Browsing Category

Kroatia

Uusi viikko, uusi maa – Unkariin

 

Ma 20.4.2015, Budapest (HU)

Lauantai Ljublijanassa oli harmaa ja sateinen. Ensivaikutelma kaupungista oli todella hiljainen. Kaduille ei näyttänyt kuljeskelevan juuri ketään, liikkeet vaikuttivat suljetuilta ja jo kaupungin rautatieasema oli niin pienen oloinen, että jouduin tarkastamaan kahdesti että se oli oikea. Tiedä sitten johtuiko tämä kaikki vain säätilasta, sillä sunnuntaina ilma oli paljon parempi ja Ljubljanan kaduilla paljon enemmän säpinää. Terassit täynnä ja ihmiset liikkeellä. Kaiken kaikkiaan kaupungista henki kuitenkin eräänlainen pikkukaupunkimainen tunnelma. Zagreb – vaikka sen katseleminen jäikin melko vähiin – vaikutti enemmän suurkaupungilta. Ihan ok paikkoja molemmat, mutta mitään kovin erikoista tai maailmaa mullistavaa ei kumpikaan oikein näyttänyt tarjoavan. Jos vierailukohde näistä kahdesta pitäisi valita, niin ehkä suosittelisin kuitenkin Ljubljanaa, onhan se ehkä jossain määrin näistä kahdesta se pienempi ja kotoisempi.

Pääosa pikavuorolaisista piipahti siis Slovenian puolella sunnuntaina päiväseltään ja junalla, mutta kävipä nelipäinen iskuryhmä vuokra-autolla jopa Itävallan Grazissa asti. Aktiivista porukkaa, voisi joku ajatella. Liike on verissä. Kaikki rautatiematkailijat palasivat takaisin Zagrebiin sunnuntai-illan toiseksi viimeisellä junalla, joka oli perillä vasta yhdeksän jälkeen illalla. Kaupunkia ei siten pahemmin enää sunnuntaina ihmetelty, vaan pääasiallisen viihdykkeen tarjosivat Suomen parlamenttivaalit, joiden tuloslaskentaa seurailimme aktiivisesti internetistä zagrebilaisessa hostellissa.

Sananen vielä entisen Jugoslavian sapuskoista. Erityisesti kroatialainen ruokakulttuuri vaikutti Adrianmeren rannalla saaneensa runsaasti vaikutteita Italiasta. Pizzaa ja pastaa oli tarjolla lähes ravintolassa kuin ravintolassa. Tämä tietysti voi johtua myös suuresta turstimäärästä, joka mainittuja ruokalajeja mielellään syö. Toinen hyvin tyypillisesti kroatialainen ruokajuttu näyttävät olevan leipomot, joissa myydään esimerkiksi erilaisia täytettyjä sämpylöitä sekä myös pizzaa ja piiraita. Tällaisia paikkoja on todella paljon, Zagerbin pienehköön asemahalliinkin mahtui niitä kaksi. Uunituoreet leivonnaiset tarjosivat mukavaa vaihtelua ruokavalioon. Esimerkiksi aamiatarpeita ei tarvinnut yleensä kauan etsiä. Moinen leipomo kun löytyi lähes joka korttelista.

 

150420-1

Ljubljana.

 

150420-2

Poseerausta Ljubljanan keskustassa sunnuntaina.

 

150420-3

Zagrebin kiintoisa hostelliratkaisu. Tällainen ”kapseli” maksoi 14 euroa yöltä.

Matka Zagrebista siis jatkui tänä aamuna, jossa uusi viikko alkoi aurinkoisena. Ajokki käynnistettiin aamupäivällä ja keula käännettiin kohti Unkaria. Matkaa rajalle ei ollut pitkälti ja se oli kokonaan maksullista, tietullillista moottoritetä. Olimme jossain määrin pelänneet Unkarin ja Kroatian välistä rajaa, onhan se oikeastaan viimeinen tällä matkalla. Tämän jälkeen rajakopit lienevät reitillämme tyhjiä ja liikkuminen vapaata. Odotimme siten tiukkaa rajatarkastusta. Vastoin ennakko-odotuksia raja oli kuitenkin hyvin unelias paikka, jossa naispoliisi käveli hyvin rauhalliseen tahtiin sisälle bussiimme, katsoi passimme ja kurkkasi bussin tavaratilaan. Hyvä ettei haukotellut. Tämän jälkeen pääsimme lähtemään. Tunnelma oli suorastaan epäuskoinen. Tässäkö se muka oli? Siinä se vain oli. Olimme Schengen aluella.

Unkarin puolella jouduimme jälleen ostamaan moottoritieaikaa. Bussin taksa oli hieman yli 50 euroa, eikä tästä ostoksesta edes jäänyt minkäänlaista näkyvää dokumenttia kuten tuulilasitarraa tai muuta sen tyyppistä varmennetta. Ajokin rekisterikilpi syötettiin jonkinlaiseen tietkonejärjestelmään ja asia oli sillä selvä. Ilmeisesti moottoritien käyttömaksujen suorittamista valvotaan elektronisesti kameroin. Kaikilla teillä tätä maksua ei tarvitse maksaa, se kun koskee ainoastaan moottoriteitä. Pikkutiet ovat kuitenkin niin hitaita, että päätimme tämän sijoituksen kuitenkin tehdä.

Alkuperäinen ajatuksemme oli yöpyä Balaton-järvellä, mutta järven maisemiin päästyämme tuuli oli aurikoisesta kelistä huolimatta kova ja viileä. Kaikki järvenrantapaikat näyttivät olevan kiinni ja asutuskeskuset sangen hiljaisia. Kausi ei ole täällä selvästikään alkanut. Aikamme kovaa aallokkoa ja autioita katuja järven rannalla ihmeteltyämme päätimme jatkaa saman tien Budapestiin. Mitäpä sitä turhaan aikaa suljetulla ja kalsalla Balatonilla viettämään. Ajoimme pieneltä järvenrantatieltä takaisin moottoritielle ja Jani painoi kaasua. Kova tuuli riepotteli Ajokkia. Miten lienee, ilmeisesti tällainen sää on Unkarissa yleinen, sillä tien poskessa näkyi olevan kovasta tuulesta varoittavia liikennemerkkejäkin. Kummallista.

Budapest saavutettiin puoli seitsemän maissa illalla. Edessä on jälleen kahden yön pysähdys, jonka jälkeen täältä jatketaan näillä näkymin Slovakiaan. Koska yö Balatonilla jäi väliin, olemme – hyvin pikavuorolle poikkeuksellisesti – jopa yhden päivän aikataulusta edellä. Tuo päivä käytettäneen juuri Unkarin pohjoisessa naapurissa.

 

150420-4

Matkantekoa Unkarissa.

 

150420-5

Leikkejä Balaton-järven maisemissa.

 

Tuulinen Balaton.

Tuulinen Balaton. Tällä ei oikein ollut tähän aikaan meille mitään (ellei yllä esitettyä leikkipuistoa lasketa).

 

 

 

Eurooppalaista junamatkailua – viikonloppureissu Ljubljanaan

 

La 18.4.2015, Ljubljana (SLO)

Lauantai oli Zagrebissa sadepäivä. Pitkästä aikaa. Sää onkin suosinut meitä lähes koko viimeisen viikon, mutta se näemmä muuttui heti kun siirryimme Kroatian rannikolta sisämaahan. Zagrebiin saavuttuamme hajaantuivat pikavuorolaiset useampaan majoitukseen ympäri kaupunkia, jossa pidämme siis kolmen yön tauon. Osa porukasta oli aikeissa vuokrata auton ja lähetä kiertelemään pääkaupunkia ympäröivää aluetta sillä, osa taasen aikoi junailla naapurimaan pääkaupunkiin Sloveniaan.

Huonon sään vuoksi moni matkalainen muutti kuitenkin tänään suunnitelmiaan ja päätti siirtää junamatkailun huomiseksi. Itse päätin silti suunnata Sloveniaan jo tänään, ja niinpä hyppäsinkin junaan Zagrebin päärautatieasemalta alkuiltapäivästä. Matka vie noin kaksi ja puoli tuntia ja edestakainen lippu maksoi 201 kunaa eli noin 27 euroa. Ljubljanaan lentää tänään myös uusi matkustaja, Australian pikavuorollakin mukana ollut Risto, joten seuraakin on luvassa. Tarkoituksemme on palata Zagrebiin jossain vaiheessa huomenna.

 

150418-1

Käykää kiinni! Pikavuorolaiset perusasioiden – sekä kroatialaisen grillilihalautasen – äärellä Zagrebissa perjantaina.

 

150418-2

Zagerbia perjantai-iltana.

Juna toi mieleen muistoja. Vaunut olivat nimittäin osastollista tyyppiä, tällä kertaa kuuden istuttavia sellaisia. Toisessa reunassa vaunua on käytävä, joka on erotettu vaunuosastoista liukuovella. Kovin tuttua. Tällaisissa matkustelin aikanaan paljon ympäri Eurooppaa ja lienen viettänyt yhteensä viikkoja samankaltaisissa kopeissa eri puolilla vanhaa mannerta. Tällainen perieurooppalainen perusjunamatkailu olikin minulta lähes unohtunut, nykyään kun niin monet junat ovat erilaisia varauksen vaativia, lähes lentokonemaisia kulkuvälineitä. Tylsää. Zagerbista Ljubljanaan kulkevaan junaan ei paikkalippua tarvinnut varata ja vaunun käytävillä on liikennettä ja elämää. Jos sää olisi parempi, käytävän liukuikkunan voisi vetää alas ja nojautua osin ulos ihmettelemään ohitse kulkevia maisemia ja haistelemaan ilmaa. Näin ne junat pitää järjestää. Perinteisesti.

Slovenian rajalla tarkastettiin passit, niin kahden EU-maan välinen raja kun olikin kyseessä. Enpä muista, milloin passiani olisi tutkittu yhtä tarkasti. Rajapoliisi syynäsi matkustusasiakirjaa monta minuuttia, tarkistaen jopa hologrammit luupilla. Mitään huomautettavaa kaveri ei kuitenkaan passini tunnisteista löytänyt. Matkatavaroitakaan ei tullimies tutkinut vaikka kysyikin, jotta tuoko on sinun ja onko siellä mitään erikoista. ”Just the basic stuff” riitti tällä kertaa vastaukseksi.

Sivumennen sanoen myös passintarkastusprosessi palautti mieleeni aiemmat eurooppalaiset junamatkani. Niin tuttua tämäkin. Juna hidastaa raja-asemalle, ulkona seisoskelee suuri ryhmä virkapukuisia poliiseja ja tullimiehiä jalkaa vaihtaen. Käytävän ovi vedetään auki ja matkustajaa tervehditään paikallisella kielellä, lauseella, josta ei tunnista kuin jonkinlaisen passport-johdannaisen sanan. Paljon ramppausta ja ääniä. Käytävän ovi on auki koko pysähdyksen ajan ja vaunuosaston aiempi seesteinen rauha on mennyttä. Lopulta viranomaiset poistuvat junasta, mutta pysähdys tuntuu silti kestävän tämänkin jälkeen ikuisesti, varmaan paljon pidempään kun se oikeasti kestään. Loputa vaunun ulko-ovien pamahdus kiinni ja vihellys pilliin. Juna liukuu hitaasti kiihdyttäen pois asemalta, kohti määränpäätään. Rauha palaa vaunuun ja matka jatkuu.

No mutta, juna-aiheiset maalailut ja fiilistelyt sikseen. Täällä siis ollaan, Ljublijanassa, huomenna taas Zagerbissa ja maanantaina Ajokin kyydissä tiellä, matkalla kohti Unkaria ja Balaton-järveä. Näin se homma etenee.

 

150418-3

Juna saapuu Zagrebin asemalle. Junan päätepysäkki on Itävallassa, Slovenia on vain välistoppi.

 

150418-4

Vaunuosasto, tällä kertaa lähes koko matkan oma sellainen.

 

150418-5

Sateisia jokimaisemia Sloveniasta.

 

Ljubljana.

Ljubljana. Ensivaikutelman mukaan kovin on hiljaista täällä tänään. 

 

 

 

Matkalla Splitistä Zagrebiin

 

Pe 17.4.2015, jossain päin lounaista Kroatiaa

”Täällä Kroatiassa asiat ovat oikeastaan aika hyvin”. Näin totesi juuri tuossa pikavuorokippari Jani Laine. Liikennekulttuuri ja tieinfra ovat kunnossa. Ajamme parasta aikaa kohti Kroatian pääkaupunkia Zagrebia ja matkaa on jäljellä enää viitisenkymentä kilometriä. Tie on ollut koko matkan erinomaisen tasaista ja hyväkuntoista, helppoa ajettavaa. Ilmaista se ei tosin ole, sillä moottoritielle sisään ajaessamme otimme tietullikopilta kuitin, jolla tämä lysti ilmeisesti maksetaan kun lopulta Zagrebin liittymästä kaupunkiin ajamme. Saapa nähdä minkälainen on lasku.

Päätimme siis lopulta jättää Slovenian bussin osalta väliin ja ajaa suoraan Kroatian rannikolta Zagrebiin. Sloveniaan vaadittava paperityö olisi ollut liian hankalaa tai vaihtoehtoisesti riski veropapereitta ajamisesssa liian suuri. Nyt ajatuksena on pysähtyä Zagrebiin kolmeksi yöksi, jolloin jokainen halukas voi käydä Slovenian puolella rautateitse. Junamatka näiden kahden pääkaupungin välillä kestää vain hieman yli kaksi tuntia eikä lipun hintakaan tiettävästi ole kovin korkea. Kuten moni muukin matkalainen, ajattelin myös itse tämän mahdollisuuden hyödyntää, ehkä jo huomenna.

Splitin sää oli eilen vallan mainio. Aurinko paistoi käytännössä koko päivän ja lämpötilat lähentelivät hellelukemia. Kaupungin historiallinen keskusta ei ollut suuren suuri, mutta jossain määrin saman henkinen kuin Dubrovnikissakin. Paljon kiveä täälläkin ja vanhoja rakennuksia. Kapeita katuja ja kujia. Hintataso ei kuitenkaan näyttänyt, ainakaan omien ostoksieni perusteella, olevan yhtä korkea kuin Dubrovnikissa ja portaatkin kaupungista – onneksi – pääosin puuttuivat. Turisteja oli paljon, kuten jo aiemmin taisi tulla mainittuakin ja suomen kieltä Splitissä kuuli perin usein. Vaikka kuuli toki niitä muitakin kieliä. Suosittu matkakohde, näemmä.

 

150417-1

Split, Kroatia.

 

150417-2

Splitin vanhan kaupungin kapeita katuja.

 

150417-3

Rantabulevardi.

Mitä majoituksiin tulee, näyttävät entisen Jugoslavian erikoisuus olevan erilaiset vuokrahuoneet tai -asunnot. Juuri tämän tyyppinen majoitus meillä oli sekä Mostarissa että Splitissä ja Dubrovnikissakin rooms tai sobe -kylttejä näki kaikkialla, ja taisipa muutama matkalainen sellaisessa yöpyäkin. Kyseessä saattaa olla kokonainen asunto (Split) tai vaihtoehtoisesti muutama huone vaikkapa ravintolan yläkerrassa (Mostar). Monesti nämä vuokrahuoneet löytyvät myös netin hakupalveluista, kuten booking.comista. Tämä tosin antaa välillä hieman vääristyneenkin kuvan kaupunkien majoitustarjonnasta, sillä tuloksia saattaa löytyä useita satoja, jopa toista tuhatta. Yhdessä kohteessa huoneita on kuitenkin monesti vain yksi tai pari, joten suuri tarjonta saattaa hämätä ja jopa vaikeuttaa majoituksen varaamista. Päättämisestä tulee vaikeaa.

Toinen vuokrahuoneiden huono puoli on niihin tyypillisesti liittyvä säätäminen. Respaa kun ei paikoissa ole, joten netistä varattujen kämppien omistajat joutuu paikalle päästyään kaivamaan jostain esiin. Tämä saattaa mutkistaa asioita tai ainakin viedä aikaa. Onneksemme sekä Mostarissa että Splitissä huoneet järjestyivät ikään kuin kadulta, joten homma toimi sangen mutakattomasti. Splitin kämppä oli sivumennen sanoen persoonallinen. Omistaja ei edes tiennyt kuinka vanha talo oli, se kun sijaitsi vanhan kaupungin labyrinttimäisen keskustan ytimessä. Se oli siis hyvin vanha. Huoneistossa oli kaksi huonetta ja keittiö tai olotia, jossa sijaitsi verhon takana suihku. Vessa oli niin pieni, että sinne pääsi vain peruttamalla. Mutta eipä tuo mitään haitannut. Olipahan vaihtelua. Majoituksen hinta oli noin 14 euroa henkeä kohden yöltä. Mostarin ravintolan yläkertahuoneista maskoimme 15.

Toivoakseni huomenna kulkupeli vaihtuu siis hetkeksi junaan ja suuntana on Slovenian pääkaupunki Ljublijana. Mielenkiinnolla odotan, mitä tällä vähemmän tunnetulla pääkaupungilla on tarjottavana. Ainakin 2000-luvun alussa muistan makedonialaisten hehkuttaneen Sloveniaa kovasti. Kuulemma paras ja vaurain paikka entisessä Jugoslaviassa. Palkatkin paremmat kuin Saksassa. Hieman jäin tätä itse epäilemään, mutta katsotaan. Kohtahan tuo selviää miltä Ljubiljanassa nykyään näyttää.

 

150417-4

Pöke ja Ville puivat asioita. Splitin asunnon toinen makuuhuone.

 

150417-5

Luova suihkuratkaisu keittiön perällä.

 

150417-6

Suuntana Zagreb.

 

150417-7

Lasinpesua tauolla. Kippari ahkeroi.

 

 

Mostar – ja Mostarista takaisin rannikolle

To 16.4.2015, Split (HR)

Mostar oli monen pikavuorolaisen mieleen. Kaupunki ei ole suuren suuri, mutta sillä on värikäs historia, sekä lähi- että etäisempi sellainen. Islamilaiset vaikutteet ja ottomaanien valtakausi näkyvät yhä joen varteen sijoittuvan pienen mutta persoonallisen vanhan kaupungin omintakeisessa arkkitehtuurissa. Moskeijoita, pieniä kivestä rakennettuja taloja ja perin liukkaaksi kuluneita mukulakivikatuja. Rukouskutsut kaikuvat yhä Mostarin minareeteista säädettyinä aikoina. Monessakohan Manner-Euroopan maassa näin on. Itse en muista Bosnia ja Hertsegovinan ohella näheeni toista, sikäli kun Turkkia ei oteta lukuun.

Se Mostarin kaukaisemmasta historiasta. Lähihistoria on hieman ikävämpi. Jugoslavian hajoamissotiin liittyvät taistelut riehuivat kaupungissa parikymmentä vuotta sitten. Serbit, kroaatit ja muslimitaustaiset bosniakit sotivat kaupungissa vuosikausia, yhdessä ja erikseen, kuka ketäkin vastaan. Jäljet näkyvät yhä. Mostarissa on edelleen raunioita ja talojen seinistä saattaa bongata luodinreikiä. Kaupungissa näkyi myös olevan useampi suuri hautausmaa, mikä ei liene edellä kerrotun huomioon ottaen ihme. Pääosa haudoista on 90-luvun alkupuolelta. Karua.

Oli miten oli, moni matkalainen oli sitä mieltä että Mostarissa oli meininkiä ja tulisi mielellään uudelleenkin tähän vuorten ympäröimässä laaksossa sijaitsevaan koviakin kokeneeseen kaupunkiin. Positiivista oli myös, että lähes kaikki kaupungissa tuntuivat osaavan englantia. Ehkäpä kielitaitoisuus on eräänlainen heijastuma pienen ja monietnisen maan yritteliäästä luonteesta. Ilman kansainvälistymistä ei pieni tekijä tässä maailmassa pärjää. Muistan itse havainneeni saman ilmiön Libanonissa, jossa sielläkin paikallisväestö oli hyvin kansainvälistä ja moni puhui vaikkapa neljää kieltä. Ja kovin ongelmainenhan on Libanoninkin historia, kuten oikeastaan nykyisyyskin.

 

150416-0

Hautoja Mostarissa.

 

150416-1

Kausi on alkanut. Tungosta Mostarin vanhojen kortteleiden kaduilla.

 

150416-2

Turkkilaiset vaikutteet näkyvät paitsi Mostarin ruoassa, myös matkamuistomyymälissä.

 

150416-3

Mostar, Bosnia ja Hetsegovina.

Matka Mostarista kuitenkin jatkui jo eilen. Hieman mielikuvitusköyhästi ajoimme takaisin rannikolle samaa reittiä jota pitkin olimme tulleetkin. Vaihtoehtojakin olisi ollut, mutta tiet olivat kartasta päätellen kovin vuoristoisia ja siten turhan haastavia. Paikallinen bussikuskikin kehoitti ajamaan meitä päätietä, joten niin teimme. Kroatian rajalla seistiin taas puolisen tuntia, mutta mitään ongelmia ei kuitenkaan ollut. Sää oli hieno ja aurinkoinen. Loppumatka Splitiin oli meille uutta tietä ja täytyy todeta, että aika komeaa sellaista. Vaikka maisemat sangen hienoja aiemminkin olivat, taisi keskiviikkoinen merenrantapätkä olla näyttävin tähän asti nähdyistä. Sinisenturkoosia vettä, vehreää vuoristoa, rantaviivaa pitkin kiemurtelevaa tietä ja valkoiseksi rapattua punaisella tiilellä katettuja taloja, niitä Kroatian rannikko iltapäiväämme tarjosi.

Myöhäinen lounastauko pidettiin Makarskassa, jonka nimeä koko rannikko kantaa, kutustaanhan sitä Makarskan rivieraksi. Jälleen kerran olimme perillä Splitissä vasta hämärän laskeutuessa. Ilta toisensa jälkeen jatkuvat toimenpiteet olivat eilenkin samat kuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Ajokin parkkimahdollisuuksia jouduttiin ensin selvittelemään jonkin aikaa, ja lopulta sopiva paikka löytyi läheltä satamaa, ilmeisesti paikallisen linja-autoaseman takaa. Majoitus taas järjestyi erään paikallisen rouvan ystävällisellä avustuksella. Hänellä nimittäin sattui olemaan vuokrattavia asuntoja aivan Splitin vanhan kaupungin ytimessä. Sinne siis. Majoituskuviot olivat selvät vasta kymmenen jälkeen illalla, joten päivä oli ollut jälleen kerran pitkä.

Matka Splitistä jatkuu taas huomenna. Mihin täältä täsmälleen ajetaan on vielä hieman auki, mutta eiköhän sekin vielä tänään ehditä suunnitella. Ensimmäisen illan havainnot Splitistä olivat verraten vajavaiset, mutta kaupungilla auki olevaa kauppaa eilen etsiessäni yksi asia korviini tarttui. Nimittäin suomen kieli. Vajaan tunnin aikana Splitin vanhassa osassa ja sen välittömässä läheisyydessä harhaillessani kuulin kokonaista kolmen porukan puhuvan suomea. Ilmeisesti Splitiin järjestetään matkoja Suomesta ja kausi on jo alkanut. Eikä se liene ihme, onhan sää täällä mainio.

 

150416-4

Taas mennään.

 

150416-5

Makarskan rivieran mainioita ja näyttäviä teitä.

 

150416-6

Mitäs öljyä tämä on? Myöhäisellä lounaalla Makarskassa. Oli muuten auringonkukkaa. Kroatian ravintoloissa sitä on joka pöydässä. Outoa.

 

Kroatia, Bosnia, Kroatia, Bosnia – Mostariin

 

Ke 15.4.2015, Mostar (BiH)

 

Vaikka eilen vierailtujen maiden lukumäärä olikin vain kaksi, rajoja ylitettiin silti tämän tästä. Entisen Jugoslavian maat ovat pieniä ja niiden rajat sangen luovasti piirrettyjä. Kroatian Dubrovnikista maanteitse Adrianmeren rantaa Bosnia Hertsegovinaan ajaessaan joutuu nimittäin kulkemaan läpi vajaan kymmenen kilometrin kaistaleen samaista maata eli Bosniaa. Tämän jälkeen tie jatkuu taas Kroatiassa, jonka jälkeen ylitetään vihdoin viimeinen raja, jälleen Bosnian puolelle. Siis kaksi maata, kolme raja-asemaa ja ylitettävää rajalinjaa.

Kaikilla näillä rajoilla on tietysti myös jonkinlainen kontrollipiste. Tosin tällä kertaa rajatarakastukset olivat jälleen sangen helppoja. Yhdellä näistä raja-asemista ei edes katsottu passejamme. Tullinaisilla kun oli tupakointi kesken, eivätkä he viitsineet poistua kopistaan meidän vuoksemme. Eniten aikaa taisi viedä viimeinen ylitys Bosnian puolelle, jossa sielläkään meitä ei pahemmin kyykytetty. Odottelun syy taisivat olla muutamat muut samaan aikaan rajaa ylittäneet linja-autot. Tyypillisesti näillä viimeisillä rajoilla kippari Laine on hoitanut puhepuolen, joutuuhan hän auton paperit muutenkin aina esittämään. Passit on kerätty nippuun ja Jani on vienyt ne kopille. Tyypillisesti kukaan ei vaivaannu sisälle Ajokkiin naamojamme katsastamaan.

Dubrovnikista lähdettiin siis liikenteeseen kolmelta iltapäivällä. Kovasti on kaupungissa portaita ja tasoeroja. Vierailu, ainakin sikäli kun kaupunkkia kiersi jalan, kävi suorastaan kuntoilusta. Muurien sisäpuolelle rakennettu historiallinen vanhakaupunki koostuu yhdestä leveämmästä pääkadusta ja lukuisista kapeista pikkukujista, joilla on monesti paljon juuri noita jo mainittuja portaita. Ja paljon kiveä.

Aiemmissa pysähdyspaikoissamme on ollut aika ilmeistä, ettei varsinainen sesonki ole vielä alkanut. Senpä takia olikin hieman yllätys kuinka paljon matkailijoita Dubrovnikin vanhassa kaupungissa jo tähän aikaan keväästä pyöri. Toisaalta lienee myös totta, että Dubrovnik on matkamme ensimmäinen varsinainen suosittu ja tunnettu turistikohde. Kesällä, kiivaimpaan turistiaikaan, kaupunki lienee ihan tukossa. Dubrovnikin vanhan kaupungin hintataso lienee myös ollut Istanbulin ohella matkan tähän asti kohdatuista paikoista kallein. Esimerkiksi itse maksoin aivan vanhan kaupungin sydämmessä sijainneessa kahvilassa pienehköstä toastista, muutamasta ranskanperunasta, teestä ja turemehusta noin 18 euroa. Albaniassa sama satsi olisi varmaan ollut yli kympin halvempi. Kroatiassa on oma valuutta kuna, mutta euroja näemmä hyväksytään myös hyvin yleisesti.

 

150415-1

Dubrovnikin vanhan kaupungin keskustaa.

 

150415-2

Kuja ja rappusia Dubrovnikissa.

 

150415-3

Kroatian rannikon kiemuraisia teitä.

Itse päivämatka sujui taas ilman sen suurempia kommelluksia. Tiet olivat edelleen hyviä ja reitti kulki jälleen alkumatkan Adrianmeren aurinokoista rannikkoa pitkin kiemurtelevaa päätietä kääntyen lopulta sisämaahan ja kohti Mostaria. Bosniassa loppumatka ajettiin jokilaaksossa. Sekä Kroatiassa että Bosnian puolella näkyi olevan paljon viiniviljelmiä. Tällä kertaa viinitilavierailut jätettiin kuitenkin väliin. Olimme perillä Mostarissa vielä valoisaan aikaan, mutta majoituksen ja linja-autoparkin etsiminen vei jälleen oman aikansa. Koko homma taisi olla selvä vasta yhdeksän aikoihin illalla.

Mostarissa vetetään taas vain yksi päivä ja matka jatkuu eiliseen tyyliin iltapäivällä. Tarkoituksenamme on ajaa takaisin Kroatian rannikolle ja yöpyä Splitissä, jonne täältä on noin 150 kilometriä. Onneksemme matkat tässä osassa Eurooppaa eivät ole kovin pitkiä. Alkuperäinen suunnitelmamme oli jatkaa matkaa Kroatiasta Sloveniaan ja sieltä edelleen Unkariin, mutta Slovenian kohtalo näyttää tällä hetkellä hieman epävarmalta. Maassa liikennöivät linja-autoyritykset joutuvat nimittäin rekisteröitymään Slovenian arvonlisäverorekisteriin, eikä tätä ole vielä tehty. Prosessi on ilmeisesti jossain määrin monimutkainen ja vie aikaa ja rahaa. Jos rekisteröitymistä ei ole tehty ja siitä jää maassa kiinni, on kuulemma luvassa iso sakko. Saattaa siis hyvinkin käydä niin, että Ajokki ajetaan parkkiin Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin ja Sloveniaan tehdään pistoreissu junalla. Mutta tämähän on jo kaikille matkaa seuranneille tuttua. Tunnetustihan Pikavuorolla muutokset ovat mahdollisia, jopa todennäköisiä.

150415-4

Linja-automatkailua.

 

150415-5

Bosnian maisemia.

 

Iltapalaa Mostarissa.

Iltapalaa Mostarissa.

 

Mostarin silta iltavalaistuksessa.

Mostarin kuulu silta iltavalaistuksessa.

 

 

 

Maanantai Montenegron serpentiiniteillä

 

Ti 14.4.2015, Dubrovnik (HR)
Albania, tuo satojen autopesuloiden maa jäi tänään taakse kun ylitime puolen päivän maissa Montenegron rajan. Aikanaan Kosovossa, pääosin albanialaisten kansoittama alue muuten sekin, noita pesuloita näytti olevan myös todella paljon. Mistähän näille kaikille pienyrittäjille löytyy ajonuvoja pestäväksi, sitä en tiedä. Jostain syystä tämä liiketoiminta-ala näkyy kuitenkin olevan poikkeuksellisen suosittu myös Albaniassa.

Vaika Albaniakin oli tavallaan ennakko-odotuksiin verrattuna positiivinen yllätys, eron Montenegroon huomasi selvästi. Montenegro lienee maana vauraampi, tai ainakin paremmin järjestäytynyt kuin naapurisa. Roskat ovat roskiksissa, rakennukset ja tiet verraten hyvin pidetyn näköisiä. On siistiä. Albaniassa kun jäteuolto näkyi toimivan sangen kehnosti, ja erityisesti jokivarret olivat aivan täynnä roskaa. Pidimme juuri ennen rajaa lyhyen tauon, jolloin näemmä joku rakennusmies oli juuri kippamaassa rakennusjätettä läheiseen vesistöön. Tapa lienee Albaniassa niin yleinen, ettei sitä mitenkään edes peitellä tai hävetä.

Lähes koko matkan Montenegrossa tie kulki hyvin lähellä Adrianmeren rantaa. Hienoja maisemia. Tie, vaikka olikin hyväkuntoinen, oli verraten hidasta ajettavaa johtuen johtuen jatkuvista nousuista ja laskuista. Aurinko paistoi. Itse asiassa jos hiljattain julistin kevään saapuneeksi, nyt sitten varmaankin on jo kesä. Bussissa alkoi olla jopa kuuma. Katossa olevat puhaltimetkin piti jo käynnistää, mitä ei ole Afrikan jälkeen tehdä. Aika nopeasti näyttää säätila eteläisessä Euroopassa vaihtelevan, vastahan kärsimme kylmästä.

 

150414-1

Albanian aamupäivässä liikennetilanteita aiheutti maantiepyöräilykilpailu.

 

150414-2

Viimeinen tauko Albaninan puolella.

 

150414-3

Hmm, ahdasta on… Montenegron tiestö oli osin kapeaa. Rantaan päästyämme tie leveni.

Pidimme Montenegrossa lounastauon ensin paikassa nimeltä Bar – viihtyisä rantabulevarsi, paljon ihmisiä liikkeellä, vaikka varsinainen turistiausi ei liene vielä alkanutkaan. Taisivat olla paikallisia. Tästä noin tunnin ajomatkan päässä oli Budva, jossa jaloittelimme myös hiukan katsastaen kaupungin sataman ja kapeakujaisen vanhan kaupungin. Ihan viihtyisältä vaikuttavia paikkoja molemmat, vaikkakaan eivät kovin suuria. Sää suosi meitä myös täällä. Terassikelit.

Jos Montenegro vaikutti yleisilmeeltään Albaniaa huolitellummalta ja siistimmältä, niin näkyi tämä myös hintatasossa. Hinnat olivat ainakin meidän pysähdyspaikoissamme nähdäkseni jonkin verran korkeammat kuin Albanian puolella. Vaikka maa ei olekaan euromaa, siellä siitä huolimatta käytetään euroja. Pieni maa on kaiketi todennut oman valuutan hankkimisen liian työlääksi urakaksi ja ottanut suosiolla käyttöön Euroopan yhteisvaluutan vaikka ei edes ole Euroopan unionin jäsen. Ehkä tämä on loogistakin, käytettiinhän entisessä Jugoslaviassa maan sisällissodan jälkeen – ja ilmeisesti aikanakin – maksuvälineenä yleisesti Saksan markkoja. Siirtymä niistä euroon on aika johdonmukaista.

Päivän päätteeksi ajoimme vielä Kroatian puolelle Dubrovnikiin, jossa olimme perillä vasta yhdeksän maissa illalla. Paljon on kaupungissa korkeuseroja ja portaita. Sekä Albanian ja Montenegron että Montenegron ja Kroatian rajojen ylittäminen oli verraten helppoa. Albanian vastaisella rajalla maat olivat jopa yhdistäneet voimansa ja molempien maiden viranomaiset toimivat samalta raja-asemalta käsin. Autoilijan ei siis tarvitse pysähtyä kahdella kopilla peräkkäin.

Passit katsottiin molemmilla rajoilla, mutta auton papereita ei sen tarkemmn syynätty, saati sitten että matkatavaroita olisi ruvettu penkomaan. Näyttää jälleen siltä, että EU:n kansalaisten on perin helppo matkustaa suomalaisella bussilla, niin vanha kuin tuo bussi onkin. Näky ei kohota enää kulmakarvoja, kuten joissain kaukaisemmissa ja oudommissa paikoissa on saattanut käydä.

Ripeää marssivauhtia pidetään yllä tänäänkin. Dubrovnik katsastetaan ensin ja iltapäivällä matka jatkuu kohti muun muassa sillastaan kuuluisaa Bosnian Mostaria. Dubrovinkista kyytiin hypää myös uusi matkustaja, joten lukumäärämme kasvaa ainakin joksikin aikaa yhdellä.

 

150414-4

Budvan satamaa, taustalla jahteja. Niitä oli näemmä tullut tänne parkkiin Keski-Amerikan Belizestä asti.

 

150414-5

Ikkunaostoksia Budvan vanhassa kaupungissa. Kadut olivat perin kapeita.

 

150414-6

Lossilla. Päivään mahtui myös noin kymmenen minuuttia kestänyt vesistön ylitys. Bussin laivalipusta jouduttiin pulittamaan 15 euroa.

 

150414-8

Lossisatama. Maisemat olivat suorastaan vuonomaisia.

 

150414-7

Ilta Dubrovnikissa.