Browsing Category

Bulgaria

Lunta tulvillaan on raikas talvisää – Bulgariasta Makedoniaan

 

To 9.4.2015, Skopje (MK)

Sää taisi yllättää meidät kaikki. Bulgarian Sofiasta kohti Makedonian rajaa ja lopulta maan pääkaupunkia Skopjea kohti eilen lähdettyämme oli nimittäin kylmä. Aluksi lunta oli vain vuoristoisen maaston korkeimmilla kohdilla, mutta jo noin tunnin ajomatkan päässä Sofiasta lunta oli myös runsaanlaisesti tien pientareilla, puissa ja oikeastaan kaikkialla muualla paitsi tiellä, joka toki oli märkä, muttei kuitenkaan jäinen tai luminen. Lämpötila lienee ollut hieman nollan yläpuolella. Kukaan meistä ei tainnut odottaa, että näinkin eteläisessä Euroopassa huhtukuun kevätsäät olisivat tällaiset.

Lumisista maisemista huolimatta matka kuitenkin eteni sen suuremmitta ongelmitta. Tie oli verraten hyvää vaikka se muuttuikin alkupään moottoritien jälkeen kaksikaistaiseksi maantieksi. Nousuja, laskuja sekä kiemurtelua, mutta ei sentään varsinaista serpentiinitietä. Muuta liikennettä oli aika vähän. Tien sivustoja koristivat ajoittain sangen sosialistishenkiset hylätyt tehdasrakennukset ja pienhköt kylät. Makedonian vastainen raja-alue ei liene Bulgarian kaikkein tiheimmin asuttua.

Bulgarian ja Makedonian välinen raja-asema sijaitsee jonkinlaisella mäellä. Tällä mäellä oli lunta ja verraten kylmä. Tiedän tämän, koska värjöttelimme kyseisellä mäellä matkatavaroinemme kolmisen varttia bulgarialaisen tullimiehen penkoessa Ajokkia sangen perusteellisesti. Kaveri koputteli läpi kaikki auton sisätilan verhoilut ja aukoi jopa joitain paneeleita ruuvimeisselillä. Kovin tunnollista työtä. Kaikki matkatavaratilan luukut tutkittiin myös, vararenkaita myöten, mutta mitään epäilyttävää ei bussista löytynyt. Lopuksi tullimies katsasti osin pöydällä ja osin hangessa maanneet laukkumme, joskin melko suurpiirteisesti, olihan taaksemme alkanut muodostua jo jonkinlainen jono. Näemmä muuta pengontahommaa tekevää henkilökuntaa ei juuri tuolloin ollut työvuorossa. Saimme mennä. Rajapoliisi katsoi vielä passimme ja pääsimme jatkamaan Makedonian puolelle. Bulgariasta pois pääseminen vei noin tunnin.

Makedonian puolella asiat sujuivat sutjakammin. Poliisi tuli sisälle bussiin ja keräsi passimme kehuen samalla kuinka kaunis ja mainio paikka Makedonia on. Toisella kopilla katsottiin vielä auton paperit, puomi avattiin, paperit ja passit palautettiin, ja pääsimme ajamaan sisälle maahan. Sää oli tälläkin puolella sangen luminen. Päätimme pitää tauon raja-aseman välittömässä läheisyydessä sijainneessa kahvilassa, kelpasivathan siellä myös bulgarian rahat, joita monella muutama seteli vielä taskun pohjalla oli. Aika edullista vaikuttaa Makedonissakin olevan.

Ilmeisesti laskeuduimme rajan jälkeen alemmas, sillä lumi hävisi melko pian. Sääkin lämpeni jonkin verran, mikä olikin tervetullutta. Ilman lämpötila lienee noussut lopulta hieman yli kymmenen asteen. Loppumatka Skopjeen sujui paljolti samankaltaisesti kuin vastaava matka Sofiasta rajalle oli ollut, ollen vain peilikuva siitä, ja ilman lunta. Ensin oli maantietä, joka muuttui joitakin kymmeniä kilometrejä ennen Skopjea moottoritieksi. Makedoniassa harrastetaan tietulleja ja Skopjeen päästäksemme mekin jouduimme maksamaan viimeisestä osuudesta kuutisen euroa. Tietullikopeilla kelpasivat eurot (joissa hintakin oli paikallisen valuutan ohella ilmoitettu), sekä näemmä myös jopa luottokortit.

Skopjeen päästiin hyvissä ajoin. Linja-autoparkin etsiminen vei tosin jälleen kerran oman aikansa, mutta lopulta sellainen löytyi kaupungin rautatieaseman läheisyydestä. Pikaisen pähkäilyn jälkeen päädyimme siihen, että kaupungissa tultaisiin viettämään kaksi yötä. Matka jatkuu siis jälleen perjantaiaamuna, jolloin suuntaamme Albaniaan. Luvassa on siten jälleen kerran rajanylityshuvia, taikka haastetta, miten asian sitten haluaakaan nähdä.

 

150409-1

Bulgarian talvisia maisemia.

 

150409-2

Customs control.

 

150409-3

Tulitarkastus kestää, ulkona on kylmä.

 

150409-4

Vihdoin Makedoniassa. Tauko!

 

150409-5

Makedonian kumpuilevia maisemia. Lumi katosi paitsi korkeimmilta huipuilta.

 

LAsinpesuhommia makedonialaisen maantien varressa.

Lasinpesuhommia makedonialaisen maantien varressa.

 

150409-6

Skopje. Sekailainen seurakunta marssii bussilta keskustaan huhtikuisena keskiviikkoiltapäivänä.

 

 

 

 

Tielle taas – kohti Makedoniaa ja juttuja Sofiasta

 

Ke 8.4.2015, Sofia (BG)

Matka jatkuu taas pian ja suuntana on tänään Makedonia ja sen pääkaupunki Skopje. Luvassa on siis jälleen yksi rajanylitys, toivottavasti rutiininomainen sellainen. Euroopan kaakkoiskolkan ja entisen Jugoslavian valtiot ovat pieniä, joten rajarumba tulee olemaan jatkossakin lähes päivittäistä. Melkoinen ero Afrikkaan, jossa yhden maan halki ajaminen saattoi kestää ripeähkölläkin tahdilla viikon. Homma helpottanee vasta Sloveniassa, jonka jälkeen ei käsitykseni mukaan rajoilla enää tarvitse pysähdellä. Matkaa Sofiasta Skopjeen on alle kolmesataa kilometriä, joten toivoakseni perillä ollaan jo hyvissä ajoin. Keskellä yötä outoon paikkaan saapumiset alkaisivat jo riittää.

Bulgarian pääkaupungin sää oli sateinen, mikä on tainnutkin jo tulla mainituksi useamman kerran. Yöllä hyvin hiljaiseen kaupunkiin saapuessamme vaikutelma oli jossain määrin tuttu. Jokin muistutti ainakin minua jollain tavoin vaikkapa Baltian pääkaupungeista.

Päiväsaikaan Sofia kuitenkin vaikutti jossain määrin enemmän perinteiseltä entisen itäblokin kaupungilta. Pieniluukkuiset kioskit myyvät kaikkea mahdollista, eritoten tupakkaa sekä alkoholia, jota Bulgariassa näemmä saa kaikkialta. Ravintoloiden ruokalistoissa annosten koko on ilmoitettu myös grammoina ja taustamusiikina soi jonkinlainen trance-musiikki, hieman liian kovalla. Sushi on suosittu ruoka ja tupakointi suosittu harrastus. Satunnaisia luksusautoja ajavat keski-ikäiset nahkatakkimiehet kultaketju ja arvokello kädessä helisten. Pieniä rahanvaihtopisteitä on paljon ja niiden edessä jonottavat paikalliset ihmiset turistien sijaan. Olen nähnyt tämän aikaisemminkin. Tällaisiin ilmiöihin ei mielestäni Baltiassa (enää) juurikaan törmää. Vaikkapa Venjällä ja Ukrainassa sen sijaan ehkä edelleen. Jollain tavoin mieleen tuli myös Valko-Venäjän Minsk.

Yleisesti ottaen Sofia ei tällaisen lyhyen vierailun aikana kuitenkaan jättänyt itsestään mitään erityisen epämiellyttävääkään kuvaa. Ehkei se tosin tarjoa mitään kovin ihmeellistä elämystäkään. Aika neutraali paikka, sanoisin. Ei kuitenkaan liene sattuma, ettei Sofiaan taideta hirveästi kaupunkilomamatkoja järjestää. Halpaa Bulgariassa näyttää kuitenkin olevan. Turkkiin verrattuna 20 euroa riittää täällä paljon pidemmälle. Maassa on oma valuutta, mutta monessa paikassa euroilla maksaminen onnistuu myös.

Mutta. Nyt taas bussiin ja baanalle.

 

150408-1

Sofia Hotel Balkan. Bulkariaa kirjoitetaan kyrilisin kirjaimin.

 

150408-2

Vanhaa ja uudenpaa rakennuskantaa. Kaistojen välissä oleva metalliaita on myös hyvin tyypillinen entisten sosialistimaiden kaupunkisuunnittelun ilmiö. Tietä ei saa – eikä voi – ylittää mistä vaan.

 

150408-3

Sekatavarakioski alikulkutunnelissa, jotka nekin ovat tyypillinen kaupunkisuunnittelullinen juttu. Jostainhan kadun toiselle puolelle pitää jalankulkijankin päästä.

 

 

Vihdoin pois Turkista ja harmaaseen Sofiaan

 

Ti 7.4.2015, Sofia (BG)

Sofiassa on aika lailla viileää ja harmaata. Jonkinlaista märän lumen tapaistakin sateli kun avasin hotellihuoneen verhot tänään aamupäivällä. Emme ehkä ihan tällaisia kelejä eteläisessä Euroopassa odottaneet kohtaavamme huhtikuussa. Liekö sitten poikkeus vai sääntö. Toivottavasti säät paranevat kun suuntaamme huomenna hieman alaviistoon kohti Makedoniaa, Albaniaa ja lopulta Adrianmerta.

Eiinen oli pitkä päivä. Saavuimme lopulta perille Sofiaan vasta reilusti yli yksi yöllä. Kaupunki ja sen historialliset rakennukset näyttivät olevan sangen komeasti valaistuja, mutta itse kadut olivat täysin tyhjät. Ei ketään missään. Liikennevalot vilkulla. Majoituksen etsimenen suljetusta kaupungista vei aikansa ja sitä tehdessämme Ajokki onnistuttiin ajamaan taas niin pienelle kadulle, että erään liikenteenjakajan ja pysäköityjen autojen kanssa tuli ongelmia. Ahdasta ja jumi. Mitenhän tässä käy aina näin, pohdimme, varsinkin öisin ja uudessa kaupungissa.

Poliisitkin ilmaantuivat jostain paikalle tarkkailemaan tilannetta ja antamaan neuvojaan. Vekslausoperaatio vei lopulta puolisen tuntia ja auto saatiin ystävällisen virkavallan avustuksella parkkiin. Ei tullut sakkoja. Onneksi kaupungilla ei näyttänyt meidän ja kyseisen poliisiauton ohella liikkuvan kukaan muu. Pienen pyörimisen jälkeen majoituksetkin löytyivät hyviltä paikoilta bussin parkkipaikan läheltä keskustassa. Kahden hengen huone boutique-hotelliksi itseään tituleeraavassa paikassa maksoi tinkimisen jälkeen 30 euroa yöltä. Näemmä täälläkin hinnasta vänkääminen kannattaa, sillä seinällä olleet listahinnat olivat enemmän kuin kaksinkertaiset verrattuna siihen, mitä lopulta maksoimme. Kello oli melkein kolme aamuyöllä kun lopulta pääsimme huoneisiin.

 

Hämäräperäistä operointia Sofian yössä.

