Volgaa ja aroa

Astrahan

Volgogradista matkamme jatkui 420 kilometriä Volga -jokea myöden itään aina Astrahaniin asti. Matkapäivämme oli tuulinen ja tien yli pinkosi useita pensaspalloja – vähän kuin lännen elokuvassa. Oikealla puolella oli aroa ja vasemmalla näkyi välillä Volga. Matkaamme hidastivat mm. huonokuntoiset tiet sekä lukuisat tietyöt. Venäjä panostaa pääteihin uskomattoman paljon ja ne tulevat olemaan muutamien vuosien päästä hyvinkin ajokuntoiset.

Päivä tehtiin lopulta kahden pysähdyksen taktiikalla sekä neljällä poliisin stopilla. Pysäytykset sujuivat näillä kerroilla joustavasti.

Astrahan kuuluu Volgan suistoalueeseen ja sijaitsee noin 100km Kaspianmerestä. Astrahan yleisilme oli siisti, ihmiset uteliaita ja erittäin ystävällisiä. Aikaisemmin ei ollut tietoa, eikä mielikuvaa millaiseen kaupunkiin saavuttaisiin. Positiivinen yllätys jälleen kerran Venäjällä.

Itse en pidä, kun jokien varsille rakennetaan rantabulevardeja, mutta Astrahaniin se sopi hyvin. Valitettavasti kuvaa ei löydy, mutta katsokaa Googlesta :)

Ajopäivän aikana ihmiset alkoivat muistattaa jo enemmän turkkilaisilta kuin venäläisiltä.

Tuulalla hymy herkässä. Eikä ihme: kahvitauko ja maukas lämmin keitto.

Täältä sai maukkaan lihapiirakan, kokiksen kera.

Sirpa ihastui omistajan kissaan.

Illalla mentiin pikaisesti syömään joka jäi ajallisesti kuitenkin haaveeksi. Pizzaa sai nimittäin odottaa yli tunnin.

 

Paikallinen hiusmuoti. Mitäköhän tähän sanoisi?

Seuraava päivänä ajettiin Astrahanin nähtävyyksien kautta kohti Elistaa. Kuvassa Astrahanin tunnetuin kirkko.

Astrahanin baletti ja ooppera teatteri.

Hiukan ollaan oltu kermaperseitä majoitusten suhteen. Keskiarvolta majoitukiin on mennyt 20 euroa/yö per hlö. Mikä on ihan kohtuullinen.

Kuva hotellistamme,  edustan moottoripyörät olivat Italian kilvissä ja he olivat matkalla Kirgistaniin. Heidän matkanjärjestäjä oli tehnyt myös moottoripyörämatkoja Suomesta Italiaan ja takaisin.

Keltainen kyltti ei ole kiertoliittymä merkintä vaan opasviitta mäkkäriin. Ne olivat monessa kaupungissa opastettu samalla tavalla. Aivan huippua!

Elista, kiinalaishenkinen kaupunki.

Matkamme jatkui Astrahanista arojen halki Elistaan. Maisema kävi välillä hiukan tylsäksi. Pikavuoromatkustaja Anne keksi mukavan ajanviettotavan. Hän järjesti muille matkustajille tietovisan, mistä tulikin päivittäinen ohjelma.

Ihmiset näyttivät aasialaisilta sekä yli 90 prosenttia väestöstä ovat uskonnoltaan buddhalaisia. Kaupungista jäi kieltämättä erikoinen fiilis. Ensisijaisesti en olisi voinut kuvitella olevani Venäjällä, koska väestö ja rakennukset sekä temppelit muistuttivat pitkälti Kiinaa.

Matkan aikana kiinnitin huomiota rakennuksiin, joiden pelkästään päätienpuoleinen pääty oli maalattu/kunnostettu. Kuva otettu Elistan keskustasta.

Siitä onkin aikaa kun Ajokki on ollut temppelin luona. Olisiko ollut kesällä 2014.

Elistassa on pelattu shakin maailman mestaruuskilpailut. Ei varmasti tässä paikassa.

Seuraava kirjoitukseni kertoo tapahtumarikkaasta matkasta Stravporoliin.

Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

 

 

Volgograd, Venäjä

Volgograd ent. Stalingrad

Pidimme kahden yön stopin Volgogradissa, tämä oli yksi matkan kohokohdista nähtävyyksien suhteen. Kaupunki kiehtoo vahvasti historiansa takia. Kaupungissa käytiin toisen maailman sodan aikana verinen Stalingradin taistelu, jossa kaupunki tuhotui täysin ja taisteluissa kaatui jopa 1,5 milj. ihmistä.

Ehdottomasti Volgogradin kaksi pääkohdetta missä kannattaa käydä on Panorama -museoa ja Äiti Venäjä -monumentti.

Museon ylimmässä kerroksessa 360 asteen panorama. Hienoa käsityötä.

 

Volgogradin yksi asemista. Asemilla oli lukuisia vartioita sekä poliiseja, niitä näkyi myös nähtävyyksillä. Koin oloni turvalliseksi liikkuessani kaupungilla. Ovatkohan turvatoimet tiukentuneet vuoden 2013 itsemurha pommi-iskujen jälkeen.

Äiti Venäjä -monumentti on lähes yhtä korkea kuin New Yorkin Vapaudenpatsas ja korkeampi kuin meidän Olympiastadion torni.

 

 

 

Olemme nauttineet matkan varrella hyvistä hotelleista. Keskiarvolta majoituksiin on mennyt noin 20 euroa/nuppi. Kuvassa Pikavuorolaisia sekä respan työntekijä. Hänestä taisi tulla fanimme kun kerroimme matkoistamme.

Seinilllä kaatuneiden sotilaiden nimet.

Meillä kaikilla on omat kiinnostuksen kohteemme kun reissaamme Maailmalla. Itseäni kiinnostaa ajoneuvot. Ylläri pylläri.

Löysin samalla alustalla olevan Mersun kuin Ajokki. Kuski ei osannut sanaakaan englantia. Silti löytyi yhteinen kieli. Kirjoitettiin bussin kylkeen kuvia ja asoita. Keskustelun aikana selvisi, että paperikiekko mikä on Ajokissakin oli tuottanut hänelle ongelmia. Niin hänen bussiin oli vaihdettu digitaalinen ajopiirturi.

Hän sanoi minulle one million kilometers NO PROBLEM, vastasin hänelle two million kilometers SMALL PROBLEMS.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

Salmiakilla siitä selviää

 

Huh huh. Niin paljon nähty ja koettu ja niistä olisi todella paljon kerrottavaa.  Suomesta asti kertynyt nyt 4500 kilometriä ja vielä pitkä siivu kotiin. Reissu on ollut uskomattoman hieno tähän asti. Olemme tavanneet ystävällisiä ihmisiä ja nähneet upeita paikkoja. Hankalaa onkin miten muutan tapahtumat sanoiksi ja näkemäni kuviksi – ehdottomasti tarvitsen ensi reissulle reportterin.

Ajopäivien jälkeen olen halunnut vain rauhoittua, tutustua ympäristöön ja laittaa ajatukset seuraavaan päivään. Pahoittelut, että olette saaneet odottaa kuulumisia.

Viime postaus jäi jännittävään tilanteeseen eli poliisin pysäytykseen. Mikä on ollut tähän asti pahin sekä pisin pysäytys.

Ratsiassa matkustajien passit kirjattiin poliisin järjestelmään ylös. Sekä olivat vailla jonkun meidän puhelinnumeroakin. Kaikesta huolimatta toiminta vaikutti sangen normaalilta. Hetkeä myöhemmin toinenkin linja-auto otettiin sivuun ja heidän passit rekisteröitiin. He pääsivät lähes samantien jatkamaan matkaa. Seuraavaksi tuli minun vuoroni, me emme päässeet jatkamaan matkaa yhtä sujuvasti.

Tilanne kävi melko raskaaksi, pientä simputusta puoleen ja toiseen.. tuo se.. vie toi.. ei tätä… odota..  Lopulta kun kaikki tarvittava oli heidän pöydällä niin alkoi syyllistäminen: osa asiakirjoista olisi mukama pitänyt olla venäjän kielellä.. Väittivät jopa, että en saa ajaa yksin näin kauas Venäjällä. Heidän mielestä Ajokissa pitäisi olla myös toinen kuljettaja. Lisäksi sain moitetta ajokiekoista, että olen huijannut tauoissa. Syytökset olivat täysin perättömiä. Pikku hiljaa kylmä hiki alkoi hiipiä otsalleni.

Kokemuksestani voin todeta, että jossain vaiheessa poliisit kyllästyvät ja haluavat päästä minusta eroon. Valitettavasti tällä kertaa poliiseja kiinnosti raha. Otin käyttöön yhden taktiikoistani ja aloin tehdä tuttavuutta heidän kanssaan, kerroin Suomesta niitä näitä. Puhuin ihan kaikesta muusta kuin niistä asioista mitä meiltä muka puuttui matkasta. En lähtenyt kinaamaan vaan otin taktisen aikalisän ja lähdin hakemaan bussista salmiakkia.

