Browsing Category

Makedonia

Retkeilyä Skopjessa

Iltasella Pristinan lämmössä suunniteltu kansallispuistovierailu Kosovon ja Makedonian rajalla otti reippaasti takapakkia aamun valjettua harmaana ja sateisena. Nopea suunnitelmien uudeelleenohjelmointi ajoi meidät Gracanican kylään luostarivierailulle. Paikan hämmentynyt opas ei ensin tiennyt kuinka suhtautua pieneen herranhuoneeseensa ilmoittamatta tupsahtanutta suomalaisseuruetta, mutta tokeni nopeasti kertomaan paikan freskomaalausten kunnostusprojektistaan. Osaa pikavuorolaisista tosin kiinnosti enemmän luostarin matkamuistomyymälä, ja paikka oli muutenkin melko nopeasti nähty.

Kansallispuiston reunalla Kosovon ja Makedonian rajaseudulla.

Koska ilma osoitti lieviä selkiintymisen merkkejä, päätettiin kansallispuiston alueella kuitenkin ajaa lenkki. Käyhän se komeiden maisemien katselu toki niinkin. Tie polveili metsäisten kumpujen välissä, pilvet roikkuivat korkeimpien huippujen päällä. Tien reunasta oli monesti suora pudotus alas, mutta tämä fakta ei ainakaan paikallisten kuskien kaasujalkaa keventänyt. Mutkaisille teille ei uskaltanut jäädä pysähdyksiin, vaan maisemia tyydyttiin ihailemaan tällä kertaa vain bussin ikkunoista.

Kansallispuiston tien varrelta löytyi paikallinen maajussi kaupittelemasta vadelmia. Pikavuorolaiset taisivat ostaa ukolle loppupäivän vapaaksi.

Makedonian rajalta suoriuduttiin vikkelästi maan pääkaupunki Skopjeen. Pikavuorohan vieraili samaisessa kaupungissa myös edellisellä Euroopan etapillaan, joten bussille piti kerrankin olla paikka valmiina ja kulmat tuttuja, mutta tottakai asiaan tuli muuttujia. Ajokin jo ennestään  hiukan kyseenalaisen sillanalusmajoituksen olivat vallanneet kodittomat. Meininki oli sitä luokkaa, että kippari Laine katsoi parhaimmaksi vaihtaa paikkaa, sillä aamulla bussista olisi ollut jäljellä luultavasti enää erittäin riisuttu malli. Lopulta kulkupeli pääsi parkkiin kylpylähotellin pihalle sillä verukkeella, että joku yöpyisi kyseisessä paikassa. Ei yöpynyt, joten toivottavasti Ajokkia ei tarvitse huomenna noutaa hinausvarikolta.

Skopjen patsastiheys lienee Euroopan suurin. Aleksanteri Suuri pn päässyt paraatipaikalle Makedonia-aukiolle.

Skopjen ei voi sanoa viime vierailullemme millään lailla vieneen sydäntäni. Paikasta jäi kalsea vaikutelma. Huonolla säällä ja kunnolla uunottamaan päässeellä taksikuskilla saattoi silloin olla osaa asiaan. Korskeat patsaat ja kornit, mahtipontiset hallintorakennukset huvittivat toki hetken. Skopjen keskustaa ei voi verrata oikein mihinkään. On vaikea ymmärtää, miksi mikään kaupunki haluaisi enää 2000-luvulla ottaa vaikutteita rakentamiseensa antiikin Kreikasta. Pelkästään keskusaukiolla tönöttää kymmenkunta patsasta. Parin vuoden aikana on kyhätty jo uusia eriskummallisia pömpeleitä ja lisää näyttää olevan tuloillaan. Nyt jouduin kuitenkin tarkistamaan mielipidettäni kaupungista. Ydinkeskustan reunamille on avattu viihtyisiä kahviloita ja trendikkäitä ruokapaikkoja ja kaupunki on muutenkin jollain lailla siistiytynyt. Rakennukset ja Kalen linnoitus olivat näyttävästi valaistu. Iltakävelyllekin pääsi suureen, täysin eurooppalaiset standardit täyttävään ostoskeskukseen.

