Rantapallo

Pikavuoro avaruuteen

  • Kirjoittaja: Jani Laine
  • 21.10.2014

 

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Sanna.

Aamulla suunnistimme kohti Johnson Space Centeriä, joka suurelle yleisölle on tutumpi Nasana. Sisään pääsimme vasta kymmeneltä. Suurin osa porukasta suunnisti suoraan kiertoajelulle, jonka aikana pääsi tutustumaan valtavan kompleksin ulkoalueisiin sekä näkemään eri rakennuksia, tosin vain ulkoapäin. Kierroksen loppupuolella pääsimme jalkautumaan Rakettipuistoon. Puiston ulkoalueella oli erilaisia moottoreita nähtävänä josta huomasi kuinka tekniikka on kehittynyt vuosien varrella. Samaten ulkona oli myös pari miehittämätöntä rakettia sekä kävelysilta, jota pitkin astronautti kävelevät juuri ennen laukaisua.

Hallissa sisällä oli koko komeudessaan Saturn V -raketti. Raketti yllätti suuruudellaan vaikka pieneksi en sitä luullut alun perinkään. Raketin avulla oli kuvattu laukaisun eri vaiheet, mitä missäkin kohtaa ”tippuu” pois. Lisäksi hallissa oli jokaiselle Apollo lennolle oma seinänpätkänsä jossa oli tärkeimmät lennon speksit.

Juna-ajelun loputtua pääsimme takaisin varsinaiseen vierailukeskukseen, jossa kävimme katsomassa elokuvan, joka kuvasi lyhyesti avaruusmatkailun historin J.F.K:n kuuluisasta puheesta tähän päivään ja tulevaisuuteen. Nasa ei myöskään ole unohtanut henkilöitä jotka ovat uhranneet henkensä tavoitteiden puolesta. Heitä kunnioitetaan ja pidetään suuressa arvossa.

 

 

Pääsimme myös koskettamaan mitä Apollo 17 lento on tuonut.

Pääsimme myös koskettamaan mitä Apollo 17 lento on tuonut.

Aikaa Nasasta olisi saanut kulumaan vaikka koko päivän, ellei enemmänkin. Meidän piti lähteä jo kolmen tunnin kiertelyn jälkeen, joten paljon jäi näkemättä. Matkan pitää edetä. Valitsimme maisema reitin joka muotoili Meksikonlahden rantaa.

Matkalla koimme ensimmäisen kunnon vesisateen matkan aikana.

Matkalla koimme ensimmäisen kunnon vesisateen matkan aikana.

Alkuperäinen tavoite oli ajaa New Orleanssiin, mutta aika hupeni johonkin. Siitä syystä suunnitelmiin tuli muutos ja majoittauduimmekin yhdeksi yöksi Jenning -nimiseen pikkukaupunkiin Lousianassa.

Meizi.

Meizi.

 

Kommentoi kirjoitusta

Houston 10.10.14 lämpötila 90F

  • Kirjoittaja: Jani Laine
  • 18.10.2014

 

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Helinä.

Saavuimme Houstoniin illansuussa – valoisaan aikaan. Tullessa osuimme hurjaan liikenneruuhkaan. Ruuhkan syy selvisi pian. Motellimme, Medican Center Inn, oli aivan jalkapallostadionin vieressä, NRG-stadium. Ruuhkassa odotellessamme tuli yks kaks poliisisaattue valot vilkkuen – mitä, mitä – siinä saatettiin pelaajia stadionille, kuten tiedämme amerikkalainen jalkapallo on täällä suuri asia.

sta

NRG-stadium

agfdh

Vanhan ajan saluuna.

Houstonissa olimme kaksi yötä. Motellissa oli hyvät pyykinpesutilat, joten tästä pysähdyksestä saimmekin hyvän ”huoltotauon”.

Seuraavana päivänä osa porukasta lähti muutaman kymmenen mailin päässä olevaan outlettiin, osa hyödynsi motellin pihalla olevaa uima-allasta. Meitä lähti pieni porukka Houstonin keskustaan. Ensin annos kulttuuria: taidemuseo, Houstonissa on erillinen museoille omistettu kaupunginosa.

ghfjghfjhfjhf

Frederic S. Remington – The Herd Boy

ghkfhgjhjgkhjg

Vincent van Gogh – The Cottage

kgjghjg

Rembrandt van Rijn – Portrait of a Man in a Red Doublet

Keskustassa näkyi raha, talot olivat korkeita, moderneja, rakennusmateriaalina oli käytetty paljon lasia ja marmoria. Siellä oli paljon parkkitaloja. Vanhoja taloja näkyi vähän. Puistojakin siellä oli, eräässä oli kaunis muistomerkki 119-päivän tapahtumalle.

hgkjhghjgjg

Keskustan rakennuksia.

hjgjhgjhg

119-päivän muistomerkki Laureren’s Gardenissa.

Metro kulkee pääasiassa maanpäällä. Maan alle on tehty käytäväverkosto jalankulkijoille, se oli hyvin viitoitettu, ilmastoitu ja erittäin siisti, siellä mekin kävelimme jonkin aikaa.

Huomasimme olevamme business keskuksessa perjantaina kello 4 pm, paikat menivät kiinni, emmekä olleet vielä syöneet ja ruokapaikkaa oli hankala löytää. Siinä pohdiskellessamme kaksi poliisia tuli kysymään tarvitsemmeko apua. Ihmiset olivat yleisesti hyvin ystävällisiä. Selitimme etsivämme hyvää ruokapaikkaa, erityisesti pihviruokapaikkaa, heille oli heti selvää mihin meidät ohjata. Löysimme kyllä kyseisen paikan mutta kunnon pihviä (steak) ei ruokalistasta löytynyt, löytyi vain beef-ruokaa, eli yhtä kuin jauhelihapihvi.

hgkjhjgkjgh

Mukamas pihvi.

Ihan hyvä päivä, huomenna mennään NASAan.

Kommentoi kirjoitusta

Dallas – Houston

  • Kirjoittaja: Jani Laine
  • 14.10.2014

 

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Pirkko.

Pirkko valmistautuu huipulle.

Pirkko -pikavuorolainen.

Edellisenä iltana tuli käytyä Dallasin keskustassa John F. Kenedyn murhapaikalla sekä muistomerkillä. Kunnon pihvin ja juoman ja ennenkaikkea hyvän seuran kera luiskahti aamuyön puolelle. Ja sehän kostautui. Seuraavana aamuna nukuttiin Helinän kanssa melkein rokuliin. No aamupalalta ei sentään myöhästytty. Raksuja vaan koneesta väänettiin ja appelsiinimehua päälle. Ei ollut tietoakaan maidosta, leivästä tai kananmunista. Kahvia sentään tilkka pannusta tirahti. Näillä eväillä taipaleelle. Texasin osavaltiossa ajeltiin ja Dallasin majapaikasta (Best Value -Hotelli) Houstoniin  johon oli matkaa n. 240 mailia.

Kennedyn murhapaikka.

Kennedyn murhapaikka.

Paikoittain ulkolämpötila kohosi 94 F asteikon mukaan eli noin 35-36 astetta meikäläisittäin. Että tarkeni. Onneksi auton ilmastointi toimi moitteettomasti. Texasin puolella maisemat ovat selkeästi vihreämmät kuin tähän asti edellisissä osavaltioissa. Aikaisemmin liikuttiinkin korkeammalla, kuten New Mexicon osavaltio oli lähes kokonaan 2000 m korkeudella. Selkeästi täällä on vauraampaa. Talot olivat selkeästi isompia ja hoidetun näköisiä. Ja vaurauden syykin näkyi matkan varrella. Öljynporaustorneja oli välillä vieri vieressä.

