Browsing Category

Ajokki Royal

Euroopan Pikavuoro on päättynyt, katse kohti uusia seikkailuja

Euroopan Etappi on taputeltu kunnialla maaliin. Budapestissä heitettiin haikeita hyvästejä, kun osa retkeläisistä hyppäsi kyydistä ja hajaantui ympäri kaupunkia odottelemaan lentoa kotiin. Sitkeimmät matkaajat kuluttavat Ajokin penkkejä vielä muutaman päivän Unkarista Via Baltican kautta aina Suomeen saakka. Noin 10 000 kilometrin ympyrä sulkeutuu 10.10. Ajokin saapuessa kotikaupunkiinsa Saloon.

Tauko Bosnian vuoristoteillä

Itäblokin ja ex-Jugoslavian etapit sujuivat kaiken kaikkiaan odotusten mukaisesti. Oikeastaan paremminkin, sillä esimerkiksi haastaeellisiksi ajatellut rajanylitykset entisissä neuvostomaissa osoittautuvat helpoiksi, mitään suurempia teknisiä ongelmia ei ilmennyt eivätkä tiet tuottaneet mahdottomia ongelmia. Pysyimme aikataulun raameissa, vaikka nähtävää ja koettavaa mahtui matkan varrelle valtavasti. Mitään tiukkaa suunnitelmaahan ei Pikavuoroilla koskaan ole, vaan reittisuunnitelmat ja pysähdyspaikat elävät tilanteen mukaan. Ehdotuksia hyviksi havaituista reiteistä ja vierailun arvoisista paikoista saatiin nytkin matkustajilta etapin edetessä mukavasti. Etenkin vierailu Tsernobylin ydinvoimala-alueella sekä Transnistrian omalla ilmoituksellaan itsenäistyneessä epävaltiossa ovat ainutlaatuisia kokemuksia, joihin pääsystä Pikavuorolla olo teki huomattavasti itsenäistä matkustamista helpompaa.

”Cabin crew, get ready for a take off” Janin lennokas lentoemoimitaatio nauratti matkalaisia. Kiitos kuvasta Liisa!

Euroopan etappi oli siis kaikinpuolin onnistunut, ainoastaan matkan pituutta kippari Laine olisi ensi kerralla valmis venyttämään, jotta aikaa tutustua mielenkiintoisiin paikkoihin jäisi hieman enemmän. Yksi Pikavuoroilun hienouksistahan on juuri se, että oman bussin kanssa pääsee pysähtelemään juuri siellä, missä milloinkin näyttää olevan jotain kiinnostavaa, ja näkemään aitoa paikalliselämää myös niiden tunnetuimpien turistipyydysten ulkopuolella. Pikkukylän lehmälauma liikenneympyrässä, upea auringonlasku Adrianmereen vuoristotien mutkasta katseltuna tai juttutuokio paikallisten kanssa yöllisellä huoltoasemalla jäävät usein huomattavasti elävämmin mieleen kuin tunnetun maamerkin kuvaaminen kymmenien selfietikkujen kanssa hosuvien kiinalaisten joukossa.

Ikkunasta näkyi selkeästi jotain erittäin kuvauksellista

Ennen kaikkeahan Pikavuoron tekevät kuitenkin aina ihmiset. Jokaisella matkalla mukana on ollut ainutlaatuisia persoonia, erilaisia ja hyvin eri-ikäisiä, mutta kaikilla yhteinen tahto nähdä uutta ja tutkia uteliaana maailman merkillisyyksiä. On hienoa nähdä, miten ryhmä matkan edetessä hitsautuu yhteen, ottaa vastuuta toinen toisistaan ja oppii suhtautumaan pieniin vastoinkäymisiinkin huumorilla ja kärsivällisyydellä. Ryhmässä matkustaminen tuo reissaamiseen turvaa ja iloista yhdessäoloa, mutta vaatii myös kykyä joustaa ja tehdä kompromissejä. Yli 20 hyvin erilaisen reissaajan matkailutottumusten, budjettien ja kiinnostuksen kohteiden yhteensovittaminen ei tietenkään aina ole helppoa, ja näiden tekijöiden menestyksekkäästä sumplimisesta täytyykin nostaa nöyrästi hattua kippari Laineelle. Mikä tahansa valtio ottaisi sinut kiljuen diplomaatin hommiin!

