Browsing Category

Ei kategoriaa

Linja-autolla Bangkokiin

 

Nyt viimeinen info takana. Info pidetiin hotellin Helkan tiloissa. Paikalla tuli kymmenkunta matkaajaa, aamu klo 10.00 ei ollut mikään mieluinen kaukaa tuleville – heidän kanssaan vaihdoin kuulumiset puhelimitse/sähköpostitse.

Kirgisian puolella pikavuorolaiset mahdollisesti kokevat jurtassa yöpymisen.

Infosta lyhyesti käytiin samat asiat läpi kuin viikko sitten Salossakin. Info meni ilmeisesti ihan hyvin lainaten sähköpostista ilmoittautuneen sanoja:

”Se infoon lähteminen oli kuin ois menny koiranpentuja katsomaan. Ei koiranpentuja voi mennä katsomaan, aina tarttuu joku söpöys mukaan. Ei voi kyllä tällaisia matkainfojakaan kuunnella lähtemättä mukaan!”

Matkasta luodaan lähtijöiden kesken Whatsapp -ryhmä.

Esittelen tulevissa kirjoituksissa Kiinan, Laosin ja Thaimaan osuutta.

 

Pikavuoro Bangkokiin 2 – esittelyssä reittimme Suomi – Kazakstan

On aika julkaista suuntaa antava reitti Suomesta Kazakstanin pääkaupunkiin Astanaan. Myöhemmin esittelen: Kazakstanista Kirgistaniin sieltä Kiinaan ja aina perille Bangkokiin asti. Nyt ”pieninä paloina” ettei tule vaan heti alkuun liikaa kilometrejä :)  Olkaa hyvä!

Moskovaan asti mennään samaa reittiä kuin vuonna 2011.

Alustava suunnitelma;

Lähtöpäivä 22.10.2018

22. – 23.10 Viipuri

23. – 24.10 Novgorod

24. – 25.10 Tver

25. – 27.10 Moskova (2 yötä)

27. – 29.10 Nizny Novgorod (2 yötä)

29. – 30.10 Kazan

30 – 31.10 Ufa

31.10 – 1.11 Tseljabinsk

1.11 rajanylitys ja ajo Petropavliin.

2.11 saapuminen Astanaan (3 yötä)

Suomesta aina Kazakstanin pääkaupunkiin Astanaan asti. Sinisellä tuleva reitti eli 4020km.

Punaisella merkitty miten vanha reittimme 2011 poikkeaa tulevasta.

Yli seitsemän vuotta sitten eli 2011 mentiin näin.

Tahdotko mukaan bussiseikkailulle Salosta Bangkokiin? Ensimmäinen Bangkokin Pikavuoro -infotilaisuus järjestetään sunnuntaina 18. maaliskuuta. Tilaisuus tarkoitettu matkalla lähtiöille sekä vielä lähtöä harkitseville.

Infon ohjelmassa on kaikki matkaan liittyvät käytännön asiat: majoitukset, lennot, reitit, viisumit, rokotukset – mm. kaikkiin näihin kysymyksiin on mahdollisuus saada vastaus paikan päällä.

Helposti moottoritien varrella; infotilaisuus järjestetään Salossa ABC Piihovin linja-autoparkissa sunnuntaina 18.3.2018 kello 14.00 alkaen. Tervetuloa!

Mikäli et pääse 18.3 paikan päälle niin järjestämme infon myös Helsingissä 25.3 klo 10.00

 

 

Pikavuoro Bangkokiin vol 2

 

Hei pitkästä aikaa, on aika herättää blogi talviunilta ja kertoa tulevista reissuista sekä suunnitelmista missä mennään.

Osa teistä on varmaan huomannutkin facebookissamme sekä tammikuun matkamessuilla uudet matkamme. Yksi niistä on tämä supermatka eli linja-autolla Suomesta Bangkokiin, mistä koko Pikavuoro Maailman Ympäri sai aikoinaan alkunsa – starttasimme silloin 9. tammikuuta 2011 Salon torilta -. Nyt järjestämme vastaavan matkan uudelleen.

Itselleni pikavuoro Bangkokiin oli suuren unelmani toteuttaminen, josta lopulta syntyi hyvällä tavalla jännittävä ja ikimuistoinen seikkailu.

Matkan kohokohdat olivat silloin”maanteitse kylmistä olosuhteista trooppiseen ilmastoon”, Venäjän Siperia, Kazakhstanin arot, Kopin autiomaa, Tiibet ja kaakkois-Aasia. Jokaisessa näissä maissa oli turvallista liikkua bussilla.