Tämän päivän tutustumiskohde oli Huntsvillen vankila museo, joka kertoi Texasin rikoshistoriasta. Ensimmäinen vanki vangittiin 1847. Muutamassa vuodessa lukumäärä noisi lähes 100. Ja tänä päivänä vankeja on noin 150 000 täällä Texasissa. Rahaa vankilasysteemiin uppoaa noin 2 miljardia dollaria vuodessa. Kuuluisinta/tunnetuinta museossa oli Bonnie ja Clyde -parivaljakon ase. Sähkötuolit olivat jo joutaneet museoon, mutta kuoleman tuomio on edelleen voimassa. Texasin osavaltiossa viimeksi kolme viikkoa sitten annettiin kuolemantuomio.

Sähkötuoli.

Sähkötuoli.

Mutta Huostoniin päästiin. Ensimmäinen majoitusvaihtoehto oli täpösen täynnä ja eikun uutta etsimään. Kännykät, Ipadit, läppärit toimimaan ja sitten menoksi. Ja kuinkas ollakkaan, Huostonin jalkapallostadionin kupeesta koti löytyi. Väkeä on kuin pipoa on nääs jalkapallo-ottelu (amerikan sellaisen). Texas vastaan Colts (ei ole tietoo, mistä Coltsit mahtavat olla).

Sittenpä murua rinnan alle, pyykit pesukoneeseen, suihkuun, pyykit ”narulle” ja nukkumatin viereen…Tai kyllä se joku porukasta taisi livahtaa kaupungille…

 

Kommentoi kirjoitusta

Tie Flagstaffista Amarilloon

  • Kirjoittaja: Jani Laine
  • 10.10.2014

 

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Peppi ja Jaska.

Flagstaffista lähdimme eteenpäin ja pistäydyimme 50.000 vuotta sitten meteoriitin synnyttämällä kraatterilla, eli Barringerin kraatterilla. Iltapäivän aikana saavuimme Gallup`ìin, jossa yö-untamme häiritsi junien tuuttaukset. Junarata oli vain 100m:n päässä majapaikastamme. Aamulla osa porukasta lähti ydinvoimamuseolle ja muut odottivat, kun toiseen autoon vaihdettiin eturenkaat.

Sitten tien päälle…. Suoraa tietä oli silmänkantamattomiin ja oli mukava huomata miten preeriat muuttuivat vihreämmäksi ja kalliot jäivät taakse. New Mexico sai jäädä taa ja tulimme Teksasiin.

 

sfghdgfhg

Allekirjoittaneet Teksasin rajalla.

Tien vierellä alkoi näkyä karjaa ja laajoja viljeltyjä alueilta. Ilta alkoi hämärtyä ja laaja Amarillo näkyi iltavalaistuksessaan. Hotelli löytyikin aivan helposti, mutta hinta joka nettikaupassa oli, ei taaskaan pitänyt paikkansa. Kippari miehistöineen hoiti homman ammattimaisesti ja pääsimme ansaitulle levolle.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Las Vegas – Grand Canyon – Flagstaff

  • Kirjoittaja: Jani Laine
  • 08.10.2014

 

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Jorma.

 

Moi kaikki pikavuoron seuraajat. Tänä aamuna joudun paniikkiin kun minulle kerrottiin, että seuraava postaus osuu minun kohdalleni. No tässä pikkaisen siitä mitä fiiliksiä olen saanut tästä matkasta. Las Vegas oli juuri sellainen paikka, jota olin mielessäni kuvitellut, muovinen kasinokaupunki. Tekemistä ei juurikaan ollut hotellin ulkopuolella. Pelailtiin pelejä ja nauttiin yhdessä olossa. Sieltä lähdettiin kohti Grand Canyona ja minä ajoin yhtä ajoneuvoistamme.

Tuomaksen ja minun "selfie"

Tuomaksen ja minun ”selfie”

Ajaminen täällä on helppoa, Amerikka on luotu pyörien päälle. Kanjonilla meille sattui hauska tilanne kun paikalliset toimijat eivät  uskoneet että me olemme tälläinen kaveriporukka, joka on vuokrannut autot ja haluaa katsoa maata omin silmin. Kuulustelut olivat tiukat, mutta sen jälkeen pääsimme tutustumaan tähän maailman kuuluisinpaan rotkoon. Se henkeäsalpaava hetki, kun aurino aurinko laski kanjonin ylle korvasi ne kaikki ajetut mailit. Pimeys koitti täällä yhtäkkiä ja meillä oli jokaisella nukkuminen mielessä. Se olikin oma operaatio kun ei ollut ennakkoon varattuja majoituksia.

Janit kanjonilla.

Janit kanjonilla.

Mennessä kanjonille poikkesimme Hoover Damin -padolle.

Mennessä kanjonille poikkesimme Hoover Dam -padolle.

Flagstaff oli iso paikka ja varautunut matkalaisiin mutta näin ison sakin majoittaminen aiheutti omia ongelmia. Ensimmäisen hotellin vastaava joutui paniikkiin, kun tälläinen epämääräinen joukkio tuli melkein keskiyöllä hakemaan majoitusta. Aika nopeasti huomasimme, että asia ei etene ja vaihdoimme järkevämpään paikkaan.

 

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Los Angeles ja Amerikan ennakko-odotukset

  • Kirjoittaja: Jani Laine
  • 05.10.2014

Amerikan etapilta raportoivat vuorotellen kippari Jani Laine sekä Pikavuoron matkustajat. Tällä kertaa terveisiä tien päältä kertoo Tuomas Pöyry.

 

Pakko näin alkuun sanoa, että hyvin jännää päästä vihdoin itsekin tekemään tekstipäivitystä tänne blogiin. On tullut oltua mukana muuten kaikella tavalla Pikavuorossa. Blogiin liittyen kuitenkin varmaan eniten kameran edessä ja takana. Mutta nyt sitä päivitystä.

 

Tässä olen Los Angelesin yllä.

Tässä olen Los Angelesin yllä.

Itse olen aina yrittänyt matkailuun liittyen poistaa mielestä kaiken näköiset ennakko-odotukset mitä, ennalta saattaa maahan liittyä. Näin on siten mukava antaa uuden maan paljastaa itse omat hyvät ja huonot puolensa. Sanoisin, että kerran aikaisemmin olen antanut ennakko-odotusten maalata tietynlaisen kuvan mieleeni maasta, joka sitten paljastui ihan muuksi. Tai jos vieläkin ollaan tarkempia, niin kyse on kaupungista. Tämä kyseinen kaupunki on Kazakstanin pääkaupunki Astana. Maa oli muuten juuri kuin odotinkin: Kylmiä ja tuulisia laakeita maisemia, jotka tuntuivat jatkuvan silmien kantamattomiin. Kyläpahasia oli siroteltu sinne ja tänne. Kun olimme saapumassa pääkaupunkiin odotin, että se olisi suht pieni ja matala sekä muutama hassu länsimaalainen rakennus joitten ympärille sen reilu 700000 asukasta olisi sijoittunut pieniin asumuksiin. Kaupunki osoittautui kuitenkin aivan muuksi. Se yllätti minut moderniudellaan uusine pilvenpiirtäjineen ja ostoskeskuksineen sekä asuintaloineen. Tämän jälkeen olen koittanut vannoa itselleni näitä ennakko-odotuksia olla tekemättä.

Venice Beach

Venice Beach

Amerikkaan, varsinkin Los Angelesiin tai New Yorkiin tullessa näiltä ennakko-odotuksilta ei voi kuitenkaan välttyä. Olemmehan nähneet tätä ”amerikan meinkiä” teeveestä tuutin taydeltä koko elämämme, jos on jotain muuta katsonut kuin Salatut Elämät ja Kymppi uutiset. Koitin silti pitää mielessä, että se mitä teeveestä tulee on vain viihdettä ja siinä kuitenkin näytetään vain tiettyä puolta. Median kertomiin Amerikan lakeihin tässä en viitsi edes lähteä.

Kuitenkin heti terminaaliin saapuessani alkoivat salamavalot välkkyä ja ilmettelin, että mikäs täällä on meneilään. No siellähän oli kentällä jo heti ensimäinen julkimo paparazzien uhrina. Terminaalista ulos päästyäni lyötiinkin sitten jo melkein nenäni edessä LAPD:n toimesta ensimmäinen heppu rautoihin. Suht paljon tapahtumaa mielestäni jo heti kentälle saapuessa siis. no, eipä se tähän lopu. Tästä minun oli tarkoitus siirtyä julkisin kulkuvälinein ystäväni luo, joka asuu kaupungin osassa nimeltä Pasadena. Tällä bussin/metron yhdistelmä matkalla minulle ehti väljeta Yhdysvaltojen monikulttuurellisuus. Tällä noin tunnin mittaisella matkalla ehdin kuulla ehkä neljää eri kieltä ja nähdä tuplan verran eri väestöluokkien edustajia. Pasadenaan päästyäni minulle valkesi Kaupungin aluejaollisuus. Heti asemalla alkoi kuulua Latinopoppia ja tiirasin vasemmalle niin siellähän on kotibileet. Aloin katsella ympärille ja väestä sekä kauppaliikkeistä ymmärsin, että kyseessähän on Latinoiden asuttama alue. Tämä on mielenkiintoinen seikka, että amerika suurkaupungeissa tietyt väestöryhmät oikasti painottuvat tietylle alueelle. Eivät siis tietenkään kaikki, mutta kuitenkin niiksi ne sitten laimautuvat. Suurin myytin todeksi tulo tapahtui kuitenkin vasta paikallisen ystäväni Alexin luo päästynä. Amerikkalaiset kävelevät oikeasti sisällä kengät jalassa! Eivät siis aivan kaikki, mutta suurin osa. Tähän minun oli viiden Los Angeles –päiväni aikana vaikein tottua.

Watts towers, Compton.

Watts towers, Compton.

Mutta pääsivät jenkit yllättään myös monella positiivisella tavalla. Heti pasadenassa olin vähän hakusessa, että miten pääsen ystäväni luokse, joten jouduin kysymään apua vähän hurjemman näköisilta Latino veikoilta. He olivat erittäin ystävällisia ja päikäilivät oikein porukalla, että mihin suuntaan minun kannattaisi suunnata. En muutenkään oikein tuntenut oloani uhatuksi missään. En edes vaikka piipahdin Los Angelesin pahamaineisessa Comptonin kaupunginosassa.
Toinen asia oli tapaamieni henkilöiden tiedon määrä muusta maailmasta. Olen saanut joskus vähän selaisen käsityksen, että amerikkalaiset eivät paljon tietäisi muusta maailmasta, mutta olin väärässä. Moni tapaamani henkilö tiesi paljonkin, mitä muualla maailmassa tapahtuu. Ja tiesivätpä moni myös missä Suomi sijaitsee.

 

kinu

TLC -chinese theatre

Itselle jäi Los Angelesista todella hyvä kuva. Moni sanoo, että kyseinen kaupunki ei turistille paljoa tarjoa Hollywoodin ja Venice beachin lisäksi, mutta itse olen eri mieltä. Vaikka kävinkin edellisissä, niin väittäisin, että ne olivat juuri ne vähiten hyvät paikat kaiken muun lisäksi. Los Angeles on iso ja sieltä löytyy kaiken näköistä. Suosittelen siis vahvasti sinne meneville, että auto alle ja rohkeasti kiertelemään eri naapurustoja ja kaupunginosia. Itselle tuo viisi päivää ei mielestäni riittänyt kuin pintaraapaisuksi tuolle kaupungille. Näkemättäkin jäi paljon. Kuten Etelässä sijäitseva Anaheim sekä Orange County ja paljon muuta. Mutta niinkuin meillä on pikavuorolla tapana sanoa niin ”ensi kerralla sitten”.

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Seuraava sivu

  • monroe
  • mainosvaunu

Arkisto