Kalen 1500-luvulla rakennettua linnoitusta vahtivat komeat leijonapatsaat ovat kuin suoraan Narniasta.

Viime kerralla Skopjessa käydessämme vierailimme Matka-nimisellä kanjonilla. Silloin tyydyimme vain katselemaan kanjonia sen seinämiä pitkin kulkeneilta poluilta käsin. Nyt uskaltauduimme veneretkelle kanjonin läpi virtaavaan Treska-jokeen. Perämoottorilla päristeltiin pitkin uskomattoman kirkkaana ja turkoosina virtaavaa joenuomaa, jota reunustivat jylhät, kymmenien metrien korkeuteen kurottavat kallioseinämät.

Löytyi tuttujakin matkan varrelta, joten saatiin sujuvasti veneretki järjestymään. Kuskit odottivat rannassa saavansa veneet täyteen ennen matkaanlähtöä.

 

Puolessa matkassa otettiin pysähdys ja kavuttiin jyrkkää kalliota pitkin suureen luolastoon. Matkan kallioiden alla piileskelee erikoinen, laaja Vrelo-luola. Luolassa on kaksi järveä, joista ulomman arvellaan olevan maailman syvin vedenalainen järvi. Näihin pääsee myös sukeltamalla kallion alta.

Vrelo-luolan erikoisia kivimuodostelmia. Luolassa asustaa runsaasti lepakoita.

Aikaa olisi vielä jäänyt myös viimeksi suorittamaamme gondolihissiajeluun Skopjen kyljessä sijaitsevalle ristikukkulalle, jolla kohoaa maailman korkein risti. Jostain syystä hissi oli kuitenkin juuri tänään suljettu. Harmi, sillä kukkulalta oli  todella komeat näkymät alas kaupunkiin. Muutoin totesimme Janin kanssa Skopjen tuntuneen tällä kertaa jo ihan mielenkiintoiselta ja käymisen arvoiselta paikalta, jota kehtaisi hyvin suositella vähän erikoisempaa mutta edelleen todella edullista kaupunkilomaa sunnittelevalle.

 

 

 

Ohrid-järven kautta Albanian kevääseen

 

La 11.4.2015, Dürres (AL)

On siis kevät, vaikka en kuljekaan Hakaniemen rantaan eikä täällä edes sada, kuten Tavaramarkkinat aikanaan Liisa Akimofin sanoin lauloi. Sää ja oikeastaan vuodenaikakin muuttuivat silti eilen selvästi kun ylitimme rajan Makedoniasta Albaniaan. Kevät on selvästi pidemmällä Albanissa. Ruoho on jo vihreää ja puiden lehdet selvästi suurempia kuin aiemmin tällä matkalla vierailemissamme maissa. Lämpötilakin tietysti nousi ja lienee ollut loppuiltapäivästä lähellä pariakymmentä. Ajokissakin alkoi olla jo lämmin, porottihan ilta-aurinko sangen pienessä kulmassa sisälle autoon pilvettömältä taivaalta. Näin ne olosuhteet vaihtelevat. Vielä hiljan kun oli kylmä.

Pelkäsimme hieman etukäteen juuri tämän nimenomaisen välin teitä. Kartasta päätellen ne olivat osittain sangen kiemuraisia ja kulkivat korkealla. Varsinkin Albanian teiden kunto oli myös jossain määrin arvoitus ja herätti siten epäilyksiä. Nämä ennakko-odotukset osoittautuivat kuitenkin pääosin vääriksi. Varsinkin teiden kunto sekä Makedoniassa että Albaniassa oli koko matkan vähintään tyydyttävä, jos ei suorastaan hyvä. Kaikki välin tiet oli päällystetty, kuoppia ja reikiä oli vähän. Verraten tasaista kyytiä.

Korkeuseroja matkan varrelle tosin mahtui, ja Tetovon kautta Ohrid-järvelle ajaessamme tie nousi välillä laskien jälleen vuorten välisiin laaksoihin. Luntakin oli, joskin kirkas ja aurinkoinen sää näkyi sulattavan sitä vauhdilla. Hienoja maisemia, mainio sää, paljon lumihuippuja. Tie kulki pääosin melko lähellä Albanian rajaa ja monien matkan varren kylien ja pikkukaupunkien väestö lienee ollut vahvasti albanialaista, niin Makedoniassa kun olimmekin. Jossain vaiheessa meitä nimittäin alkoivat tervehtiä lähes jokaisessa tolpassa liehuvat Albanian liput. Kovasti näyttävät albaanitkin lipustaan pitävän.

