Kiinalaisen kalenterin mukaan vuosi vaihtuu vasta tänään. Tervetuloa lohikäärmeen vuosi – tuokoon se erityisesti lohikäärmeen vuonna 1988 syntyneelle Ajokille rutkasti onnea horistontissa häämöttävien kilometrien selättämiseksi!
–
Happy Chinese New Year! May the year of Dragon be the most successful for all – especially for Ajokki Royal, which has quite a few kilometres ahead of it although the bus recently turned 24!
Jingningin pikkukaupungin jälkeen Ajokki pääsi pitkästä aikaa tallaamaan lumisia polkuja. Pieni lumikerros ei toki aiheuttanut vanhalle ruunalle ongelmia, toisin kuin kiinalaisille kollegoilleen.
Niin siinä sitten kävi, ettei tänään päässyt kovin pitkälle Kunmingin ytimestä.
Päivä kului tehokkaasti erilaisia juoksevia asioita hoitaessa: vaateparsi on uusittu lämpimämpiä kelejä silmällä pitäen, dollareita on vaihdettu Laosia varten ja niin edelleen. Yksinkertaisiin asioihin saa helposti kulumaan yhden päivän, varsinkin Kiinassa. Rahanvaihtokin on byrokratiaa parhaimmillaan. Henkilötietoja, kaavakkeita, leimoja, lisää kaavakkeita, kaavakkeiden kopioita ja runsaasti aikaa.
Myös kameran laturin kanssa oli pieniä teknisiä ongelmia, jotka onneksi ratkesivat oikean Sony-liikkeen löydyttyä. Uudelle laturille tuli merkkiliikkeessä hintaa yli 40 euroa, mutta ei voi mitään. Ilman kameraakaan ei oikein voi olla. Akkuongelmista johtuen en ole pystynyt tänään ottamaan kuvia, joten poikkeuksellisesti siis kuvaton päivitys. Videota sentään saatiin Suomen kautta kierrätettyä.
Huomisen ajopäivän ratoksi on toivottavasti luvassa lisää elävää kuvaa Tiibetin bussimatkailusta ja kiinalaiselta vuoristotieltä, jolla talvi yllätti autoilijat.
Huomenna on siis aikaisin aamulla lähtö kohti Laosin rajaa. Kiinassa vietetään kuitenkin vielä yksi yö. Maa on jälleen tarjonnut pökerryttävän määrän kokemuksia laidasta laitaan. Ajopäivän kuluessa on hyvää aikaa jäsennellä näitäkin tuntoja paremmin paperille.
Pikavuoro esittelee vuorien yli Tiibetiin tykittävän yöjunan. Löytyy ravintolaa, vessaa ja vaunuvaihtoehtoja jokaiselle kukkarolle.
Kunmingin keskusaukio kuvattuna The Hump -ravintolan terassilta. Tässä on suosikkipaikkani kaupungissa.
Gieves & Hawkes, Adidas, Levi’s, Elle Homme, Lee, Disney, Verri…
Jos Kunmingin keskustassa istahtaa varjoon siemailemaan sitruunamehua, ei voi välttyä bongaamasta yhdellä silmäyksellä loputonta määrää länsimaalaisia vaate- ja muita tuotemerkkejä. Kaupungin keskusta on erittäin moderni, ostoskeskusten ja pikaruokaloiden täyttämä viihdeparatiisi.
Mutta ennen kaikkea lämmin. Tänään kaupungilla tuttuja paikkoja kierrellessä lämpötila oli reilusti parinkymmenen plusasteen paremmalla puolella. Lämmön vaikutusta yleiseen mielialaan ja energiatasoon ei voi vähätellä. Pelkässä t-paidassa sielu on vapaampi kuin loputtomien kangaskerrosten alle piilotettuna.
Kunmingia kuvaillaan yhdeksi Kiinan rennoimmista suurkaupungeista. Uskon, että se johtuu vain ja ainoastaan miellyttävän kesäisestä ilmastosta. Paikallisetkin tuntuvat hieman leppoisammilta ja rauhallisemmilta kuin muualla Kiinassa. Ja mikäs täällä ollessa, kun pahimmillaan öisin lämpötila laskee kymmeneen plusasteeseen.
Tosin viimeksi kun olin kaupungissa näihin aikoihin kaksi vuotta sitten, oli alueelle iskenyt ehkä kerran vuosisadassa ilmestyvä kylmyysaalto. Öisin lämpötila laski jopa pakkasen puolelle, mikä sai leppoisaan tropiikin elämään tottuneen kaupungin aivan sekaisin. Toppatakkeja myytiin kaduilla kuin tonttipaikkoja kultaryntäyksen aikaan ja ihmiset tunkivat vaatteidensa alle kuumalla vedellä täytettyjä lämpöpulloja.
Onneksi sellaisesta ei ole nyt tietoakaan.
Kunming ei ole pelkkää lasitornien kimmallusta, vaan massivisten ostoskeskusten kupeessa sijaitsevat pienet kujat kätkevät sisälleen kaupungin sielun ja persoonan. Puistoista löytyy puiden katveessa korttia ja mahjongia pelaavien vanhusten porukoita ja nuoria pareja kiehnäämässä toisiinsa take away -nuudelit pahvikupeissa höyryten. Leppoisaa, niin leppoisaa.
Kunmingissa on myös jonkin verran muslimeita, joiden kansoittamat ruokakojut tuovat oman lisäsävynsä jo valmiiksi värikkääseen kaupunkiin.
Sanalla sanoen kaupungissa viihtyy, pidemmänkin aikaa.
Pikavuoro liikahtaa seuraavan kerran vasta torstaiaamuna, mikä sopii minulle loistavasti. Tämä päivä on kulunut parista edellisestä matkapäivästä toipuessa ja kaupungilla kierrellessä. Huomenna voisi jo edetä kauemmas ytimestä, sillä Kunmingia ympäröi yhdet Kiinaan kauneimmista seuduista.
Myös muussa ryhmässä näkyy lämpötilan vaikutukset: tuskin koko matkan aikana on nähty yhtä hymyilevää joukkoa. Aurinko antaa energiaa.
Kunming on moderni, mutta kiinalaisella tavalla.
Kunmingin keskustaa kansoittavat ostarit ovat toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä.
Kimalluksella on aina toinenkin puoli: pyörätuoliin kahlittu nainen yrittää tienata elantoaa myymällä kukkia ja muuta pientä tavaraa.
Kengänkiillottajien armeija partioi Kunmingin kadulla. Kengät saa uuteen iskuun muutamalla kymmenellä sentillä.
Mahjong-hetki piilossa keskikaupungin vilinältä.
Chengdusta lähdettäessä alkoi maisemakin vihertää. Olemme viimeinkin saapumassa tropiikkiin.
Jokainen suomalainen tietää onnen ja helpotuksen tunteen, kun loputtomien pakkasessa myöhästynyttä junaa odottelemalla vietettyjen aamujen, loskamassan läpi kalhaamisen ja pimeältä taivaalta hönkivän pakkasen kiroamisen jälkeen kevään ensimmäiset merkit alkavat näkyä hiljalleen heräilevässä luonnossa.
Meillä on pakkasta ollut Kazakstanin jälkeen vain silloin tällöin öisin, mutta siitä huolimatta vihreät puut, nurmikko ja pensaat antavat lupauksia lähestyvästä tropiikista. Sama kuin kesä olisi viimein saapumassa.
Palmupuiden varjossa turkoosin valtameren lempeää kohinaa elämänsä kuunnelleet kansat eivät tiedä tästäkään tunteesta mitään. Kyllä on todella voitto syntyä Suomeen.
Xi’anin ja Chengdun väli ajettiin sunnuntainpäivän aikana lähes yhteen putkeen. Ajopäivän aikana maisema alkoi muuttua ruskeasta ja harmaasta vuoristosta vihertävään vuoristoon. Saavuimme Chengduun eilisillalla 23.00 aikoihin. Kilometrejä kertyi reilut 700 ja tunteja yli 12.
Nyt on ajettava pitkää päivää, sillä Kiinasta on poistuttava jo perjantaina. Tämän vuoksi starttasimme tänäänkin aikaisin, heti aamusta 8.00 jälkeen. Chengdu jäi siis kokonaan väliin, mutta onhan näitä kiinalaisia suurkaupunkeja jo matkan varrelle eksynyt.
Parin matkapäivän palkintona on kolmisen yötä kaikessa rauhassa Kunmingissa. Lämpötilan pitäisi olla kaupungissa jo parikymmentä astetta plussan puolella, ja Kunming on muutenkin viihtyisä ja siisti. Olen viimeksi käynyt kaupungissa vuonna 2009, jolloin se jäi mieleen yhtenä Kiinan-reissun parhaista paikoista.
Chengdun jälkeen maisema alkoi muistuttaa postikortti-Kiinaa: veden peittämät riisipellot kiersivät vehreitä kukkuloita ja matalien talojen savupiipuista nousi pieniä savukiehkuroita. Ainostaan talvisaikaan sankka usva heikensi näkyvyyttä, ei kuitenkaan ajoa haittaavalla tavalla.
Kiinan tapaan idyllisen maalaismaiseman jälkeen seuraavan kukkulan takana saattaa odottaa ruma teollisuusmörkö, jonka yllä mustana leijuvaan savupilveen on piilotettu koko Kiinan talouskasvun salaisuus.
Tie Chengdun ja Kunmingin oli aluksi erittäin hyvässä kunnossa, ja pitkänkin matkan taittaminen näytti sujuvan ongelmitta. Bussilla ajelu on ollut Kiinassa koko matkan vaivattominta, sillä diesel on hyvälaatuista ja teiden varsilla on riittävästi huoltoasemia pikkunaposteltavan ja juomaveden ostoa varten.
Ruokatarjonta tosin rajoittuu useimmiten purkkinuudeliin, johon sotketaan vain mausteet ja kuumaa vettä. Valmisnuudeleita on saanut syödäkseen muutaman kuukauden annoksen.
Tien kunto ja ajonopeus kuitenkin laskivat saavuttaessa Yunnanin maakunnan rajalle. Ajokki körötteli yön pimeydessä lähes 2000 metrin korkeuteen. Päätimme joka tapauksessa ajaa Kunmingiin asti, sillä yön viettäminen jossain pikkukaupungissa ja aamulla jälleen tavaroiden pakkaaminen ja bussiin kyytiin hyppääminen oli huonompi vaihtoehto, kuin kolmen yön viettäminen paikallaan Kunmingissa.
Kello on nyt 03.00 paikallista aikaa, ja saavuimme viimein hetki sitten kaupunkiin. Parin päivän aikana on edetty hurja pätkä maantietä niin kilometrien kuin ajotuntienkin puolesta, joten seuraavaksi paikallaan on pitkät yöunet ilman herätyskelloa. Huomenna näkee, onko aika kullannut muistot vai oliko Kunming kaiken vaivan arvoinen.
Tauko paikalla. Yleisin kiinalainen tienvarsieväs on valmisnuudeli.
Ajopäivän tunnelmaa huoltoaseman pihalla.
Kuvassa kuuluisa kaakkoisaasialainen supersankari Patilanmies.
Auringonlasku jossain Yunnanin vuoristoilla.
Pikavuoro maailman ympäri - Rantapallo.fi
Ulkoasun suunnittelu: teemutoivanen.com
Tilaa Sähköpostiin
Tilaa RSS
Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä