman, joka aikaisemmin oli ollut täysin kuolleen oloinen. Tiedustelukierros kertoi, että asemalta sai kuin saikin dieseliä. Meno asemalla oli todella kaaottinen, kun miehet tunkivat autoillansa kohti pumppuja, huutaen ja huitoen. Jani totesi ettei Ajokilla ole mitään asiaa yrittää pumppujen lähelle.

Huoltoasemilta sai bensiiniä, mutta ei dieseliä. Virallinen syy pulaan ei kyselyistä huolimatta selvinnyt.

Huoltoasemilta sai bensiiniä, mutta ei dieseliä. Virallinen syy pulaan ei kyselyistä huolimatta selvinnyt.

Niilin varren asutusta Qenasta pohjoiseen.

Niilin varren asutusta Qenasta pohjoiseen.

Tilanne ratkaistiin klassisesti silmiä räpyttelemällä. Lähdimme Annen kanssa hameenhelmat hulmuten jerrykannut käsissämme pumpuille. Ei tarvinnut kuin hymyillä ja osoitella kannuja hokien ”diesel diesel” ja pääsimme vaivattomasti jonojen ohi. Kuusikymmentä litraa dieseliä mukanamme palasimme Ajokille. Kantopalvelu järjestyi myös kahdelle isommalle kannulle. Herran ilme oli kieltämättä näkemisen arvoinen kun johdatin hänet Ajokin viereen.

Jerrykannut tyhjättiin Ajokin tankkiin ja matka jatkui Qenaan. Hotellin löytäminen osoittautui äärimmäisen haastavaksi. Kolmen hotellin vastaanotossa meille ilmoitettiin, että vapaana oli vain yksi huone. Kello oli jo puolen yön ja olimme kaikki väsyneitä. Pysäköimme bussin yhden hotellin eteen ja sovimme, että Jani ja Tomi ottavat vapaana olevan huoneen ja muut nukkuvat bussissa. Reilun puolen tunnin kuluttua jätkät kuitenkin palasivat bussiin. Heidät oli heitetty ulos hotellista ilman mitään kunnon selitystä. Passit ja rahat vain tylysti palautettiin ja osoitettiin ovea. Nukuimme siis kaikki bussissa – näillä näkymin viimeisen kerran Afrikan etapin aikana.

Tänään soi: Paleface – Miten historiaa luetaan?

__

On Tuesday we visited the Valley of Kings. The place was interesting but we should have red about it more before. After the visit to the Valley we continued the journey.

We wanted to drive to Hurghada, but were unable because of lack of diesel. Since Abu Simbel we haven´t been able to buy any diesel, because all the stations have been out of. We had to make a u-turn and go back to Qena. On the way we saw that one of the stations was selling diesel. Unfortunately there were so many people that we couldn’t drive next to the pumps. The solution to the problems was easy: canisters and ladies. We didn’t have to ask twice and we got 60 liters of diesel. Men you are so easy sometimes!

We were not able to found a hotel for all of us in Qena. They all told us that they have only one room. Because it was already midnight, we decided that Jani and Tomi will take the room and the rest of us will sleep in the bus. After 30 minutes guys returned to the bus. They had been kicked out! For no reason. The receptionist had just gave them their passports and money back and told the to leave. Strange. So we all slept in the bus – for the last time in Africa.