Balilla käydessään joukko Pikavuorolaisia piipahti Ubudissa, saaren kulttuuripääkaupungissa, ihastelemassa paikallisten tanssilahjakkuuksien yhteenkokoontumista. Lopputuloksena oli varsin paljon pikavuoromatkustamista muistuttava esitys.
–
This video was filmed in Ubud, Bali but it could have been filmed in the bus as well. The atmosphere here is pretty much the same.
Aalloista huolimatta meri pysyi aisoissa
Silloin, kun kuvaannollisesti lentää kovaa ja korkealla, eivät mielessä juuri pyöri hetket, joina on tullut ryömittyä, kontattua ja ryvettyä – edelleen siis kuvaannollisesti.
Stratosfääristä on kuitenkin yllättävän lyhyt matka takaisin maanpinnalle. Traumojen ei tarvitse olla välttämättä henkilökohtaisia, sillä yhteisöllisesti, globaalisti tai jopa universaalisti jaetut traumat voivat koskettaa yhtä lailla, kun konteksti ja ympäröivä todellisuus on ajankohtainen. Menneen viikon aikana näin on käynyt kolmesti.
Balin Kuta Beachillä, teinibileparatiisien seitsemännessä taivaassa, jossa Pikavuorokin piipahti, arkea ei hyvällä omallatunnolla rauhalliseksi voi kutsua. Kun kadulla kävellessä klubeilta kantautuva bassonpauke pompauttaa jalkaterät puolisen metriä kadunpinnasta, tietää kaiken kuitenkin olevan omalaatuisella tavalla kohdallaan.
Paikallisten ovimiesten kaulassa roikkuvat rynnäkkökiväärit antavat olettaa, ettei aina näin ole ollut. Ne muistuttavatkin yhä kymmenen vuoden takaisesta terroriteosta, jossa menehtyneitä muistetaan pommi-iskussa tuhoutuneen baarin tilalle pystytetyn monumentin muodossa.
Ajatuksia
Sumatralle ei bussilla tällä erää päästy, mikä pitkään kismitti erityisesti kuskia. Eipä juuri enää harmittanut, kun kaksi päivää sitten uutisoitiin 400 kilometriä saaren luoteispuolella tapahtuneesta maanjäristyksestä. Tällä kertaa merenpohjassa vavisuttanut jytinä ei sen suurempia vahinkoja aiheuttanut suurempia vahinkoja – toisin kuin eräänä tapaninpäivänä, jonka tapahtumia tuskin tarvitsee tässä tarkemmin käydä läpi.
Kolmanneksi kajahti Bangkokista: pari mitä ilmeisimmin terrori-iskua suunnitellutta miestä napattiin kiinni vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun Yhdysvaltain lähetystö oli varoittanut kaupungissa oleskelevia kansalaisiaan mahdollisista vaaratilanteista.
Tällä erää säikähdyksillä kuitenkin selvittiin. Epäonnenpäivästä huolimatta koneet Balilta nousivat aikalailla aikatauluja noudattaen ja laskeutuivat pehmeähkösti. Toinen Darwiniin, jossa kuski ainakin Facebook-aktiivisuuden perusteella viihtyy vallan mainiosti, toinen taas toimittajan paratiisiin, nopeiden internetyhteyksien Singaporeen.
Siispä pilvissä liitely jatkuu.
Balin lähimaastossa, Nusa Lembonganin saarella sähkö, internetyhteys ja sateettomat sekunnit ovat harmittavan katoavaisia luonnonvaroja. Ennen akun loppumista kehotan suuntaamaan kohti pikavuoromatkustaja Tomi Töllin Havaintoja matkan varrelta -blogia – luvassa muun muassa kuulumisia skootterin selästä ja tulivuorikierrokselta!
Pidempiä tarinoita tässä mediumissa on tiedossa taas, kun pistorasia suostuu syöksemään syövereistään riittävän määrän voltteja.
Matkailu avartaa.
Tuijottelija
Metsä pitää kuulemma nähdä puilta. Silti puupellon jokainen kookospähkinä, kukinto ja lehvä on erilainen. Kokonaisuus rakentuu pienistä asioista, yksiköistä, yksityiskohdista, joiden tunnistaminen ei aina ole helpoimmasta päästä.
Balin saaren keskivaiheilla sijaitseva Ubud tunnetaan apinoista, riisipelloista ja kulttuuriannista. Pikavuoron edustuston suorittamassa ratsiassa paikan päältä löytyi varastelevan apinalauman terrorisoima puisto, pari ihan kivalla näkymällä varusteltua ravintolaa sekä mahdoton määrä teoksiaan tyrkyttäviä taiteilijoita. Idols-termein muotoiltuna: ainakaan jokaisen siveltimenheiluttajan ei kannattaisi päivätyötään lopettaa.
Ensimmäisen kaupungissa vietetyn päivän aikana suurimmat pisteet keräsi bungalowikylän keskelle askarreltu uima-allas rantatuoleineen. Toisena päivänä olikin sitten pilvistä. Onneksi.
Taidetta myynnissä
Pilviä ei tehnyt mieli palvoa, joten ruoanhakureissu laajeni sukellukseksi Ubudin syövereihin. Pinnan, eli kaupustelijoiden, Canonien ja tusinagallerioiden, alta paljastui yksityiskohdista elävä kaupunki, jonka kiviveistokset toivat tunnelmaan väriä harmaasta päivästä huolimatta.
Silmille nämä detaljit eivät kuitenkaan kyytiä tarjoavien taksikuskien tapaan pomppineet, vaan niiden löytäminen vaati vaivannäköä. Varsinaisesta suururakasta ei työnteollisin termein voi puhua, mutta semilomaisen mittapuulla etsintäoperaatioon kului poikkeuksellisen paljon energiaa ja askelia.
Kauneinta on lähestulkoon poikkeuksetta illansuussa sinä muutamien minuuttien ajanjaksona, jolloin valo pehmenee etenkin näin päiväntasaajan kieppeillä dramaattisesti, mutta säkkipimeyteen on vielä matkaa. Terassilla tapahtumasarjaa seuraillessa ympäröivä äänimaailma vei hieman yllättäen voiton valon leikiltä.
Pyhiä paikkoja
Pal¬kitsevaa kuunteleminen on silloin, kun ääniraidan oppii tunnistamaan – riippumatta siitä, onko kyse rallatuksesta, riffistä vai ¬¬kilometrien päästä kaikuvasta ukkosenjyrinästä. Tällä kertaa kyse oli kuitenkin gekon kurnuttavasta säksätyksestä. Kun vihdoin, tosin erään ilmeisen paljon eläinmaailmaa tuntevan pikavuorolaisen opastamana, äänen lähde löytyi kattorakenteissa ryömivästä liskosta, vahva onnistumisentunne virtasi suoniston läpi lämmittäen.
Aistiherkkyyden onnistunut hienosäätö tuntui valojen sammuessa kertakaikkisen mainiolta. Aamutuimaan sirkkojen suhteettoman kovaääniseen siritykseen havahtuessa näkökulma aiheeseen oli kuitenkin kovin toisenlainen.
–
They say that one should see wood from the trees. But, actually, sometimes it is much more rewarding to recognize the difference in each leaf, to notice the uniqueness in every little detail.
In Ubud, located in Central Bali, the big picture basically consists of hordes of stealing monkeys, masses of Western people strolling on the streets and loads of overly marketing-oriented artists – some of whom, judged by their pieces of art, should not call themselves artists.
But in micro-level the city comes to life. Details, colours and even the most delicate sounds, which are, in fact, not that easy to spot in the beginning, make Ubud a fascinating place to be in. Thus, it is highly recommended to keep your eyes, ears and all other equipment wide open to get the best of the awesomeness.
Pikavuoro juhlisti vuoden vaihtumista Balin Kuta Beachillä näyttävien ilotulitusten paukkeessa. Lumi puuttui mutta hiekkaa riitti. Tulituksia todistaneiden ihmisten määrä laskettaneen sadoissatuhanissa.
Pikavuoro celebrated New Year in Kuta Beach, Bali, where fireworks were absolutely worth seeing.
Miten sinä toivotit tervetulleeksi vuoden 2012?
Iloa Balin taivaalla
1.1.2012.
Uusi vuosi näyttää päivämäärän muodossa hassulta. Sen kirjoittaminen tuntuu ensimmäisellä kerralla kovin oudolta.
365 päivää sitten istuin espoolaisyksiön ruokailuryhmän ääressä ja vietin laatuaikaa äärimmäisen lihaisan pizzan parissa. Ympärillä hääri varsin mielenkiintoinen parivaljakko. Poika luki ääneen satunnaisia säkeitä satunnaisesta kirjasta tytön hämmästellessä internetin käyttäjien puutteellisia käytöstapoja. Ulkonäön puolesta nuo kaksi olisivat hyvinkin voineet olla sisaruksia. Identtisiä piirteitä löytyi niin käytöksestä, pukeutumisesta kuin hiusmallistakin.
Jonkinlaista edistystä, tai ainakin muutosta, tuntuu vuoden aikana tapahtuneen. Niittykumpu on vaihtunut Sanuriin, Espoo Baliin ja Suomi Indonesiaan. Pakkanen lämpöön ja sekava puheensorina sirkkojen siritykseen.
Paljon on silti pysynyt ennallaan. Balin yö on varmasti yhtä pimeä kuin pääkaupunkiseudullakin ja edellisillan juhlamenot tuntuvat kehossa samanlaisena levottomuutena kuin Espoossa edellisvuonna. Raitapaitaiselle parivaljakolle on tällä erää vaikea löytää täysin osuvaa vastinetta, mutta, mikä tärkeintä, hyvien ihmisten ympäröimänä koen olevani jälleen. Tai pikemminkin edelleen.
Uusi vuosi seremonioineen tuntuu kerta toisensa jälkeen tuovan mukanaan tukuittain uusia asioita. Todellisuudessa aika kuluu kuitenkin jatkumona, ei niinkään kalenterivuoden pituisissa sykleissä. Tämän päivän ilonaiheet, haasteet, mahdollisuudet ja uhat ovat hyvin pitkälti samoja kuin eilenkin. Vaikka nyt eri vuotta eletäänkin.
Koska hyvät asiat kantavat vuodesta toiseen
Esimerkki selventänee tätä abstraktitason ajatusta:
Vuonna 2011 Pikavuoro taittoi mahdottomalta kuulostaneen matkan Suomesta Bangkokiin ja pienen tauon jälkeen matka jatkui aina Balille asti.
Vuonna 2012 Pikavuoro taittaa mahdottomalta kuulostavan matkan Balilta Melbourneen ja pienen tauon jälkeen matka jatkuu aina Amerikkaan asti.
Uusi vuosi, mukauudet kujeet.
–
The end of the year always feels like a grand closing of everything old and grand opening of everything new. Instead, I believe that the New Year actually does not come with that many brand new things.
Good people, good things and goodness in general that existed on December 31st are likely to exist on January 1st, as well. To make this more concrete, here is a simple example:
In 2011, Pikavuoro traveled from Helsinki to Bangkok and, after a short break, all the way to Bali.
In 2012, Pikavuoro will travel from Bali to Melbourne and, after a short break, all the way to America.
Pretty simple, isn’t it?
Pikavuoro maailman ympäri - Rantapallo.fi
Ulkoasun suunnittelu: teemutoivanen.com
Tilaa Sähköpostiin
Tilaa RSS
Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä