Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva ravintola Satkar täyttyy lauantai-iltaisin ruokailevista pariskunnista ja pienistä seurueista, jotka haukkovat paneer tikkaa ja alu gobia ääntä kohti hiljaisessa puheensorinassa. Kauittimista soi unelias nepalilainen sarangi-jousimusiikki. Tunnelmaa voisi kuvata hieman joulukirkkoa riehakkaammaksi.
Paitsi viime lauantaina.
Treffiparien kuhertelun ja perheillallisten taustakomppina toimi 11-henkinen seurueemme, joka oli kokoontunut ensimmäistä kertaa yhteen suunnittelemaan reilun parin viikon päästä starttaavan reissun yksityiskohtia.
Puheensorina oli kaikkea muuta kuin hiljaista, kun innostunut ryhmä vaihtoi ajatuksia ruokailuista, linja-auton varustelusta, matkatavaroista, rokotuksista, ajosuunnitelmasta ja kaikesta muusta mahdollisesta matkaan liittyvästä.
Kovin paljoa uutta tai ihmeellistä tietoa ei tässä vaiheessa, kun lähtöön on enää parikymmentä päivää, luonnollisesti tullut. Mutta vaikka suurin osa virallisista asioista oli vanhan kertausta, konkreettista hyötyäkin saatiin. Esimerkiksi vastuuta yhteisistä matkatavaroista jaettiin lähtijöiden kesken, sillä jokaisen on turha ottaa mukaan kuumemittaria tai sataa metriä rautalankaa.
Venäjällä – tai silloisessa Neuvostoliitossa – syntynyt ja myöhemmin Suomeen muuttanut Mikko piti pikakurssin Venäjän miliisin kanssa toimimisesta. Luennon sisältö olisi tiivistettävissä melko lyhyeen nyrkkisääntöön, mutta jätetään se kansainvälisten suhteiden vaalimiseksi tekemättä. Jatkoa on kuulemma luvassa, kunhan matka alkaa.
Venäjää puhuva matkustaja ei ole pelkästään hyvä olla mukana, vaan käytännössä vaatimus. Liikumme lähes koko Venäjä-osuuden turistireittien ulkopuolella, jolloin arkipäiväisissä tilanteissa toimiminen – myös niiden miliisien kanssa – helpottuu merkittävästi, kun suusta saa ulos muutakin kuin ”harasoo”.
Myös bussiin ja sen tekniikkaan liittyvistä asioista keskusteltiin. Ajokki Royal, Salon Tsingis-kaani, lähtee 27. päivä Lommilan Veho-huoltoliikkeeseen, missä sille tehdään perusteellinen tarkastus ja huolto. Yleisimpiä varaosia otetaan luonnollisesti mukaan pahimman varalta. Myös linja-autoista lähtee hyvää kokemusta matkaan, sillä Janin lisäksi turkulainen Ari on ajanut työkseen bussia.
Kazakstanin viisumit jouduttiin lopulta hankkimaan Latvian Riiassa sijaitsevasta suurlähetystöstä, sillä Kazakstanin konsulaatin henkilökunta esitteli Pietarissa venäläistä asiakaspalvelutaitoa kauneimmillaan, eikä lappujen liimaaminen passiin heiltä luonnistunut. Passit ovat Suomessa joulun jälkeen, jolloin myös kaikki viisumiasiat ovat viimein kunnossa.
Tiibetin-retkeen on tulossa lievä muutos: bussi jätettäneen Kiinassa Lanzhoun kaupunkiin, ei Chengduun, kuten aikaisemmin oli suunnitelmissa. Syynä tähän on parempi junayhteys Lhasaan.
Myös Rantapallon päätoimittaja Riikka piipahti illan aikana esittäytymässä ja kuuntelemassa kateellisena muiden matkasuunnitelmia. Kuulemma tekisi mieli lähteä mukaan, mutta kun.
- Tekosyitä, oli pöydän tyly tuomio.
Noin neljä tuntia ja yhtä monta kylmää myöhemmin seurue hajosi kukin suuntiinsa monta uutta tuttavuutta rikkaampana. Itseltäni illanvietto jäi hieman kesken, mutta onneksi kohta on kaksi kuukautta aikaa korjata tilanne.
Sivun oikeassa reunassa alaspäin tikittävän laskurin mukaan tätä kirjoittaessa “kohta” tarkoittaa kahden viikon, viiden päivän, 11 tunnin ja 20 minuutin kuluttua.
Pari viikkoa voisi puolestani napsaista pois.
Lähtijä koossa ensimmäistä kertaa.
Jani ja Lassi miettelijäinä.
Tuomas, Mikko, Krista ja Tuula vähemmän miettelijäinä.
Karin ja Ari kuuntelevat Jania tilanteen vaatimalla vakavuudella.
Lassia hymyilyttää: duuni-TJ 12, tavarat myyty, kämppä irtisanottu, paluu Suomeen "mahdollinen".
Huomenna torstaina on joulukuun 9. päivä. Jouluhälinä kasvaa lumiseen kaaokseen peittyneellä kaupungilla ja kulutusvimmalta haisevissa kaupoissa, mutta minulle ja muille pikavuorolaisille päivällä on suurempi merkitys: lähtöön on huomenna enää kuukausi.
Lähtöhän tapahtuu tammikuun 9. päivä kello 8.00 Salon torilta. Itse hyppään kuitenkin useimpien muiden matkustajien tapaan kyytiin vasta Grand Casinon linja-autopysäkiltä Helsingin Rautatientorilta kello 10.00.
Blogissa on ollut infotilaisuuksien jälkeen hiljaista, mutta matkan järjestelyt ovat edenneet koko ajan kovaa vauhtia. Jani on kuulemma jo saanut puheluita, joissa epäillään, ettei koko reissua olla tekemässä.
Voin vakuuttaa: kyllä on.
Lopulliseksi lähtijämääräksi muodostui 15. Itse pidän määrää erittäin sopivana, vaikka bussi olisi periaatteessa vetänyt enemmänkin. Nyt ei ainakaan tilanpuute muodostu ongelmaksi, sillä bussista voidaan poistaa ylimääräisiä penkkejä ja jokaiselle riittää inhimillinen määrä elintilaa.
Lähtijöiden maantieteellinen jakauma kattaa käytännössä koko Suomen etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Myös ikähaitari on leveä.
En ole vielä tavannut aivan kaikkia lähtijöitä, mutta sekin tilanne korjaantuu 18. päivä, kun treffaamme kaikkien kynnelle kykenevien kanssa Helsingissä. Tarkoituksena on paitsi suunnitella reissun yksityiskohtia – ruokailuja, matkatavaroita, yöpymisiä ja niin edelleen – myös istua kunnolla iltaa ennen lähtöä.
Lähtijöiden kanssa enemmän tekemisissä ollut Jani on jo etukäteen kehunut, että lähdössä on hyvä porukka. Tämäntyyppinen reissu on jo sinänsä hyvä ihmisfiltteri: pahimmat jännittäjät ja introvertit tuskin harkitsevat näin tiiviille ja erikoiselle reissulle lähtöä.
16:tta matkustajaa eli itse linja-autoa käydään parhaillaan läpi mahdollisten huoltotarpeiden varalta. Samalla kartoitetaan tärkeimpiä varaosia, jotka ehditään vielä hankkia hyvissä ajoin ennen lähtöä.
Myös pakolliset paperiasiat alkavat olla kunnossa, sillä passissa komeilee Venäjän ja Kiinan viisumit. Seuraavaksi vuorossa on Kazakstanin lappu, joka hoituu lähipäivinä Kazakstanin konsulaatista Pietarista.
Valmistelut etenevät siis suunnitelmien mukaan ja aikataulussa.
Reissuun lähtö alkaa kuumotella tosissaan, mikä näkyy aina muutamaa viikkoa ennen lähtöä keskittymisvaikeutena arkiseen puuhasteluun ja huomiokyvyn keskittymisenä matkaan liittyviin asioihin.
Koko joulunaika tuntuu oudolta ja kaukaiselta – johtuen ehkä osaksi myös siitä, että olen viimeksi viettänyt joulun kotimaisemissa vuonna 2004. Tänä vuonna saan kuitenkin kerätä joulupöydästä rasvakerrosta, jolle tulee varmasti talvisen alkumatkan aikana käyttöä.
Nyt kun lähdön hetki alkaa olla käsillä, myös blogissa tullaan seuraamaan järjestelyitä tiiviimmin.
Pysykää kanavalla.
Pikavuoro maailman ympäri - Rantapallo.fi
Ulkoasun suunnittelu: teemutoivanen.com
Tilaa Sähköpostiin
Tilaa RSS
Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä