Browsing Category

Albania

Maanantai Montenegron serpentiiniteillä

 

Ti 14.4.2015, Dubrovnik (HR)
Albania, tuo satojen autopesuloiden maa jäi tänään taakse kun ylitime puolen päivän maissa Montenegron rajan. Aikanaan Kosovossa, pääosin albanialaisten kansoittama alue muuten sekin, noita pesuloita näytti olevan myös todella paljon. Mistähän näille kaikille pienyrittäjille löytyy ajonuvoja pestäväksi, sitä en tiedä. Jostain syystä tämä liiketoiminta-ala näkyy kuitenkin olevan poikkeuksellisen suosittu myös Albaniassa.

Vaika Albaniakin oli tavallaan ennakko-odotuksiin verrattuna positiivinen yllätys, eron Montenegroon huomasi selvästi. Montenegro lienee maana vauraampi, tai ainakin paremmin järjestäytynyt kuin naapurisa. Roskat ovat roskiksissa, rakennukset ja tiet verraten hyvin pidetyn näköisiä. On siistiä. Albaniassa kun jäteuolto näkyi toimivan sangen kehnosti, ja erityisesti jokivarret olivat aivan täynnä roskaa. Pidimme juuri ennen rajaa lyhyen tauon, jolloin näemmä joku rakennusmies oli juuri kippamaassa rakennusjätettä läheiseen vesistöön. Tapa lienee Albaniassa niin yleinen, ettei sitä mitenkään edes peitellä tai hävetä.

Lähes koko matkan Montenegrossa tie kulki hyvin lähellä Adrianmeren rantaa. Hienoja maisemia. Tie, vaikka olikin hyväkuntoinen, oli verraten hidasta ajettavaa johtuen johtuen jatkuvista nousuista ja laskuista. Aurinko paistoi. Itse asiassa jos hiljattain julistin kevään saapuneeksi, nyt sitten varmaankin on jo kesä. Bussissa alkoi olla jopa kuuma. Katossa olevat puhaltimetkin piti jo käynnistää, mitä ei ole Afrikan jälkeen tehdä. Aika nopeasti näyttää säätila eteläisessä Euroopassa vaihtelevan, vastahan kärsimme kylmästä.

 

150414-1

Albanian aamupäivässä liikennetilanteita aiheutti maantiepyöräilykilpailu.

 

150414-2

Viimeinen tauko Albaninan puolella.

 

150414-3

Hmm, ahdasta on… Montenegron tiestö oli osin kapeaa. Rantaan päästyämme tie leveni.

Pidimme Montenegrossa lounastauon ensin paikassa nimeltä Bar – viihtyisä rantabulevarsi, paljon ihmisiä liikkeellä, vaikka varsinainen turistiausi ei liene vielä alkanutkaan. Taisivat olla paikallisia. Tästä noin tunnin ajomatkan päässä oli Budva, jossa jaloittelimme myös hiukan katsastaen kaupungin sataman ja kapeakujaisen vanhan kaupungin. Ihan viihtyisältä vaikuttavia paikkoja molemmat, vaikkakaan eivät kovin suuria. Sää suosi meitä myös täällä. Terassikelit.

Jos Montenegro vaikutti yleisilmeeltään Albaniaa huolitellummalta ja siistimmältä, niin näkyi tämä myös hintatasossa. Hinnat olivat ainakin meidän pysähdyspaikoissamme nähdäkseni jonkin verran korkeammat kuin Albanian puolella. Vaikka maa ei olekaan euromaa, siellä siitä huolimatta käytetään euroja. Pieni maa on kaiketi todennut oman valuutan hankkimisen liian työlääksi urakaksi ja ottanut suosiolla käyttöön Euroopan yhteisvaluutan vaikka ei edes ole Euroopan unionin jäsen. Ehkä tämä on loogistakin, käytettiinhän entisessä Jugoslaviassa maan sisällissodan jälkeen – ja ilmeisesti aikanakin – maksuvälineenä yleisesti Saksan markkoja. Siirtymä niistä euroon on aika johdonmukaista.

Päivän päätteeksi ajoimme vielä Kroatian puolelle Dubrovnikiin, jossa olimme perillä vasta yhdeksän maissa illalla. Paljon on kaupungissa korkeuseroja ja portaita. Sekä Albanian ja Montenegron että Montenegron ja Kroatian rajojen ylittäminen oli verraten helppoa. Albanian vastaisella rajalla maat olivat jopa yhdistäneet voimansa ja molempien maiden viranomaiset toimivat samalta raja-asemalta käsin. Autoilijan ei siis tarvitse pysähtyä kahdella kopilla peräkkäin.

Passit katsottiin molemmilla rajoilla, mutta auton papereita ei sen tarkemmn syynätty, saati sitten että matkatavaroita olisi ruvettu penkomaan. Näyttää jälleen siltä, että EU:n kansalaisten on perin helppo matkustaa suomalaisella bussilla, niin vanha kuin tuo bussi onkin. Näky ei kohota enää kulmakarvoja, kuten joissain kaukaisemmissa ja oudommissa paikoissa on saattanut käydä.

Ripeää marssivauhtia pidetään yllä tänäänkin. Dubrovnik katsastetaan ensin ja iltapäivällä matka jatkuu kohti muun muassa sillastaan kuuluisaa Bosnian Mostaria. Dubrovinkista kyytiin hypää myös uusi matkustaja, joten lukumäärämme kasvaa ainakin joksikin aikaa yhdellä.

 

150414-4

Budvan satamaa, taustalla jahteja. Niitä oli näemmä tullut tänne parkkiin Keski-Amerikan Belizestä asti.

 

150414-5

Ikkunaostoksia Budvan vanhassa kaupungissa. Kadut olivat perin kapeita.

 

150414-6

Lossilla. Päivään mahtui myös noin kymmenen minuuttia kestänyt vesistön ylitys. Bussin laivalipusta jouduttiin pulittamaan 15 euroa.

 

150414-8

Lossisatama. Maisemat olivat suorastaan vuonomaisia.

 

150414-7

Ilta Dubrovnikissa.

 

 

Albania – ensimmäinen pikavuoroviikko takana

 

Su 12.4.2015, Dürres (AL)

Tuntuu osin uskomattomalta, että lähdimme liikenteeseen Istanbulista vain viikko sitten. Toisaalta eipä tätä kannattane suuremmin ihmetellä, onhan kuluneeseen viikkoon mahtunut jo monenlaista kokemusta, kokonaista neljä maata sekä toista tuhatta kilometriä kaakkoisen Euroopan teitä. Matkaa täältä Albaniasta on tarkoitus jatkaa taas huomenna maanantaina, jolloin maaluku saattaa kasvaa jopa kahdella. Alustavana suunnitelmanamme on nimittäin vain pysähtyä päiväseltään Montenegrossa ja ajaa yöksi Kroatian Dubrovnikiin. Saapa nähdä kuinka lopulta käy.

Dürres ja Albania ovat osoittautuneet loppujen lopuksi ihan käymisen arvoisiksi paikoiksi. Kuten todettua, hintataso täällä on verraten alhainen. Esimerkiksi niin sanotun pitkän kaavan aterian ruokajuomineen saa ihan kelvollisesta ravintolasta hieman yli kymmenen euron hintaan henkilöä kohden. Näin tosin oli oikeastaan jo Bulgariassa ja Makedoniassakin. Hinnat eivät päätä huimanneet. Jos Turkissa pankkiautomaatilla piti ravata tämän tästä, on täällä yksi käynti riittänyt. Oikeastaan ongelmaksi on muodostunut pikemmin se, että maasta poistuttaessa taskun pohjalla on yhä paikallista rahaa joka on sitten pitänyt törsätä jotenkin rajalla.

Albanian maine suljettuna ja ehkä vaarallisenakin paikkana ei ole ainakaan meidän silmiimme mitenkään käytännössä näkynyt. Turvallisuusongelmia ei ole ollut. Kerjäläisiä tosin ainakin Dürresissa on ollut enemmän kuin aiemmissa tämän matkan varrelle osuneissa kaupungeissa. Kuten Makedoniassakin, myös täällä oletan ulkonäön perusteella näiden almunpyytäjien kuuluvan paikalliseen roma-vähemmistöön, joita mustalaisiksikin yleiskielessä kutsutaan. Makedoniassa eivät nämä kerjääjät kuitenkaan fyysisesti koskeneet ohikulkijoita kuten täällä Albaniassa näemmä välillä käy. Rahaa pyytävä lapsi saattaa tarttua hihaan tai käteen kiinni, mikä tietysti on aina hieman kiusallista.

Ainakin täällä Dürresissa paikallisten ensimmäinen vieras kieli näyttää olevan italia. Tämä ei oikeastaan ole ihme, sillä saapasmaahan sijaitsee aivan tuossa meren toisella puolella. Liköhän täällä kielikysymys ollut hieman saman tyyppinen kuin Suomen ja Viron välillä, jossa neuvostoaikaan katseltiin ahkerasti Suomen televisiota ja opittiin siinää sivussa kieli. Ehkä albaanitkin ovat seuranneet aikanaan ahkerasti Italian televisiota. Myös useampi lauttayhtiö näkyy seilaavan täältä muutamaankin eri Italian satamaan, joten myös tällainen käytännön yhteys maiden väliltä löytyy. Useimmissa hotelleissa ja ravintoloissa henkilökunta puhuu tyypilisesti enemmän tai vähemmän englantia. Tietyllä tavalla tämä albanialaisten kielitaitoisuuskin on ollut yllättävää, onhan maalla perinteisesti ollut maine hyvin suljettuna ja sulkeutuneenakin paikkana.

 

150412-3

Pyykkejä noutamassa. Teemu poseeraa pesulayrittäjien kanssa. Koneellisen pesettäminen maksoi hieman yli 4 euroa.

 

150412-1

Dürresin rantabulevardi.

 

150412-2

Historiallinen amfiteatteri kaupungin keskustassa. Ne muinaiset roomalaiset, tiedättehän.

Pienenä kuriositeettina on mainittava parivaljakko, johon eilen keskellä päivää kaupungilla törmäsin. Paikallinen kaveri nimittäin tuli minua vastaan kapeahkolla jalkakäytävällä taluttaen paksussa ketjussa karhua. Kyllä, luitte oikein. Karhua. Kohtaaminen oli epätodellinen ja en oikein tajunnut koko tilannetta ennen kuin karhu isäntineen olivat minut puolen metrin päästä ohittaneet. Muutama muukin pikavuorolainen oli bongannut saman parin myöhemmin rannalla. Sekä miehen että karhun askel oli vakaa ja määrätietoinen, eikä kumpikaan tehnyt pienintäkän elettä pysähtyäkseen, eivätkä kaverukset muutenkaan kiinnittäneet huomiota muihin kulkijoihin millään tavoin. Koko jutun idea jäi siten mysteeriksi. Luulisi, että syy moisen eläimen pitämiseen voisi olla vain ja ainoastaan jonkinlainen show-meininki, mutta sellaisesta ei kukaan meistä nähnyt minkäänlaisia viitteitä. Kunhan olivat kävelyllä, mies ja karhu. Kummallista.

Toinen eläintenpitoon liittyvä dürresilainen huomio liittyy koiriin. Kaupungilla kuljeskellessani sattui silmiini kaikkiaan kolme nuorta pystytukkaista kaveria, joista kukin talutti hihnassa jonkinlaista pitbull-henkistä koiraa. Yksi koirista ontui toista takajalkaansa, toisen kyljessä oli tuoreita suuria haavoja. Kaiketi puremajälkiä. Mitenkähän Albanian lainsäädäntö suhtautuu koiratappeluihin, jäin miettimään. Tuskin lienee täällä rikoksista vakavin, jos rikos lainkaan.

 

Mies ja karhu rannalla.

Mies ja karhu rannalla.

 

150412-5

Vaalikahvit Pristinassa Kosovossa. Tällä hetkellä viihdepäällikkö Pöyry matkailee jossain päin Balkania.

Blogikommenteissa kyseltiin hiljattain Pikavuoron viihdepäällikkönäkin tunnetun Tuomas ”Pöke” Pöyryn perään, eihän miestä ole pahemmin valokuvissa näkynyt. Kysymys oli hyvä, joten ehkä on vihdoin tullut aika raottaa salaisuuksien verhoa. Pöke on ollut alkumatkan hieman puolikuntoinen ja kipeä, kuten muutama muukin Istanbuista flunssan kourissa bussiin noussut. Skopjessa Pöyry alkoi vihdoin toipua omaksi itsekseen, joka ilmeni hieman paradoksaalisesti – sillä perin paradoksaalinen henkilöhän on kyseessä – siten, että muista pikavuorolaista poiketen yksin hostellissa yöpynyt mies nukkui perjantaina pommiin, myöhästyi bussista ja unohtui siten Makedoniaan. Liekö lähtöä edeltävänä päivänä vuokra-autolla tekemänsä äänestysmatka Kosovoon uuvuttanut miehen vai mikä. Viimeisten tietojen mukaan viihdepäällikkö vaikuttaa tällä hetkellä Serbian pääkaupungissa Belgradissa tarkoituksenaan yhyttää Ajokki Royal jälleen Kroatiassa. Joskus totuus on tarua ihmeellisempää. Liekö tämäkin niitä kertoja.

 

Ohrid-järven kautta Albanian kevääseen

 

La 11.4.2015, Dürres (AL)

On siis kevät, vaikka en kuljekaan Hakaniemen rantaan eikä täällä edes sada, kuten Tavaramarkkinat aikanaan Liisa Akimofin sanoin lauloi. Sää ja oikeastaan vuodenaikakin muuttuivat silti eilen selvästi kun ylitimme rajan Makedoniasta Albaniaan. Kevät on selvästi pidemmällä Albanissa. Ruoho on jo vihreää ja puiden lehdet selvästi suurempia kuin aiemmin tällä matkalla vierailemissamme maissa. Lämpötilakin tietysti nousi ja lienee ollut loppuiltapäivästä lähellä pariakymmentä. Ajokissakin alkoi olla jo lämmin, porottihan ilta-aurinko sangen pienessä kulmassa sisälle autoon pilvettömältä taivaalta. Näin ne olosuhteet vaihtelevat. Vielä hiljan kun oli kylmä.

Pelkäsimme hieman etukäteen juuri tämän nimenomaisen välin teitä. Kartasta päätellen ne olivat osittain sangen kiemuraisia ja kulkivat korkealla. Varsinkin Albanian teiden kunto oli myös jossain määrin arvoitus ja herätti siten epäilyksiä. Nämä ennakko-odotukset osoittautuivat kuitenkin pääosin vääriksi. Varsinkin teiden kunto sekä Makedoniassa että Albaniassa oli koko matkan vähintään tyydyttävä, jos ei suorastaan hyvä. Kaikki välin tiet oli päällystetty, kuoppia ja reikiä oli vähän. Verraten tasaista kyytiä.

Korkeuseroja matkan varrelle tosin mahtui, ja Tetovon kautta Ohrid-järvelle ajaessamme tie nousi välillä laskien jälleen vuorten välisiin laaksoihin. Luntakin oli, joskin kirkas ja aurinkoinen sää näkyi sulattavan sitä vauhdilla. Hienoja maisemia, mainio sää, paljon lumihuippuja. Tie kulki pääosin melko lähellä Albanian rajaa ja monien matkan varren kylien ja pikkukaupunkien väestö lienee ollut vahvasti albanialaista, niin Makedoniassa kun olimmekin. Jossain vaiheessa meitä nimittäin alkoivat tervehtiä lähes jokaisessa tolpassa liehuvat Albanian liput. Kovasti näyttävät albaanitkin lipustaan pitävän.

 

150411-1

Lähdön tunnelmaa Skopjessa. Sillan alla, kuinkas muuten.

 

150411-2

Äiti Teresan valtatie. Aleksanteri Suuren ohella maassa syntynyt Äiti Teresa on Makedonian suuri ylpeydenaihe.

 

150411-3

Lumisia teitä ja auraauto Makedoniassa ennen Ohrdia.

Lounastauko pidettiin Ohrid-järven jylhissä maisemissa Strugassa, eteläisessä Makedoniassa. Kun edulliset sapuskat oli syöty, jatkoimme vain noin kymmenen kilometrin päässä sijainneelle rajalle. Ottaen huomioon sen, että tämän kyseisen rajanylityspaikan piti olla se Makedonian ja Albanian välisistä reiteistä vilkkain, oli liikenne rajatiellä hämmästyttävän hiljaista. Vaan eipä ollut ruuhkaa rajallakaan. Kovin oli tunnelma rauhallinen. Passit ja auton paperit katsottiin sekä Makedonian että Albanian puolella, mutta tahti oli sangen kireetön ja ehkä suurpiirteinenkin. Perässämme rajaa ylittänyt paikallinen autoilija ihmetteli rekisteriämme. ”Finlandia?”. ”Yes”. ”Why did you come here?”. Niinpä.

Raja siis ylittyi sangen helposti ja olimme Albaniassa hyvissä ajoin iltapäivällä. Matka jatkui. Albanian puolella tie seuraili pitkään vuolaasti virtaavaa jokea, joka tosin oli sangen täynnä muoviroskaa. Jätehuolto ja kierrätys eivät taida Albanian rajaseuduilla vielä toimia kovinkaan tehokkaasti. Tai kenties eivät lainkaan. Tie kiemurteli vuorien välissä ja laskeutuen koko ajan alaspäin, lähemmäs merenpinnan tasoa. Ainakin lämpötilan nousu ja vihreämpi kasvillisuus viittasivat siihen.

Auringon jo laskiessa pääsimme lopulta perille kartalla Tiranan kanssa samalla tasolla sijaitsevaan rantakaupunkiin nimeltä Dürres. Paikka taitaa olla kaikille matkalaisille uusi tuttavuus. Jalkauduimme tutkimaan hotellitarjontaa, joka näytti olevan runsas. Huonehinnat ovat näemmä täälläkin sangen kohtuulliset liikkuen pienehkön otannan perusteella välillä 20 – 35 euroa kahden hengen huoneesta. Ottaen huomioon varsinkin arvokkaampien hotellien yllättävänkin hyvän tason, eivät hinnat päätä huimaa. Kuten Bulgarissa ja Makedoniassakin, näyttä myös Albaniassa olevan verraten edullista.

Viikonloppu lomaillaan Dürresin merellisissä maisemissa. Matkaa täältä kohti Montenegroa ja Kroatiaa jatketaan taas maanantaiaamuna.

 

150411-4

Ohrid-järvellä.

 

150411-5

Järvi, vuoret ja mietteiäitä pikavuorolaisia.

 

150411-6

Albanian maisemia.

 

150411-7

Dürres, Albania. Perillä.