Rantapallo

Matka Nairobiin 24.1.2015

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 26.01.2015

Matka kohti Keniaa piti aloittaa lauantaina aamulla klo 9.00. Lähdön hetkellä bussin ovessa kuitenkin ilmeni sähkövika, jota etsiessä vierähti reilu tunti. Vikaa ei löytynyt, mutta lähdimme silti matkaan. Pääsimme tielle vasta kymmenen jälkeen.

Matkaa rajalle oli reilut 100 kilometriä. Tie oli onneksi hyväkuntoista, joten matka taittui joutuisasti. Tansanian puolella saimme leimat passeihin nopeasti. Uutta muihin rajanylityspisteisiin verrattuna oli, että tällä kertaa kaikilta otettiin molemmista käsistä sormenjäljet sekä valokuva. Tähän mennessä muistaakseni kahdella rajalla on otettu valokuva, mutta ei kertaakaan sormenjälkiä.

Clouds view Hotellin pihaan oli haastavaa päästä ahtauden ja alhaalla roikkuvien sähköjohtojen takia. Paikallinen rouva totesi, että voisi muutama tansanialainen kuljettaja ottaa Janilta oppitunnin parkkeerauksesta.

Clouds view Hotellin pihaan oli haastavaa päästä ahtauden ja alhaalla roikkuvien sähköjohtojen takia. Paikallinen rouva totesi, että voisi muutama tansanialainen kuljettaja ottaa Janilta oppitunnin parkkeerauksesta.

Tansanian poliisi muisti Kipparia noin 15 euron sakolla turvavöittä ajamisesta ja käski myös muiden matkustajien käyttää vöitä. Teemu ja Jussi tarkastamassa Ajokin tilannetta.

Tansanian poliisi muisti Kipparia noin 15 euron sakolla turvavöittä ajamisesta ja käski myös muiden matkustajien käyttää vöitä. Teemu ja Jussi tarkastamassa Ajokin tilannetta.

Rajanylityspaikka oli vain kivenheiton päässä parkkipaikalta. Varsinaista ei-kenenkään-maata ei ollut, ainoastaan portti maiden välillä. Keltakuumerokotustodistus kysyttiin tälläkin kertaa, jonka jälkeen marssittiin jonossa tullivirkailijan puheille. Virkailija katsoi passin, otti jälleen sormenjäljet molemmista käsistä sekä valokuvan. Hän myös antoi viisumikaavakkeen täytettäväksi. Täytetyn kaavakkeen ja 50 dollarin kanssa palattiin samalle luukulle luovuttamaan passi. Noin tunnin odottelun jälkeen saimme passit viisumeineen takaisin.

Mielenkiintoiseksi tilanne muuttui kun palasimme bussille. Rajalla oli runsaasti Masai-naisia kauppaamassa korujaan. Hyeenan lailla he kävivät kimppumme tyrkyttämään käsitöitään. Bussiin oli mahdotonta päästä porukan keskeltä. Hoin ”kiitos, mutta ei kiitos” ties kuinka moneen kertaan, ja yritin tunkea joukon läpi. Lopulta joku vanhemmista rouvista käski muiden väistää, jotta pääsin takaisin bussiin.

Masai-naiset rajalla odottamassa, että tulemme takaisin bussille.

Masai-naiset rajalla odottamassa, että tulemme takaisin bussille.

Seurasin aikani tilannetta. Epätoivon vimmalla naiset kauppasivat tuotteitaan. Jollakulla oli euron kolikko, jonka hän olisi halunnut vaihtaa paikalliseen rahaan. Kurssi oli käsittämätön, mutta kysyin naiselta vaihtaisiko hän koruja johonkin muuhun. Olen pitkin reissua kerännyt hotelleista mukaan saippuoita ja shamppoita, jotka ovat kuuluneet huonehintaan, mutta jääneet itseltä käyttämättä. Kävi ilmi, että saippua oli haluttua tavaraa. Vaihdoin kaksi pientä palasaippuaa, kertakäyttöhammasharjan ja minitahnaan, sekä muutamaan pikkukolikkoon (arvoltaan ehkä 0,20snt) kupariseen rannekoruun. Toista vaihtokauppaa ei syntynyt, sillä rouva ei huolinut shamppoita. Masait ajavat hiuksensa siiliksi, eikä hänellä kuulemma olisi käyttöä tuotteelle.

Rajalta lähtenyt tie oli melkoista kynnöspeltoa. Ehdin jo ajatella, ettei ole todellista, että joudumme taas ajamaan kuoppaista tietä etanavauhtia. Onneksi kyseessä oli vain lyhyt kiertotie ja pian pääsimme takaisin kunnon ajoväylälle.

Kenian puolella pysähdyimme pitämään nopean lounastauon jossain pikkukylässä. Ensimmäistä kertaa Afrikassa ruoka tuli nopeasti luvatussa ajassa. Palvelussakaan ei ollut moittimista, vaan saliemäntä hoiti tilauksemme vastaanoton sekä toimituksen erittäin tarkasti ja ammattitaitoisesti. Nälkäisen matkalaisen oli helppo hymyillä.

Nairobin esikaupunkialueen ruuhkaa.

Nairobin esikaupunkialueen ruuhkaa.

Nairobilaisia busseja.

Nairobilaisia busseja.

Ajokki Jungle Junctionin parkkipaikalla. Vieressä ruotsalaisen seikkailufirma  Rosa Bussarnan ajoneuvo.

Ajokki Jungle Junctionin parkkipaikalla. Vieressä ruotsalaisen seikkailufirma Rosa Bussarnan ajoneuvo.

Nairobiin saavuimme illan suussa. Olimme ennakkoon katsoneet majapaikaksi paljon kehutun Afrikassa autoilevien kohtauspaikan. Pihasta löytyikin heti useampia EU-kilvin varustettuja ajoneuvoja. Löytyipä majapaikasta myös yksi suomalainen, jolta saimme paljon neuvoja viisumeiden hakemista varten.

Ensivaikutelmat Keniasta ja Nairobista ovat positiiviset. Odotan mielenkiinnolla, että pääsen tutkimaan kaupunkia, istumaan kahviloihin ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä.

Tänään soi: Maj Karma – Kokki, varas, vaimo ja rakastaja

__

From Arusha to Nairobi 24th of January

Our plan was to leave from Arusha at 9am. Unfortunately we found somekind of electronic problem with the bus door. Guys tried to find it, but after an hour they decided to give up and we hit the road.

The road to the border was good and the 100 kilometers was easy. Tanzanian immigration was fast and easy. Only new thing was that they took fingerprints from both hands. This has never happened in any African country before.

We drove to the Kenyan side and went to the immigration. They asked for the yellow fever vaccination certificate. It was enough just to show that we had that, they didn’t want to look at it. Officer gave us the visa applications and took the payment of 50USD. The whole proses on the border took few hours.

There was some Masai ladies on the border trying to sell some handcarfts. They basically blocker the bus door and we couldn’t get in. I had to say ”thanks, but no thanks” about 20 times, before one of the older ladies told others to step down and let me in.

For a while I looked how the ladies operate. I didn’t have Kenyan money yet, but I saw a bracelet that I liked. I asked from the lady if she would trade it for something. Eventually I swaped the bracelet for some soap and a tooth brush that had been as a complimentary in some hotels we had stayed. I tried to get another one also, but lady didn’t want to swap it for a shampoo. She said that Masai shave their head and she has no use for shampoo.

Road to Nairobi was good and we arrived after sunset. We ended up staying in a camping area, that is known to be meeting spot for overlanders and motorists traveling in Africa. It was a good choice, because we met many guys who gave as valuable tips about getting the visas and traveling to Ethiopia, Sudan and Egypt. There was even one finnish guy.

First impressions about Kenya and Nairobi are positive. Can´t wait to explore the city.

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Vielä ehdit mukaan Afrikkaan!

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 25.01.2015

Pikavuoro matkaa tällä hetkellä Kenian Nairobissa. Matkansa Nairobiin päättää kolme matkustajaa ja Ajokissa on entistä enemmän tilaa. Nyt juuri sinulla on oivallinen tilaisuus tehdä nopeita päätöksiä ja lähteä Pikavuoron matkaan Egyptin Kairoa kohden!

Pikavuorolaiset anovat tällä hetkellä viisumeita Etiopiaan, Sudaniin ja Egyptiin. Matka jatkuu kohti Etiopiaa helmikuun alussa. Jos olet nopea, mukaan voit hypätä jo Nairobista. Mikäli tarvitset matkajärjestelyihin hivenen pidemmän ajan, toinen vaihtoehto on Etiopian Addis Abeba. Tarkempaa aikataulua ja hintatietoja voi kysellä Jani Laineelta pikavuorobangkokiin (at) gmail.com

Ajokki seikkaili reilu kuukausi sitten Namibiassa.

Ajokki seikkaili reilu kuukausi sitten Namibiassa.

Etiopia, Sudan ja Egypti vaativat jokaiselta reissaajalta viisumin. Mikäli mielii mukaan, on jokaisen sellainen hankittava. Etiopian viisumin voi anoa Tukholmasta ja Egyptin Helsingistä. Sudanin viisumin voi anoa esimerkiksi Addis Abebasta. Lisätietoja viisumivaatimuksista ja hinnoista saa suoraan lähetystöistä tai Janilta.

On siis aika tehdä pikaisia päätöksiä ja hypätä rohkeasti mukaan seikkailuun! Tervetuloa mukaan!

P.s. Muista myös Pikavuoron Euroopan etappi alkaen 5.4.2015!

Kommentoi kirjoitusta

Avara luonto – osa 2. Ngorongoro

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 25.01.2015

Perjantaina starttasimme safarille heti aamupalan jälkeen. Suuntana oli Ngorongoron suojelualue. Alueeseen kuuluu mm. Ngorongoron tulivuorikraateri, joka on yksi Afrikan suosituimmista luontokohteista. Siellä on mahdollisuus nähdä kaikki Afrikan suuret villieläimet lähietäisyydeltä.

Kraateri on halkaisijaltaan noin 20 kilometriä ja syvyyttä sillä on noin 600 metriä. Kiersimme ensin vajoaman ympäri sen harjalla kulkevaa tietä pitkin, jonka jälkeen laskeuduimme sen pohjalle. Jo laskeutuessa saattoi nähdä valtavan määrän eläimiä: gnu- ja puhvelilaumoja oli silmänkantamattomiin. Eläimiä oli tuhansia ja tuhansia lajien kirjon ollessa todella laaja. Tuntui epätodelliselta katsella maisemaa, jota on katsellut pikkutyttönä lauantai-iltaisin saunan jälkeen televisiosta, syöden äidin tekemää pitsaa.

Safariporukka aamunkoitteessa.

Safariporukka aamunkoitteessa.

Näkymä alas tulivuorikraateriin.

Näkymä alas tulivuorikraateriin.


Rengasrikon hetkellä kaveria autetaan. Tunkki meinasi kaatua ja porukkaa tarvittiin estämään autoa luisumasta kumoon.

Rengasrikon hetkellä kaveria autetaan. Tunkki meinasi kaatua ja porukkaa tarvittiin estämään autoa luisumasta kumoon.

Päivän ajan ajoimme ympäri vajoaman pohjaa. Onnistuimme näkemään sarvikuonoja, leijonia ja virtahepoja sekä muutaman elefantin, joita ei Ngorongorossa oppaamme Denisin mukaan elä kuin muutamia. Denis oli hyvä kuljettaja, hän osasi vastata kysymyksiimme ja kertoi muutenkin mielellään juttuja esimerkiksi Masaiden elämästä. Kiinnitin myös huomiota siihen, että toisin kuin niin monessa muussa autossa, Denisin autossa ei kuunneltu radiota safarin aikana eikä hän juoruillut puhelimessa kokoajan. Hän myös ajoi rauhallisemmin kuin moni muu kuski.

Sturtsi voi kasvaa jopa 2,8m korkeaksi ja painaa 90-155kg.

Sturtsi voi kasvaa jopa 2,8m korkeaksi ja painaa 90-155kg.

Leijona lekottelemassa.

Leijona lekottelemassa.

Elefantteja elää Ngoronkorossa vain muutamia. Kooltaan ne ovat poikkeuksellisen suuria.

Elefantteja elää Ngoronkorossa vain muutamia. Kooltaan ne ovat poikkeuksellisen suuria.

Onnistuimme näkemään sarvikuonon kaukana horisontissa.

Onnistuimme näkemään sarvikuonon kaukana horisontissa.

Virtahevot viilentämässä itseään lammikossa.

Virtahevot viilentämässä itseään lammikossa.

Lounaspaikka.

Lounaspaikka.

Söimme piknik- lounaan katsellen samalla virtahepoja. Lopetellessamme lounasta ukkoskuuro hiipi hiljaa yllemme. Hetken satoi niin paljon, että oli vaikeaa nähdä eteensä. Vanhana myrskyhulluna olin erittäin iloinen, että saimme kokea ukkosen tuossa ympäristössä. Sateen jälkeen ilma myös viileni niin paljon, että eläimet liikkuivat enemmän. Onnistuimme näkemään esimerkiksi leijonan vain muutaman kymmenen metrin päästä.

Palasimme takaisin Arushaan illan jo pimetessä. Kaksi täyttä ajopäivää safarilla oli vaatinut innokkaista bongareista osansa. Olimme kaikki paluumatkalla kovin hiljaisia ja mietteissämme. Totesimme, että reissu oli ollut joka dollarin arvoinen, vaikka aluksi hinta korkealta tuntuikin. Totesimme myös, että kahden päivän ja yhden yön safari oli meille juuri se oikea valinta. Kolmatta päivää ei elukoita olisi jaksanut enää katsella.

Anne ja Jenna tarkkailemassa maastoa leijonien varalle.

Anne ja Jenna tarkkailemassa maastoa leijonien varalle.

vol2seeprat

Syödessämme illallista hotellilla Michael tuli vielä moikkaamaan ja kyselemään millainen reissumme oli ollut. Ihailtavan perusteellista asiakkaista huolehtimista. Kiitimme Michaelia järjestelyistä ja lupasimme, että jos tulemme takaisin, otamme seuraavatkin safarit hänen yritykseltään. Väsyneenä, mutta onnellisena vetäydyimme unille.

Tänään soi: The Tokens – The Lion Sleeps Tonight

__

Wild nature, vol 2. Ngorongoro conservation area

On Friday morning we hit the road right after breakfast. We drove to Ngorongoro conservation area. It´s an UNESCO World Heritage site. The volcanic crater is one of the most popular nature destination in whole Africa. The Big Five lives there among the other animals.

The whole day we drove around the crater. The amount to animals and species was overwhelming! It was funny to look at the same view live that I had been looking from TV as a child on every Saturday evening. We saw hippos, lions, gnus, elephants, zeepras among many other animals. We also experienced the afternoon thunder storm in the conservation area. I love storms, so it made me very happy.

Our driver Denis was a very good guide. And a driver. I liked that he drove in a calm manner, he didn’t play radio in his car and didn’t speak on the phone loudly all the time. When we asked something he knew the answers. And he also told us many stories about the life of Masai.

It was after sunset when we returned to Arusha. On the way we talked very little but we all agreed that safari had been worth every dollar and we were very happy with all the arrangements.

Later when we were having a dinner, Michael stopped by to say hello to us and asked if we were happy with everything. There was no doubt about it, we were happy! I can highly recommend Michael and Denis as your safari organizer.

Kommentoi kirjoitusta

Avara luonto – osa 1. Lake Manyara

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 24.01.2015

Matka Dar es Salaamista Arushaan kesti kaksi päivää. Otimme rauhallisen etenemistahdin ja yövyimme matkalla Korongwessa. Ajopäivät sujuivat sateisissa ja rauhallisissa merkeissä. Porukan pienennyttyä kahteentoista henkeen bussissa on reilusti tilaa. Jäljellä olevat matkustajat levittäytyivät vapaille penkeille ja vajosivat ajatuksiinsa. Kahden päivän matka, noin 600 kilometriä, sujui unenomaisissa tunnelmissa.

Toisen ajopäivän sateinen sää hidasti kulkua, mutta antoi matkustajille aikaa vetäytyä mietteisiinsä.

Toisen ajopäivän sateinen sää hidasti kulkua, mutta antoi matkustajille aikaa vetäytyä mietteisiinsä.

Illan tullen kirkastui.

Illan tullen kirkastui.

Arushassa pidimme neljän päivän stopin. Syy pidempään pysähdykseen olivat Kilimanjaro sekä Tansanian hienoimpiin kuuluvat luonnonsuojelualueet, joissa useampi matkustaja halusi vierailla.

Kyselimme safaritarjouksia ja päädyimme valitsemaan safarimme järjestäjäksi Northern Circuit Adventuren. Yritys on pieni, managerin Michael Ndallon lisäksi yrityksessä on vain kaksi kuljettajaa. Michael räätälöi meille kahden päivän ja yhden yön safaripaketin 270 USD:n eli noin 240 euron hintaan. Matka sisälsi majoituksen, kaksi ateriaa per päivä, kuljetuksen sekä puistomaksut. Käyntikohteeksemme valitsimme Lake Manyaran sekä Ngorongoron luonnonpuiston.

Minä, Jenna, Ville, Anne ja Jallu starttasimme safarille torstaiaamuna klo 8.00. Meitä tuli noutamaan hymyileväinen kuljettaja Denis. Denis toimi paitsi kuljettajana, myös oppaanamme. Ennen lähtöä Lake Manyaraan ajoimme ruokakaupan sekä Michaelin toimiston kautta. Hän halusi tervehtiä meitä ennen lähtöä ja varmistaa, että kaikki on hyvin. Michaelin tapa pitää asiakkaista huolta antoi reissulle positiivisen aloituksen.

Matka Arushasta Lake Manyaralle kesti noin kaksi tuntia. Ennen varsinaiseen luonnonpuistoon siirtymistä kävimme katsomassa majoituspaikan. Valittavana oli huone tai telttamajoitus Sunbright Campsite- nimisessä paikassa. Päädyimme kaikki valitsemaan telttamajoituksen, koska halusimme kunnon safaritunnelman.

Kulkuneuvomme safarilla.

Kulkuneuvomme safarilla.

Majapaikkana toimi teltta, jossa oli betonilattia. Teltan takaosan avaamalla pääsi omaan ulkoilma kylppäriin. Sisustuksena teltassa oli vain sänky ja moskiittoverkko.

Majapaikkana toimi teltta, jossa oli betonilattia. Teltan takaosan avaamalla pääsi omaan ulkoilma kylppäriin. Sisustuksena teltassa oli vain sänky ja moskiittoverkko.

Manyara-järven kansallispuisto sijaitsee Tansanian pohjoisosasssa. Se on kooltaan 330km2, josta itse järven osuus on noin 200km2 veden ollessa ylhäällä. Puiston alueella elää muun muassa elefantteja, virtahepoja ja seeproja. Puisto on myös lintubongareiden paratiisi. Alueen harvinaisin ja vaikeimmin bongattaviin asukkaisiin kuuluu puihin kiipeävä leijona. Valitettavasti otus pysytteli vierailumme ajan visusti piilossa.

Maisema Manyara-järvelle.

Maisema Manyara-järvelle.

Pari paviaania. Alueella oli satojen yksilöiden lauma.

Pari paviaania. Alueella oli satojen yksilöiden lauma.

Pumbanakin tunnettu pahkasika.

Pumbanakin tunnettu pahkasika.

Onnistuimme näkemään myös virtahepoja.

Onnistuimme näkemään myös virtahepoja.

Sademetsää.

Sademetsää.

Safariporukka kuvaamassa maisemia. Etuvasemmalla kuljettajamme Denis.

Safariporukka kuvaamassa maisemia. Etuvasemmalla kuljettajamme Denis.

Safaripäivän jälkeen ajoimme takaisin majapaikkamme, jossa meille oli järjestetty illallinen. Myös ohjelmasta oli huolehdittu. Illallisen yhteydessä saimme nauttia paikallisten tanssi- ja akrobatiaesityksestä. Valitettavasti villien elukoiden kuvaaminen päivällä oli syönyt kamerani akun tyhjiin ja show jäi tallentamatta. Shown jälkeen esiintyjät kauppasivat cd levyjään sekä koruja. Ostimme muutamia kohteliaisuus syistä – paikassa ei ollut muita majoittujia kuin me viisi.

Reportteri safarilla.

Reportteri safarilla.

Puhveli on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä.

Puhveli on yksi Afrikan vaarallisimmista eläimistä.

Pienten elefanttien marssi.

Pienten elefanttien marssi.

Illallisen jälkeen siirryimme vielä nauttimaan kylmät oluet leirinuotiolle. Keskustelimme Denisin kanssa paljon Suomen ja Tansanian kulttuurista ja tavoista. Puolin jos toisin opimme paljon uutta toistemme kulttuureista. Ilta oli varsin antoisa. Olutpullojen tyhjennyttyä ja nuotion hiivuttua vetäydyimme telttoihimme keräämään voimia seuraavaan päivään.

Tänään soi: Lorde – Team

__

Wild nature – part 1. Lake Manyara

It took us two days to get from Dar es Salaam to Arusha. We were not in a hurry, so we spend one night at Korongwe on the way. Driving days were rainy and all the passengers just enjoyed peace and quiet times in it the bus.

In Arusha we had a 4 day stop. We wanted to visit the nature parks near by. Our hotel recommend a local safari company called Northern Circuit Adventures. We got a good deal from the Manager Michael Ndallo. For 270UDS (about 240 euros) we had our own driver, meals and accommodation included with park entry fees.

On Thursday morning we had an early start. Our driver and guide Denis came to pick us up from the hotel. We stopped by at the supermarket to get some drinks and also at Michael’s office to say hello to him. He wanted to be sure that everything is ok. It was very nice gesture and showed us that he really cares for his customers.

Drive to Lake Manyara took about 2 hours. Before going to the lake we stopped to check the place where we spent the night. We all wanted to stay in tents to make sure we get the authentic safari feeling.

The park itself was amazing! Lake Manyara is 330km2 and lake covers about 200km2 when the water is high on a rainy season. The area is very rich with birdlife and many animals live there including the big five. Park is also famous for it’s tree-climbing lions, that we didn’t manage to see. They are not easy to spot. We managed to see lots of other mammals. The hippo was my favorite!

After full day in safari, we went back to the camping side. We had nice dinner and they had also arranged a dance and acrobatic show for us. We had made a little wish for Michael when making a reservation for the safari. We wanted to have a bonfire in the evening. And we had! By the fire we had an interesting conversation with Denis about tanzanian and finnish culture. When all the wood had burned and the drinks finished, we went to sleep in our tents, listening the sounds of nature.

Kommentoi kirjoitusta

 

Vaikka Afrikan Pikavuoro on vielä kesken, ja seikkailee tällä hetkellä päiväntasaajan tuntumassa Tansaniassa, ei se suinkaan estä uusien suunnitelmien tekemistä. Ja niitä on tehty. Lähes legendaksi muodostunut Pikavuoron kulkupeli, 27-vuotias linja-auto Ajokki Royal palaa nimittäin maaliskuussa Etelä-Eurooppaan, eikä sitä suinkaan ole tarkoitus jättää eläköitymään Turkkiin tai Kreikkaan. Mitä se siellä tekisi? Suomeenhan se on ajettava.

Tällä hetkellä Ajokin kyydissä Afrikassa on kymmenkunta matkustajaa, joista osa jatkanee aina kotiin asti. Bussi on iso ja tällä porukalla se jää kovin tyhjäksi. Tilaa siis on. Puolityhjän auton ajaminen läpi Euroopan on sangen tylsää. Koska tylsyys ei ikinä ole se olotiloista tavoiteltavin, on korkea aika julkistaa matka nimeltä Euroopan Pikavuoro, näillä näkymin se pikavuoroista viimeinen. Vielä siis ehtii mukaan!

 

Ajokki-Royal-Malawi

Ajokki Royal matkaa tällä hetkellä Afrikassa.

 

Matkareitistä ja aikataulusta

Euroopan pikavuoro lähtee liikenteeseen sunnuntaina 5.4. myyttisestä Istanbulista. Tästä matka suuntautuu ensin Bulgarian Sofiaan, josta ajetaan edelleen Makedonian kautta Albaniaan. Aiemmin Euroopan suljetuimmasta maasta jatketaan pitkin Adrianmeren rantaa aina Kroatian pohjoisosiin asti. Tällä etapilla pysähdytään muun muassa Dubrovnikissa ja Splitissä sekä tehdään pieni poikkeama sisämaahan Bosnian Mostariin. Säiden voisi kuvitella suosivan satunnaista linja-automatkailijaa Välimeren rannoilla huhtikuussa. Se ei varmaan haittaa lainkaan.

Kroatian rannikolta auton keula käännetään kohti Keski-Eurooppaa. Slovenian pääkaupunki Ljublijana katsastetaan ensimmäisenä, josta jatketaan edelleen Balatonjärven ohi Unkarin pääkaupunkiin Budapestiin. Unkarista ajetaan Puolan Krakovaan, josta käsin matkalaisilla on mahdollisuus tutustua Euroopan synkempään lähihistoriaan. Kaupungin lähistöllä sijaitsevat nimittäin pahamaineiset Auschwitzin ja Birkenaun keskitysleirimuseot.

Krakovasta suunnataan Varsovan kautta tuttuun ja turvalliseen Baltiaan. Perillä Tallinnassa ollaan Vapunaattona. Auto on tarkoitus laivata Helsinkiin ja ajaa lopulta takaisin Salon torille Vapunpäivänä, sillä sieltähän tämä maailmankiertäminen tammikuun yhdeksäntenä vuonna 2011 alkoi. Ympyrä sulkeutuu. Ehkä torilla voidaan vihdoin ja viimein vakavalla naamalla julistaa: Pikavuoro on päättynyt.

Kilometrejä tämän vajaan neliviikkoisen rutistuksen aikana kertyy noin 4700. Maita matkan varrelle osuu yhteensä 14, Suomi mukaan lukien 15.

 

euroopan-pikavuoro-kartta

Näin Euroopan halki on tarkoitus ajaa.

 

Lippujen hinta ja tiedustelut

Pikavuorolippu Istanbulista Tallinnaan maksaa 600,- euroa. Halukkaat ovat toki tervetulleita Ajokin kyydissä aina Saloon asti, tästä ei erillistä maksua peritä. Lipun hinta sisältää – kuten pikavuoromatkoilla aina – kaikki bussimatkat ja siirtymiset, mutta ei majoituksia, ruokailuja tai lauttalippuja. Johtuen Euroopan matkan suhteellisesta lyhyydestä lippuja osaosuuksille ei valitettavasti voida myydä.

Vapaita lippuja voi tiedustella ja oman paikkavarauksensa tehdä Pikavuorokippari Jani Laineelta sähköpostiosoitteesta pikavuorobangkokiin (at) gmail.com. Tarkemmat yhteystiedot ja matkaehdot löytyvät täältä.

Mikäli tällainen projekti kiinnostaa, kannattaa toimeen tarttua välittömästi. Paikkoja on nimittäin rajoitetusti. Tervetuloa mukaan!

 

Teksti ja kuvat: Tomi Tölli

 

Kommentoi kirjoitusta

Jambo! Karibu Zanzibar! -Osa 2. Stone Town

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 20.01.2015

Viimeisen yön Sansibarilla vietimme Stone Townissa. Muut kävivät jo lauantaina pyörimässä kaupungilla, mutta itse jäin parantelemaan oloani hotellille. Maatessani taidokkaasti kaiverretussa, tummaa puuta olevassa pylvässängyssä ja kuunnellessani ulkoa kaikuvia ääniä kuten lasten leikkiä, kissan naukumista, kanan kotkotusta, vanhan naisen karheaa naurua, kylän miesten iloisia tervehdyksiä sekä minareettien rukouskutsuja hämärtyvässä illassa, kuvittelin itseni Tuhannen ja yhden yön taruihin.

Sunnuntaina ennen paluuta Dar es Salaamiin oloni oli sen verran parempi, että lähdin Jennan ja Teemun kanssa pyörähtämään kaupungilla. Stone Townin on aikanaan ollut maustekaupan ja orjakaupan keskus. Sen sokkeloisilla ja kapeilla kujilla voi edelleen aistia historiaa 200 vuoden takaa. Rakennuksissa näkyy arabialaisia, intialaisia, afrikkalaisia ja eurooppalaisia vaikutteita. Osa on pidetty hyvässä kunnossa, mutta osa on päästetty rapistumaan. Kiinnitin huomiota massiivisiin, metallikoristeisiin puuoviin. Jostain löysin tiedon, että ovet olisi rakennettu kestämään sotanorsujen hyökkäykset. Sansibarilla on aikoinaan elänyt suuri elefanttipopulaatio, josta ei tänä päivänä ole jäljellä ainuttakaan yksilöä.

Stone Townin lihamarketilla tuotteet olivat taatusti tuoreita.

Stone Townin lihamarketilla tuotteet olivat taatusti tuoreita.

jamboriisi

Nämä ovet ovat peräisin 1800-luvun lopusta. Ne on rakennettu kestämään sotanorsun hyökkäys.

Nämä ovet ovat peräisin 1800-luvun lopusta. Ne on rakennettu kestämään sotanorsun hyökkäys.

Stone Townin kadut ovat kapeita ja sokkeloisia.

Stone Townin kadut ovat kapeita ja sokkeloisia.

Paikalle, jossa orjakauppaa aikoinaan käytiin on rakennettu 1800-luvun lopussa anglikaaninen kirkko. Kirkko on rakennettu Piispa Edward Steeren vision mukaan korallikivestä ja se on pyhitetty orjuuden loppumisen kunniaksi. Pääalttarin kerrotaan sijaitsevan sen kohdan päällä, jossa orjia aikoinaan ruoskittiin. Kirkossa oli meneillään jumalanpalvelus, joten pääsimme vierailemaan vain takaosassa.

Ajalta on säilynyt myös muutama orjakatakombi, joissa pääsee vierailemaan. Käsittämättömän pieniin tiloihin on oppaan mukaan ollut sullottuna 70 naista ja lasta, ja toiseen huoneeseen 50 miestä. Ilmanvaihto on ollut olematonta, ruokaa ja vettä ei ole riittänyt kaikille. Ennen kunnollisen sataman rakentamista merivesi on ajoittain tulvinut osittain maan alla sijaitseviin katakombeihin. Vierailu historiallisella paikalla, tarinoiden kuuleminen ja ihmisen julmuuden ajatteleminen sai kylmät väreet kulkemaan päästä varpaisiin sekä kyyneleet kohoamaan silmiini.

Tässä ahtaassa tilassa on pidetty 50 miestä.

Tässä ahtaassa tilassa on pidetty 50 miestä.

Orjamuistomerkki.

Orjamuistomerkki.

Anglikaaninen kirkko. Kirkon konservointityöt olivat vielä kesken.

Anglikaaninen kirkko. Kirkon konservointityöt olivat vielä kesken.

The House of Wonders on rakennettu 1883. Se on palvellut aikanaan Sulttaanin asuntona. Nykyään siinä on Sansibarin kulttuurin museo.

The House of Wonders on rakennettu 1883. Se on palvellut aikanaan Sulttaanin asuntona. Nykyään siinä on Sansibarin kulttuurin museo.

Palasimme Dariin sunnuntaina iltapäivällä. Aamu kuudeksi sovitusta lähtöajasta johtuen kävimme vain syömässä ja lepäilimme ilmastoidussa huoneessa elokuvia katsellen.

Fiilikseni Sansibarista ja Dar es Salaamista ovat tätä kirjoittaessa hieman ristiriitaiset. Pikavuorolaisten mielipiteet molemmista paikoista ovat jakautuneet selvästi puolesta ja vastaan. Itse en pitänyt vähäisen Darissa pyörimisen perusteella kaupungista ollenkaan. Toisaalta en erityisemmin välitä isoista kaupungeista. Toiset taas kokivat Sansibarin meiningin ahdistavaksi ja tylsäksi. Henkilökohtaisesti viihdyn paremmin veden äärellä ja pienemmissä paikoissa. Jouduin kuitenkin toteamaan, että Sansibarin biitsielämä ei nouse kärkikahinoihin. Saattaa olla, että annan vielä joskus Sansibarille ja Dar es Salaamille toisen mahdollisuuden tehdä parempi vaikutus. Nyt olen kuitenkin iloinen, että Pikavuoro on tiellä taas.

Tänään soi: The Beatles – Eleanor Rigby

__

Jambo! Karibu Zanzibar! –vol.2. Stone Town

Last night on Zanzibar we stayed on historical Stone Town. Stone Town is an exotic mix of african, arabic, indian and european cultures. The history dates back 200 years. Stone Town used to be a centre of slave and spice trade. The influences are still there to be seen.

I wasn’t feeling to good after the food poisoning, so on Saturday I just stayed in our hotel room. Other went to have dinner.I lied in bed and listened sounds from outside, children playing, chickens, cats meowing, old lady laughing, men creating each other and prayer calls from the minarets, I imagined my self to the Stories from The Thousand and One Nights.

On Sunday I was feeling little better and we went to visit the local market and a formed slave market. The slave market was overwhelming. When the guide told us how the slaves had been treated it got me in tears. Why people are so cruel to each others, that´s a mystery I keep wondering.

We returned to Dar es Salaam in the afternoon. Rest of the Sunday evening we just stayed in our hotel and watched a movie.

My feelings after staying in Zanzibar and Dar es Salaam are very mixed. I don’t like big cities, so Dar es Salaam was not my thing. I like small places and beach life. But Zanzibar…it was ok, but I’ve been in better places before. Maybe someday I’ll go back and give these places another chance. In a meanwhile I’m happy that Pikavuoro is on the road again.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Seuraava sivu

turkish
  • monroe
  • mainosvaunu

Arkisto