Täysin kopiota matkasta ei voida tehdä, enkä sitä haluakaan. Olosuhteet matkan varrella ovat tällä kertaa  paremmat. Viime kerralla haasteena olivat paukkuvat pakkaset, sekä Kiinan teiden kunto. Joka teki matkan etenemisestä vaikeampaa. Viimeisen tiedon mukaan reittimme Kiinassa ovat asfaltoituja. Tälläkään kerralla emme välty talviolosuhteista.

Tarkoitus on myös piipahtaa/mahdollisesti jopa ajaa Kirgistanin kautta Kiinaan, suunnitteilla pikavisiitti Uzbekistaniin/Tadzikistaniin.

Nairobin paikallisbussi. Liekkö kattopaikat halvempia. Linja-autoa ei myydä täyteen vaan kaikilla bussissa on hyvin tilaa.

Matka on herättynyt paljon mielenkiintoa. Osa ilmoittautuneista matkustajista on mukana koko matkan, osa tulee matkan varrelta kyytiin Kazakhstanista ja jopa etelä-Kiinasta. Tämähän on Pikavuoroilua eli kyytiin pääsee myös matkan varrelta :) Esittelen reittiä ja aikataulua myöhemmin blogissamme. Pysykää kanavalla.

Tahdotko mukaan bussiseikkailulle Salosta Bangkokiin? Ensimmäinen Bangkokin Pikavuoro -infotilaisuus järjestetään sunnuntaina 18. maaliskuuta. Tilaisuus tarkoitettu matkalla lähtiöille sekä vielä lähtöä harkitseville.

Infon ohjelmassa on kaikki matkaan liittyvät käytännön asiat: majoitukset, lennot, reitit, viisumit, rokotukset – mm. kaikkiin näihin kysymyksiin on mahdollisuus saada vastaus paikan päällä.

Helposti moottoritien varrella; infotilaisuus järjestetään Salossa ABC Piihovin linja-autoparkissa sunnuntaina 18.3.2018 kello 14.00 alkaen. Tervetuloa!

Mikäli et pääse 18.3 paikan päälle niin järjestämme infon myös Helsingissä 25.3 klo 10.00

 

Voitte tiedustella lisää sähköpostitse [email protected] tai soittamalla 0405433218

 

 

 

Kriisi ohi ja kohti Sarajevoa

Aamu Mostarissa alkoi eilen ainakin omalta osaltani melko tahmeasti lyhyiksi jääneiden yöunien ja yöllisen dramatiikan jäljiltä. Toiveikkuutta lisäsi kuitenkin nopeasti Janin ilmoitus lähdön onnistumisesta lähes aikataulussa sekä kotikentän reaaliaikaista seurantaa käyttävien tarkkasilmäisten viestit: bussi liikkuu jo!

Mostar on kaunis vuorien ympäröivä joenrantakaupunki

Edellisyönä siis koettiin oikeastaan koko reissun ensimmäinen takapakki, kun laskettelimme vuoristoteitä yli 300 metriä alaspäin neljän kilometrin matkalla. Varoituskyltit kertoivat kaltevuuskulman olevan 10 %. Se on paljon se. Etujarrulle rasitus kävi liian kovaksi. Eilen tosiaan syytimme väärää puuta ja jäähdyttelimme käryävää takarengasta, mutta aamulla lähempi tarkastelu olikin osoittanut etujarrun olleen syypää. Vika siis korjaantui itsestään, kun jarrut jäähtyivät ja suostuivat irrottamaan otteensa pyörästä.

Mostarin päänähtävyys on sen kaunis kivinen holvisilta

Ennen lähtöä toki katseltiin ympärillemme Mostarissa, joka on kuuluisa kauniista kivisillastaan, joka Bosnian sodassa 1993 pommitettiin hajalle, mutta rakennettiin sodan loputtua uudelleen. Nykyään tämä Neretva-joen ylittävä ja vanhan kaupungin itäisen ja läntisen osan yhdistävä erittäin kuvauksellinen silta on suosittu turistinähtävyys. Mostarin liukkain mukulakivin päällystetty joen varteen keskittynyt vanha keskusta on pieni, mutta hurmaava. Tosin se on ikävä kyllä lähes kokonaan kuorrutettu matkamuistomyymälöillä, jotka peittävät viehättävien rakennusten julkisivut. Täällä kaupattava tavara näyttäisi tulevan samasta tuutista kuin Istanbulin basaarin tuotteet, kovin itämaista rekvisiittaa oli kaupan. Vesipiipuissa poltettava makutupakka, vahva turkkilainen kahvi ja laventelituotteet muodostavat Mostarin tuoksukimaran. Turkkilainen kahvi on muuten asia, jota en suosittele kenellekään vatsahaavattomuutta arvostavalle.

Paula ja Virpi tekivät löytöjä pikkuputiikeista. etenkin koruja ja laukkuja saa Mostarista edullisesti.

Mostarista jatkettiin matkaa Bosnia-Hertsegovinan pääkaupunki Sarajevoon. Oli mielenkiintoista nähdä tämäkin kaupunki, jonka tiesi lapsena vain uutisista sodasta ja siitä, että Matti Nykänen oli käynyt siellä joskus voittamassa olympialaisissa. Bosnian 90-luvun tapahtumat näkyvät niin Mostarissa kuin Sarajevossakin edelleen yhä raunioituneina taloina ja luodinreikien kirjomina seininä.

Sarajevon luodinreikäistä lähiöeleganssia bussin ikkunasta

Sarajevon liepeet alkoivat rähjäisinä ja töhrittyinä betonilähiöinä, jotka seisovat täydellisessä ristiriidassa rinnakkain lasiseinäisten toimistotalojen kanssa. Keskustaan tullessa ilme muuttui hieman siivotummaksi, ja vanhimman osan kaduilla ja kujilla tunnelma oli jälleen hieman itämaihin kallellaan. Kapeiden kujien kätköistä löytyi myös jo muutama hiukan hipsterityyppinen kahvila ja puotikin. Sarajevon varsinaiset nähtävyydet, muutama kirkkorakennus, museot ja kuuluisien Sarajevon laukausten tapahtumapaikka jäivät tällä kertaa katsomatta, sillä vanhankaupungin pikkukaupat ja todella edulliset outlet-myymälät veivät voitot.

Sarajevon vanhankaupungin kuparikuja. Metallista pakotetut pienet kahvikalustot ja astiat ovat suosittu tuliainen Sarajevosta.

Yöksi ajeltiin Doboj-nimisen pikkukaupungin tienvarsimotelliin, jossa hämmentynyt ja kielitaidoton henkilöstö loihti kaikille hienoisen säätämisen jälkeen petipaikan. Ilmeisesti lähinnä kesäkäytössä olevassa majoituksessa oli melkoisen kylmä yöllä, netti oli poikki ja suihkujen toimiminenkin jokseenkin arpapeliä. Ainoa torakkahavainto tehtiin tiettävästi vain pihalla. Tämä yöpymisratkaisu oli kuitenkin järkevin siksi, että päästäisiin sujuvasti jatkamaan aamusta pitkää ajomatkaa Kroatian kautta kohti päätepiste Budapestiä. Kierros alkaa siis olemaan täynnä ja reissu lähenee kovaa vauhtia loppuaan. Osa retkueesta jatkaa Ajokin kyydissä Suomeen saakka, osa lentää kotiin seuraavien päivien aikana.

Sarajevon keskustan läpi virtaa Miljacka-joki. Asutus keskittyy rinteille.

 

Itäblokin Pikavuoro on päättynyt, huomenna kohti ex-Jugoslaviaa

Ajokin Itä-Euroopan valloituksen ensimmäinen puolisko on tänään saatu kunnialla pakettiin. Jatko-osa, entisen Jugoslavian maiden koluaminen aloitetaan heti perään huomenna. Suurin osa Itäblokin etappilaisista lentää huomenna kotiin, osa jatkaa vielä seuraavankin kierroksen. Lisävahvistukset Jugoslavian etapille ovat jo saapuneet tänne Budapestiin, ja saimmepa edellisestä yöpymispaikasta mukaamme uuden yllätysmatkustajankin. Pikavuoron mukaanhan voi edelleen hypätä mistä haluaa ja jäädä pois kun siltä tuntuu.

Pysähdyimme Romaniassa matkalla kohti Unkarin rajaa persoonallisessa Sibiun kaupungissa, jossa monien vanhankaupungin rakennusten kattoikkunat näyttivät aivan silmiltä. En ole aiemmin missään vastaaviin törmännyt.

Eilen pyrittiin ajamaan mahdollisimman lähelle Unkarin rajaa. Yöpymispaikaksi kelpasi Aradin kaupunki, jonne saavuttiin sen verran myöhään, että kaupungin tutkiminen rajoittui löytöretkeen läheiseen Lidliin. Kovin oli samanlainen kuin kotona. Kunnon Pikavuoromeininkiin päästiin kuitenkin majoituksen metsästyksellä, kun ryhmän tiedustelujoukot jalkautuivat Aradin kehnosti valaistuun iltaan herättelemään jo yöpuulle valmistautuneita paikallisia pensionaattien pitäjiä. Hotelleja ei juuri näkynyt, vaan jakauduimme useampaankin bed&breakfast-tyyppiseen majataloon.

Huoltotauolla. Ajokkia ruokitaan ja puunataan. Rajaa lähestyttäessä Jani toimii valuutanvaihtopankkina, kun viimeisillä edeltävän maan valuutoilla ostetaan polttoainetta.

Rajanylitys sujui ilman kommervenkkejä, niin kuin sen EU-maiden välillä tuleekin sujua. Takapakkia tuli kuitenkin heti rajan jälkeen Unkarin puolella. Unkarin moottoriteillä ajettaessa ajoneuvolle tarvitsee ostaa vinjetti, joka on käytännössä tiemaksu. Asiaa tiedusteltiin vero- ja tullikopissa hääränneiltä virkailijoilta, kahdeltakin, että mistäs tämän kyseisen lipareen voisi tällä kertaa lunastaa. Molemmat viittoilivat pientä lenkkiä kopin takaa. Kippari empi, toistakin kautta olisi päässyt, mutta kun kylttikin vielä osoitti virkamiehen osoittamaa paikkaa, bussi käännettiin sinne ja kappas, viisi minuuttia myöhemmin Ajokille oli lätkäisty 253 euron sakko ilman vinjettiä ajamisesta. Rajavenkulat suorittivat siis aivan pokkana laillista ryöstöä valtion nimissä. Autot ohjattiin sumppuun, jossa oli ratsia muutama metri ennen vinjettikoppia. Protestointi ei auttanut. Hampaita kiristellen kaasu pohjaan ja kolehtihaavi kiertämään. Kyllä keljutti, tätä ei odota enää EU:n alueella näkevän.

Improvisoitu illallinen hotellin kattohuoneistossa. Ei olekaan ennen tullut vierailtua kolmen tähden hotellissa, jolla on yhteinen respa autokorjaamon kanssa

Etappien vaihto-operaatiota jäätiin suorittamaan Budapestiin yön yli. Koska ilma oli sateinen ja suurelle osalle matkaajistosta Budapest jo tuttu kaupunki, jäimme lähiöömme pitämään sadetta. Evästä haettiin taas kaupasta, koska kellään ei ollut paikallista valuuttaa ja naapurin pizzerialle ei muoviraha kelvannut. Huomenna katsotaan, josko päästäisiin jälleen raja-asemalle säätämään, tällä kertaa Serbian sellaiselle.

 

 

 

Pientä sählinkiä ja kauniita maisemia matkalla Romaniaan

Uusi aamu, uusi maa, johan tässä paikallaan oltiinkin. Bussissa todettiin, että vähän olikin jo ollut ikävä Ajokin tuttuja penkkejä. Ja koska Pikavuoro ei olisi Pikavuoro ilman satunnaista säätämistä ja vääntämistä, aloitettiin aamu pitkästä aikaa kunnon sähläämisellä. Meille oli Transnistrian rajalla ojennettu brosyyri, joka kehotti turisteja rekisteröitymään viranomaisille 72 tunnin kuluessa maahan saapumisesta. Asian oli tarkoitus koskea vain Transnistrian läpi kulkevia, koska kiusa se on pienikin kiusa, sillä Moldovahan ei tunnusta pikkumaan itsenäisyyttä, vaan sille se on edelleen vain kiusaa tekevä maakunta.

Odottelua, selvittelyä ja hönötystä Oopperatalon pihalla ennen lähtöä.

Tätä kyseistä toimitusta varten keräännyimme aamulla maahantuloasioita hoitavan viraston eteen. Ajokki tukki liikenteen, torvet soivat. Virasto ei ollutkaan siinä missä sen piti. Lopulta selvisi, että homma oli sittenki hoidettu jo Transnistrian rajalla, ja rekisteröintileiman virkaa toimitti pieni passin väliin tuupattu käsinkirjoitettu paperinpala. Paitsi että yhdellä matkustajalla ei ollut tätä paperinpalaa tallella. Eikä sitä saa tästä virastosta, menkää muualle. Bussi parkkiin, ja kahden tunnin odottelun jälkeen asiaa selvittämän lähtenyt kaksikko palasi kikattaen kertomaan ettei koko lappua tarvita sittenkään, koska tiedot ovat sähköisenä tietokannassa. Tietenkin ovat, mutta sitä vain on kovin vaikea näissä byrokratiaa ja leimaamista rakastavissa maissa aina välillä uskoa.

Tien päällä jälleen, kohti Romanian rajaa.

Matkaan päästiin lopulta pari tuntia aikataulusta jäljessä. Ajelimme rajan viertä läpi pikkukylien, joiden tienvarsilla lounasti lehmiä, kalkkunoita ja vuohia. Maasto oli aiempaa kumpuilevampaa ja monin paikoin tietä reunustivat viinitarhat. Lounasta pysähdyttiin nauttimaan Moldovan puolella Cahul-nimisessä rajakaupungissa. Kovin venäläistä oli täällä pääkaupunkiin verrattuna. Kyltitkin muuttuivat kyrillisin kirjaimin kirjoitetuiksi.

Raja häämöttää, bussikuski tuulettaa.

Moldovan rajalla meiltä ei turhia kyselty, passit kerättiin nippuun ja ojennettiin yhdessä auton papereiden kanssa tullikoppiin, josta ne palautuivat ennätysnopeasti. Huokaistiin jo helpotuksesta, Romaniahan on EU-maa, joten sen rajalla ei olisi enää mitään hämminkejä odotettavissa. Väärin luultu. Ajaessamme portista rajakopeille, alkoivat porttien valot vilkkua ja hälytyssireenit huutaa. Hetken pähkäiltyämme ajoimme mekkalasta huolimatta portista läpi. Oikeaa ajokaistaa arvottiin hetki, ja väärinhän sekin meni; olimme kurvanneet suoraan diplomaattikaistalle, ja sehän ei toki käynyt. Pakitimme rahvaan jonoon, jossa selvästi hämmentynyt tullivirkailija pysäytti Ajokin kertoen sen aiheuttaneen portissa säteilyhälytyksen. Pienen maalaisraja-aseman henkilöstö ei tuntunut ymmärtävän hienosta hälytysjärjestelmästään oikein mitään, joten mekin jätimme selittämättä Ajokin mahdollisesti keränneen itseensä Tsernobylin retkeltä maaperää, jonka säteilyarvot ylittivät mittarin herkät raja-arvot. Selvennyksenä mainitakoon, että liikuimme ydinvoimalan suoja-alueella käytetyn säteilyä mittaavan laitteen mukaan koko ajan reilusti alle turvalliseksi määritellyn säteilyrajan alapuolella, joten raja-aseman sensorit oli säädetty erittäin matalankin säteilyn rekisteröiviksi. Tällaista laitetta ei kukaan pikavuorolaisista ollut ennen raja-asemilla havainnut, tosin emme olisi havainneet nytkään, ellei se olisi alkanut huutaa kohdallamme.

Rajakylän raitilla päivystänyttä mummoa ihmetytti kummallinen suomalaisbussi.

Tullivirkailijoiden käytyä Ajokin läpi säteilymittareillaan, jotka eivät reagoineet bussiin mitenkään, saimme helpotukseksemme luvan lähteä. Tilanne oli selkeästi täysin uusi kaikille osapuolille, ja virka-ajan loppuminenkin taisi painaa rajahenkilöstön mieltä. Jollain toisella raja-asemalla asiaa ei ehkä olisi jätetty tähän, mutta ilmeisesti meidät todettiin sen verran vaarattoman oloiseksi porukaksi, että tuskin olisimme Romaniaan ydinjätettä rahtaamassa. Matka jatkui leppoisasti auringonlaskun värjäämien kukkuloiden keskellä suhteellisen hyvää tietä ajellen. Asumukset muuttuivat heti rajan jälkeen hieman vaatimattomammiksi, ja tiellä näkyi aiempaa enemmän hevosvetoisia kulkupelejä. Yöksi jäimme Braila-nimiseen kaupunkiin, ja huomenna jatketaan pienen kaupunkikierroksen jälkeen ajelua kohti Mustanmeren rantakaupunkeja.

Kevyttä pientä iltapalaa hostellin alakerran italialaisravintolassa. Hyvää yötä!