Parkkipaikka oli tyhjä
Tunnelma Surfers Paradisessa oli sähköinen, kun lähtö Sydneyyn odotti kulman takana. Liikkeelle ei kuitenkaan suunnitelmien mukaan päästy, sillä aivan lähtökuopissa huomattiin vuokrabussi Dingon peräkärryn kadonneen.
Ensi alkuun kukaan, kaikkein vähiten pikavuorokippari Jani Laine, ei ollut uskoa korviaan, kun pari peräkärryä pakkaamaan lähtenyttä pikavuorolaista ilmoitti vain muutama tunti aiemmin huoneistohotellin pihassa nähdyn kärryn olevan tipotiessään.
Lyhyiden vakuutteluiden jälkeen selvisi, ettei kyseessä todella ollut minkään sortin käytännön pila. Parkkipaikka, jolla kärry viimeiset neljä yötä ehti viettää, ammotti tyhjyyttään. Sen enempää muutamaa kerrosta ylempänä asustaneilla pikavuorolaisilla kuin vastaanottohenkilökunnallakaan ei ollut aavistustakaan peräkärryn kohtalosta.
Vyyhtiä purkaessa selvisi vielä, että vartiointifirman kameravalvonnasta kertova kyltti oli silkkaa bluffausta – videotaltiointia ei alueella nimittäin ole ollutkaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi poliisiasemalle siirtyminen, jossa rikosilmoitus saatiin pitkällisten paperitöiden myötä väännettyä.
Selvittelypuuhia
– Monenlaisia paikkoja on matkan varrella tullut nähtyä, mutta tällaiseen ei olla aiemmin törmätty. Kaikkein vähiten sitä olisi odottanut hyvinkin länsimaisessa Australiassa, tokaisi Jani.
Peräkärryn menettämistä väheksymättä kaikkein harmittavinta koko sekamelskassa on yhden pikavuoromatkustajan matkatavaroiden häviäminen. Nohevasti pari tuntia ennen sovittua lähtöaikaa pakatut tavarat nimittäin vietiin kärryn mukana. Onneksi miehellä on edelleen tallessa tärkeimmät: passi, puhelin ja lompakko. Vaihtovaatteiden ja muiden välttämättömyyksien hankinta lienee kuitenkin seuraavana suunnitelmissa.
Peräkärry ja Dingo Outbackissä
Periksi ei kuitenkaan anneta: viekas, katala ja keskellä kirkasta päivää toteutettu varkaus ei Pikavuoroa pysäytä. Tätä kirjoitellessa yön yli kestävä matka Sydneyyn on jo täydessä vauhdissa.
Käytännössä lähtemisen mahdollisti muutaman matkustajan jääminen Surfers Paradiseen pidemmäksi aikaa. Muutoin ei parikymmenpaikkaiseen pikkubussiin olisi onnistuttu sekä tarvaroita että matkustajia tunkemaan. Vaikka matkatovereille oli haikeaa vilkutella ikkunan läpi, oli silti jo aikakin päästä liikkeelle.
Dingo peräkärryineen Devils Marblesilla
Viimeisiä nimittäin jo viedään. Öisen ajon jälkeen jäljellä ovat enää siirtymät Sydneystä Canberraan ja Canberrasta Melbourneen. Nuokin siirtymät taitetaan suunnitellusti – kaikista vastoinkäymisistä huolimatta.
Surfers Paradisessa ja lähistöllä liikkuvat: Pitäkää silmät auki Northern Territoryn rekisterissä olevan kärryn varalta!
–
Today Pikavuoro became a victim of a vicious crime. The trailer of our rental bus, Dingo, was stolen from the parking lot of our apartment complex in Surfers Paradise. Apparently, no one, not the passenger nor the receptionists, saw the crime that took place between 12 pm and 3 pm.
Besides the trailer, the luggage of one of the passengers was with the trailer, as well. Fortunately, the man had most of his valuables with him and can, thus, continue the trip. After all, even this kind of a theft will not get Pikavuoro down. In fact, we are cruising towards Sydney at the moment.
The case of the lost trailer is left in the hands of the police. Anyhow, our readers in Australia, especially in Surfers Paradise: keep your eyes open for the trailer!
Surffaaja paratiisissa
Ensin oli aaltoja ja ranta. Sitten tulivat surffarit. Lopulta muut turistit, pilvenpiirtäjät, baarit ja ostoskadut. Ja siinä se oli valmiina: Surfers Paradise.
Asiaan sen enempää perehtymättä edeltävä vaikuttaa kovin todennäköiseltä luomiskertomukselta tälle Australian Gold Coastilla sijaitsevalle pitäjälle. Sen enempää historiaan en tässä tekstissä aiokaan pureutua, sillä kaupungin nimeämispolitiikka on yksinään jo tarvittavan provosoiva. Siihen tarttumista ei voi välttää.
Surffaajan pyhättö
Kuvaavahan tuo nimi toki on. Surfers Paradise. Vaikea ei ole myöskään kuvitella jo silkan nimen tuomaa markkina-arvoa. Silti se huokuu jonkinlaista mielikuvituksen puutetta, kunnianhimottomuutta. Ja ennen kaikkea muovisuutta, päälle liimattua.
Aaltoja, aurinko ja rantaa lukuunottamatta paratiisista jääkin nimenomaan muovinen jälkimaku suuhun. Amerikan mantereella en ole vielä pistäytynyt, mutta Surfers Paradisen rantaviivan jälkeen luulen tietäväni, miltä näyttää Miami Beach. Joenrannalle pystytetyt huvilat puolestaan peilaavat ainakin mielikuvien tasolla Beverly Hillsin hienostotunnelmaa.
Hienostotunnelmaa
Paratiisin muovisuus kiteytyy juuri taivaanrantaan. Hiekkarantaa reunustaa kymmenkunta pilvenpiirtäjää, joiden korkeus tuntuu ylimitoitetulta ottaen huomioon, että kaupungissa majailee vakinaisesti vajaat 20 000 asukasta. Heistä oletettavasti monikaan ei majoitu kattohuoneistoihin, korkeista rakennuksista nimittäin suurin osa tuntuu vuokraavan huoneistojaan päivä-, viikko- tai kuukausilaskutteisesti.
Siksi on vaikea sano, mikä on oikeaa, aitoa Gold Coastia. Löytyykö se pilvenpiirtäjien juurelta merkkiliikkeiden, yökerhojen ja maailanpyörien muodossa? Vaikuttaa epätodennäköiseltä. Paljon mahdottomammalta tuntuu kuitenkin tuon todellisuuden sijoittaminen hiljaisiin, omatkotitalojen kansoittamiin esikaupunkialueisiin.
Paratiisipyörä
Muutaman kaupungissa pyörityn päivän jälkeen jopa ainakin omasta mielestään nuori idealisti joutuu antamaan periksi. Kaivautumalla Surfers Paradisen pinnan alle vastaan tulee vain lisää pintaa. Ihan kirjaimellisestikin – rantavetimet tuntuvat sopivan täällä yhtä hyvin myös lenkkipolulle tai kauppareissulle.
Surfers Paradisen kaltaisten, yhtä tarkoitusta palvelevien lomakylien epäaitouteen on helppoa takertua.
Ranta ja pilvenpiirtäjät ovat totta
Vielä helpompaa on kuitenkin antaa periksi ja uppoutua niiden tekotodellisuuteen.
Kahdeksannen kerroksen parvekkeelta katsottuna pilvenpiirtäjien sekaan upotettu maailmanpyörä sopii maisemaan kuin nakutettu, eivätkä kymmenen dollarin pannukakkubuffet’ssa arkisen maailman huolet juuri paina.
Virta vie
P.S. Paikannusta on kommenttien muodossa kaipailtu – ja yhtä lailla sitä kaivataan täällä Surfersissakin. Varaosana matkan varrelle toimitettu antenni ei riittänyt kosteusvaurioista kärsinyttä laitetta korjaamaan. Uusi laite saataneen piakkoin Suomeen koodattavaksi ja toivottavasti mahdollisimman pian myös mukaan bussiin.
Alla muistutuksena Pikavuoron tähän asti Australiassa taivaltama polku. Tästä matka jatkuu vielä Sydneyn ja Canberran kautta perille Melbourneen.
–
Surfers Paradise is made of beach, waves and high-risers. Although, the city may be a paradise for surfers, it seems to me that the settlers have not been that creative.
On the other hand, the name suits Surfers Paradise quite well. Never mind the waves and surfing – the city as a whole is as superficial as the name. The mixture of ingredients, that make Miami Beach and Beverly Hills such idolized and shallow places, do the same for Surfers. It is pure entertainment, zero realness.
But, at the end of the day, does it even matter? It is easy to criticize this unreal paradise but, nevertheless, even easier to just keep living in the artificial dream.
P.S. The GPS-map has not been working for a while now but we are doing all we can to the fix the problems. Meanwhile, our route in Australia so far is presented above.
Pilvinen näkymä parvekkeelta
Brisbane pilvenpiirtäjineen ja palmuineen jäi taakse, kun Pikavuoro porhalsi parin kaupungissa vietetyn yön jälkeen syvemmälle etelään.
Kevyiden pyrähdysten suora sai jatkoa. Matkaa Australian kolmanneksi suurimmasta kaupungista Gold Coastin tuulisille rannoille ei nimittäin kertynyt sataa kilometriä enempää. Samaan tapaan kuin edellinenkin rykäisy, myös tämä pätkä pistettiin pakettiin kommelluksitta. Dingo teki työtä käskettyä, kuskin kieli pysyi keskellä suuta ja tämän aurinkolasien taakse kätkemä katse pysyi tiukasti tiessä.
Itseään toisti myös kohteen lähestyminen: moottoritie antoi vähitellen tilaa pilvenpiirtäjille, jotka kohosivat rantabulevardeilla toinen toistaan mahtavimpana. Ainoina pilvinä pikavuorotaivaalla kumpusivat akuutit sadepilvet, jotka piiskasivat Dingon tuulilasia miltei koko matkan ajan.
Rantakin löytyi
Säätila Gold Coastin Surfers Paradisessa jatkoi samaa rataa. Merituulen piiskaamina oravan kokoiset pisarat lentelivät vaakasuorassa vasten pikavuorolaisten kasvoja tehden parituntisesta majoituspaikkojen etsinnästä keskimääräistä huomattavasti epämiellyttävämpää.
Voittajina kuitenkin selvittiin. Muutaman oikein tyydyttävän apartment-henkisen asuntokaupan siivittämänä pikavuorolaiset asettautuivat pariin toisiaan muistuttavaan pytinkiin, joiden merelliset näkymät hyväilevät silmää jo toista päivää putkeen. Etenkin parvekkeella nautittavan viinilasillisen ääressä.
Matkalla surffaamaan
Nähtäväksi jää, uskaltautuuko kukaan matkalisista aaltojen armoille – ainakin säätila osoittaa tätä kirjoittaessa vähitellen suopeampia merkkejä, vaikka allokko vaahtopäineen ei välttämättä kaikkein houkuttelevimmalta näytäkään.
Tällä hetkellä kuljettajan pyynnöstä stereoista raikaa Irwin Goodmanin ratkiriemukas Las Palmas –ralli. Tuoreempia biisiehdotuksia kaivataan kovasti, laittakaa ideoita tulemaan!
–
Pikavuoro left Brisbane and headed deeper south yesterday. The journey was one of the easiest so far, just some 100 kilometers.
The destination was, and currently is, Gold Coast, Surfers Paradise, to be exact. Thus, skyscrapers and palm trees keep entertaining the Pikavuoro passengers for at least the four nights we will spend in the city of constant surfing party.
Brisbanen West End
Tämän tarinan Tuhkimona häärii kokonainen kaupunki. Brisbane.
Ennen lasikenkien sovittelua, ennen kurpitsakärryjen ruuhkia ja kauan ennen kuin elämiä elettiin tässä kaupungissa onnellisesti loppuun asti olivat asiat kovin erilailla. 1800-luvulla britit olivat kovaa vauhtia rakentamassa Australiasta vankilasaarta, jonka rinnalla jopa Alcatrazin linnoitus jää selkeästi kakkoseksi.
Kulmakuppila
Maailman toisella puolella sijaitsevasta vankilasta ei nimittäin kovinkaan moneen suuntaan karata, ainakaan, kun vaihtoehtoina on lähinnä aavikkoa tai valtamerta. Alun perin väärintekijöitä raahattiin lähinnä Australia eteläosaan, jossa nykyään sijaitsevan maan suurimmat asutuskeskukset. Sittemmin tila alkoi loppua ja ihmisjätteelle oli löydettävä uusi loppusijoituspaikka.
Ja niin syntyi Brisbane.
Brisbanessa piisaa siltoja
Kaupungin ensimmäisiksi asukkaiksi valikoituivat vaikeimmat tapaukset. Ne, joista Sydneyn seuduilla haluttiin palavasti päästä eroon. Varsin epämiellyttävien vankilakokeilujen jälkeen tuli kuitenkin tarpeen antaa maata myös vähemmän epäilyttäville asukeille ja lopulta saksalaisten lähetystyöntekijöiden jälkimainingeissa alueelle valui vähitellen pidempiaikaisempia asukkaita.
Eloisa ja värikäs
Vähitellen, jonkin verran toisen maailmansodan, suuremmin vuoden 1974 katastrofitulvan vaikutuksesta, Brisbanen oli uudistuttava. Viimeistään pilvenpiirtäjien noustessa hulppeiden siltojen halkoman Brisbane-joen varteen alkoi kaupunki päästä eroon maailman suurimman maalaiskaupungin kyseenalaisesta maineesta.
Vehreä jokiranta
Australian nopeimmin kasvavan kaupungin liikekeskustan hulppeissa kortteleissa pyöriessä pilvenpiirtäjien lomassa, reilun sadan vuoden ikäiseen katedraaliin törmätessä maalaiskaupunkitunnelmasta ei juuri kauemmas voisi päästä. South Bankin museot, galleriat, hulppeat näkymät sekä suolavedellä täytetyt, rantaelämästä vastuussa olevat altaat komppaavat keskustan sooloa täysin rinnoin.
Pyssyjä
Lähimmäksi historian arpia piti kai päästä lähteestä riippuen pahamaineisena, boheemina tai yöelämän keskuksena tunnetussa Fortitude Valleyssa. Tähän pari pyrähdystä pohjoisemmassa sijaitsevaan kaupunginosaan päräytti luonnollisesti suuri joukko pikavuorolaisiakin. Laaksosta löytyi pahanhajuinen hostelli, bassonpauketta sekä ripaus chinatownia – kaiken kaikkiaan siis täysin muusta kaupungista poikkeava kokonaisuus.
Nähtävyyksiä
Vain parin päivän kokemuspohjaisen läpileikkauksen jäljiltä on sen syvällisempiä pohdintoja Brisbanen perimmäisestä karaktääristä kaiketi esittää. Palautteen perusteella monijakoinen kaupunki näyttää toisille kylmää pintaansa, monille taas lämmintä sisintänsä sateisinakin päivinä.
Kohti keskustaa
Tästä päivästä lähtien tunnettu sanonta pätee ainakin omasta mielestäni täysin myös Brisbaneen. Pilvenpiirtäjät ja palmut ovat absoluuttisen hyvä yhdistelmä.
–
Today’s Brisbane is a quite messed up mixture of brand new skyscrapers, old churches and a controversial history.
The city, whose original citizens were convicts, was settled by German missionaries in the late 1830s. In the following century Brisbane grew rapidly, became the capital of Queensland and got its most famous landmarks. Later on, in 1970s, the city was hit by a severe flood that caused lots of damage.
But, as usual, every cloud has a silver line. Brisbane reinvented itself, brought in some skyscrapers and got finally rid of the reputation of being the world’s largest country town. Today the glamour of Central Business District, combined with the wonderful landscape of South Bank and the charm of Fortitude Valley, make the modern Brisbane – a lively city that is very far from a country town.
Horisontissa Brisbanen pilvenpiirtäjät
Ympärillä kuhisee. Melkein kuukauden päivät siinä menikin. Nyt, unisten maalaiskylien ja matkailijoiden tarpeisiin rakennettujen taajamien jälkeen, Pikavuoro on ottanut haltuunsa Australian-etapin ensimmäisen miljoonakaupungin.
Brisbane, Queenslandin osavaltion pääkaupunki ja koko maan kolmanneksi suurin asutuskeskus saavutettiin vajaan 300 kilometrin kirityksen päätteeksi.
Pyyhkäisyä Brisbaneen voi syystä kutsua asiansa osaavien matkaajien taidonnäytteeksi. Melkeinpä kaikki aina alkusähläyksestä lopputunnelmiin sujui muutamien kuukausien ja useiden tuhansien kilometrien rutiinilla.
Teissä riitti leveyttä kaupungissakin
Liian pienen trailerin pakkaaminen kulki kivuttomasti – eikä Dingon lauteilla istuminen tuottanut enää sen suurempia tunteenpurkauksia. Toki matkanteon mukavuutta on lisännyt muutaman penkin tyhjeneminen, kun osa lyhyempien pätkien matkaajista on jo saateltu pysäkeilleen. Silti eilisellä pyrähdyksellä vallinnut, jopa zen-tilaa vastaava seesteisyys oli ajoittain vähän levottomampaan matkustusympäristöön tottuneelle pikavuorolaiselle varsin virkistävä, ellei puhdistavakin kokemus.
Sateisen harmaat moottoritiemaisemat vilistivät silmissä korvalappustereoiden paukkeen tahdissa kolmisen tuntia ennen tankkaustaukoa, tuon jälkeen vielä joitain kymmeniä kilometrejä. Vähitellen maisema alkoi muuttua. Alava, monikaistainen tie vaihtui mäkiseen, monikaistaiseen tiehen. Liikenne vilkastui ja nopeudet tippuivat. Sitten silmissä vilisivätkin jo pilvenpiirtäjät.
Satoi - ei haitannut
Vahingoista viisastuneina suunnilleen puolikas pikavuoropoppoosta oli varannut majoituksensa etukäteen ja pääsi lepäilemään pian kaupunkiin saapumisen jälkeen. Muiden kanssa suhailtiin suhteellisen kattava sightseeing-kierros etsiessä kotia sekä matkalaisille että bussille. Ensin mainituille katto löytyi pään päälle vähäisen säädön jälkeen, Dingo sen sijaan joutuu suuresta etsintäoperaatiosta huolimatta viettämään yönsä katotta.
Auringonvalo alkoi jo hiipua, kun suihkut, sumpit ja muut säädöt saatiin pakettiin. Ulkona kuhisi yhä – ainakin yöelämästään tunnetun Fortitude Valleyn seudulla. Pari sataa metriä tuonnempana äänentaso laski ja ihmismäärä väheni.
Auringonlaskun oranssinkeltaisessa loimussa paistattelevista pilvenpiirtäjistä silti huomasi, että horisontissa siinsi kaupunki.
Viimein.
–
After the fun couple of days spent in the penthouse in Hervey Bay, Brisbane was calling. It was, after all, a routine performance, only some 300 kilometers, but what really surprised me was the sheer professionalism that was present throughout the drive.
There were no problems in packing the too small trailer, no complaining while sitting in the bus and even no complaining about the rainy weather. In fact, the atmosphere in the bus was quite Zen-like, which, to be honest, is not the most usual state in the Pikavuoro bus.
Thus, the 300-kilometer-drive was not painful at all, but quite therapeutic instead. The finish line was in horizon and the high-risers of Brisbane in sight soon enough – or finally. After all, we have spent almost a month in Australia without seeing a glimpse of a proper city.
Rockhamptonin aallonpohjasta oli matkaa Hervey Bayn huipulle vajaat 400 maantiekilometriä sekä 20 vertikaalimetriä. Lopulta Pikavuoro onnistui siis nousemaan perheravintolan parkkipaikalta parempiin piireihin. Tai ainakin osa Pikavuorosta – Viihdepäälliköllä telttailupuuhat jatkuivat yhä.
–
The distance between the parking lot in Rockhampton and the penthouse in Hervey Bay was about 400 horizontal kilometers and 20 vertical meters. Finally, Pikavuoro managed to get a piece of the better life. At least, some of the passengers did – Tuomas was still struggling with his camping equipment.
Mitä seuraavaksi? Onko Gold Coastilla tiedossa omakotitalo, sviitti vai lisää parkkipaikkaa?
Pikavuoro maailman ympäri - Rantapallo.fi
Ulkoasun suunnittelu: teemutoivanen.com
Tilaa Sähköpostiin
Tilaa RSS
Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä