Rantapallo

Ajokki Royal perillä Turkissa!

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 25.03.2015

 

Ke 25.3.2015, Mersin (TR)

”Samperi kun ei millään jaksaisi näitä papereita kun tuo Afrikkakin painaa vielä päälle. Ei millään.” Tällaista viestiä sain vielä eilen iltapäivällä Mersinin sataman tullivapaalta alueelta Turkissa, jossa pikavuorokippari Jani Laine koitti toista päivää tullata Egyptistä laivattua ajopeliään sisälle maahan. Tilanne oli jälleen kerran sekava, eikä ollut lainkaan selvää olivatko auton dokumetit kunnossa vai eivät. Yhteistä kieltä satamahenkilökunnan kanssa ei ollut. Papereita kiikutettiin edes takaisin ja kippari allekirjoitti kymmeniä lippuja ja lappuja joista useimpien lopullinen funktio jäi epäselväksi. Leimoja lyötiin.

Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että pieniä ongelmia papereiden kanssa olikin. Egyptissä meitä oli maksua vastaan auttanut kaksikin tahoa, joiden piti periaatteessa hoitaa puolestamme kaikki vaadittava paperityö. Ei näemmä silti onnistunut se.

Egyptin laivausfirmasta nimittäin kyseltiin edelleen maakohtaista bussin tulliasiakirjaa eli carnetia. Oli selvinnyt, että meidät maahan sisälle auttanut ”fikseri” Mohammed – mies, jonka pitkä ja tumma varjo ylettyy näemmä Välimeren toiselle puolelle asti – oli hankkinut meille Saudi-Arabian dokumentin, ei Egyptin vastaavaa sellaista. Tämän, siis ilmeisesti väärän, asiakirjan olivat viranomaiset Aleksandrian satamassa lopulta takavarikoineet. Nyt huolitsija Egyptissä halusi välttämättä paperin, jota meillä ei siis ikinä ollut ollutkaan. Luojan lykky oli, että asia havaittiin vasta kun bussi oli laivassa matkalla Turkkiin. Sen pysäyttäminen Egyptistä käsin oli tässä vaiheessa mahdotonta. Hyvä. Kerrankin tuuria.

Kaksipäiväinen paperinpyöritys tuotti kuin tuottikin lopulta tulosta eilen illalla eivätkä Egyptin epäselvyydet onneksi Turkkiin asti heijastuneet. Aurinko oli jo laskeutunut kun monessa mukana ollut, lähes 30-vuotias linja-auto Ajokki Royal ajettiin menestyksellisesti ulos sataman portista ja Turkin tieliikenteeseen. Pieniä vahinkoja ja kolhuja auto oli laivauksen aikana saanut, mutta mikään elntärkeä tai suuri asia ei ollut rikki. Lisäksi se piti jälleen käynnistää kaapeleiden avulla, akut nimittäin olivat taas tyhjät, aivan kuten ne ovat olleet jokaisen aiemmankin merimatkan jälkeen. Mutta silti: bussi liikkui!

Tämä oli jo suuri voitto. Kyllä tästä vielä Suomeen selvitään, matkaahan ei ole kuin viitisentuhatta kilometriä ja se ei sisällä enää tutun ja turvallisen Helsinki – Talinna -lautan lisäksi minkäänlaisia laivauksia tai muuta erityisjärjestelyjä vaativaa. Edessä on siis käytännössä pelkkää maantietä, ja maantiehän ei ikinä ole ollut Ajokille – eikä sen puoleen kippari Laineellekaan – ongelma. Maantien kanssa tullaan kyllä toimeen.

Pysykää kanavalla. Tarina jatkuu myöhemmin.

Euroopan Pikavuoro starttaa Istanbulista sunnuntaina 5.4. Jos haluat mukaan tälle ikimuistoiselle, Pikavuoro maailman ympäri -projektin viimeiselle etapille ota heti yhteyttä kippari Jani Laineeseen osoitteessa [email protected] Paikkoja on vielä jäljellä. Tervetuloa mukaan!

 

11087198_1520090174933859_211808913_n

Mersinin satamassa.

 

11092657_1520090374933839_1930057367_n

Akut ovat tyhjät, ei siitä mihinkään pääse.

 

11079175_1520090424933834_486100405_n

Tuulilasi kaipaa pesua.

 

11086061_1520090451600498_22883659_n

Kippari Laine mietteliäänä. Kaikki sähköpostit eivät aina ole positiivisia.

 

11072642_1520270784915798_1578956163_n

Ajokin ehostustoimet aloitettiin välittömästi tänään. Bussia ei ole pesty kunnolla sitten Malawin. Nyt se on taas puhdas, puhtaampi kuin aikoihin.

 

Kommentoi kirjoitusta

Mennyttä ja tulevaa

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 22.03.2015

Tasan kahden viikon kuluttua on Euroopan etapin, ja näillä näkymin Pikavuoron viimeisen pätkän startti. Kippari Laine on jo Turkissa järjestelemässä asioita ja valmistautumassa lähtöön. Seurannan mukaan myös Ajokki on saapunut Aleksandriasta Mersiniin, ja odottaa nyt satama-alueella asioiden etenemistä.

Pikavuoron Afrikan etappi päättyi noin kaksi viikkoa sitten. Tunnelmat päättymisen hetkellä olivat sekavat, samaan aikaan helpottuneet ja surulliset. Päällimmäisenä tunteena oli uskomaton ”me tehtiin se”- fiilis. Samalla oli pakko kysyä itseltään, mitä viimeisen neljän kuukauden aikana oikein tapahtui?

"The greatest pleasure in life is doing things people say you cannot do." -Walter Bagehot

”The greatest pleasure in life is doing things people say you cannot do.” -Walter Bagehot

Matka Afrikan halki oli kaikin puolin mieletön reissu. Ennakko-odotukseni ylittyivät useaan otteeseen ja hämmästeltävää riittää eläkepäiviin saakka. Monta juttua jäi Teille kertomatta ja monta valokuvaa julkaisematta. Ne on tallennettu henkilökohtaiseen muistojen arkistoon, jota saatan jossain tilanteessa raottaa muillekin kuin lähimmille ystävilleni.

Reissu oli rankin, jonka olen koskaan tehnyt. Samalla se on myös paras reissu, jonka olen koskaan tehnyt. Olen erittäin onnellinen siitä, että lähdin tälle matkalle. Opin valtavasti itsestäni ja yleensä ihmisistä, kulttuureista ja maailmasta.

Luonto ja eläimet olivat Afrikan parasta antia.

Luonto ja eläimet olivat Afrikan parasta antia.

Ihmiset tekevät Pikavuoron.

Ihmiset tekevät Pikavuoron.

Nyt kun oma arki on jo lähtenyt rullaamaan, on tullut minun aikani lausua muutama kiitoksen sana, ja siirtää viestikapula seuraavalle reportterille.

Ensimmäisenä haluan kiittää jokaista mukana ollutta. Ihmiset todella tekevät Pikavuoron, niin hyvässä kuin pahassa. Kaikki mukana olleet ovat koskettaneet toista matkustajaa jollain tavalla. Olemme ihastuneet ja vihastuneet, ystävystyneet ja epäystävystyneet. Tuskin kukaan voi sanoa matkustaneensa Pikavuorolla tuntematta mitään, oli se sitten iloa tai surua, yhteenkuuluvuuden tunnetta tai ulkopuolisuutta. Pikavuoro on muuttanut monen elämän, itseni mukaan lukien. Ilman Pikavuoroa ja sen kautta elämääni tulleita ihmisiä maailma olisi paljon värittömämpi ja tylsempi paikka.

Kiitokset myös Teille, jotka olette kanssamme nojatuoleistanne käsin matkanneet, blogia lukeneet ja kommentoineet. Maailmalla matkaajalle on tärkeää tietää, että kotona seurataan ja kaivataan. Kirjoittajalle taas tärkeintä on tietää, että tekstiä luetaan ja sanat herättävät tunteita.

Haluan kiittää lisäksi Rantapalloa luottamuksesta ja mahdollisuudesta. Kiitokset myös Turkish Airlinesille hyvästä ja ripeästä palvelusta niin maalla kuin ilmassakin.

Kiitos Jenna, Ville, Tuomas ja Jussi. Olette upeita persoonia ja olen ikuisesti iloinen, että sain matkata teidän kanssanne. Suurimmat kiitokset menevät kuitenkin Janille turvallisista kilometreistä ja siitä, että pyysit mukaan. Olet mieletön tyyppi, tuuliviirin kuulalaakeri, ja olet vaikuttanut useamman ihmisen elämään kuin pystyt koskaan edes aavistamaan.

kiitoksetkap

Ensimmäisestä etapista asti mukana ollut Tomi Tölli toimii Pikavuoron viimeisen etapin reportterina.

Ensimmäisestä etapista asti mukana ollut Tomi Tölli toimii Pikavuoron viimeisen etapin reportterina.

Vaikka minä esitän kiitokseni nyt, muistakaa, ettei seikkailu suinkaan ole päättynyt! Sunnuntaina 5.4.2015 Pikavuoro lähtee etenemään Istanbulista kohti pohjoista. Matkalta läpi keväisen Euroopan aina Salon torille saakka raportoi kokenut pikavuorolainen ja Havaintoja matkan varrelta- blogista tuttu Tomi Tölli. Joten pysykää mukana! Torilla tavataan!

Tänään soi: Atomirotta – Hima taas

__

The present and the future

It has been about two weeks since African Pikavuoro came to an end. And in two weeks Pikavuoro’s European journey will start. Jani is already in Turkey getting ready for the trip. Ajokki also arrived to Mersin from Alexsandria and is waiting at the harbour.

When we arrived to Alexsandria two weeks ago, we had very mixed feelings. We were happy and sad, and also relieved that the journey was over. The strongest feeling was ”WE DID IT”, but we also had to ask ourselves ”What just happened?”.

Only thing that I can say is that this was the hardest trip I have ever made. But it was also The Best Trip I have ever made. Many stories and pictures remained untold for the public. Maybe I’ll tell about those later. Or maybe some of them are meant to live only in memories.

The time has come for me to say THANK YOU for all of you who read and commented the blog. It’s been a pleasure to tell You about our journey. I also want to thank everyone on board. Together we made the trip! Special thanks goes to Jenna, Ville, Tuomas and Jussi. You guys are great and without you this trip would have not been the same.

And Jani. Thank you for all the safe days on the road. You are amazing guy and you and Pikavuoro has changed many life’s, including mine. You have touched more people than you can ever imagine.

Big thanks also to Rantapallo and Turkish Airlines.

And remember, even I’m saying thank you’s and good bye to you now, The ADVENTURE IS NOT OVER YET! In two weeks Ajokki will hit the road again from Istanbul all the way to Finland and Salo, from where the first Pikavuoro started 4 years ago. One of the original passengers, Mr. Tomi Tölli will keep You posted from Europe.

So enjoy the last ride, I bet it will be full of adventures too! See you at Salo on First of May!

4 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Auringon laskiessa mailleen maanantaina, kokoontui pieni joukko entisiä ja tulevia Pikavuorolaisia Salon ABC Piihovin pihaan.

Aika monelle pikavuoroilu oli ennestään tuttua kauraa, joten suurin osa ajasta menikin kuulumisien vaihtoon. Paikalla oli matkustajia niin Afrikan, Amerikan kuin Koreankin pätkiltä.

Asiaakin puhuttiin. Esimerkiksi reittisuunnitelmaa kerrattiin sekä lentohintoja ja -päivämääriä vertailtiin. Startin osuminen ensimmäiseen pääsiäispäivään vaikuttaa lentojen hintoihin. Nopealla vilkaisulla yhdensuuntaisen lennon hinta Helsingistä Istanbuliin maalis-huhtikuun vaihteessa liikkuu 110-200 euron välillä. Kannattaa siis olla nopea jos mielii saada edullisen lennon lähtöpaikalle.

Infotilaisuudessa piipahti tusinan verran Pikavuorolaisia. Kaikki Euroopan etapille mukaan ilmoittautuneet eivät päässeet paikalle.

Infotilaisuudessa piipahti tusinan verran Pikavuorolaisia. Kaikki Euroopan etapille mukaan ilmoittautuneet eivät päässeet paikalle.

Euroopan alustava reittisuunnitelma.

Euroopan alustava reittisuunnitelma.

Reitti kulkee Turkista Bulgariaan ja edelleen Makedonian kautta Albaniaan. Albaniasta matka jatkuu Adrianmeren rantaa Kroatian pohjoisosiin. Välillä poiketaan myös Bosnian Mostarissa. Kroatian jälkeen on vuorossa Slovenia sekä Unkari. Unkarin jälkeen on vuorossa Puola, josta hurautetaan Baltiaan. Vappuaattona Pikavuoro saapuu Tallinnaan, josta Ajokki laivataan Helsinkiin. Helsingistä päätepisteeseen Salon torille ajetaan vapunpäivänä. Matkaa kertyy kuukauden aikana noin 4700 kilometriä ja maita Suomi mukaan lukien 15.

Mikäli Pikavuoron viimeinen etappi sekä seikkailu keväisessä Euroopassa houkuttelee, ota pikimmiten yhteyttä Kippari Laineeseen. Mukaan mahtuu vielä! Tervetuloa Pikavuorolle!

Kommentoi kirjoitusta

Afrikan Pikavuoro on taputeltu!

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 15.03.2015

Näin muutama päivä kotiinpaluun jälkeen on hyvä tarkastella matkaa taaksepäin. Vielä on liian aikaista ymmärtää kaikkea tapahtunutta, mutta faktat eivät muutu vaikka aikaa kuluisi kuinka.

Afrikan etapin virallinen startti oli Etelä-Afrikan Kapkaupungista 1. Joulukuuta 2014. Sitä ennen seitsemänhenkinen porukkamme matkasi Ajokilla Durbanista lähtöpisteeseen. Tuo 1700 kilometrin matka ei sujunut täysin ongelmitta, sillä jo toisena ajopäivänä puhkesi rengas. Jani sanoi myöhemmin tienneensä tuolla hetkellä, ettei Afrikan etappi tule olemaan helppo.

Kapkaupungista Ajokin kyytiin hyppäsi suurin osa matkustajista. 20 hengen innostuneella porukalla lähdimme taittamaan matkaa kohti pohjoista. Etelä-Afrikasta ajoimme Namibiaan, jossa vietimme rentouttavia päiviä Swakopmundissa ja vierailimme Skeleton Coastin hylkeidensuojelualueella. Tuhannet hylkeet ovat olleet yksi reissun mieleenpainuvimpia asioita.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Siirtoajon toisena päivänä Ajokista puhkesi rengas. Kapkaupungista ostettiin uudet renkaat, eikä toista rengasrikkoa koko Afrikan etapilla sattunut.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Suunnitelma: Kapista Kairoon. Toteutuksen tila: Valmis.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Skeleton Coastin hylkeet jättivät lähtemättömän vaikutuksen jokaiseen paikalla käyneeseen.

Namibiasta matkamme jatkui Botswanaan, jossa vierailimme mm. maailman suurimmalla sisämaasuistoalueella Okavangolla. Ajopäivien aikana näimme Afrikan eläimiä kuten elefantteja ja kirahveja aivan tien vieressä. Tuntui kuin olisi ollut keskellä luontodokumenttia. Botswanan luonto oli ehdottomasti yksi reissun kauneimpia, ja voinkin lämpimästi suositella sitä luontomatkailusta kiinnostuneille.

Joulun ja uuden vuoden Pikavuoro vietti Sambiassa. Jouluna osa teki myös lyhyen pyrähdyksen Zimbabwen puolelle. Sambiassa matkaan hyppäsi muutama pikavuorolainen lisää ja matka jatkui 23 hengen voimin. Sambian liikenne ja tiet kiristelivät Kipparin hermoja, ja olimmekin tyytyväisiä päästessämme Malawin puolelle.

Vaikka Malawi on yksi maailman kehittymättömimmistä maista, jollain tavalla se jäi mieleen yhtenä reissun viehättävimmistä. Etenkin Malawi-järven ympäristö ja luonto sekä ystävälliset ihmiset jättivät maasta hyvät muistot. Pohjois-Malawilla vietimme myös Pikavuoron 4-vuotis synttärit 9.1.2015.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Pikavuorolaisilla kulkeminen on sydämessä. Pääasia on matka, ei päämäärä.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Auringon laskiessa Afrikka näytti itsestään kauneimman puolen.

Malawilta siirryimme Tansanian puolelle, jossa jo heti ensimmäisenä ajopäivänä napsahti ylinopeussakot. Tansanian liikene oli muutenkin todella hurjaa. Tienpientareilla muutaman kilometrin välein kumossa olleet rekat kertoivat omaa surullista tarinaansa. Tansaniassa nautimme rantalomasta Sansibarilla sekä kauniista luonnosta Lake Manyaran, Ngorongoron ja Kilimanjaron ympäristössä. Tansania oli päätepiste yhdeksälle matkustajalle, jotka lensivät kotiin Dar es Salaamista.

Keniassa pikavuorolla vierähti pidempi tovi. Syynä oli viisumeiden hankinta Etiopiaa ja Sudania varten. Passit lähetettiin Nairobista Tukholmaan Etiopian lähetystöön ja niitä takaisin odottaessa vierähti päivä jos toinenkin. Muutama matkustaja jätti Pikavuoron Nairobissa, mutta saimmepa sieltä yhden uudenkin: nelijalkaisen siimahännän, jonka maanpäällinen vaellus päättyi lopulta Sudanissa.

Kenian tiet olivat ehdottomasti reissun kamalimmat. Etenkin pohjoisessa kulkuväylät olivat enemmän kynnöspeltoa kuin tietä. Ennakkoon pelätty ”Road to Hell”, osoittautui nimensä veroiseksi kuntonsa puolesta, mutta turvallisuusongelmia emme kohdanneet.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Vaikka välillä häikäisee, suunta on silti aina eteenpäin.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Botswanassa elefantit marssivat aivan tien vieressä.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Välillä tiellä oli myös kirahveja.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Kenian tiet olivat kamalassa kunnossa. Lisäksi tiellä oli välillä myös tämännäköistä ruuhkaa.

Olimme pitkin matkaa kuulleet, että mitä pohjoisemmaksi menemme, sitä haastavammaksi kaikki käy. Emme kuitenkaan osanneet aavistaa mitä kaikkea tulemme Etiopiassa kohtaamaan. Tiet jatkuivat lähes yhtä huonoina kuin Keniassa, polttoainetta oli vaikea löytää, rahaa kerjättiin jatkuvasti ja kaiken lisäksi Ajokkiin ilmaantui vika jos toinenkin. Etiopiassa petti mm. paineilmajärjestelmä, laturin kanssa oli ongelmia sekä kaasu hirtti kiinni. Etiopian hyväksi puoleksi voi ehdottomasti listata paikallisen ruoan, joka oli maistuvinta koko Afrikassa. Myös Lalibelan kirkot oli hieno nähdä, vaikkei ne top 5 nähtävyyksiin yltäneetkään. Etiopiassa retkueemme myös pieneni jälleen seitsemään henkeen.

Sudanissa tilanne ei parantunut. Tiet olivat parempia kuin kahdessa edellisessä maassa, eikä kansaa ja elukoita sinkoillut tielle niin kuin Etiopiassa. Polttoaineensaantiongelmat kuitenkin jatkuivat. Ajokissa oli myös pieni tulipalo heti rajan ylittämisen jälkeen. Etiopian vuoristoseudulla palelemisen jälkeen Sudan oli tukahduttavan kuuma. Lämpötila Ajokissa nousikin yli 40 asteen lähes joka päivä. Tämä sekä kunnollisten majoituspalveluiden puute veivät jo ennestään väsyneistä matkaajista viimeisetkin mehut. Sudan oli koko reissumme kehittymättömin ja likaisin maa.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Afrikan etappi piti päättyä Sudaniin. Ajokki oli tarkoitus laivata Port Sudanista Euroopan puolelle. Laivauksen hinta olisi kuitenkin ollut niin käsittämättömän korkea, että oli parempi matkata Egyptiin. Egyptin turvallisuustilanne on vuoden 2011 jälkeen ollut epävakaa, mutta emme antaneet sen estää matkaamme Välimeren rannalle. Aswanissa ollessamme 800metrin päässä hotelliltamme tapahtui kaksi henkeä vaatinut pommi-isku, mutta meihin ei suoranaisesti kohdistunut mitään uhkaa.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Kenian maisemat muistuttivat ajoittain erehdyttävän paljon Australian takamaita.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Perillä on helppo hymyillä. Kippari, Reportteri ja Viihdepäällikkö Aleksandriassa matkustettuaan 17 100 kilometriä Afrikan halki.

Egyptin tiet olivat hyväkuntoisia ja matka siellä taittui nopeasti. Mieltä jäi kuitenkin kaihertamaan ihmiset. Useassa tilanteessa egyptiläiset olivat epäystävällisiä ja röyhkeitä. Rahaa yritettiin kusettaa vähän väliä ja pinna tuntui palavan nanosekunnissa. Yllätyksenä tuli myös se, että polttoaineongelmat jatkuivat myös Egyptissä. Perille Aleksandriaan kuitenkin päästiin. Useiden epäilyksistä huolimatta.

Afrikan mantereella Ajokin matkamittariin tuli loppujen lopuksi 17 100 kilometriä. Virallisesta aloituspaikasta Kapkaupungista päätepisteeseen Aleksandriaan kilometrejä kertyi 15 400. Reitille osui 11 maata ja lukematon määrä kyliä ja kaupunkeja. Bussissa matkasi 26 persoonaa, joista 10 oli Pikavuorolla ensimmäistä kertaa. Lyhin aika kyydissä oli 2,5 viikkoa. Riippumatta siitä kuinka kauan Pikavuorolla matkusti, voi jokainen varmasti olla samaa mieltä yhdestä asiasta: Afrikka kolahti (tavalla tai toisella ;) ).

Tänään soi: Queen – We are the Champions

__

It’s done!

It’s been few days since the end of Pikavuoro. I still can not wrap my mind around everything that happened, but lets start with the facts, they are not gonna change.

The official start was on 1st of December 2014 from Cape Town. Before that 7 of us drove Ajokki from Durban to the starting point. It wasn’t easy 1700 kilometers. We had a flat tire on a second driving day. Jani told me later that it was the moment when he knew this was not gonna be a easy ride.

With 20 passengers we headed to Namibia. We spend nice days in Swakopmund and visited the Skeleton coast seal reserve. That was one of the places we listed to the top places we have been.

Next country was Botswana. Very beautiful nature. We were able to see the elephants and giraffes by the road. We also visited the Okavango delta. I can highly recommend Botswana as a nature travel destination.

We spent the Christmas and New year at Zambia. Some passengers visited also Zimbabwe. New passengers game on board from Zambia. Jani was happy to drive the crew of 23 people to Malawi because the roads and traffic in Zambia was getting on his nerves.

Even the Malawi is one of the least developed countries in the world, it was one of the best counties we visited. The nature was beautiful and the people were very friendly. Especially the Lake Malawi was amazing. Pikavuoro also had 4 year birthday at Malawi.

From Malawi we went to Tanzania. The traffic there was absolutely crazy! We also go a speeding ticket. From Tanzania 9 of the passengers flew home. But before they left we visited Zanzibar and enjoyed beach life. We also went on a safari and enjoyed nature at Lake Manyara, Kilimanjaro and Ngorongoro nature parks.

We spend two weeks in Kenya. We had to wait for our visas to Ethiopia and Sudan. Few passengers left Pikavuoro on Nairobi. Unfortunately we got one new passenger from there. This one was not the kind of passenger we wanted to travel with. It had four legs and a narrow tail. Eventually the free rider went to mouse heaven in Sudan. Btw, Kenya has the worst roads in Africa! Especially in the North.

We struggled in Ethiopia. The roads were bad, diesel wasn’t easy to find, there were too many people and animals on the road, people begging all the time and we had lots of car trouble. Only thing that was really good in Ethiopia was the food. The best local food in Africa. Lalibela’s stone churches were also nice, even I wouldn’t but them to top 5 travel destinations.

Sudan was dirty, undeveloped and too hot. It was exhausting to travel thru that country. We slept in a bus because hotels were so bad. And during day there was more than +40 celsius in the bus. We also had a small fire in the bus right after we crossed the border from Ethiopia. And the diesel…always finished. It wasn’t easy to find. Sudan took the best of us.

Sudan was the original ending point for African Pikavuoro. The ships from Sudan to Europe are so expensive that we decided to drive to Alexandria. Egypt had good roads and even there was a bomb in Aswan, we were safe all the time. Only thing that was not nice in Egypt was the people. They were very rude and trying to screw money. There was also problems with the diesel. Gone. Finished. No have.

After all we managed to drive from Cape to Cairo. 15 400 kilometers. From Durban to Alexandria 17 100 kilometers. 11 countries. Countless cities. 26 people of whom 10 had never travelled with Pikavuoro before. Shortest time on board was 2 two and half weeks. No matter how long you travelled with Pikavuoro, I’m sure that we can all agree on one thing: Africa got us. One way or another.

6 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Hengailua Aleksandriassa 7.-10.3.2015

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 13.03.2015

Pikavuoron Afrikan etappi päättyi virallisesti perjantaina, mutta reissu ei kokonaan päättynyt siihen. Ennen lentoa kotiin vietimme vielä muutamia rentouttavia päiviä Egyptin toiseksi suurimmassa kaupungissa Aleksandriassa.

Majoituimme Aleksandrissa viiden tähden Tolip Hotelliin. Saimme Bookings.comin kautta salaisen tarjouksen, jolla kahden hengen huoneen hinnaksi tuli 68e/yö. Kohtuullinen hinta hotellin tasoon nähden. Normaalisti huoneet olisivat maksaneet yli 100e/yö/huone.

Hotellin henkilökunta oli erittäin ystävällistä ja palvelualtista. Aamupala oli erittäin runsas. Se muistutti enemmän brunssia ja sen antimilla pärjäsi iltaan saakka. Viiden tähden palvelua laski ainoastaan se, ettei netti toiminut huoneissa. Toisaalta hyvä, sillä se pakotti siirtymään yleisiin tiloihin. Olimme niin uupuneita, että jos netti olisi toiminut huoneissa, olisimme jämähtäneet sängynpohjalle dataamaan.

Ajonopeudet Aleksandrian rantakadulla oli niin hurjia, ettei autojen väliin uskaltanut lähteä puikkelehtimaan.

Ajonopeudet Aleksandrian rantakadulla oli niin hurjia, ettei autojen väliin uskaltanut lähteä puikkelehtimaan.

Suurin osa korkeista taloista oli julkisivultaan rapistuneita.

Suurin osa korkeista taloista oli julkisivultaan rapistuneita.

Aleksandriassa asuu noin 5 miljoonaa ihmistä ja tämä myös näkyi katukuvassa. Kaupungin kilometrejä pitkän rantakadun rakennukset olivat todella rapistuneita. Siellä täällä välissä oli paremmassa kunnossa olevia rakennuksia, joista useimmat olivat neljän tai viiden tähden hotelleja. Liikenne rantatiellä oli niin vilkasta, ettei kuusikaistaisen tien yli kannattanut lähteä loikkimaan. Siellä täällä oli tien alittavia tunneleita, joissa tosin ei ollut valoja. Melko kuumottavia paikkoja liikkua, etenkin yksin.

Aleksandriassa valtaosa porukasta keskittyi lepäilyyn ja syömiseen. Muutama jaksoi käydä vielä kaupungilla katselemassa nähtävyyksiä. Osa palaili arkeen käymällä hotellin kuntosalilla. Ohjelmassa oli myös yksi pakollinen asia, nimittäin Ajokin laivausasioiden hoitaminen.

Tolip Hotellissa oli miellyttävä allasalue, josta emme valitettavasti päässeet nauttimaan. Egyptissä päivälämpötilat olivat alle +20 astetta.

Tolip Hotellissa oli miellyttävä allasalue, josta emme valitettavasti päässeet nauttimaan. Egyptissä päivälämpötilat olivat alle +20 astetta.

Huoneissa oli reissun parhaimmat sängyt.

Huoneissa oli reissun parhaimmat sängyt.

Jani oli sopinut fikserin kanssa tapaamisen heti lauantaiaamuksi. Tapaaminen sujui lähes odotetusti ja paperit saatiin kuntoon. Merkittävin muutos tuli laivauspäivämäärään, jonka piti olla keskiviikko 11.3., mutta joka siirtyi viikolla eteenpäin. Ajokki laivataan Turkin Mersiniin 18.3.2015. Matka Välimeren yli kestää 3-4 päivää. Mersinista Ajokki ajetaan Istanbuliin, josta Euroopan etappi starttaa 5.4.2015.

