Rantapallo

Salon torilla tavataan! 1.5.2015 Pikavuoro maailman ympäri palaa takaisin sinne mistä kaikki alkoi!

Salon tori vapunpäivänä 2015 kello 18

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 01.05.2015

 

Pe 1.5.2015, Salo (FI)

Jopas oli. Pikavuoro on päättynyt, kai. Ajokki Royal saapui Salon torille tasan kuudelta ja matkalaisia sekä pikavuorokippari Lainetta oli vastassa hämmentävä ihmisjoukko, siis suuri sellainen. Torvisoittokunta soitti ja bussin oven eteen levitettiin punainen matto. Kukaan meistä ei kaiketi osannut odottaa ihan tällaista karnevaalia ja kansanjuhlaa.

Ihmisiä halattiin ja tervehdittiin, moni jo vuosia blogeja kommentoinut sai kasvot. Hämmentävää. Vanhoja pikavuorolaisiakin oli vastassa enemmän kuin Salon torin lavalle meinasi mahtua. Shampanjat avattiin ja kippari Laine kasteltiin autourheilutyyliin kuohujuomalla (Mangnumpullosta kiitos Eckerö Linesille). Laine piti puheen ja puheenvuoron lavalla saivat myös monet vanhat pikavuorolaiset. Kyyneliäkin taidettiin silmistä pyyhkiä. Aikamoista.

Miltä nyt sitten tuntuu? Itse en osaa kysymykseen vastata, sillä pelkästään viimeinen etappi Etelä-Afrikasta Suomeen on ollut aikamoinen rupeama. Asia vaatii enemmän prosessointia ja pohdiskelua. Kaikille torilla olleille kuitenkin suuri kiitos kaikkien pikavuorolaisten puolesta. Tähän homma oli hyvä päättää. Hyvää settiä.

Niin, ja entäs sitten Pikavuoro. Onko se nyt päättynyt, Salon torille ja lopullisesti? Periaatteessa…

 

150501-10

Kippari Laine ja magnumpullo.

 

150501-11

Salon tori, Ajokki ja paljon ihmisiä.

 

150501-12

Kippari kastellaan.

 

150501-14

Pikavuorolaiset ja Jani lavalla.

 

 

11 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Laivassa, matkalla kohti Helsinkiä

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 01.05.2015

 

Pe 1.5.2015, merellä välillä Tallinna – Helsinki

No niin. Ajokki royal ajettiin hetki sitten laivaan Tallinnan satamassa ja kyseinen laiva on matkalla kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa. Mikään ei mennyt pieleen ja toivottavasti ei enää menekään, sen verran vähän matkaa jäljellä enää on. Purjehdussääkin näyttää olevan tyynehkö, joten en näe miksemme olisi Länsisatamassa aikataulun mukaisesti, parin tunnin päästä puoli kolmelta.

 

150501-1

Meitä jo Tallinnan vastaan tullut entinen pikavuorolainen Alexandra toi mukanaan Ajokin väliaikaiskilvet.

 

150501-2

Suuntana Helsinki. Ajokki ajaa sisään MS Finlandiaan Tallinan satamassa hieman ennen puoltapäivää tänään. Eipä tainnut monikaan uskoa että tämäkin hetki vielä joskus nähdään.

 

11 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Tallinna! Voitto!

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 30.04.2015

 

To 30.4.2015, Tallinna (EST)

Ensin tärkeimmät: Ajokki Royal matkustajineen saapui muutama tunti takaperin onnellisesti Tallinnaan. Manner-Eurooppa on siten taputeltu ja enää jäljellä on Pikavuoron huominen loppuhuipentuma Helsingissä ja Salon torilla. Hyppäämme Tallinnassa laivaan puolelta päivin ja paatti on perillä Helsingin Länsisatamassa kello 14.30. Ajokki jatkaa kohti Saloa joskus neljän maissa, joten laivan saapumisen jälkeen on hyvää aikaa tulla tervehtimään pikavuorolaisia satamaan ja kuulemaan viimeisimmät reissujutut. Ajokki laitettaneen parkkiin Länsisataman terminaalin edustan linja-autoparkiin, josta se on helppo bongata. Sinne vaan kaikki joutilaat.

