Samarkand – silkkitien kehto

Samarkandilla on sadunhohtoinen maine idän ja lännen kohdatessa. Samarkandin sanotaan olevan 2750 vuotta vanha. Sen läpi ovat karavaanit  vaeltaneet ja se on ollut myös huomattava kauppapaikka.

Amir Timur, joka oli hirmuhallitsija, mutta myös kansallissankari. Hän rakennutti Samarkandin valtavat moskeijat  Amir Timur jakaa mielipiteitä samalla tavalla kuin Stalin. Amir Timur rakensi imperiuminsa verisin keinoin.

Neuvostoaikana moskeijat ja mauselumi olivat päässeet rappeutumaan, mutta nyt ne oli korjattu entiseen loistoonsa.

Mattotehdas, jossa olivat vierailleet ennen meitä mm. Hilary Clinton, Vladimir Putin, Kofi Annan ja monet muut, kiehtoi käsityötaidollaan. Silkkimaton valmistus kestää 3 kuukaudesta kahteen vuoteen. Saimme myös oppia, miten tehdään kaksoissolmu ja miten erotetaan käsinkudottu aito silkkimatto tehdasvalmisteisesta. Solmut ovat selkeästi näkyvissä, kun maton taittaa. Silkinhän tunnistaa polttamalla ja esimerkiksi kiinalaiset lisäävät maton päihin silkkilankaa ja polttavat sitä, jolloin tulee vaikutelma, että koko matto olisi silkkiä.

Ohjelmassa oli myös käynti viinitehtaassa. Samat rypaleet kuten esimerkiksi Cabernet Savignon ovat täällä kasvatettuina paljon sokeripitoisempia ja ongelmaksi muodostuukin ennemmin happamuus. Maistelimme kymmentä tehtaan eri tuotetta, joista viimeiset olivat kolmevuotisia konjakkeja ja sokerina pohjalla oli 26 yrttiä sisältävä likööri, joka antoi naisille nuoruuden ja miehille se toimi viagran tavoin.

Sarkandin leivät on koristeltu hienosti ja kihlajaisissa leipä murretaan ja se annetaan sulhaselle ja morsiamelle, jonka jälkeen hänet on varattu. Eronnut tyttö on kuin kirous, mutta eroja tapahtuu kuitenkin tapahtuu tänä päivänä melko paljon.Nuoret miehet lähtevät Venäjälle töihin, rakastuvat venäläiseen tyttöön ja paikallinen morsian odottaa ja odottaa. Tytöistä halutaan päästä eroon viimeistaan 20 vuotiaana. Seitsentoista vuotis päivän jälkeen jälkeen aletaan odottaa  kosijoita.Eroista voidaan jo puhua, kiitos uuden presidentin ja jos kolmeen vuoteen mennessä ei tule lasta, niin silloin voidaan erota.

Nuorin poikaa huolehtii vanhemmistaan,joten morsiamen on tultava toimeen myös anopin kanssa. Siinä onkin monta kertaa melkoinen haaste.

Homoutta ei hyväksytä ja siitä seuraa vankilarangaistus,

Juhlissa on usein tarjolla plovia jota tehdään suurissa padoissa. Siinä on mm.riisiä, porkkanaa, rusinoita ja päällä lihaa. Juhlatiaisuuksissa siihen lisätään vielä kanan- ja viiriäisen munia sekä hevosenlihaa. Plov oli oikein maukasta.

Teetä tarjotaan ensimmäiseksi, kun vieras tulee taloon, samoin ravintolassa ruuan kanssa tuodaan aina teetä ja leipää.

x

 

 

Biskekistä Taskenttiin

Biskek jäi taakse ja pitkä matka Taskentiin alkoi. Matkaa oli kuitenkin seitsemisensataa kilometriä ja yksi yöpyminen välillä oli välttämätön. Skymkekissä värivalot välkkyivät ja kaupunki vaikutti selkeästi varakkaammalta. Ei ollut röttelötaloja vaan kaikki oli siistiä ja uutta rakennettiin koko ajan.

Itsenäisyyden aukiolla oli ”tuunattu” bussi, johon oli rakennettu disko. Pitäisiköhän ajokkikin muuttaa tuollaiseksi?

Seitsemän asiaa ovat tosi tärkeitä kirkiisien elämässä, ensimmäisenä vuoret, jotka antavat turvaa.  Toisena jurtta, joka on paimentolaisille tärkeä asumus. Kolmantena hevoset, jotka ovat tärkeä ravinnonlähde ja myös tärkeä karjan kaitsemisessa. Myös henget ja uskomukset pitävät pintansa tänäkin päivänä. Lapsen syntymään liittyy myös monenlaisia uskomuksia ja tapoja lisäksi valkoinen väri on hyvin tärkeä.

Neljäntenä hattu, jonka muoto kuvastaa vuorta ja valkoinen väri puhtautta. Viidentenä järvet, kuudentena sankarit, joita jokaisella 40 heimolla on omansa. Seitsemäntenä tulee perhe, joka on kaikkein tärkein. Perheen johtaja on valkopartainen mies, jonka sana on laki.

Häät ovat erittäin suuri tapahtuma, häihin kutsutaan hyvin paljon vieraita ja jokunen vuosi sitten tuli uusi laki, jonka mukaan häihin ei tarvitse kutsua kuin 250 vierasta. Monet velkaantuvatkin pahasti järjestäessään suuria häitä. Mutta tietenkin tässäkin on kyseessä perheen maine ja kunnia.

Rajanylitys olikin sitten tarina sinänsä, siinä taisi vierähtää jopa viitisen tuntia. Kaikki matkatavarat mukaan ja niitä pitikin sitten raahata miltei kilometri.Välillä oli myös vaahtomuovipatjoja, joiden yli piti kävellä. Joku arveli, että olivatko ne kenties jotain desifiointimattoja. Bussi jäi rekkajonon taakse, mutta onneksi meille neuvottiin kahvila, jossa myytiin leipää ja kahvia ja olisi sieltä saanut jotain ruokaakin. Kahvilan pitäjät olivat ystävällisiä ja iloisia nuoria naisia. Jania tämä raja tietystikin koetteli kaikkein kovimmin.

Jälleen on ihmisten ulkonäkö pikku hiljaa muuttunut pyöreäkasvoisista vinosilmäisistä tummempi ihosiin enemmän romanialaisia muistuttaviin ihmisiin.

Pääsimme vihdoin lähtemään rajalta ja Tashkentiin oli enää kuutisenkymmentä kilometriä.

Aamiainen suurten kristallilamppujen loisteessa ja rauhoittavan musiikki taustalla antoi taas eväät uuteen mielenkiintoiseen päivään.

Tashkentissa aurinko paistoi ja ilma tuntui lämpimältä. Erilaisia monumentteja ja patsaita oli rakenneltu kiitettävästi. Rakennukset olivat mahtipontisia mutta hyvin mielenkiintoisia arkkitehtuuriltaan.

Toinen maailmansota oli ollut hyvin raskas uzpekistanilaisille. Nuoria miehiä oli kaatunut valtavat määrät. Lieneekö se osasyynä siihen, että 60 prosenttia uzpekistanilaisista on alle 35 vuotiaita.

Nykyistä presidenttiä arvostetaan kovasti, hän mm. jakaa kaikille ensimmäistä vuotta koulua aloittavalle reput. Meille suomalaisille tällainen henkilöpalvonta on aika vieras ajatus.

 

 

 

 

 

 

Almatystä Biskekiin

Vettä satoi, kun lähdimme ajelemaan Almatystä kohti Biskekiä, Kirkestanin pääkaupunkia. Maisemat muuttuivat miltei heti, kun pääsimme kaupungista ulos. Aakeat laakeat muutuivat kumpuileviksi ja vasemmalla puolella siintelivät vuoret. Rajalla jouduimme raahaamaan kaikki tavaramme läpivalaistavaksi, mutta pääsimme kohtuullisen helposti läpi. Kirkestanin puolella meitä odotti opas, erittäin hyvin englantia puhuva iloinen Java.

Kirkestanin puolella näkyi isoja lammas ja lehmälaumoja ja toki hevosiakin. Pääsimme majoittumaan hyvissä ajoin iltapäivänä hotelliin, jonka lähellä oli viime vuonna avattu Asia Mall. No, se oli samanlainen, kuin muutkin vastaavat ympäri maailmaa.

Biskekissä asuu noin miljoona asukasta, joista noin 70 prosenttia on kirkiiseja. Valtauskontona on islam. Kirkestanilla on erittäin hyvät vesivarat ja siksi sähkön hinta onkin erittäin edullinen.Talous nojautuu kuitenkin vielä melko pitkälle maatalouteen.

Palkkataso on kaupungeissa 400 odollarin paikkeilla, mutta maaseudulla se voi olla vain noin 100 – 150 dollaria. Kaupungeissa vuokrataso on erittäin korkea verrattuna palkkatasoon eli noin 300 – 400 dollaria kuussa. Melkoisen mahdoton yhtälö kaikenkaikkiaan.

Pieni osa kirkiiseista on nomandeja, jotka ovat paimentolaisia ja muuttavat paikasta toiseen. Aiemmin he asuivat ympäri vuoden jurtassa, mutta nykyään nomandit muuttavat talveksi omakotitaloihin ja keväällä jälleen vuorille jurttaan. Jurtan kokoamiseen ja purkamiseen menee parisen tuntia, joten on helppo muuttaa. Mongolian ja Kirkestanin jurttien erona on lähinnä korkeus.

En sitten tiedä, onko totta vai tarua, mutta kun aamulla teurastetaan lammas, se laitetaan satulan alle, ratsastetaan päivä ja liha onkin mureutunut erinomaiseksi ja se voidaan paistaa iltanuotiolla.

Myös hevoskilpailut, jossa lampaan raadosta kilpaillaan hevospoolon tapaan, on suosittu urheilulaji.

Eräs kirkiisien vanhoista tavoista on morsiamen ryöstö. Se kiellettiin lailla 2016 ja siitä seuraa rangaistus. Mutta kuitenkin sitä tapahtuu vieläkin. Morsian ryöstetään ja viedään uuden perheensä luo, jossa hänen päähänsä laitetaan valkoinen liina, jos hän antaa laittaa sen eikä ota pois, niin hän on suostunut avioliittoon. Tässähän ei ole kyseessä vain morsiamen tahto vaan perheen maine ja kunnia.

Aamupäivällä kuulimme kirkestanilaisten verisestä historiasta ja kävimme tutustumassa kansallissankareiden muistomerkkeihin ja erilaisiin patsaisiin.

Iltapäivällä lähdimme 40 kilometrin päähän Ala Archan luonnonpuistoon. Aurinko paistoi lähes pilvettömätä taivaalta ja leikkisät oravat tekivät tuttavuutta. Turistit olivat varmastikin hellineet niitä aiemmin.

 

Biskek kaupunkina ei liiemmin säväyttänyt, mutta ympäröivä luonto oli kaunis.

 

Almaty – omenien koti

Omenien sanotaan olevan peräisin Almatyn seudulta ja nimi merkitsee kirjaimellisesti omenien kaupunkia. Almatyn alueen sanotaan olevan monien omenalajikkeiden geneettinen koti.  Turkkilainen sana Alma tarkoittaa omenaa ja Ata tarkoittaa esi-isää.Tarinan kerrotaan liittyvän vanhan testamentin kertomukseen omenapuusta (Eedenin puutarha). Alma Ata oli kaupungin nimi vuoteen 1997 saakka, jolloin se vaihdettiin Almatyyn.

Kauniita omenan mallisia käsitöitä.

Almatyssä on noin 1,7 miljoonaa asukasta ja se on maan suurin kaupunki ja myös aiempi pääkaupunki, kunnes pääkaupunki siirrettiin Astanaan 1997.

Almaty on kuitenkin maan suurin kaupallinen keskus ja täällä sijaitsevat suurimmat pankit sekä täällä on keski-Aasian vilkkaimmat osakemarkkinat sekä kukoistava kulttuuri.

Kazakstanin rajan jälkeen ihmisten ulkonäkö alkoi muuttua yhä enemmän aasialaiseen suuntaan. Lennettäessä paikasta toiseen siihen ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta näin bussimatkalla sen huomaa helpommin.

Matkasimme paikallisbussilla Medeun luisteluareenalle, jonka sanotaan olevan maailman nopein. Sisälle sinne ei kuitenkaan päästy, mutta ylhäältä hiihtohissistä näimme areenan ylhäältäpäin. Kolmella hissillä pääsimme huipulle 3200 metrin korkeuteen. Siellä oli jonkin verran luonnonlunta, mutta rinteisiin tykitettiin lisää. Laskettelijoita ei näkynyt, mutta turisteja ihailemassa maisemia näkyi jonkin verran.

Ylhäällä oli Skymbulakin hiihtokeskus ja hulppeat vuoristomaisemat.

Almatyn kaupunki on hyvin vihreä, siellä on paljon erilaisia puistoja ja bulevardeja ja kesäaikana varmastikin hyvin kaunis. Vieläkin on paljon lehtiä puissa. Kaupunki on myös hyvin siisti ja lehtiä haravoidaan ahkerasti. Presidentti Nursultan Nazarbajev on halunnut jättää kädenjälkensä myös tänne. Kaikki suurimmat projektit nimetään hänen mukaansa. Myös täällä kuten Astanassakin on presidentin kultainen käsi, jonka päälle voi laittaa oman kätensä ja toivoa. Katsotaan nyt sitten toteutuuko toive…

 

Metroasema

Uusia pilvenpiirtäjiä peiliseinineen

Jääkiekko areena muistuttaa lähinnä avaruusalusta.

Perinteiset hevoskilpailut ovat vielä hyvin suosittuja. Peli muistuttaa hevospooloa, mutta kazakkien pelissä yritetään ryöstää toisilta lampaanraato ja se viedään isoa kaivoa mustuttavaan maaliin.

Vieläkö on villihevosia…

Yöllä oli satanut pari senttiä lunta, kun Pikavuoro starttasi kohti Almatyä.  Aakeat laakeat alkoivat  heti kaupungin rajan jälkeen. Jokunen kylä siellä täällä ja rakennukset olivat melkoisen huonotasoisia. Kävimme syömässä Karagandassa, jonka ympärillä on laajat hiilikentät. Kaupungin ilmeeseen ei kuitenkaan oltu hirveästi satsattu. Mutta toki kaupungin keskustan talot olivat ihan kohtuullisen näköisiä

.

Pari hevoslaumaa myös näkyi myös arolla, mutta olivatko ne oikeita villihevosia, sitä tarina ei kerro.  Hevosenlihaa on ollut ruokalistalla hyvin monessa ravintolassa. Hevosenliha on maukasta ja vähärasvaista ja se on kazakstanilaisille tärkeätä. Kuvaan ei tainut tulla hevosia, mutta toki myöhemmin.

 

Oma tarinansa olivatkin sitten ulkohuussit kahviloissa matkan varrella. Vaikka ei yhtään nirsoile, niin pakko on sanoa, että ne olivat melko karmeita. Aidan takana olikin yleensä paras paikka.

Onnellisen näköinen nuoripari pitämässä kahvilaa.

Illan pimeydessä saavuimme Baytreckiin, hotellihuone maksoi noin 19 euroa huone eli halvin tähän mennessä. Yläkerrassa vietettiin häitä ja musiikki soi, mutta eipä se väsyneitä matkalaisia haitannut.

Aavaa ja aroa, koko seuraava päivä, jokunen melkoisen ränsistynyt kylä ja tie huonossa kunnossa. Uutta tietä oltiin kuitenkin rakentamassa. Yritimme etsiä majapaikkaa, mutta kylät olivat niin pieniä, että mitään mahdollisuutta majoittumiseen ei ollut.

Vihdoinkin tulimme paikkaan, jossa oli jokunen kahvila rivissä ja rekkoja pihalla, siis yöpymispaikka, mutta ei huoneita. Janilta oli ajoaika loppu, edessä oli siis yö bussissa. Hauska kokemus sekin. Pari henkilöä oli kuitenkin onnistunut saamaan joltain mummelilta pari petiä vuoralle. Mutta, koska lähdimme niin aikaisin ja mummeli oli lukinnut heidät sisään, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin kiivetä ikkunasta alas.

 

Hyvin varhain aamulla lähdimme ajamaan kohti Almatyä ja majoituimme hotelli Kazakstaniin. Uzpekistanin viisumit oli hakematta ja siinä sitä puuhaa ja tuskan hikeä sitten riittikin miltei koko päiväksi.

Astana – nuorten kaupunki

Astanassa jotkut majoittuivat hotelleihin ja jotkut huoneistoihin. Me vuokrasimme huoneiston, jossa on kaksi makuuhuonetta ja olohuone. Alunperin vuokrasimme hieman pienemmän, mutta onneksemme siinä talossa oli hissi rikki ja saimme tämän isomman samaan hintaan. Omistajalla oli yhteensä 25 asuntoa Astanassa. Hän näytti noin kolmekymppiseltä eli businesta oli osattu tehdä tavalla tai toisella.

Astana on nuori kaupunki, noin 20 vuotias. Astanasta oli haluttu tehdä pääkaupunki, koska entisellä pääkaupugilla Almatyllä ei ollut mahdollisuuksia kasvaa enää. Astanan ympärillä riittää tilaa rakentaa, koska kaupunki rajoittuu silmänkantamattomiin aroihin ja peltoihin. Ehkä nykyinen presidentti on myös halunnut jättää sormenjälkensä historiaan. Hän on hallinnut itsenäisyyden alusta saakka ja on nyt 78-vuotias, Astana on ultramoderni kaupunki pilvenpiirtäjineen ja värivaloineen. Kaupunkilaisten keski-ikä on noin 30-vuotta ja kaupunki kärsii työvoimapulasta. Maisema muuttuu hyvin nopeasti, koska koko ajan rakennetaan lisää.

Ostoskeskus Astanassa

Keskipalkka on Kasakstanissa noin 500 dollaria, mutta Astanassa se on noin 700. Palkasta menee 10 prosenttia eläkettä varten säästöön. Kasakstan on rikas maa luonnonvaroiltaan, öljyä, kultaa ym. löytyy maaperästa ja kasakstanilaiset ovat hyvin toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Latinalaiset aakkoset otetaan käyttöön parin vuoden kuluessa. Sijainti Kiinan ja Venäjän välissä mahdollistaa tietynlaisen verovapauden.

Kazaksanilaisille ovat tärkeitä erilaiset symbolit. Itsenäisyyden aukiolla oleva torni on 91 metriä korkea, koska Kazakstan itsenäistyi vuonna 1991. Samalla aukiolla oleva patsas kertoi tarinan kazakstanilaisten elämän kulusta. Nuori tyttö pitää kyyhkystä kädessään, joka symboloi rauhaa. Siitä sitten jatkui elämän kulku. Patsaassa oli kuvattu myös nuori nyrkkeilijämies. Nyrkkeily, paini ja judo ovat tärkeitä urheilulajeja. Kazakstanilaiset haluavat rauhaa ja kaikki neuvostoaikaiset ydinaseisiin viittaava on pyritty poistamaan.

Astanassa on seitsemän rakennusta, jotka ovat täydellisiä kopioita muualla maailmassa olevista rakennuksista. Yksi niistä on Moskovan yliopistoa muistuttava rakennus. Siinä on asuntoja, ostoskeskus, terveydenhoito, lastentarha ym. eli kaikki tarvittava. Ulos ei välttämättä tarvitse mennä lainkaan saadakseen palveluja. Tammi-helmikuussa pakkaslukemat saattavat nousta 45 asteeseen. Silloin ei tarvitse mennä kouluun ja autot hyytyvät tielle.

Perinteitä ja vanhuksia kunnioitetaan, jos esimerkiksi isovanhemmat sanovat jotain, niin sitä uskotaan, eikä pullikoida vastaan. Kun nuoret menevät naimisiin, niin häitä pidetään kahdet, sekä morsiamen että sulhasen puolella. Nykyään kuitenkin myös avoliitto on mahdollinen.

Keskellä kaupunkia komeili myös moskeija, johon mahtui 10 000 rukoilijaa. Sen oli puoliksi Arabiemiraattien rahoittama.

Bayterek tornin huipulla komeili fenix linnun muna, jossa oli sisällä käsi, jonka päälle voi laittaa oman kätensä ja toivoa. Nyt oli kuitenkin loma-aika ja tornissa oli paljon koululaisia, joten toivomatta jäi.

Osa porukasta meni jääkiekko-otteluun, jossa Barys Astana ja Traktor Tserjabinsk pelasivat toisiaan vastaan. Halli oli ollut hulppea. Astana hävisi 3-4 jatkoajalla.

Kasakstanilainen illallinen oli myös mukava kokemus. Moskova business centerin 25 kerroksesta oli upeat näkymät yli kaupungin. Besbermak on perinteinen ruoka, joka tuodaan yhteisellä vadilla. Pohjalla vadissa oli nuudelia, sen lisäksi oli hevosenlihaa, lammasta ja sianlihaa läskeineen. Ruoka oli maukasta mutta rasvaista. Lopuksi tuotiin liemi, jolla huuhdeltiin elimistö, Hyvin maukasta sekin. Juomaksi olisi pitänyt ottaa tamman tai kamelin maitoa, se ei oikein innostanut, otimme siis olutta.

Kuvat tulevat pienellä viiveellä….