Taittuuko se siitä? Ajokki vaatii reilusti tilaa pyörähtääkseen sisäpihalta kapeille kujille. Vaikka Jani onkin varsinainen velho kuskiksi, ei Vanhaa Rouvaa ihan joka paikkaan saa taiteltua, vaan bussille sopivan parkkipaikan löytäminen käy joskus työstä.

Pikavuoroille ovat kaikki tervetulleita, mutta ennen lipun ostoa kannattaa kuitenkin puntaroida itsensä kanssa, onko valmis aika ajoin tinkimään matkustusmukavuudesta, majoituksen tasosta tai sietämään nopeitakin muutoksia ja epävarmuutta seuraavan päivän kulusta. Suurella bussilla liikkuminen ei aina ole mutkatonta, etenkään kaupunkien keskustoissa, jolloin yöpymispaikkaa saattaa joutua hetken etsiskelemään. Ellei se sitten ole bussi, sielläkin viettää yön silloin tällöin todella mukavasti. Miten itse varustautuisin seuraavalle Pikavuorolle? Ennakkoluulottomalla asenteella, kourallisella kärsivällisyyttä ja hyvillä kengillä! Tähän mennessä Pikavuoro on aina antanut enemmän kuin ottanut, Ajokin kyydissä tehdyt reissut ovat kaikista matkoistani edelleen vahvasti kärkisijoilla.

Mostaria ihailemassa

Pikavuoroilu ei suinkaan pääty tähän. Uudet etapit vuodelle 2018 julkistetaan jo ensi kuussa, olemme mukana matkamessuilla, ja myyntiin tulee myös Pikavuoro -valmismatkoja vähemmän seikkailuhenkistä matkustustapaa arvostaville. Myös muita uudistuksia on luvassa, niistä lisää myöhemmin, joten pysykäähän kanavalla ja muistakaa matkustaa!

Reportteri kiittää ja kumartaa kanssamatkustajia, nojatuolireissareita sekä tukijoukkoja, meillä oli aivan huikea reissu! Maisemat lokakuisessa Salossa näyttävät hiukan erilaisilta kuin tässä Jennin Korfulta nappaamassa kuvassa.

Pikavuoro on jälleen tien päällä!

Ajokki Royalin keula käännettiin aamulla Salon torilta kohti etelää muuttolintujen parvien saattelemana. Salosta lähti mukaan matkalaisten saattajiksi muutamia pikavuorokonkareita, ja lisää matkustajia poimittiin kyytiin Katajanokan satamasta. Bussissa tunnelma oli alusta asti katossa, kun edellisillä retkillä tutustuneet reissaajat juhlivat jälleennäkemisiä ja riemastuttivat uusia kyytiläisiä legendaarisimmilla Pikavuorotarinoillaan.

 

Salon torilla jaeltiin lähtijöille vielä viimeiset onnentoivotukset, neuvot ja halaukset.

 

Suomenlahden ylitys sujui kivuttomasti ja suhteellisen nopeasti Viking XPRS:llä. Perillä sateisessa Tallinnassa piti ensimmäiseksi suorittaa nopea koukkaus paikalliseen Prismaan ostamaan Ajokkiin vaahtosammutin, joka on oltava mukana kaikissa Virossa käytettävissä ajoneuvoissa. Satamasta matka jatkui heti kohti Viron ja Latvian rajaa, joka ylitettiin ilman minkäänlaisia muodollisuuksia. Raja-aseman ravintola tarjoili nälkäisille matkustajille erinomaista seljankaa ja kotitekoisia lihapiirakoita muutamalla eurolla samaan aikaan kun Jani selvitteli lähiseutujen hotellitarjontaa.

Salolainen Janne on ensimmäistä kertaa Ajokin matkassa. Viihdepäällikkö Pöke ajoi kyydissä Helsinkiin, mutta kenties näemme hänet mukana vielä myöhemminkin; tutkimattomat ovat tunnetusti Tuomaksen tiet.

 

Ensimmäiseksi yöpymispaikaksi Latviassa valikoitui noin 50 km Riikasta pohjoiseen sijaitseva pieni merenrantakaupunki Saulkrasti. Saapuessamme alkoi jo hämärtää, joten kaupunkiin tutustuminen rajoittui lähinnä tienvarsihotelli Sunny Dunen lähistön ruokakauppoihin. Viihtyisästä tienvarsihotellista sai pienen neuvottelun jälkeen kahden-kolmen hengen tilavan huoneen 33 eurolla. Matkaa jatketaan huomenna heti aamusta, jolloin on tarkoitus päästä jo hyvän matkaa Liettuan puolelle.

 

 

Pikavuoron lähtö oli huomioitu myös iltapäivälehdissä

Puoli vuotta vapusta – Pikavuorokuulumisia

 

Viime viikonloppuna tuli kuluneeksi puoli vuotta Pikavuoron kotiinpaluujuhlallisuuksista Salon torilla. Lienee siten korkea aika kertoa kuulumisia, muutenhan joku voi kuvitella että tässä on tyystin keskiluokkaistuttu ja asetuttu. Parturikäynti, kunnon työpaikka, asuntolaina ja niin päin pois.

Totta toinen puoli. Saatujen tietojen mukaan ainakin pikavuorokippari Jani Laine kävi parturissa jo kesällä ja olemus siistiytyi huomattavasti. Näin kerrotaan. Omistusasunto on kuitenkin tiettävästi yhä hankkimatta. Rankan reissun aiheuttama väsymys alkaa kuitenkin olla vihdoin lepäilty pois, joten uusia suunnitelmiakin jaksaa jo kehitellä. Mitä ne ovat ja millä aikataululla ne mahdollisesti saattaisivat toteutua, se on yhä hämärän peitossa.

Kovasti rauhattomuutta alkaa kuitenkin olla jo ilmassa, näin olen haistellut. Se ei tietenkään itsessään välttämättä tarkoita mitään konkreettista, mutta toisaalta voihan se sitä jossain vaiheessa tarkoittaakin. Kuten tunnettua, ennustaminen on aina hankalaa, ja erityisesti tulevaisuuden ennustaminen se vasta haasteellista onkin. Katsotaan siis mitä tuleman pitää. Uutisista – sikäli kun niitä ilmaantuu – pyritään edelleen raportoimaan tämän kanavan kautta.

Niin, ja tekihän kippari Laine tuossa alkusyksystä hankintojakin. Lähes viisi vuotta sitten kun starttasimme ensimmäiselle Pikavuorolle, alkuperäisenä ajatuksenahan oli myydä Ajokki perillä Thaimaassa. Niin ei sitten lopulta käynytkään, vaan auto päätyi monen mutkan, maan ja mantereen kautta takaisin Saloon. Ei siitä eroon päästy. Koska lopulta kävi näin, lienee vain loogista hankkia toinen samanlainen. Nyt Ajokkeja on kaksi ja ne seisovat molemmat hallissa Salossa.

Mitähän tästä vielä seuraa? Ehkä yksi oikeasti ajokuntoinen peli, kenties.

 

151102_Uusi_Ajokki

Kippari herättelee henkiin Ajokkia numero 2. Toinen kuvassa näkyvä bussi ei tällä kertaa lähtenyt mukaan.

 

151102-Ajokit

Siinä ne seisovat vierekkäin, veljekset. Ajokki Royal näyttää olevan yhä hämmästyttävän hyvässä kuosissa ottaen huomioon sen kokemat seikkailut.

 

Salon tori vapunpäivänä 2015 kello 18

 

Pe 1.5.2015, Salo (FI)

Jopas oli. Pikavuoro on päättynyt, kai. Ajokki Royal saapui Salon torille tasan kuudelta ja matkalaisia sekä pikavuorokippari Lainetta oli vastassa hämmentävä ihmisjoukko, siis suuri sellainen. Torvisoittokunta soitti ja bussin oven eteen levitettiin punainen matto. Kukaan meistä ei kaiketi osannut odottaa ihan tällaista karnevaalia ja kansanjuhlaa.

Ihmisiä halattiin ja tervehdittiin, moni jo vuosia blogeja kommentoinut sai kasvot. Hämmentävää. Vanhoja pikavuorolaisiakin oli vastassa enemmän kuin Salon torin lavalle meinasi mahtua. Shampanjat avattiin ja kippari Laine kasteltiin autourheilutyyliin kuohujuomalla (Mangnumpullosta kiitos Eckerö Linesille). Laine piti puheen ja puheenvuoron lavalla saivat myös monet vanhat pikavuorolaiset. Kyyneliäkin taidettiin silmistä pyyhkiä. Aikamoista.

Miltä nyt sitten tuntuu? Itse en osaa kysymykseen vastata, sillä pelkästään viimeinen etappi Etelä-Afrikasta Suomeen on ollut aikamoinen rupeama. Asia vaatii enemmän prosessointia ja pohdiskelua. Kaikille torilla olleille kuitenkin suuri kiitos kaikkien pikavuorolaisten puolesta. Tähän homma oli hyvä päättää. Hyvää settiä.

Niin, ja entäs sitten Pikavuoro. Onko se nyt päättynyt, Salon torille ja lopullisesti? Periaatteessa…

 

150501-10

Kippari Laine ja magnumpullo.

 

150501-11

Salon tori, Ajokki ja paljon ihmisiä.

 

150501-12

Kippari kastellaan.

 

150501-14

Pikavuorolaiset ja Jani lavalla.

 

 

Laivassa, matkalla kohti Helsinkiä

 

Pe 1.5.2015, merellä välillä Tallinna – Helsinki

No niin. Ajokki royal ajettiin hetki sitten laivaan Tallinnan satamassa ja kyseinen laiva on matkalla kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Mikään ei mennyt pieleen ja toivottavasti ei enää menekään, sen verran vähän matkaa jäljellä enää on. Purjehdussääkin näyttää olevan tyynehkö, joten en näe miksemme olisi Länsisatamassa aikataulun mukaisesti, parin tunnin päästä puoli kolmelta.

 

150501-1

Meitä jo Tallinnan vastaan tullut entinen pikavuorolainen Alexandra toi mukanaan Ajokin väliaikaiskilvet.

 

150501-2

Suuntana Helsinki. Ajokki ajaa sisään MS Finlandiaan Tallinan satamassa hieman ennen puoltapäivää tänään. Eipä tainnut monikaan uskoa että tämäkin hetki vielä joskus nähdään.

 

38 maata ja 90 000 km – Pikavuoro palaa Suomeen 1.5.

Laitetaanpa nämä lopettajaisfaktat vielä kerran tähän jos sattuisi niin, ettei joku jostain merkillisestä syystä niitä olisi vielä huomannut. Kuten Iltalehtikin jo ehti ansiokkaasti raportoida, 38 maata ja 90 000 kilometriä maailmalla matkannut Pikavuoro maailman ympäri -projekti palaa vihdoin kotiin. Matka on ollut pitkä. Reissu päättyy vapunpäivänä kello 18 Salon torille, paikkaan josta seikkailu tammikuussa 2011 alkoi.

Matkalaisia voi tulla tervehtimään myös Helsingin Länsisatamaan, johon Pikavuoron kulkupeli Ajokki Royal matkustajineen saapuu Eckerö Linen lautalla perjantaina 1.5. Tallinnasta kello 14.30.

Tilaisuuteen voi ilmoittautua Pikavuoron Facebook-sivulla. Pakollista tämä ei tietenkään ole. Paikalle voi toki palloilla ilman sen kummempia esivalmisteluja. Tervetuloa!

150427-salo