Matka Riikasta Tallinnaan oli oikeastaan kaikin puolin ongelmaton. Aurinko paistoi eikä liikennettäkään Via Baltikalla ruuhkaksi asti ollut. Itse asiassa tieosuus oli jopa jossain määrin tylsä, mutta eipä se ihme ole. Onhan tämä ainakin minulle melko tuttu reitti. Pikavuorokippari Lainekin on tainnut Tallinnasta Riikaan joskus muutaman kerran ajella, joten homma sujui kaikin puolin rutiinilla. Lähdimme liikenteeseen yhdeksän jälkeen aamulla ja olimme perillä kolmen jälkeen iltapäivällä. Helppoa hommaa.

Schengen-aikaa kun elämme, ei Latvian ja Viron rajallakaan ole enää nykyään oikeastaan minkäänlaista toimintaa, ellei uutta ja siistiä, ilmeisesti tullin vanhoihin tiloihin keskelle tietä remontoitua kahviota lasketa. Paikka oli kipparille entuudestaan tuttu ja sapuska edullista, joten pidimme rajalla tunnin tauon. Perillä Tallinnassakin paikat olivat Laineelle tuttuja, joten mies kuljetti Ajokin varmoin ottein aivan meren ääreen, monelle suomalaisellekin tutun Superalkon pihaan. Syynä tähän eivät kuitenkaan olleet pikavuorolaisten mieltymykset, vaan käytäntö. Kyseisen liikeyritysen piha kun on paitsi iso, se on myös vartioitu. Pientä maksua vastaan linja-auton voi jättää sinne yöpymään. Salon tilausmatkojen vakioparkki. Tämäkin sujui helposti.

Ensivaikutelma Tallinnasta tällä kertaa oli suomea puhuvien ihmisten suuri määrä ja tilanteen minussa aiheuttama hämmennys. Kaupunki taitaa olla täynnä vapputuristeja. Tuttu kieli näin laajasti puhuttuna kuulosti omaan korvaani hyvin oudolta, onhan edellisestä tällaisessa kieliympäristössä oleilusta kohdallani lähes puoli vuotta. Eiväthän muut kuin oman porukkamme jäsenet puhu suomea, mitäs peliä tämä tällainen oikein on? Outoa, sanon.

 

150430-6

Pikavuorolaiset ryhmäkuvassa. Kippari kököttää pallilla, jota on kuskattu mukana Zimbabwesta asti. Hyvä palli.

 

150430-2

Riika, Latvia.

 

150430-3

Jani tankkaa Latviassa.

 

150430-4

EU:n maksamaa tapahtumaköyhää tietä Etelä-Virosta.

 

150430-5

Jaahas, mitäs nyt? Perillä Tallinnassa.

 

5 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Pienin vaikeuksin Latviaan

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 29.04.2015

 

Ke 29.4.2015, Riika (LV)

Sää muuttui radikaalisti yön aikana. Vielä eilen Kaunasissa asteita oli yli parikymmentä, mutta tänä aamuna vain neljä. Lisäksi satoi vettä ja oli muutenkin kaikin puolin synkkää. Lähdimme liikkeelle aikaisin, heti kahdeksan jälkeen. Tarkoituksena oli ylittää Latvian raja ennen kuin vuorokaudeksi ostettu tiemaksutarra Ajokin tuulilasissa vanhenee. Oli tarkoitus ajaa Latvian pääkaupnkiin Riikaan, josta bussillekin sopivasta hotellista oli tehty jo varaus ennakkoon. Kerrankin näin.

Siispä Riikan hotellin osoite naputeltiin navigaattoriin ja Ajokki ajettiin taas tielle, pois Kaunasin keskustassa sijainneelta kävelykadulta jossa se oli ollut parkissa. Säästä huolimatta tunnelma oli hyvä. Olimme kerrankin liikenteessä hyvissä ajoin. Google ohjasi meidät ilmeisesti sille reiteistä lyhyimmälle, sillä tie kiipesi ensin korkealle mäelle Kaunasin yläpuolella, laskeutuakseen jälleen alas keskellä jonkinlaista pientaloaluetta. Tämä tie osoittautui sangen haastavaksi. Alkupään epätasainen mukulakivipinta menetteli, mutta hyvin jyrkkä alamäkeen sijoittunut kaarre ei. Ajokki oli jumissa.