Ennen Ajokin tullaamista ja siirtämistä satama-alueelle vanhaa rouvaa piti hieman korjata. Jani ja Teemu käyttivät maanantain huoltotoimiin. Tulipalossa vaurioituneet huomiovalot korjattiin sekä kaasua säädettiin niin, että Ajokki pysyy helpommin käynnissä. Lisäksi bussia siistittiin ja tavaroita piiloteltiin. Edellisen laivauksen yhteydessä satamatyöntekijöille oli kelvannut yksi jos toinenkin bussiin esille unohtunut tavara.

Ajokki Royal Tolip Roayl Hotelsin edessä päivää ennen satamaan siirtoa.

Ajokki Royal Tolip Roayl Hotelsin edessä päivää ennen satamaan siirtoa.

Jani vei Ajokin tiistaina satama-alueelle. Hän olisi halunnut olla itse ajamassa bussin laivaan, mutta byrokratiaviidakko eikä aikataulu sitä sallinut. Pieni pelko takaraivossa Jani sanoi luovuttaneensa avaimet satamatyöntekijöille. Egyptiläinen ajotyyli kun on mitä on. Toivottavasti Ajokki saapuu ehjänä Mersiniin, sillä huollettavaa on ennen Euroopan etappia muutenkin.

Tänään soi: Juju ft. Aurora – Kulkijan laulu

__

Chilling @ Alexandria

Even the Pikavuoro in Africa was officially over on 6th of March the whole trip didn’t on a same day. Before taking the flight home we relaxed at the five star Tolip Hotel. We got a very good deal from bookings.com and paid only 68euros for a twin room. Normal price would have been more than 100 euros per night.

The hotel staff was very friendly and helpful. The breakfast at the hotel was amazing! More like a brunch than a breakfast. We ate so much that we didn’t have to eat anything before evening. Only thing that wasn’t up to five star service was that the internet only worked in public areas. Well on the other hand it was good that we had to go out from the rooms. We were so tired that if the internet had worked in the rooms, we would have just stayed in.

There was on thing left to do before going home. Ajokki had to be fixed and cleaned for the shipping to Europe. Jani and Teemu fixed the lights that had damaged in the fire. All the valuable things were hidden from inside, because last time Ajokki travelled on a ship, many things got stolen by the harbour workers.

Jani met the fixer on Saturday morning and almost everything went like agreed before. The biggest change was that Ajokki is shipped on 18th of March instead of 11th. It will taka abou 3 to 4 day the ship to sail to Mersin, Turkey. From Mersin Jani will drive to Istanbul from where the European Pikavuoro will start on 5th of April 2015.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Euroopan Pikavuoroinfo Salossa 16.3.2015

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 08.03.2015

Pikavuoron Afrikan etappi on saatu päätökseen ja seuraavana on vuorossa Euroopan valloitus! Matka Turkin Istanbulista aina alkuperäiseen lähtöpisteeseen Salon torille starttaa su 5.4.2015.

Mikäli mielessäsi on tarkennusta kaipaavia kysymyksiä tai haluat lisätietoja ennen reissupäätöksen tekoa, saavu Salon ABC Piihoville ma 16.3.2015 kello 19.00. Kippari Jani Laine on paikalla kertomassa käytännön asioista ja vastailemassa kysymyksiin.

Mikäli et pääse infotilaisuuteen, Janin tavoittaa sähköpostilla osoitteesta pikavuorobangkokiin(at)gmail.com sekä 11.3. eteenpäin myös puhelinnumerosta 0400 163046.

Keväinen Eurooppa ja Pikavuoron viimeinen etappi odottaa! Infossa tavataan!

Pikavuorolla on matkustanut jo yli sata persoonaa. Oletko sinä uusin Pikavuorolainen?

Pikavuorolla on matkustanut jo yli sata persoonaa. Oletko sinä uusin Pikavuorolainen?

Kommentoi kirjoitusta

Seuraava sivu

turkish
  • monroe
  • mainosvaunu

Arkisto