Browsing Category

Liettua

Ajokki on saapunut Minskiin

Aamu valkeni yön ukonilmojen jälkeen aurinkoisena ja suurin osa matkalaisista suuntasi tutkimaan Vilnan keskustaa. Tien päälle lähdettiin puolen päivän jälkeen lentokentän kautta, josta poimittiin mukaan kaksi uutta pikavuorolaista. He pääsivät heti maistamaan omatoimibussimatkailun ehkä rasittavinta puolta, rajalla odottelua ja ihmettelyä.

Sirpa ja Ellu odottelevat Vilnan hotellin edustalla lähtöä. Sirpalla on urakkana pienten suojelusenkelien virkkaaminen kaikille pikavuorolaisille. Ajokillekin on omansa.

Valko-Venäjän rajan tiedettiin jo ennakkoon tarkoittavan mahdollisesti verta, hikeä ja kyyneleitä. Näiltä vältyttiin ainakin suurin piirtein, vaikkakin hämmentävä, hiukan kyykytykseltäkin vaikuttanut sählääminen alkoi jo Liettuan puolella, kun Ajokki-parkaa peruuteltiin kaistalta ja puomilta toiselle.

Tunnin hikisen odottelun ja pienen neuvottelun jälkeen pääsimme Valko-Venäjän raja-alueelle täyttämään maahantulokortteja. Taas odoteltiin. Seuraavaksi matkustajat pyydettiin passijonoon ja matkatavaroiden tarkastukseen, joka tosin oli täysin näennäinen, omalla kohdallani riitti vain rinkan solkien avaaminen ja kielteinen vastaus kysymykseen ”onko alkoholia tai tupakkaa”.

Jännän äärellä. Päästäänkö vai eikö päästä?

Tämän proseduurin jälkeen siirryttiin jännittävimpään osuuteen, eli Ajokin kohtaloon. Janin edelliset kokemukset pikkubussin viemisestä Valko-Venäjälle eivät lupailleet hyvää, vaadittavien paperien määrä oli melkoinen ja jotain saattaisi pinkasta puuttua. Taas odoteltiin, koppalakkeja kuljeskeli edestakaisin eikä mitään tapahtunut. Lopulta hymyilevä Jani saapui paperinipun kanssa takaisin ja matkaa päästiin jatkamaan. Kokonaisuudessaan aikaa rajanylitykseen meni kolmisen tuntia.

Gourmet-illalinen paikallisella huoltoasemalla maksoi vajaa 2 e. Jenni ja Jani setvivät tietulliasioita. Mukaan saatiin maksuista muistuttava piippaava värkki. Kun piipitys yltyy, on aika maksaa lisää.

Nopean huoltoasemaruokailun ja tietullien maksamisen jälkeen päästiin taas tien päälle. Kaatosateiseen Minskiin saavuttiin jo pimeän laskeuduttua. Vuorossa on kahden yön pysähdys, ja varmasti koko reissun, ellei koko Pikavuoron fiinein hotelli, neljän tähden Green City Hotel. Tässä Euroopan edullisimmassa maassa tällaisesta ylellisyydestä köyhtyy 40 euroa per huone. Hotellin toisesta päästä löytyneessä hypermarketissa uhkasi ostostelu lähteä lapasesta ainakin allekirjoittaneella , sillä hintataso oli noin kolmanneksen Suomen hinnoista; kukapa nyt ei haluaisi iltapalaksi lampaanmuotoista kermaleivosta 50 sentillä tai kuohuviinipulloa 2,5 eurolla?

Minskiläisen hypermarketin leivostiski. Tai oikeastaan vain kolmasosa siitä. Valko-Venäjällä käytetään valuuttana Valko-Venäjän ruplaa, 1 € vastaa noin 2,2 paikallista rahaa, joten varsin huokeaa kakkua oli tarjolla.

Kummallisen ristikukkulan kautta sateiseen Vilnaan

Pääsimme aamulla hyvissä ajoin matkaan kohti Liettuaa. Keli oli sumuisen sateinen ja maisemat melkoisen tasaisia, niin kuvainnollisesti kuin pinnanmuodoiltaankin. Latvian ja Liettuan rajalla pysähdyttiin sen verran, että Jani sai ostettua raja-asemalta vinjetin, eli tiemaksulipukkeen. Liettuassa kuorma-, paketti- ja linja-autojen pitää maksaa tiemaksua pääteillä liikuttaessa.

Ristikonratkontatiimissä keksitään tarvittaessa omat sanat ristikkoon, koska ”vikahan on siinä ristikossa, ei meissä”.

Ensimmäinen pysähdys suoritettiin Šiauliaissa. Siellä sijaitseva Kryziu Kalnas, ristikukkula, lienee Liettuan erikoisimpia nähtävyyksiä. Se ei ole maassa ainoa laatuaan, mutta suurin ja tunnetuin. Kukkulan laelle on pikkuhiljaa pystytetty arvioiden mukaan jopa 200 000 erinäköistä ja -kokoista ristiä, jotka on ajan mittaan kuorrutettu rukousnauhoilla, kylteillä ja helyillä. Ristejä on väkerretty mitä mielikuvituksellisimmista materiaaleista, kuten auton tai polkupörän osista, ja osa niistä onkin todellisia käsityötaidonnäytteitä. Kukkulalle on tuotu ristejä tiettävästi jo 1800-luvun alusta lähtien, ja ne symboloivat uskonnollisuuden lisäksi myös vastarintaa ulkoisia valloittajia vastaan. Maan ollessa Neuvostoliiton vallan alaisena, ristikukkula koetettiin lanata maan tasalle, mutta liettualaiset jatkoivat sinnikkäästi ristien pystyttämistä.

Ristien määrä on käsittämätön. Niitä on kukkulalla paikoitellen monta kerrosta. Suurimmat ristit ovat usean metrin korkuisia, pienimmät vain muutamia senttejä.

Vaikka alueella vallitsi jonkinlainen omanlaisensa harras tunnelma, ja kukkulan huipulla monet paikalliset pysähtyivät selvästi hiljentymään Neitsyt Marian patsaalle, jäi paikasta hieman ristiriitainen maku. Turistiryhmät ovat todellakin löytäneet paikan, ja vaikka sen näkemisestä ei varsinaista pääsymaksua kehdatakaan nyhtää, on pyhän paikan edusta muutettu markkinapaikaksi ristikojuineen ja meripihkamyymälöineen. Hieman hämmästystä herätti myös poistuttaessa karhuttu reilu 7 euroa, joka piti maksaa ennenkuin alueelta pois johtavan tien puomi aukeni bussille.

Kukkulalla risteili sinne tänne ristien ympäröimiä kujia.

Vilnaan saapuessamme sade oli jo sen verran rankkaa, että suurin osa porukasta katsoi parhaimmaksi jäädä hotellille viettämään iltaa. Itse hyppäsin kolmen muun innokkaan kanssa taksiin ja teimme pikavisiitin Vilnan vanhaan kaupunkiin. Keskustassa oli meneillään pienimuotoinen kaupunkifestari, ja ainakaan paikallisia faneja ei tuntunut sade haittaavan, sen verran railakasta meno lavan edessä oli.

Ei taittunut reportterilta liettuan kieli edes kertosäkeeseen yhtymisen vertaa, paikalliset osasivat koko kappaleen ulkoa.

Matka jatkuu huomenna kohti Valko-Venäjää, pitäkää peukkuja että rajaviranomaiset kohtelevat meitä silkkihansikkain, tai tarkemmin ajatellen ei mielellään ainakaan kumihansikkain, ja päästään sujuvasti jatkamaan linja-autoilua kohti Minskiä.

Pienin vaikeuksin Latviaan

 

Ke 29.4.2015, Riika (LV)

Sää muuttui radikaalisti yön aikana. Vielä eilen Kaunasissa asteita oli yli parikymmentä, mutta tänä aamuna vain neljä. Lisäksi satoi vettä ja oli muutenkin kaikin puolin synkkää. Lähdimme liikkeelle aikaisin, heti kahdeksan jälkeen. Tarkoituksena oli ylittää Latvian raja ennen kuin vuorokaudeksi ostettu tiemaksutarra Ajokin tuulilasissa vanhenee. Oli tarkoitus ajaa Latvian pääkaupnkiin Riikaan, josta bussillekin sopivasta hotellista oli tehty jo varaus ennakkoon. Kerrankin näin.

Siispä Riikan hotellin osoite naputeltiin navigaattoriin ja Ajokki ajettiin taas tielle, pois Kaunasin keskustassa sijainneelta kävelykadulta jossa se oli ollut parkissa. Säästä huolimatta tunnelma oli hyvä. Olimme kerrankin liikenteessä hyvissä ajoin. Google ohjasi meidät ilmeisesti sille reiteistä lyhyimmälle, sillä tie kiipesi ensin korkealle mäelle Kaunasin yläpuolella, laskeutuakseen jälleen alas keskellä jonkinlaista pientaloaluetta. Tämä tie osoittautui sangen haastavaksi. Alkupään epätasainen mukulakivipinta menetteli, mutta hyvin jyrkkä alamäkeen sijoittunut kaarre ei. Ajokki oli jumissa.

Tässä jumissa tuhraantuikin sitten kolmisen varttia. Peruutaa ei enää voinut, joten eteenpäin oli päästävä. Melkoisten sekä kaivuutöitä että renkaiden alle työnnettyjen puupalojen asentelua vaatineen operaation jälkeen bussi saatiin lopulta kääntymään mutkan ympäri. Puskuri raapi jälleen kerran maata, mutta ihme kyllä paloja ei autosta tällä kertaa irronnut. Liikennettä ei onneksi tällä tienpätkällä pahemmin ollut, ja muutama vastaantullut autokin katseli tilannetta aikansa, kääntyi takaisin ja hakeutui muille reiteille. Saimme myös apua paikalliselta talonomistajalta, joka ilmeisesti puuhasteluamme katseltuaan päätti itsekin tarttua toimeen ja tuoda sen kummemmin jutustelematta meille lisää renkaiden alle asetettavia puunpaloja sekä rautakangen, jolla keulan edessä olleita kiviä voitiin vääntää maasta ylös. Kaikkea sitä sattuu, Baltiassakin. Rautakankea ei nimittäin tarvittu edes Afrikassa.

Tähän muutaman sadan metrin tieosuuteen tuhraantuikin oikeastaan koko aikaisen aamulähdön hyöty. Pääsimme kuitenkin lopulta ulos Kaunasista ja valtatielle. Jonkin aikaa ajeltuamme ilmaantui uusi ongelma, Ajokki nimittäin äänteli merkillisesti. Pysähdyimme ja asiaa ruvettiin tutkimaan. Heti auton ulkopuolella oli ilmeistä, että käyntiääni oli muuttunut ja kaikki viittasi hajonneeseen pakoputkeen. Ja rikkihän se olikin, V8-moottorin toisen puolen pakosarjaan yhdistyvän putken pää oli irti. Ajamiseen tämä ei sinänsä vaikuttanut, mutta äänet auton sisällä – ja epäilemättä myös ulkona – olivat sangen miehekkäät entisen sivistyneen murinan sijaan.

No, kaikkea sattuu ja rajallekin oli kiire, joten jatkoimme matkaa. Olimme lopulta tiemaksua ajatellen puolisen tuntia myöhässä ylittäessämme vartioimattoman Latvian rajan. Rajalla päivysti jonkinlainen vilkuilla varustettu auto, jossa istuneet kaverit ilmeisesti tarkastivat myös mainittuja tiemaksusuorituksia. Onneksemme heillä näytti tällä kertaa olevan töitä, ja kaiken lisäksi tien toiselle puolelle parkkeeratun auton ja Ajokin väliin ajoi juuri sopivasti peräkanaa kaksi puoliperävaunurekkaa muodostaen mainion näkösuojan. Olimme Latviassa, vaara ohi. Tiemaksusakko Liettuassa olisi kuulemma ollut melkoinen.

Kiire oli ohi, joten pidimme Latvian puolella pidemmän tauon. Pakoputken pääkin saatiin lopulta rautalankaa hyväksi käyttäen kiinnitettyä takaisin paikoilleen, ja Ajokin käyntiäänetkin normalisoituivat. Toivottavasti viritys kestää loppuun asti, matkaa kun on enää jäljellä niin kovin vähän. Huomenna matkaa on tarkoitus jatkaa Riikasta Tallinnaan ja vapunpäivänä edelleen Suomeen. Lähes uskomattoman nopeasti tämä Euroopan osuus on kulunut. Vastahan lähdimme Istanbulista. Mutta toisaalta, hyvin paljon on myös viimeiseen hieman yli kolmeen viikkoon mahtunutkin. Vauhti on ollut ripeä ja tältä kantilta kun asiaa miettii, on Istanbulista lähdöstä pieni ikuisuus.

 

150429-1

Ajokki Kaunasin kävelykadulla. Hotelli antoi erityisluvan parkkeerata tähän.

 

150429-2

Daltonin veljekset. Pikavuorokippari Laine ja kolme kokenutta pikavuorolaista pelleilevät Ajokin ovella. Veljesten roolijaosta keskustellaan vielä.

 

150429-3

Sakulla on nälkä. Pääruoka kuvassa – alkupalana toimi pippuripihvi.

 

150429-4

Ongelmia. Googlen navigaattori tarjosi meille tämän huvin.

 

150429-7

Kääntyy, ei käänny, kääntyy. Tilanne päällä, vettä sataa.

 

150429-5

Pakoputki irti. Tämäkin vielä.

 

150429-6

Rajan yli rekkaliikenteen katveessa.