Browsing Category

Etelä-Amerikka

Synkkiä pilviä aurinkoisena iltapäivänä

 

Viime viikonloppuisen sunnuntai-iltapäivän lämmin auringonpaiste helli Etelä-Amerikan pikavuoroetapin viimeisimpiä käänteitä kuuntelemaan kokoontunutta parikymmenpäistä joukkoa Helsingissä. Mainiosta säästä huolimatta palaverin aikana alkoi kuitenkin käydä ilmeiseksi, että horisonttiin oli, kielikuvaa käyttääkseni, kerääntynyt jo sangen synkkiä pilviä.

 

fgfd

Jani Laine kertoo kuulijoille miten maa makaa.

Mukaan ilmoittautuneita matkustajia nimittäin puuttui kuutisen kappaletta ja projektin linja-auto Ajokki Royalin laivaus Singaporesta Chileen piti lyödä lukkoon viimeistään kuluvan viikon puolessa välissä. Muuten autolle ei enää olisi sijaa aluksessa. Hankkeen taloudellinen yhtälö suhteessa aikataulumääreisiin näytti siis hyvin hankalalta.

Bussin siirtäminen vesiteitse mantereelta toiselle ei ole halpaa lystiä ja olisi tässäkin tapauksessa maksanut viisinumeroisen summan euroja.

Keskiviikkoiltana tilanne alkoi Ajokin osalta olla selvä. Kaksi tuntia, 59 minuuttia ja joitakin sekunteja kestäneen pikavuorokippari Jani Laineen kanssa käymäni erilaisia vaihtoehtoja kattavasti luodanneen puhelinpalaverin jälkeen oli ilmeistä, että bussi ei tule tänä syksynä Etelä-Amerikkaan lähtemään. Laivaus on yksinkertaisesti liian kallis, taikka matkustajia on liian vähän, kummin päin tilannetta sitten haluaakaan analysoida. Tästä ei päästy yli eikä ympäri.

Tosiasioiden tunnustaminen on tunnetusti viisauden alku. Koska vaihtoehto A piti tältä syksyltä hylätä siirryttiinkin siis välittömästi suunnittelemaan vaihtoehtoa B. Kenties Etelä-Amerikasta voisi ostaa tällaiseen matkaan sopivan linja-auton? Asiaa tutkittaessa kuitenkin alkoi selvitä, että ainakin Argentiina on autonostomaana ulkomaalaiselle haasteellinen.

Chilessä autokauppojen paperityö vaikuttaa helpommalta, mutta ei ole ongelmatonta sielläkään. Lisäksi bussit eivät ole Etelä-Amerikassakaan ilmaisia, eivätkä edullisemman kategorian sellaiset myöskään maailman parhaassa kunnossa. Suuria riskejä näyttäisi sisältyvän tähänkin vaihtoehtoon.

Kovasti epävarmuustekijöitä on siis ilmassa. Tästä huolimatta ainakin allekirjoittanutta Etelä-Amerikka vetää yhä kovin puoleensa, joten ehkä on aika siirtyä suunnitelmaan C. Eihän tuleen pidä ikinä jäädä makaamaan. Ja riittäähän noita aakkosia, suunnitelmille.

 

Teksti ja kuva: Tomi Tölli

Darién Gap – Keski-Amerikan hidaste maantiematkailulle

 

Muutama vuosi sitten, junamatkaillessani Siperian halki tulin jutelleeksi samassa vaunussa matkustaneen yhdysvaltalaisen kaverin kanssa, jolla oli kiintoisia juttuja kerrottavanaan Keski-Amerikan viidakoista. Miehen hurjapäiset kaverit olivat tarinan mukaan taittaneet jalan jonkin tiettömän taipaleen, jossa vuolaasti virtaavia viidakkojokia oli pitänyt ylittää tavaroiden kanssa uiden. Lisähaastetta matkaan olivat tarjonneet epämääräiset pyssymiesjoukkiot, joilta oli ajoittain pitänyt piiloutua maastoutumalla sademetsän tiheän aluskasvillisuuden sekaan.

 

Rajamaastoa.

Panaman ja Kolumbian välistä rajamaastoa kartalla.

Vaikka tuolloin en vielä osannut kuvattua paikkaa oikein täsmällisesti kartalle asemoidakaan, tarina jäi mieleen. Sittemmin perehdyttyäni tarkemmin Amerikkojen läpi kulkevan Pan-American Highwayn reittiin ja sen varrelle osuviin paikkoihin, tunnistin alueen helposti. Kyseessä oli tietenkin Panaman ja Kolumbian väliin jäävä viidakkoinen, vaikeakulkuinen ja soinen, käsittääkseni paljolti lainsuojaton, huumekauppiaita, sissejä ja yleisesti hämäräperäistä porukkaa kuhiseva raja-alue. Tämä alue tunnetaan nimellä Darién Gap.

 

Sama paikka suuremmassa mittakaavassa. Pan-American Highway katkeaa täällä.

Sama paikka suuremmassa mittakaavassa. Pan-American Highway katkeaa täällä.

Niin houkuttelevalta kun moinen paikka monesta seikkailuhenkiseen automatkailuun hurahtaneesta matkailijasta epäilemättä kuulostaakin, sinne ei pysty kuitenkaan bussia ajamaan. Niin harmillista kun se onkin.  Darién Gap nimittäin on alueena takapajuista eikä Kolumbiasta käytännössä pystykään matkustamaan maanteitse – tai minkäänlaisia teitä pitkin – Panamaan tai päinvastoin. Tulimaan ja Alaskan yhdistävä tieosuus siis katkeaa väistämättä Panaman etelärajalla.

Tämä on alueen keskeistä sijaintia ajatellen hieman kummallista. Ymmärtääkseni tietä noin 160 kilometriä leveän alueen halki on yritetty rakentaa useampaankin otteeseen, mutta hankkeet ovat aina jääneet kesken ja tieosuus puuttuu yhä. Ensisijainen syy lienee ollut hyvin vaikea maasto, mutta poliittisillakin seikoilla on ehkä ollut oma osuutensa tieprojektien epäonnistumiseen. Etelä- ja Väli-Amerikan yhdistävä tie ei ehkä olisi kaikkien alueen toimijoiden edun mukaista. Ja toki rahastakin on varmaan ollut pulaa, sillä projekti olisi epäilemättä hyvin kallis.

 

fxd

Ryteikköä Keski-Amerikassa.

Mutta oli miten oli. Tie puuttuu, olivat syyt siihen sitten mitkä tahansa. Mikäli Kolumbiasta haluaa päästä ajoneuvon kanssa Panamaan, on siis käytännössä käytettävä jonkinlaista laivaa. Maiden välillä oli vielä jokin aika sitten autolauttaliikennettä, mutta sekin ilmeisesti keskeytettiin viime vuonna. Tiedot tästä tosin tuntuvat olevan jossain määrin ristiriitaisia. Selvää tuntuu kuitenkin olevan se, että kaikille Amerikat pintateitse oman ajopelinsä kanssa päästä päähän haluaville Darién Gap tarjoaa ehkä koko reitin suurimman logistisen haasteen.

 

5-viidakkoa

Lisää geneeristä sademetsää.

Mikäli aiemmista reissuista on mitään ollut opittavissa, lopullinen tilanne ja todelliset, oikeasti käytettävissä olevat vaihtoehdot selvinnevät vasta Kolumbiassa. Uhkaavasti tällä hetkellä näyttää kuitenkin siis siltä, että linja-auton siirrättämiseen Kolumbiasta Panamaan jouduttaisiin käyttämään taas varsinaista rahtilaivaa autolautan sijaan. Ja tämähän on tunnetusti kallista, hankalaa ja aikaa vievää. Haasteita ei siis tästäkään maailmankolkasta tule puuttumaan.

 

Teksti: Tomi Tölli

Kuvat: Wikipedia, Tomi Tölli

Etelä-Amerikan Pikavuoroinfo Helsingissä sunnuntaina 28.7. klo 16

 

Etelä-Amerikan pikavuoroetappia käsittelevä infotilaisuus pidetään Helsingissä sunnuntaina 28.7. kello 16.00. Koska sekä syksy että matkan alku lähenevät uhkaavasti, lienee tilaisuus viimeinen ennen etapin varsinaista starttia lokakuun lopussa. Pikavuorokippari Jani Laine nimittäin suuntaa kohti Kaakkois-Aasiaa ja Ajokkia jo elokuun alkupuolella, vaativathan erinäiset käytännön järjestelyt sekä linja-auton laivaus Chileen projektin puuhamiehen henkilökohtaista läsnäoloa itse toimialueella jo piakkoin.

 

Tällaiseen

Musiikkitalon kulmilla kannattaa suunnistaa tällaiseen linja-autoon.

Info pidetään Helsingin ydinkeskustassa Musiikkitalon takana, Rautatieaseman ja Sanomatalon välittömässä läheisyydessä (Töölönlahdenkatu, Finlandiapuisto). Perille on helppo löytää suunnistamalla linja-autoille tarkoitetulla parkkipaikalla kohti Salon Tilausmatkojen teippauksilla varustettua sinistä bussia, ja astumalla siihen rohkeasti sisään.

Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, mukana kuulemassa tätä seikkailuhenkisen linja-automatkailun ilosanomaa on paitsi itseoikeutettuna seremoniamestarina toimiva Jani Laine, myös viljalti aiemmilta pikavuoroetapeilta tuttuja naamoja. Potentiaalisilla uusilla matkustajilla on siis samassa tilaisuudessa erinomainen mahdollisuus saada sekä annos rautaista pikavuoroaiheista faktatietoa, että kuulla aiempien etappien spontaanisti kerrottuja matkasattumuksia. Ja eihän tällaista tilaisuutta kannata ohittaa.

 

Tässä kuvassa

Tässä kuvassa kyseisen vuoden infot oli infoiltu ja oltiin jo tositoimissa.

Huhujen mukaan Etelä-Amerikan lippujakin on vielä muutamia jäljellä. Erityisesti tervetulleita ovat espanjankielentaitoiset henkilöt, sillä tällä saralla matkustajakaartin sinänsä laajassa ja monta elämänaluetta käsittävissä tiedoissa ja taidoissa näyttäisi toistaiseksi olevan jossain määrin toivomisen varaa. Latinalainen Amerikka kun tiettävästi on ajoittain sangen yksikielinen maankolkka, eikä tuo kieli useinkaan taida olla englanti.

Tervetuloa mukaan!

 

Mutta kuinka sitten päästä mukaan? Lisätietoa matkalipuista ja paikkavarauksista löytyy täältä.

 

Mietteitä Etelä-Amerikan reitistä

 

Kuten tulevan Etelä-Amerikan pikavuoroetapin aikataulustakin selviää, reissu alkaa siis virallisesti Chilen pääkaupungista Santiagosta kuluvan vuoden lokakuun lopussa. Reitti kulkee kohti pohjoista pääasiassa mantereen länsirannikkoa pitkin päättyen lopulta Cartagenan satamakaupunkiin Kolumbiaan. Kilometrejä kertyy suunnitelman mukaan noin yhdeksäntuhatta ja aikaa tähän on tarkoitus käyttää hieman alle kolme kuukautta.

 

Reitti hahmottuu.

Reitti hahmottuu norjalaisessa leirintämökissä.

Matkalle mahtuu monta mielenkiintoista maata. Järjestyksessä toinen näistä on Bolivia, jota kohden auton nokka on tarkoitus kääntää Iquiquen rannikkokaupungissa Chilen pohjoisosassa. Bolivia on Andien ylätasangolla sijaitseva sisämaavaltio, joten tämä osuus reitistä koukkaa itään, pois rannikolta ja on epäilemättä haasteellinen ja perin kiinnostava. Ennakkotietojen mukaan esimerkiksi tie nousee yli neljän kilometrin korkeuteen, joten Boliviaan on melkoinen kiipeäminen. Suomen itsenäisyyspäivää juhlitaan maan pääkaupungissa La Pazissa.

Andeille nousemiseen ja Boliviaan onkin varattu reilusti aikaa ja aikataulu on erityisesti tämän maan osalta laadittu tarkoituksellisen väljäksi. Aiemmilla pikavuoroetapeilla on joskus, syystä tai toisesta, tullut kiire ja osa päivämatkoista on ollut pitkiä. Tällä kertaa tästä on yritetty ottaa oppia, onhan edessä kokonaan uusi ja yllättävä maanosa.

 

Kartta

Reittikartta. Kuvaa klikaamalla zoomattavaan karttaan ja tarkkaan matka-aikatauluun.

Tyypillisesti pysähdykset koko reitin varrella kestävät vähintään kaksi päivää ja suunnitellut päivämatkat ovat aiempiin reissuihin verrattuina pääosin lyhyitä. Tämä antaa mahdollisuuden tarvittaessa joustaa ja soveltaa, mutta pysyä silti ongelmitta kokonaisaikataulussa. Tosin aiempienkaan pikavuoroetappien kireämmät aikataulut eivät ole loppujen lopuksi tuottaneet ongelmia.  Jokainen kolmesta etapista on kaikista koetuista haasteista huolimatta päättynyt muutaman päivän tarkkuudella juuri silloin kun pitikin. Australian Melbournessa oltiin perillä jopa etuajassa.

Bolivian ihmeiden sekä Titicaca-järven jälkeen on tarkoitus suunnata sisämaasta ja Andeilta takaisin alas Perun rannikolle, jossa eteneminen lienee paljon helpompaa ja huolettomampaa kuin vuoristomaisemissa. Perussa on tarkoitus viettää sekä joulu että uusivuosi.

Vuoden 2014 ensimmäisinä päivinä vuorossa on maanosan pinta-alaltaan pienimpiin valtioihin kuuluva Ecuador, jota ainakin itse olen kuullut useamman siellä vierailleen kehuvan. Tässä päiväntasaajalla sijaitsevassa vuoristoisessa maassa on tarkoitus viettää parisen viikkoa. Tämän jälkeen vuorossa on enää Kolumbia, jonka pohjoisrannikolle matka päättyy 25.1.2014.

Helmikuun ja kevään 2014 suunnitelmat ovat vielä jossain määrin auki. Niitä kuitenkin on, kuten aikataulua ja karttaa tarkasti tutkiva voi päätelläkin. Tästä kuitenkin lisää vasta myöhemmin.

 

Etelä-Amerikkakuvien vielä puuttuessa korvikkeena Kiinan hämärää todellisuutta.

Etelä-Amerikka-aiheisten Ajokkikuvien vielä puuttuessa korvikkeena hämärää vuoristoista todellisuutta Kiinasta.

Matka-aikataulu on siis tällä kertaa väljä, joten matkan varrella suunnitelmia voidaan tarvittaessa muuttaa. Pysähdyspaikat eivät siten ole millään muotoa kiveen hakattuja. Joten jos jollakin tätä lukevalla on hyviä vinkkejä tai ehdotuksia siitä, missä kutakuinkin yllä esitetyn reitin varrella ehdottomasti kannattaisi pysähtyä tai poiketa, niin kertokaapa ihmeessä. Vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita!

 

Teksti ja kuvat: Tomi Tölli