Helsingin Fredrikinkadulla sijaitseva ravintola Satkar täyttyy lauantai-iltaisin ruokailevista pariskunnista ja pienistä seurueista, jotka haukkovat paneer tikkaa ja alu gobia ääntä kohti hiljaisessa puheensorinassa. Kauittimista soi unelias nepalilainen sarangi-jousimusiikki. Tunnelmaa voisi kuvata hieman joulukirkkoa riehakkaammaksi.
Paitsi viime lauantaina.
Treffiparien kuhertelun ja perheillallisten taustakomppina toimi 11-henkinen seurueemme, joka oli kokoontunut ensimmäistä kertaa yhteen suunnittelemaan reilun parin viikon päästä starttaavan reissun yksityiskohtia.
Puheensorina oli kaikkea muuta kuin hiljaista, kun innostunut ryhmä vaihtoi ajatuksia ruokailuista, linja-auton varustelusta, matkatavaroista, rokotuksista, ajosuunnitelmasta ja kaikesta muusta mahdollisesta matkaan liittyvästä.
Kovin paljoa uutta tai ihmeellistä tietoa ei tässä vaiheessa, kun lähtöön on enää parikymmentä päivää, luonnollisesti tullut. Mutta vaikka suurin osa virallisista asioista oli vanhan kertausta, konkreettista hyötyäkin saatiin. Esimerkiksi vastuuta yhteisistä matkatavaroista jaettiin lähtijöiden kesken, sillä jokaisen on turha ottaa mukaan kuumemittaria tai sataa metriä rautalankaa.
Venäjällä – tai silloisessa Neuvostoliitossa – syntynyt ja myöhemmin Suomeen muuttanut Mikko piti pikakurssin Venäjän miliisin kanssa toimimisesta. Luennon sisältö olisi tiivistettävissä melko lyhyeen nyrkkisääntöön, mutta jätetään se kansainvälisten suhteiden vaalimiseksi tekemättä. Jatkoa on kuulemma luvassa, kunhan matka alkaa.
Venäjää puhuva matkustaja ei ole pelkästään hyvä olla mukana, vaan käytännössä vaatimus. Liikumme lähes koko Venäjä-osuuden turistireittien ulkopuolella, jolloin arkipäiväisissä tilanteissa toimiminen – myös niiden miliisien kanssa – helpottuu merkittävästi, kun suusta saa ulos muutakin kuin ”harasoo”.
Myös bussiin ja sen tekniikkaan liittyvistä asioista keskusteltiin. Ajokki Royal, Salon Tsingis-kaani, lähtee 27. päivä Lommilan Veho-huoltoliikkeeseen, missä sille tehdään perusteellinen tarkastus ja huolto. Yleisimpiä varaosia otetaan luonnollisesti mukaan pahimman varalta. Myös linja-autoista lähtee hyvää kokemusta matkaan, sillä Janin lisäksi turkulainen Ari on ajanut työkseen bussia.
Kazakstanin viisumit jouduttiin lopulta hankkimaan Latvian Riiassa sijaitsevasta suurlähetystöstä, sillä Kazakstanin konsulaatin henkilökunta esitteli Pietarissa venäläistä asiakaspalvelutaitoa kauneimmillaan, eikä lappujen liimaaminen passiin heiltä luonnistunut. Passit ovat Suomessa joulun jälkeen, jolloin myös kaikki viisumiasiat ovat viimein kunnossa.
Tiibetin-retkeen on tulossa lievä muutos: bussi jätettäneen Kiinassa Lanzhoun kaupunkiin, ei Chengduun, kuten aikaisemmin oli suunnitelmissa. Syynä tähän on parempi junayhteys Lhasaan.
Myös Rantapallon päätoimittaja Riikka piipahti illan aikana esittäytymässä ja kuuntelemassa kateellisena muiden matkasuunnitelmia. Kuulemma tekisi mieli lähteä mukaan, mutta kun.
- Tekosyitä, oli pöydän tyly tuomio.
Noin neljä tuntia ja yhtä monta kylmää myöhemmin seurue hajosi kukin suuntiinsa monta uutta tuttavuutta rikkaampana. Itseltäni illanvietto jäi hieman kesken, mutta onneksi kohta on kaksi kuukautta aikaa korjata tilanne.
Sivun oikeassa reunassa alaspäin tikittävän laskurin mukaan tätä kirjoittaessa “kohta” tarkoittaa kahden viikon, viiden päivän, 11 tunnin ja 20 minuutin kuluttua.
Pari viikkoa voisi puolestani napsaista pois.
Lähtijä koossa ensimmäistä kertaa.
Jani ja Lassi miettelijäinä.
Tuomas, Mikko, Krista ja Tuula vähemmän miettelijäinä.
Karin ja Ari kuuntelevat Jania tilanteen vaatimalla vakavuudella.
Lassia hymyilyttää: duuni-TJ 12, tavarat myyty, kämppä irtisanottu, paluu Suomeen "mahdollinen".
Huomenna torstaina on joulukuun 9. päivä. Jouluhälinä kasvaa lumiseen kaaokseen peittyneellä kaupungilla ja kulutusvimmalta haisevissa kaupoissa, mutta minulle ja muille pikavuorolaisille päivällä on suurempi merkitys: lähtöön on huomenna enää kuukausi.
Lähtöhän tapahtuu tammikuun 9. päivä kello 8.00 Salon torilta. Itse hyppään kuitenkin useimpien muiden matkustajien tapaan kyytiin vasta Grand Casinon linja-autopysäkiltä Helsingin Rautatientorilta kello 10.00.
Blogissa on ollut infotilaisuuksien jälkeen hiljaista, mutta matkan järjestelyt ovat edenneet koko ajan kovaa vauhtia. Jani on kuulemma jo saanut puheluita, joissa epäillään, ettei koko reissua olla tekemässä.
Voin vakuuttaa: kyllä on.
Lopulliseksi lähtijämääräksi muodostui 15. Itse pidän määrää erittäin sopivana, vaikka bussi olisi periaatteessa vetänyt enemmänkin. Nyt ei ainakaan tilanpuute muodostu ongelmaksi, sillä bussista voidaan poistaa ylimääräisiä penkkejä ja jokaiselle riittää inhimillinen määrä elintilaa.
Lähtijöiden maantieteellinen jakauma kattaa käytännössä koko Suomen etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Myös ikähaitari on leveä.
En ole vielä tavannut aivan kaikkia lähtijöitä, mutta sekin tilanne korjaantuu 18. päivä, kun treffaamme kaikkien kynnelle kykenevien kanssa Helsingissä. Tarkoituksena on paitsi suunnitella reissun yksityiskohtia – ruokailuja, matkatavaroita, yöpymisiä ja niin edelleen – myös istua kunnolla iltaa ennen lähtöä.
Lähtijöiden kanssa enemmän tekemisissä ollut Jani on jo etukäteen kehunut, että lähdössä on hyvä porukka. Tämäntyyppinen reissu on jo sinänsä hyvä ihmisfiltteri: pahimmat jännittäjät ja introvertit tuskin harkitsevat näin tiiviille ja erikoiselle reissulle lähtöä.
16:tta matkustajaa eli itse linja-autoa käydään parhaillaan läpi mahdollisten huoltotarpeiden varalta. Samalla kartoitetaan tärkeimpiä varaosia, jotka ehditään vielä hankkia hyvissä ajoin ennen lähtöä.
Myös pakolliset paperiasiat alkavat olla kunnossa, sillä passissa komeilee Venäjän ja Kiinan viisumit. Seuraavaksi vuorossa on Kazakstanin lappu, joka hoituu lähipäivinä Kazakstanin konsulaatista Pietarista.
Valmistelut etenevät siis suunnitelmien mukaan ja aikataulussa.
Reissuun lähtö alkaa kuumotella tosissaan, mikä näkyy aina muutamaa viikkoa ennen lähtöä keskittymisvaikeutena arkiseen puuhasteluun ja huomiokyvyn keskittymisenä matkaan liittyviin asioihin.
Koko joulunaika tuntuu oudolta ja kaukaiselta – johtuen ehkä osaksi myös siitä, että olen viimeksi viettänyt joulun kotimaisemissa vuonna 2004. Tänä vuonna saan kuitenkin kerätä joulupöydästä rasvakerrosta, jolle tulee varmasti talvisen alkumatkan aikana käyttöä.
Nyt kun lähdön hetki alkaa olla käsillä, myös blogissa tullaan seuraamaan järjestelyitä tiiviimmin.
Pysykää kanavalla.
Seuraavat Pikavuoro Bangkokiin -infotilaisuudet järjestetään Salossa 7.11. ja Turussa 15.11.2010. Tervetuloa!
Klo 12.00 Piihovin ABC-liikenneasema. Huom. muuttunut alkamisaika.
Klo 11-14 Turun AMK (Lemminkäisenkadulla Lemminkäisen Campuksen edustalla)
Klo 15-18 Turun linja-autoasema
Tule tutustumaan ja varaa lippusi seikkailuun – Rantapallon reportteri on jo karvalakkiostoksilla!
Infossa oli esillä myös matkaan lähtevä GPS-paikannin. Laite lähettää paikkatiedot GPS-yhteydellä kymmenen minuutin välein, mikä mahdollistaa matkan seuraamisen kartalta lähes reaaliaikaisesti.
Tule tutustumaan Bangkokin pikavuoroon!
Ajokki Royal saapuu esittäytymismatkalle Helsinkiin sunnuntaina 24.10.2010. Tervetuloa tapaamaan matkan puuhamiehiä ja muita lähtijöitä Elielin aukion bussiparkkipaikalle klo 10.00 alkaen.
Infotilaisuudessa saat tilaisuuden tutustua reissuun lähtevään bussiin lähietäisyydeltä ja pääset esittämään kaikki mieltäsi askarruttavat kysymykset suoraan pikavuoron järjestäjille.
Majoitukset, ruokailut, viisumit, rokotukset… kaikkeen tähän on sunnuntaina tarjolla lisäinfoa livenä. Ja voit tietenkin ilmoittautua mukaan matkaan saman tien!
Mersun koneella varustettu Ajokki Royal on osoittanut olevansa luotettava kyydittäjä.
Mikä on reitin korkein kohta? Vaikuttaako Kiinan ja Tiibetin kireät välit matkantekoon? Montako kilometriä päivässä ajetaan? Entä jos bussi hajoaa keskelle Venäjän aroa?
Salolaisen huoltoaseman pihalla seisova linja-auto täyttyy kysymyksistä. On sunnuntaiaamu, ja käynnissä on ensimmäinen matkustajille tarkoitettu infotilaisuus Pikavuorosta Bangkokiin.
- Onko kellään mitään allergioita? kysyy matkan puuhamies Jani Laine.
Epämääräisen muminan lopputulos tyydyttää Lainetta, sillä joukosta löytyy ainoastaan kissa- ja koira-allergikkoja. Se ei ole este matkalle.
Sankka kummitususva on vallannut koko Etelä-Suomen, ja näkyvyys on ulkona korkeintaan 50 metriä. Siitä huolimatta Saloon on saapunut kymmenisen matkasta kiinnostunutta. Lisäksi monet kauempana asuvat pahoittelivat, etteivät päässeet paikalle.
Kysyntää on siis riittänyt, mutta vielä kyydissä on tilaa. Kohti Bangkokia matkaava bussi on 43-paikkainen, mutta käytännön syistä noin 20–25 matkustajaa on maksimimäärä, joka mukaan voidaan ottaa.
- Ei todellakaan ole tarkoitus, että istutaan kuin sillit purkissa, vaan tilaa täytyy olla, Laine sanoo.
Infotilaisuuteen osallistuvien ikähaarukka on leveä – itse olen 24-vuotiaana porukan kuopus. Reppureissaajat ja muut kaukomaa-addiktit ovat hyvin edustettuina. Yksi kertoo myyneensä omaisuutensa ja jatkavansa Bangkokista vielä tuntemattomaan määränpäähän, tuntemattomaksi ajaksi.
Nopeasti käy selväksi, että osallistujia yhdistää iän tai sukupuolen sijaan rinnuksissa kiehuva seikkailunhalu. Vaikka Pikavuorolle on suunniteltu reitti ja suurpiirteinen aikataulu, kummassakaan ei ole pakko pysyä. Bussi kulkee sinne, minne kuljettaja rattia kääntää. Pakettimatkasta ei ole kyse.
Matkasta tulee jopa historiallinen. Tuskin koskaan on suomalaisryhmä liikkunut omalla bussilla vastaavaa reittiä.
- Ohitin kesällä Kaivuri-Mutasen noin 30 kilometriä ennen Kuusamoa. Silloin tuli tällainen päähänpisto, Jani muistelee.
Kalusto löytyi läheltä, Laineen omasta perheyrityksestä, Salon Tilausmatkat Oy:stä. Vuoden 1988 Mercedes-Benz Ajokki Royal valikoitui matkantekijäksi useista syistä: vuodesta 1994 Salon seudun ihmisiä kyydittänyt ruuna on osoittanut luotettavuutensa ja yksinkertainen perustekniikka on uusia busseja helpompi korjata, jos vanha rouva sattuu oikukkaalle tuulelle.
Bussi joutuu vielä ennen tammikuun H-hetkeä vasaran alle. Remonttilistalla on ainakin verkkovirran asentaminen kännyköiden ja kannettavien latausta varten sekä joidenkin penkkirivien muuttaminen pöydillä varustetuiksi.
Bussissa on myös mahdollista laittaa ruokaa, mitä aiotaan hyödyntää.
- Vai miltä kuulostaisi piknik Kazakstanin aroilla? Jani fiilistelee.
Bussissa nousevan matkakuumeen voi lähes haistaa. Mielenkiinnosta paikalle saapuneet alkavat viimeistään nyt olla vakuuttuneita matkan ainutlaatuisuudesta. Yhteystietoja vaihdetaan innostuneesti.
Mutta mitä reissun tärkeimmälle osallistujalle, uskolliselle Royal-bussille, tapahtuu matkan jälkeen?
Siitä ei ole vielä Janillakaan täyttä selvyyttä. Jos ostaja löytyy, bussi saattaa jatkaa kahden miljoonan ajokilometrin metsästystä jossain päin Kaakkois-Asiaa. Myös paluu Suomeen on mahdollista.
- Tai sitten ajetaan se jonnekin hiekkarannalle ja laitetaan baari pystyy.
Bussin takaosassa on kaksi täysimittaista makuupaikkaa, jos haluaa ajo-osuuksien aikana heittäytyä pitkäkseen, näyttää Jani Laine.
Keskusteltavaa riitti vielä tilaisuuden jälkeenkin.
Seuraava infotilaisuus järjestetään 24.10.2010 Helsingissä, Elielin aukion bussiparkkipaikalla klo. 10.00 alkaen . Paikalla bussi, kuljettajat ja tulevia kanssamatkustajia. Lisätiedot ja varaukset puh. 041 748 2478 tai t.laine@salontilausmatkat.fi. Tervetuloa!
Pikavuoro maailman ympäri - Rantapallo.fi
Ulkoasun suunnittelu: teemutoivanen.com
Tilaa Sähköpostiin
Tilaa RSS
Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä