Browsing Category

Laos

Kokka kohti Kiinaa

Pyöräilin pitkin Luang Prabangin lähes liiankin kaunista ja siistiä UNESCON suojelemaa keskustaa, kunnes pääsin ulos kauneimmasta ytimestä ja löysin sen saman hassun vaihtelevan kokoisia taloja ja pölyisiä teitä olevan Kaakkois-Aasian siitäkin kaupungista. Koska tiesin, että seuraavalla etapilla olisi maiseman vaihdos tiedossa ja suunta kohti Kiinaa, rupesin kokoamaan mielessäni nähtyjä maita ja maisemia.

 

Yömarkkinat Luang Praban

Yömarkkinat Luang Prabangissa.

Tässä muutamia teemoja ja maisemia kuvien muodossa, jotka ovat toistuneet ja pistäneet suomalaisiin silmiin.

 

Vaatekauppa Luang Prabang

Vaatekauppa, jossa myydään myös puheaikaa ja liittymiä.  Näitä ”puljuja”  ja samoja mekkoja löytyy joka kylästä. Luang Prabang, Laos.

 

Kaloja grillillä

Joka kulmalta löytyy ruokaa muutamalla rahalla. Kana, kala tai äyriäiset ovat valmiiksi kypsennettyjä ja ne kuumennetaan grillissä tai öljyssä ostohetkellä ja pakataan mausteiden kanssa muovipussiin ja mukaan. Koh Samet, Thaimaa.

Maaseudun taloja

Tuomas, Anssi ja Tirpi katselevat maalaismaisemaa tauolla. Talot ovat korkeiden jalkojen päällä. Alle jäävää tyhjää tilaa pidetään varjoisana ulkotilana ja varastona. Kambodža.


Koira tiellä

Kaikki nukkuvat paikkaan ja aikaan katsomatta kaikkialla. Tuk-tuk kuskit nukkuvat kulkupeleissään, tai sinne viritetyssä riippumatossa. Teiden varsilla on pieniä katoksia, jossa nukkuu ihmisiä. Myös koirat nukkuvat kaduilla ja ärhäköityvät vasta illan tullen puolustamaan reviiriään. Luang Prabang, Laos.

 

Munkki kävelee siltaa pitkin.

Munkkeja ja temppeleitä näkee kaikkialla. Nuorten miesten aika luostarissa saattaa olla monille kuitenkin asepalvelusta muistuttava rutiininomainen vaihe. Luang Prabang, Laos.

Pikavuoron bussia Ajokki Royalia ei päästetä Kiinaan

Valitettavasti Ajokki Royalin matka ei jatku tällä kertaa Kiinaan, vaan se kääntää keulansa kohti Thaimaata vielä kerran ja viettää 2-vuotis syntymäpäiviään Bangkokissa.

Ajokki on käynyt kuitenkin aikaisemmin jo Kiinassa, vuonna 2011.

http://youtu.be/i3A5XkZzYgs

”Ajokin ja matkustajien paperit on laitettu yli kolme kuukautta sitten ohjeiden ja aikaisemman kokemuksen perusteella Kiinan yhteyshenkilölle ja viranomaisille, mutta ilmeisesti hallinnollisten muutosten takia Kiinan matkatoimistot eivät ole saaneet järjestettyä asioita siten, että voisimme täältä Luang Prabangista lähteä tekemään Kiinan rajanylitystä.” Toteaa Jani Laine.

Lähes 30 000 eurolla asiat olisivat nopeutuneet ja Ajokki saatu mahdollisesti maahan. Tällaiset summat ja tavat hoitaa asioita eivät kuulu kuskimme asiainhoitotapoihin.

Pikavuorolaisten matka jatkuu kuitenkin Janin järjestämällä kyydillä ja aikataulun mukaan.

Kippari ei jätä alusta, vaan ohjaa Ajokin Bangkokiin samaan aikaan, kuin matkustajat jatkavat matkaa.

Jani lentää matkalaisensa kiinni heti saatuaan Ajokin asiat järjestettyä. Oletamme kohtaavamme viimeistään Hong Kongissa.

Thaimaassa Ajokki trimmataan kuntoon ennen laivausta Kanadaan. Loppujen lopuksi Ajokin laivaus Bangkokista lämpimän sään aikaan kohti Vancouveria on Pohjois-Amerikan etappia helpottava seikka. Amerikan luvat ovat nimittäin jo hallussa.

”Muutokset ovat mahdollisia, elleivät jopa todennäköisiä”
– Jani Laine-

 

Autioitunut Vang Vieng

Ennen rauhallisesti mennyttä joulunviettoa Luang Prabangissa, piipahdimme kahdeksi yöksi Vang Viengissä, jossa pääsi nauttimaan kaikenlaisista vesileikeistä.

 

Vang Vieng uimapaikka

Noin kuuden kilometrin päässä kaupungin keskustasta oli upean sininen puro ja laguuninomainen uimapaikka. Raikas vesi houkutteli uimareita kuten Jennan, Aikun, Oden, Helin ja Mirkan.

Vang Viengin kyseenalainen maine oli kantautunut muidenkin, kuin minun korviini ja osa pikavuorolaisista hyppäsi tavallaan koko kaupungin ohi yöpymällä siellä vain yhden yön ja kulkemalla paikallisbussilla etukäteen Luang Prabangiin.

Jotain oli kuitenkin tapahtunut tälle ultimaaliselle nuorten aikuisten lakia uhmaavalle vesipuistolle. Ensimmäiset huhut poliisin puuttumisesta liiallisuuksiin menneeseen juhlimiseen kuultiin jo alkumatkasta ryhmältä suomalaisia nuoria miehiä. Ja heidän puheistaan joka sana oli totta.

Torkahdellessani läpi reippaasti lyhennetyn ”tubing-reitin” oli näky omalaatuinen. Joen vilvoittava virta kuljetti rengasta vaihtelevalla vauhdilla eteenpäin ja ympärillä olevat vuoret tarjosivat upean näköalan. Luonnonpuistomaisen maiseman rikkoi tyhjillään olevat ja keskeneräiseksi jääneet bungalowit ja rantaterassit.

Vasta hieman ennen tämän kuuluisan ”kaljakellunnan” päätöstä, kaupungin keskustaa, alkoi jostain kuulua remakkaa naurua. Hyppäsin pois renkaasta ja kävin Tirpin kanssa katsastamassa terassin, joka oli täynnä iloista reppureissaajaa ympäri maailman. Ostimme oluet ja lämmittelimme auringossa. Joku kysyi paikan pitäjältä: ”Hei missä musiikki on, voisiko saada vähän meininkiä tänne?!”. Nainen vastasi siihen hieman pahoitelleen, että oikeastaan me emme saisi olla täällä, ja että hän ei oikeastaan saisi myydä täällä mitään, joten on parempi etteivät poliisit kuule paikasta.

 

Tubing numero

Kumirenkaat vuokrattiin kaupungin keskustasta ja vietiin kellujineen joen yläjuoksulle. Monen tunnin kellunta olisi tuhonnut varmastikin kaikki kuitit ja muut vuokraan liittyvät dokumentit, joten kämmenselästä tunnistaa monta päivää joella kelluneet ja renkaan vuokranneet matkaajat.

Tarinoita Vang Viengin pääelinkeinon sulkemisesta tuli vastaan muutamia, mutta kaikki liittyivät aivan liian suureen määrään ylianostus- ja hukkumistapauksia ja austraalialaisia nuoria.

Toisaalta pinnan alla kupli jo ja paikka heräilee laillisesti tai laittomasti lähitulevaisuudessa, uskoisin.

Illemmalla ja yöllä pelailimme biljardia pienellä porukalla yhdessä muutamasta auki olevasta ravintolasta. Jossain kohtaa iltaa hekin joutuivat kertomaan, että ovat olleet jo kaksi tuntia kauemmin auki kuin laki sallii ja kaikkien olisi nyt vaan pakko lähteä pois. Mukaan olisi saanut vinkattua kuitenkin melkeimpä mitä vaan maan ja taivaan väliltä löytyvää päihdettä. Mikä lie se ihmismielen tarve rikkoa rajoja ja uhmata.

http://youtu.be/v6xZNRIrqk4

 

Videolla matkataan Vientianesta Vang Vieniin ja aina Luang Prabangiin asti. Joulutunnelma oli mitä parhain, kuten myös maisemat, jota pysähdytiin katselemaan ja kuvailemaan paljon. Ajon aikana noustiin vuoriston yli ja käytiin aina 1300 metrin korkeudessa.

 

Maisema Laosissa

Mukana on monta taitavaa kuvaajaa. Niko ikuisti upeita maisemia matkalla Luang Prabangiin. Tämä on kuva, josta tuli pakottava tarve editoida voimalinjat pois. Muuten blogin kuvat osaltani ovat olleet rajauksia ja pientä hienosäätöä lukuunottamatta muokkaamattomia. Editoimaton kuva Pikavuoron Facebook-sivuilla.

Maisema aamulla

Mietin illalla kirjoittaessa, että mitäköhän ikkunasta näkyy, kun aamulla herää. Maisemat ajettaessa olivat melko hulppeat, joten vatsanpohjassa oli sellainen mukava aavistus.

Yllätys oli melko miellyttävä.

 

Vuoristomaisema Vang Vieng

Riippukeinu ja vuoria. Mahtava herätys.

Lähdemme tästä vuokraamaan polkupyöriä ja noin kuuden kilometrin päähän olevalle laguunille. Erilainen aatonaatto tiedossa.

 

 

 

Kertomatta jääneitä tarinoita ja sattumuksia

Matkaa on tehty nyt rapeat kaksi viikkoa ja aika paljon on kerennyt sattua ja tapahtua. Blogin päivitys on muuttunut Laosissa hieman vaikeammaksi ja työläämmäksi nettiyhteyksien heikkouden takia ja muutama todella rapsakka tarina on jäänyt kertomatta. Ajattelin tehdä pienen yhteenvedon ja koota niin sanotusti neljännesreissukatsauksen.

Katsaus tulee Laosin Vang Viengistä, jonne saavuttiin tänään hämärän jo laskeuduttua. Mielenkiinnolla odotan, miltä tämä pieni ”Nuuksion leirintäalueemme”, eli bungalow- keskittymä joen penkalla oikein näyttää ”valot päällä” huomenna aamulla?

Tähän mennessä bussissa on sairastettu nuhaa, kuumetta ja yskää runsain mitoin. Muutama vatsatauti on podettu ja nilkka tikattu. Tikit on muuten poistettukin jo ja tikkauksen tiukkuus oli saanut lääkärin epäilemään alkuperäisen ompelijan ammattitaitoa. Lukuisat hyttysten puremat on raavittu ruvelle ja kuumimmissa paikoissa, kuten Sihanoukvillessä rupesivat ruvet jo mätimäänkin. Riikan rannalla teloma polvi parantui kantapään kautta eli kunnon mätäkierteen ja lääkärillä tehtyjen puhdistus-sessioiden jälkeen.

 

jää helteessä

Vaikka juoman jää olisi puhtaasta vedestä tehty, näyttää kylmäketju katkeavan melko monessa paikkaa. Pöpöjä ja erilaista bakteerikantaa on siis vain siedettävä.

Lisäksi sääriä ja reisiä pitkin on itse kullakin tallustellut kaikenlaisia nilviäisiä erilaisia paukamia ja puremajälkiä jättäen. Epäilimme jo yhtenä yönä huoneessa olevan lutikoita, mutta kutiavat paiseet olivat ilmeisesti jonkin sortin hietakärpäsen puremia.

Kaiken tämän kukkuraksi on Ajokissa podettu yksi denguekuumekin.

Joukostamme on kuoriutunut myös yksi todella tapaturma-altis kaksikko, joka viihdyttää sattumuksillaan kyytiläisiä aina uudestaan ja uudestaan. Thaimaan puolella oli parivaljakko lähtenyt tarpomaan Koh Changin suuremmilta rannoilta illan päätteksi kohti majoitusta. Siinä kohtaa kun matkaa oli taitettu tarpeeksi kävellen, olivat he joutuneet karvaasti toteamaan, ettei kummallakaan ollut rahaa taksia varten nostettuna ja takaisin keskustaan ei ollut luonto antanut periksi kääntyä. Ratkaisuna oli ollut marssi. Tämä marssi oli kestänyt käsittääkseni yli seitsemän tuntia ja pituutta sille oli kertynyt yli 30 kilometria. Ja se on aika paljon varvas-sandaaleissa, ilman rahaa, juomaa tai suojaa paahtavalta auringolta, joka oli kerennyt nousta jo korkealle ennen maalin saavuttamista.

Laosissa parivaljakko oli lähtenyt etsimään pankkia rahan vaihto mielessään. Paikallinen kauppias oli neuvonut ja piirtänyt oikein kartankin pankin löytämiseksi. Parivaljakkomme olikin seurannut karttaa huolella ja huomannut jopa tienviittoja, jotka olivat opastaneet kohti maalia. Jossain kohtaa Mekong- joen rannalla, olivat tienviitat ja uskokin loppuneet, kunnes seikkailijamme olivat tajunneet löytäneensä heille piirretyn kartan maalin, nimittäin Mekong riverbankin; Mekong- joen penkan.

 

mekong-joki, pyöräillen

Mekong Riverside Bank? Kuvan henkilöt eivät liity tapahtumiin, vaan ovat Mirka ja Heli pyöräilemässä Mekong- joen penkalla.

Lisäksi muutama kuva viimeisemmästä pysähdyspaikasta, vienosti Etelä-Ranskalta tuoksuneesta Vientianesta.

 

Vientiane katukuva

Henkäys Eurooppaa kovin aasialaisessa ympäristössä. Vientianen autot olivat pieniä ja kaupungissa oli todella paljon ”Kuplia”, kahviloita ja vaaleaa leipää.

Munkkien kaavut

Munkkien pyykkipäivä. Näkymä temppelin takapihalta.

Seinä ja köynnös Vientiane

Vientianen värejä ja pintoja.

 

 

 

Perjantaipähkinä 21.12.2012

Ajokki ja sen matkustajat ovat päässeet Laosiin, Vientianeen asti. Reittiä ja maisemia on jo jonkin matkaa värittänyt joki, joka virtaa laajana myös Vientianen läpi.  Perjantaipähkinä koskeekin tätä ylvästä jokea nimeltään Mekong.

http://youtu.be/H0VKF3Pmxp8

Oikein tietäneiden kesken arvotaan matkailuaiheinen palkinto. Vastausaikaa on seuraavaan Perjantaipähkinään asti, jolloin Rantapallon toimitus arpoo ja kontaktoi voittajan.