Tässä jumissa tuhraantuikin sitten kolmisen varttia. Peruutaa ei enää voinut, joten eteenpäin oli päästävä. Melkoisten sekä kaivuutöitä että renkaiden alle työnnettyjen puupalojen asentelua vaatineen operaation jälkeen bussi saatiin lopulta kääntymään mutkan ympäri. Puskuri raapi jälleen kerran maata, mutta ihme kyllä paloja ei autosta tällä kertaa irronnut. Liikennettä ei onneksi tällä tienpätkällä pahemmin ollut, ja muutama vastaantullut autokin katseli tilannetta aikansa, kääntyi takaisin ja hakeutui muille reiteille. Saimme myös apua paikalliselta talonomistajalta, joka ilmeisesti puuhasteluamme katseltuaan päätti itsekin tarttua toimeen ja tuoda sen kummemmin jutustelematta meille lisää renkaiden alle asetettavia puunpaloja sekä rautakangen, jolla keulan edessä olleita kiviä voitiin vääntää maasta ylös. Kaikkea sitä sattuu, Baltiassakin. Rautakankea ei nimittäin tarvittu edes Afrikassa.

Tähän muutaman sadan metrin tieosuuteen tuhraantuikin oikeastaan koko aikaisen aamulähdön hyöty. Pääsimme kuitenkin lopulta ulos Kaunasista ja valtatielle. Jonkin aikaa ajeltuamme ilmaantui uusi ongelma, Ajokki nimittäin äänteli merkillisesti. Pysähdyimme ja asiaa ruvettiin tutkimaan. Heti auton ulkopuolella oli ilmeistä, että käyntiääni oli muuttunut ja kaikki viittasi hajonneeseen pakoputkeen. Ja rikkihän se olikin, V8-moottorin toisen puolen pakosarjaan yhdistyvän putken pää oli irti. Ajamiseen tämä ei sinänsä vaikuttanut, mutta äänet auton sisällä – ja epäilemättä myös ulkona – olivat sangen miehekkäät entisen sivistyneen murinan sijaan.

No, kaikkea sattuu ja rajallekin oli kiire, joten jatkoimme matkaa. Olimme lopulta tiemaksua ajatellen puolisen tuntia myöhässä ylittäessämme vartioimattoman Latvian rajan. Rajalla päivysti jonkinlainen vilkuilla varustettu auto, jossa istuneet kaverit ilmeisesti tarkastivat myös mainittuja tiemaksusuorituksia. Onneksemme heillä näytti tällä kertaa olevan töitä, ja kaiken lisäksi tien toiselle puolelle parkkeeratun auton ja Ajokin väliin ajoi juuri sopivasti peräkanaa kaksi puoliperävaunurekkaa muodostaen mainion näkösuojan. Olimme Latviassa, vaara ohi. Tiemaksusakko Liettuassa olisi kuulemma ollut melkoinen.

Kiire oli ohi, joten pidimme Latvian puolella pidemmän tauon. Pakoputken pääkin saatiin lopulta rautalankaa hyväksi käyttäen kiinnitettyä takaisin paikoilleen, ja Ajokin käyntiäänetkin normalisoituivat. Toivottavasti viritys kestää loppuun asti, matkaa kun on enää jäljellä niin kovin vähän. Huomenna matkaa on tarkoitus jatkaa Riikasta Tallinnaan ja vapunpäivänä edelleen Suomeen. Lähes uskomattoman nopeasti tämä Euroopan osuus on kulunut. Vastahan lähdimme Istanbulista. Mutta toisaalta, hyvin paljon on myös viimeiseen hieman yli kolmeen viikkoon mahtunutkin. Vauhti on ollut ripeä ja tältä kantilta kun asiaa miettii, on Istanbulista lähdöstä pieni ikuisuus.

 

150429-1

Ajokki Kaunasin kävelykadulla. Hotelli antoi erityisluvan parkkeerata tähän.

 

150429-2

Daltonin veljekset. Pikavuorokippari Laine ja kolme kokenutta pikavuorolaista pelleilevät Ajokin ovella. Veljesten roolijaosta keskustellaan vielä.

 

150429-3

Sakulla on nälkä. Pääruoka kuvassa – alkupalana toimi pippuripihvi.

 

150429-4

Ongelmia. Googlen navigaattori tarjosi meille tämän huvin.

 

150429-7

Kääntyy, ei käänny, kääntyy. Tilanne päällä, vettä sataa.

 

150429-5

Pakoputki irti. Tämäkin vielä.

 

150429-6

Rajan yli rekkaliikenteen katveessa.

 

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

38 maata ja 90 000 km – Pikavuoro palaa Suomeen 1.5.

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 28.04.2015

Laitetaanpa nämä lopettajaisfaktat vielä kerran tähän jos sattuisi niin, ettei joku jostain merkillisestä syystä niitä olisi vielä huomannut. Kuten Iltalehtikin jo ehti ansiokkaasti raportoida, 38 maata ja 90 000 kilometriä maailmalla matkannut Pikavuoro maailman ympäri -projekti palaa vihdoin kotiin. Matka on ollut pitkä. Reissu päättyy vapunpäivänä kello 18 Salon torille, paikkaan josta seikkailu tammikuussa 2011 alkoi.

Matkalaisia voi tulla tervehtimään myös Helsingin Länsisatamaan, johon Pikavuoron kulkupeli Ajokki Royal matkustajineen saapuu Eckerö Linen lautalla perjantaina 1.5. Tallinnasta kello 14.30.

Tilaisuuteen voi ilmoittautua Pikavuoron Facebook-sivulla. Pakollista tämä ei tietenkään ole. Paikalle voi toki palloilla ilman sen kummempia esivalmisteluja. Tervetuloa!

150427-salo

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Hyvästi Puola, päivää Baltia – Liettuaan

  • Kirjoittaja: Tomi Tölli
  • 28.04.2015

 

Ti 28.4.2015, Kaunas (LT)

Lähdimme eilen ajelemaan Puolan Lublinista kahden jälkeen iltapäivällä. Kuten jo usemman päivän, sää oli eilenkin mainio ja lämmin. Täysi kesä. Lublin ei ollut kaupunkina suuri eikä pieni. Kuten Krakovassa, vanhoja historiallisia rakennuksia täälläkin. Ainakin kaupungin keskusta vaikutti sangen hyväkuntoiselta ja siistiltä ja näihän on oikestaan ollut koko Puolassa.

 

150427-1

Päätöksiä, päätöksiä. Pikavuorolaiset pähkäilevät ruokapaikkavalintaa Lubinin illassa.

 

150427-3

Lublin, Puola.

 

150427-2

Lublinin vanhaa kaupunkia.

Maa on muuttunut paljon 90-luvulta. Tästä keskustelimme Ajokissakin. Useampi matkalainen muistaa Puolan maantiet urautuneina ja huonohkokuntoisina väylinä, joilla liikennekulttuuri oli sangen kehnoa ja suorastaan vaarallista. Tällaiset mielikuvat minullakin oli. Puolan liikenne oli jäänyt minulle mieleen vallan päättömänä touhuna. Mielikuvissani autot, ja jopa rekat, ohittelivat toisiaan vastaantulevasta liikenteestä välittämättä ja joskus ohittajakin saattoi joutua ohitetuksi, kesken ohituksen. Kolme rinnan vastaantulevaa autoa kaksikaistaisella, kapealla ja rankasti uraisella tiellä ei ole mieltäylentävä näky, varsinkin kun on itse matkalla toiseen suuntaan.

Näin ei kuitenkaan ole näemmä enää. Liikennekulttuuri on siistiytynyt ja tietkin ovat pääsääntöisesti jopa erinomaisessa kunnossa. Ajoimme eilisen loppupäivän itäisen Puolan pienempiä maanteitä ja vanhasta muistuttivat oikeastaan enää vain satunnaiset Ajokkia ohittaneet rekat, jotka kieltämättä ajavat yhä kovaa. Eteneminen oli hyväkuntoista teistä huolimatta aika hidasta, sillä reitti kulki erilaisten kylien ja asutettujen alueiden läpi tämän tästä. Poliisejakin näkyi tiensivussa välillä, mutta meitä ei kuitenkaan häiritty. Ajoimmehan nopeusrajoitusten mukaan, vaikka ne erilaisten asutuskeskusten kohdalla olivatkin välillä vähän epäselviä. Rekkakuskien mielestä Ajokin vauhti taisi olla usein liian hidas, sen verran lähellä meitä ne välillä roikkuivat.

 

150427-4

Valmiina lähtöön. Lublin, Puola.

 

150427-5

Seurustelua Ajokin takaosastossa.

 

150427-6

Kirkko ja hautausmaa, yksi monista.

 

150427-7

Puolan metsäisiä maisemia maanantaipäivältä.

Puolan itärajan ja Valko-Venäjän läheisyys näkyi iltapäivän aikana myös rakennuskannassa. Joidenkin kylien omakotitalot olivat selvästi enemmän venäläistyylisiä kuin aiemmin Puolassa nähdyt. Matalampaa muotokieltä, koristeellista puuta ja hirttä suippokattoisten korkeahkojen tiilitalojen sijaan. Myös muutama ilmeisen ortodoksinen sipulikupolikirkko bongattiin. Kirkoista puheenollen, Puolassa näkyy olevan myös paljon suuria ja hyvinhoidettuja hautausmaita, joilla on suuria ja hyvinhoidettuja hautoja. Mitä ilmeisemmin näillä haudoilla vietetään myös aikaa, sillä useimmilla niistä on tyypillisesti kynttilälyhtyjä, kukkia ja seppeleitä. Monella haudalla näkyy myös olevan istuin tai tuoli joila istuskella. Liekö katolista kulttuuria moinen.

Ajoimme iltayhdeksään asti ja majoituimme yöksi hieman nuhjuiseen motelliin pienen Augustow-nimisen kaupungin liepeille. Tällä kertaa kahden hengen huone maksoi noin 35 euroa ja maksun pystyi suorittamaan joko Puolan rahalla tai euroilla. Hieman poikkeuksellisesti korttia ei täällä, mikä johtui varamaan paikan pienuudesta. Yleisesti ottaen koko Euroopan reissun aikana korttimaksumahdollisuudet ovat olleet verraten hyvät, joka on helpottanut erilaisten valuuttojen kanssa pelaamista. On aina hieman turhauttavaa vaihtaa tai nostaa lisää rahaa juuri ennen maasta poistumista vain, koska vaikkapa majoituksen hinnasta tai muusta kutakuinkin viimeisestä maksutapahtumasta kyseisessä maassa puuttuu muutama paikallinen pikkuraha.

 

150427-8

Huoneet – zimmer. Monikansallinen motellimme Augustowissa tiistaiaamuna.

Tänään matka jatkui täsmällisesti. Sinänsä perussiistin, mutta hieman kulahtaneen Augustowin motelin aamupala ei ollut kaksinen, joten mitään erityistä syytä lähdön pitkittämiseen ei löytynyt ja Ajokki olikin taas tiellä jo pian yhdeksän jälkeen aamulla. Suuntana oli Liettua ja pääkaupunki Vilnan sijaan maan kakkoskaupunki Kaunas, joka paitsi osuu paremmin reitillemme, on myös monelle pikavuorolaiselle uusi tuttavuus. Vilnassa useampi on jo käynyt.

Lyhyt, hieman yli satakilometrinen päivämatka sujui sen suuremmitta sattumuksitta. Ainut pidempi tauko jouduttiin pitämään rajalla, josta piti ostaa Lietuan tiemaksutarra. Pienessä kopissa oli pitkä rekkakuskijono, joten aikaa kului, mutta juuri muuta toimintaa ei rajalla sitten oikeastaan ollutkaan. Muuten aurinkoinen aamupäivä tarjosi lähinnä kaksikaistaista maalaishenkisissä maisemissa kulkenutta maantietä, paljon vastaantulevaa rekkaliikennettä sekä satunnaisia sähkötolppien nenissä kököttäviä haikaranpesiä, jotka ilmaantuivat maisemiin vasta eilen. Olemme saapuneet haikara-alueelle.

Kaunaisssa vietetään siis vain yksi yö. Täältä jatketaan huomenna Riikaan, josta edelleen vapunaattona Tallinnaan. Vähiin käy tämäkin homma ennen kuin loppuu. Kaiketi nyt voidaan jo oikeasti sanoa, että loppusuoralla ollaan. Enää se ei ainoastaan häämötä, kuten sanonta kuuluu.

 

6 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Seuraava sivu

turkish
  • monroe
  • mainosvaunu