Hämäräperäistä operointia Sofian yössä. Ajokki ahtaassa kolossa ja poliisitkin paikalla.

 

150407-1

Aamuinen näkymä Sofiasta.

Niin, ja sitten se Turkki ja Turkin raja. Siitä siis lopulta päästiin yli, emmehän muuten täällä olisi. Asian operointia jatkettiin välittömästi tullin auettua. Pikavuorokippari Laine suuntasi heti aamulla takaisin tullitoimistoon ja odottaminen alkoi. Mitään ei näyttänyt tapahtuvan ja selityksiä pyydettäessä todettiin vain, että ongelma on Mersinin päässä. Kapikulen virkamiehet olivat kuulemma tehneet tarvittavat paperit ja reklamaatiot Mersinin satamaan jo sunnuntaina. Nyt satamahenkilökunnan tulisi vain kirjata bussin oikea koodi tietokonejärjestelmään ja pääsisimme jatkamaan matkaa.

Aika kului, vettä satoi. Kello tuli kaksitoista ja me matkustajat kirjauduimme ulos hotellistamme jatkaen ajan tappamista hotellin sinänsä viihtyisissä aulatiloissa. Internetkin aulassa oli, joskin Turkki päätti sulkea juuri eilen sosiaalisen median, joten Facebook, Youtube ja Twitter lakkasivat toimimasta jossain vaiheessa päivää. Somessa oli lehtitietojen mukaan jaettu vääriä asioita, joten maan hallitus päätti laittaa kiinni koko systeemin. Sillä lailla.

Iltapäivällä tilanne ei näyttänyt edelleenkään etenevän lainkaan. Mitään ei tapahtunut. Kun emme muuta keksineet, piinasimme jälleen meitä jo aiemminkin auttaneita suomalaisia Turkin tuntijoita (kiitoksia jälleen Karoliina ja Heli) sekä myös paikallista, Jania aikoinaan satamassa auttanutta ”fikseriä”.  Kulissien takana soiteltiin lukuisia puheluita ja lopulta iltapäivän edetessä selvisi, että Kapikulen rajalta lähetetty paperi oli ilmeisesti mennyt Mersinin satamassa väärään konttoriin ja väärälle ihmiselle. Tätä ei paperi kiinnostanut, joten hän ei ollut asiamme eteen siten mitään tehnytkään. Hienoa.

Monesta suunnasta tullut paine kuitenkin sai kaiketi mersiniläisetkin aktivoitumaan, sillä sangen pian sen jälkeen kun asian laita selvisi, alkoi myös Kapikulen tullitoimistossa tapahtua. Virkailijat ottivat suoranaisia juoksuaskelia ja papereihin lyötiin leimoja. Bussi katsottiin nopeasti läpi. Ilmeisesti kirjaus järjestelmään oli vihdoin tehty. Yli vuorokauden odottamisen jälkeen asia oli lopulta selvä ja pääsimme jatkamaan matkaamme viiden maissa iltapäivällä. Pitkän odottamisen jälkeen uutinen tuntui suorastaan uskomattoman hyvältä.

Ajoimme auton Bulgarian tulliin, jossa rajan ylitys sujui Turkin rajaan verrattuna hyvinkin helposti. Suomalainen bussi suomalaisine matkustajineen ei näemmä suuria tunteita tai toimenpiteitä bulgarialaisissa tullimiehissä aiheuttanut. Ja miksipä se olisikaan, samaa EU-perhettähän tässä ollaan. Ajokki ajettiin lopulta ulos raja-asemalta Bulgarian tieliikenteeseen iltakuudelta. Matka jatkui, ja se jatkuu jälleen huomenna. Silloin suuntana on Makedonian pääkaupunki Skopje.

 

150407-3

Turkin lihapadat jäivät taakse. Ei mitään varsinaista laihdutusruokaa ollut tämäkään annos.

 

150407-4

Takaisin bussiin ja kohti Bulgariaa.

 

150407-2

Bulgaria!

 

150407-5

Linja-autossa on tunnelmaa. Pullon avausta soveltavin keinoin.