Horisontissa meitä odotti Volgograd. Varmasti usealla meistä oli mielessä illallinen, peseytyminen ja puhtaat valkeat lakanat kunnes jouduimme jälleen ratsiaan.

Ajokin vakio matkustajiin kuuluvat Tuula ja Krikke olivat ottaneet mukaansa runsaasti salmiakkia. Nimittäin heillä oli hyvin muistissa miten ensimmäisellä Pikavuorolla pysäytyksistä selvittiin.

Toinen poliisi sylkäisi salmiakin ulos suustaan. Pettikö taktiikkani tällä kertaa. Ehkä ei ollutkaan hyvä idea tarjota salmiakkia. Eiväthän kaikki salmiakista pidäkkään, en edes itse. Onneksi toinen poliiseista söi salmiakin kokonaan ja halusi tietää siitä lisää. Minäpä kerroin enemmän mitä tiesinkään. Oikeana kätenä oli puhelimeni Google -kääntäjä. Yllättävän kätevä tapa kommunikoida tosin onhan siinä riski väärin ymmärryksiinkin. Loppu vaiheessa aloin hämmentää heitä kysymyksillä: millainen kaupunki on Volgograd, missä kannattaa yöpyä, syödä ja mitä nähdä. Yritin saada heidät tuntemaan itsensä tärkeältä. Taisin lopulta onnistua. Siinä sitten naureskeltiin, paiskattiin kättä ja syötiin salmiakkia. Sain paperit takaisin ja kaikki olivat hyvin :)

Ehdotin heille myös hyvän jäynän, ainakin omasta mielestäni. Mikäli ratsiaan tulee muita suomalaisia rekka/bussikuskeja ja poliiseilla on vielä salmiakkia jäljellä niin tarjoavat niitä eteenpäin.

Yhdessä ratsiassa näimme myös tv -kuvaajan, jotka seurasivat poliisin työskentelyä. Suomesta Moskovaan asti pysäytykset olivat todella ystävällisiä, asiallisia ja niistä tuli jopa hyvä mielikin.

Ajokki on otettu tien syrjään poliisien toimesta noin 20 kertaa, mitä pidän vielä aika vähäisenä.  Pikavuoro Bangkokiin -matkamme aikana niitä oli useita kymmeniä. Tottakai kismittää, jos 10km säteellä tulee kolme pysäytystä ja ovat vailla samoja papereita jne. Turhauttavaa.  Mut hei näillä mennään!

 

Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

 

Tver – Ozery – Tambov ja Moskovan ruuhkat

Tver, Novgorod…

Unohdin viime postauksessa mainita muutamia seikkoja. Novgrorodin kaupungissa ihmeteltiin poliisien määrää sekä hotellissa olleita tv-yhtiöiden autoja.Telkkarista myöhemmin selvisi, että itse herra Putin oli pitänyt palopuheen Novgorodissa. Tämä selittikin tiukemmat turvatoimet Novgorodin nähtävyyksissä.

Novgrorodista löytyi mielestäni yksi maailman rumimmista rakennuksista mitä on vastaan tullut. Nimittäin Novgorodin teatteri, joka on vielä toiminnassa.

Toinen mieleenpainuva hetki oli kun saavuimme Tveriin.  Se sisälsi pientä säätöä. Ensinnäkin kehätiellä oli massiiviset tietyöt mitkä vaikeutti kovasti suunnistamista uudessa paikassa. Pientä pyörimistä suuntaan jos toiseen. Ei siinä vielä mitään. Hauskinta oli se kun pääsimme hotellille tai luulimme päässeemme niin rakennuksen sisällä meitä oli vastassa kaksi naista pamppuineen. Hetki siinä meni ihmetellessä. Hotelli oli kuitenkin ryssinyt sijaintinsa Googlen karttaan. Hah hah – Google ei tiedäkkään kaikkea. Pienen kyselyn jälkeen koirantaluttaja neuvoi meidät perille. Loppujen lopuksi oltiin vain reilu kilometrin päässä hotellista.

Ajopäivä Tveristä Ryazaan sai matka päivän aikana pieniä muutoksia. Ryaza vaihtui Stupinoon. Johtuen Stupinon majoitus tarjonnasta. Niinpä Stupino vaihtui Ozeryyn siis pääsimme pääteiltä maalaismaisemiin. Ozery on pieni, hiljainen, kaunis kylä joen varrella. Löytyy sota-aiheisia nähtävyyksiä.

Saavuttiin Ozeryn hotellille.

20.4 Ozery – Tambov

Seuraavana aamuna pyyhkäistiin Ozeryn nähtävyyksien ohi ja napattiin pakolliset turistikuvat. Päivän ylin lämpötila ei ollut kuin vaivaiset 3 lämpöastetta. Hiukan epäonnea, kun ollaan osuttu kylmään aaltoon.  Matkan aikana kummasteltiin lumen määrää, tietöitä ja peltoja miten hyvin ne oli hyödynnetty. Tietyömiehiä ja roskien kerääjiä oli iso joukko. Näytti siltä, että ne olivat vankeja.

Tambov:ssa vietin ensimmäisen yön Ajokissa. Johtuen epävarmasta pysäköintipaikasta. Yö oli erittäin antoisa kylmyyden takia. Toistaiseksi pysynyt terveenä.

Lukitsin ovet hyvin sekä pukeuduin kolmeen vaatekertaan. Ajokista löytyi huopia ja tyynyjä. Mikäli punakone olisi tullut sisään niin kaiken varalta oli pippurisumutteen sijaan käden ulottuvilla jauhesammutin.

Kerron seuraavassa postauksessa mm. matkastamme Volgogradiin.

 

 

Helsinki – Viipuri – Novgorod – Tver ja matka sen kuin vain jatkuu….

16.4.2017 Salosta – Viipuriin

Matka Salosta Viipuriin meni erittäin jouhevasti. Lukuunottamatta aamuista”lähtöä”. Tiet olivat hyvät ja rajamuodollisuudet sujuivat hyvin. Raja oli hiljainen ja Venäjän puolelle liikahdettiin yllättävänkin nopeasti.

Hotelliin saavuttiin hyvissä ajoin. Ehdittiin vielä ravintolan telkkarista tuijottaa formulatkin. Illalla kävin tiedustelemassa paikallisia liittymiä, ostamassa evästä huomiselle. Sitten silmämunat eivät pysyneet auki oli ladattava akut. Yleensä itselläni reissun ensimmäiset päivät ovat raskaita. Johtuen matkan alkuvalmistelusta, jännityksestä jne..

Puhelin liikkeen vierestä oli mahdollisuus ostaa kalaa ja olutta..

Seuraavana aamuna käytiin hakemassa kännyköihin nettiliittymät. Netti on kova sana. Sai tähän kurjuuteen hyvän lisämausteen. Helpottaa kun voi hakea netistä hotelleja sekä soitella majoituksiin. Käytän navigoinnissa puhelimen Google mapsia. Suosittelen. Navi löytyy Ajokista, mutta sitä käytän lähinnä nopeuden tarkkaillaan.

Tosiaan tällä reissulla verrattuna 6 vuoden takaiseen niin valmistelut ovat hitusen paremmat. Nyt on kartat mukana, navigaattori ja bonuksena vielä maantiekamerakin. Maantiekamera on turvallinen mikäli joutuu viranomaisten kanssa erimielisyyteen. Taltioin koko matkan tietokoneelle.

Yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä ellei tärkein on Viipurin linna. Pyhän Olavin torni kunnostetaan kauttaaltaan ja on kiinni yleisöltä aina marraskuulle asti.

 

Rautatieasema. Kysyin pari vuotta sitten junalippuja Aasiaan. Mikäli suunnittelee kaukomatkaa junalla niin liput kannattaa ostaa Suomen sijaan Venäjän puolelta.

Majoituksen hinta 2-hengen huoneessa oli 23 euroa. Hotellin nimi Severnaya Korona

Saatiin Ajokki pysäköityä hotellin sisäpihalle, jossa oli kameravalvonta.

17.4.2017 Viipurista – Novgorodiin

Viipurista lähdettyämme vastaan tuli muutamia suomalaisia ryhmiä, jotka olivat tulossa Pietarista. Useampi bussillinen oli varmasti Pääsiäistä viettämässä.

Matkan aikana pidettiin taukoja. Tauoilla syötiin, kahviteltiin sekä etsittiin netin avulla Novgorodista majoitusta.

Majoittauduimme Intourist Novgorod  hotelliin. Myöhemmin selvisi, että muutamat matkustajistani olivat yöpyneet siellä 80-luvulla. Ulkoapäin näytti samalta. Huomannut sen Venäjällä, että ulkoa päin ei voi päätellä mitä sisältä löytyy.

Päivän aikana alkoi tehdä mieli Mäkkäriä, hotellille päästyään lähdettiin pienellä porukalla kohti kultaisia kaaria. Matka tyssäsi lyhyeen. Kadulle leijaili niin hyvä ruuan tuoksu joka veti meidät lopulta kellariravintolaan. Mäkkäri vaihtui Uzbekistanilaiseen ravintolaan.

Erilaisia loosseja. Valittiin punainen (oikealta).

4 tyytyväistä ruokailijaa.

Erikoisen makuista riisiä.. kasviksia sekä hyvän makuista nautaa.

Ateriani, oluen kera maksoi noin 6 euroa.

 

18.4.2017 Novgorodista – Tveriin

Aamulla pakolliset nähtävyydet ja sitten baanalle kohti Moskovaa. Viime yö vietettiin täällä Trev -nimisessä kaupungissa. Matkustajat ovat parhaillaan kävelykierroksella ja minä yritän vääntää Teille jonkun näköisen yhteenvedon tähän astisista tapahtumista.

Majoituksemme tverissä 35e sis. aamiaisen Kristal palace hotel , jälleen kerran hyvä majoitus. Hyvä meidän tiimi :)

Kaksi merenneitoa

Matkamme jatkuu tunnin päästä Ryazaniin, luvassa noin 365km siivu. Eilen alkoi ohjaustehostin reistailla ja löydettiin vuoto mikä on toistaiseksi korjattu.

Aamiainen Trevissä, vatsa tuli täyteen.

Lähtötunnelmia

Olipa startti – nimittäin aamulla tarkistettiin viestillä onko Ajokissa vakuutus päällä. Eikä ollut turha tarkistus. Vakuutus kyllä oli, mutta ajoneuvo oli poistettu tieliikennekäytöstä. Käytännössä ei voitu lähteä liikenteeseen ennen kuin se oli otettu tieliikennekäyttöön. Poliisi ottaisi kilvet ja Trafi muistaisi isolla sakolla. Viimeistään rajalla pysähtyisi meidän matka.

Koko asia olisi ollut helppo hoitaa arkena, mutta meidän lähtöhän oli eilen palmusunnuntaina. Pahimmassa tapauksessa Pikavuoron olisi pitänyt odottaa tiistai aamuun asti. Aikamoista.

Trafin sivuilta saa laitettu kätevästi ajoneuvon tieliikennekäyttöön, mutta kun on kyse yrityksestä niin asia ei ollutkaan niin helppo. Yritettiin monen mutkan kautta. Yksi vaihtoehto oli kirjautua Trafiin ”Katso” tunnisteella. Hetken tiedustelun jälkeen selvisi, että tilitoimistolla on ne tunnukset.

Soitin tilitoimistoon (yrittäjälle kotiin) ja pyysin kirjautumistunnuksia. Hän lähti työpaikalle etsimään tunnukset ja avusti puhelimella ohjeet. Lopulta todettiin, että niillä tunnuksilla ei pääse kuin veroasioita hoitelemaan. Seuraava siirtoni oli soitto vakuutusyhtiön hätä -palveluun, hukkaan meni sekin yritys :) He eivät pystyneet tekemään asialle mitään. Meni mielenkiintoiseksi.

Aloin metsästää  vakuutus konttorin virkailijan kännykkä numeroa. Tämä oli viimeinen oljenkorsi. Virkailijan sukunimi oli sen verran harvinainen niin kokeilin tuurilla samalla sukunimellä Salossa asuvia. Tärppäsi heti ekalla soitolla, virkailijan sukulaiselle kerroin asiani ja 5minuuttia myöhemmin vakuutusyhtiön virkailija soitti takaisin. Varovasti mainitsin, onnistuisiko…. Niin hän sanoi: ei hätää.

Mieletön tuuri, hän oli ollut aamulenkillä 10-15min päästä konttorista ja mikä parasta niin konttorin avaimet taskussa. Puhelun jälkeen tuli ajatuksia mitä jos niiden järjestelmään ei pääse ”Pääsiäisenä”. Tietääkö hän itsekkään. 15minuuttia myöhemmin puhelin soi: Nyt voit lähteä ajamaan.  JES”!

Aivan parasta palvelua Pääsiäispäivänä. Ensinnäkin tilitoimiston yrittäjälle iso peukku -lähti kotoaan töihin. Sekä vakuutusyhtiön virkailijalle halaus! Sai hyötyliikuntaa. Ei varmaan pelkkä kortin lähettäminen riitä :)

Mikonkatu, Helsinki.

Tästä on hyvä jatkaa vai onko?