 

150411-1

Lähdön tunnelmaa Skopjessa. Sillan alla, kuinkas muuten.

 

150411-2

Äiti Teresan valtatie. Aleksanteri Suuren ohella maassa syntynyt Äiti Teresa on Makedonian suuri ylpeydenaihe.

 

150411-3

Lumisia teitä ja auraauto Makedoniassa ennen Ohrdia.

Lounastauko pidettiin Ohrid-järven jylhissä maisemissa Strugassa, eteläisessä Makedoniassa. Kun edulliset sapuskat oli syöty, jatkoimme vain noin kymmenen kilometrin päässä sijainneelle rajalle. Ottaen huomioon sen, että tämän kyseisen rajanylityspaikan piti olla se Makedonian ja Albanian välisistä reiteistä vilkkain, oli liikenne rajatiellä hämmästyttävän hiljaista. Vaan eipä ollut ruuhkaa rajallakaan. Kovin oli tunnelma rauhallinen. Passit ja auton paperit katsottiin sekä Makedonian että Albanian puolella, mutta tahti oli sangen kireetön ja ehkä suurpiirteinenkin. Perässämme rajaa ylittänyt paikallinen autoilija ihmetteli rekisteriämme. ”Finlandia?”. ”Yes”. ”Why did you come here?”. Niinpä.

Raja siis ylittyi sangen helposti ja olimme Albaniassa hyvissä ajoin iltapäivällä. Matka jatkui. Albanian puolella tie seuraili pitkään vuolaasti virtaavaa jokea, joka tosin oli sangen täynnä muoviroskaa. Jätehuolto ja kierrätys eivät taida Albanian rajaseuduilla vielä toimia kovinkaan tehokkaasti. Tai kenties eivät lainkaan. Tie kiemurteli vuorien välissä ja laskeutuen koko ajan alaspäin, lähemmäs merenpinnan tasoa. Ainakin lämpötilan nousu ja vihreämpi kasvillisuus viittasivat siihen.

Auringon jo laskiessa pääsimme lopulta perille kartalla Tiranan kanssa samalla tasolla sijaitsevaan rantakaupunkiin nimeltä Dürres. Paikka taitaa olla kaikille matkalaisille uusi tuttavuus. Jalkauduimme tutkimaan hotellitarjontaa, joka näytti olevan runsas. Huonehinnat ovat näemmä täälläkin sangen kohtuulliset liikkuen pienehkön otannan perusteella välillä 20 – 35 euroa kahden hengen huoneesta. Ottaen huomioon varsinkin arvokkaampien hotellien yllättävänkin hyvän tason, eivät hinnat päätä huimaa. Kuten Bulgarissa ja Makedoniassakin, näyttä myös Albaniassa olevan verraten edullista.

Viikonloppu lomaillaan Dürresin merellisissä maisemissa. Matkaa täältä kohti Montenegroa ja Kroatiaa jatketaan taas maanantaiaamuna.

 

150411-4

Ohrid-järvellä.

 

150411-5

Järvi, vuoret ja mietteiäitä pikavuorolaisia.

 

150411-6

Albanian maisemia.

 

150411-7

Dürres, Albania. Perillä.

 

 

 

Skopjesta

 

Pe 9.4.2015, Skopje (MK)

Skopje on muuttunut paljon. Viimeksi olen nähnyt kaupungin 2003, jolloin lähdin Makedoniasta viettyäni maassa vuoden. Tuolla työreissulla Skopjekin tuli jossain määrin tutuksi, vaikka en itse kaupungissa asunutkaan. Yli vuosikymmenessä on tapahtunut hämmästyttävän paljon ja tapahtuu näemmä yhä. Vardar-joen varteen on kohonnut paljon uusia mahtipontisia uusvanhalla tyylillä toteutettuja rakennuksia ja moni työmaista on yhä kesken. Sekä tietysti patsaita. Paljon patsaita.

Vaikka osa Skopjen uudesta arkkitehtuurista liikkuukin camp-henkisyyden rajamailla ja epäilemättä saisi monet suomalaiset Alvar Aallon perinteeseen vannovat arkkitehdit kiemurtelemaan kiusaantuneena, ei makedonialaisia ainakaan omaperäisyyden puutteesta voi syyttää. Kuka ihme kyhää vielä 2010-luvulla historiallisia patsaita? Enpä muista toista kaupunkia, jossa moinen trendi olisi ollut vallalla. Tästä huolimatta Skopje miellyttää minua. Ehkä se on tuo omaperäisyys, ehkä tietty tuttuus sieltä 2000-luvun alkupuolelta. Saatan siten olla puolueellinen. Oman viehätyksensä kaupunkiin tuo myös sen sijainti laakossa osin lumihuippuistenkin vuorten ympäröimänä.

Skopjessa oltiin myös aktiivisia. Osa porukasta kävi kaupungin lähellä sijaitsevalla kanjonilla, monet kaupungin kupeessa olevan vuoren laelle rakennetulla ristillä – maailman korkein risti, kuulemma. Perin tuuliselle ja kalsalle vuorelle pääsi köysiratakärryllä. Ihan auvoinen ei kuitenkaan kaikkien Skopje-kokemus ollut. Taksikuskit – nuo maailmanlaajuinen pakollinen paha – nimittäin pääsivät laskuttamaan joiltain satunnaisilta matkailijoilta ylihintaa. Sääli sinänsä. Ilman moista kaikkien mielikuva kaupungista olisi varmaankin ollut enemmän tai vähemmän positiivinen.

Matka jatkuu taas kohta. Suuntaamme tänään Albaniaan. Alkuperäinen suunnitelma viettää yö myös eteläisessä Makedoniassa päätettiin lopulta hylätä, olemmehan Turkin rajahässäkän vuoksi päivän aikataulusta myöhässä. Matkaa Skopjesta Albanian rannikolle ei ole kuin hieman yli 300 kilometriä, mutta päivästä saattaa silti tulla pitkä. Jos kartasta voi mitään päätellä, on edessä jälleen kerran vuoristoisia maisemia.

 

150410-1

Lippu ja linnoitus.

 

150410-2

Jälleen yksi lippu, patsaita ja vuoren laella siintävä risti.

 

150410-3

Skopjen vanhaa kaupunkia.

 

150410-4

Skopje yläilmoista. Kuva ”ristivuoren” laelta.

 

150410-5

Näkymä vuorelta viereiseen laaksoon. Vuorella oli kymä, kuten ehkä kuvastakin voi päätellä.

 

150409-9

Ensin aamiainen, sitten mennään.

 

 

 

Lunta tulvillaan on raikas talvisää – Bulgariasta Makedoniaan

 

To 9.4.2015, Skopje (MK)

Sää taisi yllättää meidät kaikki. Bulgarian Sofiasta kohti Makedonian rajaa ja lopulta maan pääkaupunkia Skopjea kohti eilen lähdettyämme oli nimittäin kylmä. Aluksi lunta oli vain vuoristoisen maaston korkeimmilla kohdilla, mutta jo noin tunnin ajomatkan päässä Sofiasta lunta oli myös runsaanlaisesti tien pientareilla, puissa ja oikeastaan kaikkialla muualla paitsi tiellä, joka toki oli märkä, muttei kuitenkaan jäinen tai luminen. Lämpötila lienee ollut hieman nollan yläpuolella. Kukaan meistä ei tainnut odottaa, että näinkin eteläisessä Euroopassa huhtukuun kevätsäät olisivat tällaiset.

Lumisista maisemista huolimatta matka kuitenkin eteni sen suuremmitta ongelmitta. Tie oli verraten hyvää vaikka se muuttuikin alkupään moottoritien jälkeen kaksikaistaiseksi maantieksi. Nousuja, laskuja sekä kiemurtelua, mutta ei sentään varsinaista serpentiinitietä. Muuta liikennettä oli aika vähän. Tien sivustoja koristivat ajoittain sangen sosialistishenkiset hylätyt tehdasrakennukset ja pienhköt kylät. Makedonian vastainen raja-alue ei liene Bulgarian kaikkein tiheimmin asuttua.

Bulgarian ja Makedonian välinen raja-asema sijaitsee jonkinlaisella mäellä. Tällä mäellä oli lunta ja verraten kylmä. Tiedän tämän, koska värjöttelimme kyseisellä mäellä matkatavaroinemme kolmisen varttia bulgarialaisen tullimiehen penkoessa Ajokkia sangen perusteellisesti. Kaveri koputteli läpi kaikki auton sisätilan verhoilut ja aukoi jopa joitain paneeleita ruuvimeisselillä. Kovin tunnollista työtä. Kaikki matkatavaratilan luukut tutkittiin myös, vararenkaita myöten, mutta mitään epäilyttävää ei bussista löytynyt. Lopuksi tullimies katsasti osin pöydällä ja osin hangessa maanneet laukkumme, joskin melko suurpiirteisesti, olihan taaksemme alkanut muodostua jo jonkinlainen jono. Näemmä muuta pengontahommaa tekevää henkilökuntaa ei juuri tuolloin ollut työvuorossa. Saimme mennä. Rajapoliisi katsoi vielä passimme ja pääsimme jatkamaan Makedonian puolelle. Bulgariasta pois pääseminen vei noin tunnin.

Makedonian puolella asiat sujuivat sutjakammin. Poliisi tuli sisälle bussiin ja keräsi passimme kehuen samalla kuinka kaunis ja mainio paikka Makedonia on. Toisella kopilla katsottiin vielä auton paperit, puomi avattiin, paperit ja passit palautettiin, ja pääsimme ajamaan sisälle maahan. Sää oli tälläkin puolella sangen luminen. Päätimme pitää tauon raja-aseman välittömässä läheisyydessä sijainneessa kahvilassa, kelpasivathan siellä myös bulgarian rahat, joita monella muutama seteli vielä taskun pohjalla oli. Aika edullista vaikuttaa Makedonissakin olevan.

Ilmeisesti laskeuduimme rajan jälkeen alemmas, sillä lumi hävisi melko pian. Sääkin lämpeni jonkin verran, mikä olikin tervetullutta. Ilman lämpötila lienee noussut lopulta hieman yli kymmenen asteen. Loppumatka Skopjeen sujui paljolti samankaltaisesti kuin vastaava matka Sofiasta rajalle oli ollut, ollen vain peilikuva siitä, ja ilman lunta. Ensin oli maantietä, joka muuttui joitakin kymmeniä kilometrejä ennen Skopjea moottoritieksi. Makedoniassa harrastetaan tietulleja ja Skopjeen päästäksemme mekin jouduimme maksamaan viimeisestä osuudesta kuutisen euroa. Tietullikopeilla kelpasivat eurot (joissa hintakin oli paikallisen valuutan ohella ilmoitettu), sekä näemmä myös jopa luottokortit.

Skopjeen päästiin hyvissä ajoin. Linja-autoparkin etsiminen vei tosin jälleen kerran oman aikansa, mutta lopulta sellainen löytyi kaupungin rautatieaseman läheisyydestä. Pikaisen pähkäilyn jälkeen päädyimme siihen, että kaupungissa tultaisiin viettämään kaksi yötä. Matka jatkuu siis jälleen perjantaiaamuna, jolloin suuntaamme Albaniaan. Luvassa on siten jälleen kerran rajanylityshuvia, taikka haastetta, miten asian sitten haluaakaan nähdä.

 

150409-1

Bulgarian talvisia maisemia.

 

150409-2

Customs control.

 

150409-3

Tulitarkastus kestää, ulkona on kylmä.

 

150409-4

Vihdoin Makedoniassa. Tauko!

 

150409-5

Makedonian kumpuilevia maisemia. Lumi katosi paitsi korkeimmilta huipuilta.

 

LAsinpesuhommia makedonialaisen maantien varressa.

Lasinpesuhommia makedonialaisen maantien varressa.

 

150409-6

Skopje. Sekailainen seurakunta marssii bussilta keskustaan huhtikuisena keskiviikkoiltapäivänä.