Rantapallo

Asvaltti polttaa – Namibiasta Botswanaan

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 19.12.2014

Maanantain kansallispuistopäivän jälkeen edessä oli tiistai pikavuoromainen tykityspäivä. Matkasimme päivän aikana noin 500 kilometriä kohti Namibian ja Botswanan välistä rajaa.

Mitä pidemmälle ajoimme, sitä kauemmaksi jäivät länsimaiset vaikutteet. Teiden varsilla alkoi näkyä pieniä pyöreitä puusta rakennettuja majoja, joita reunustivat puiset paaluista tehdyt aidat. Vihreyttä on silmän kantamattomiin. Lehmät, aasit ja vuohet vaeltavat vapaana teiden varsilla ja ihmiset tuijottavat valkonaamoilla täytettyä bussiamme avoimen kummastuneena. Pienissä kylissä värikkäät vaatteet kuivuivat tuulessa, pikkupojat ajoivat kanoja takaa ja naiset kantoivat tavaroita päänsä päällä. Olin jo odottanut milloin alan nähdä enemmän aitoa Afrikkaa.

Tyypillisiä majoja Ajokin ikkunasta kuvattuna.

Tyypillisiä majoja Ajokin ikkunasta kuvattuna.

Tien varren aaseja. Tämä kaksikko sai vaeltaa vapaana. Olemme nähneet myös useita, jotka on sidottu toisiinsa tai joiden jalat ovat ollet sidottuna yhteen.

Tien varren aaseja. Tämä kaksikko sai vaeltaa vapaana. Olemme nähneet myös useita, jotka on sidottu toisiinsa tai joiden jalat ovat ollet sidottuna yhteen.

Ajokissa tunnelma oli hyvä. Kaikki olivat orientoituneet pitkään ajopäivään. Osa pelasi korttia, osa luki ja mielenkiintoisia keskusteluja oli käynnissä. Jotkut ottivat aikaa itselleen sulkemalla musiikilla hälyäänet pois ja katselemalla maisemia. Itsekin keskityin ulos tuijottamiseen ja pohdiskeluun.

Tiistain ajopäivä oli paitsi pitkä myös raskas, eniten varmasti Janille. Ajokissa on keskipäivän auringon aikaan todella kuuma ja hiki valuu paikoillaan istuessa. Ilmastointi toimii paremmin bussin takaosassa, kun taas edessä on ajoittain liikaa lämpöä pohjoisen tytölle. Lisäksi tiet ovat ajoittain kapeita ja möykkyisiä, jotka hidastavat menoa ja vaativat kipparilta keskittymistä.

Yöllinen maisema Namibian puolella.

Yöllinen maisema Namibian puolella.

Pirkko katselemassa jokimaisemaa Rainbow Lodgella.

Pirkko katselemassa jokimaisemaa Rainbow Lodgella.

Tiistaina ajoimme auringonlaskuun ja viimeiset kilometrit olivat hiekkatietä. Kohtuuhintaisen majapaikan löytäminen osoittautui haastavaksi, mutta onnistuimme löytämään Rainbow Lodge- nimisen paikan joen rannalta. Keittiöhenkilökunta oli jo lähetetty kotiin, mutta omistaja piti baaria auki muutaman tunnin. Joen rannassa tähtitaivasta katsellessa ja sammakoita sekä sirkkoja kuunnellessa rentouduimme päivän ajon jälkeen. Luonnosta lähtevä meteli oli käsittämättömän kova enkä muista kuulleeni vastaavaa Borneossa vuonna 2006 viettämieni öiden jälkeen.

Keskiviikkona edessä oli toinen pitkä ja hikinen ajopäivä. Ylitimme kuitenkin rajan Namibian ja Botswanan välisen rajan varsin kivuttomasti. Tälläkään kertaa virkailijat eivät halunneet tutkia tavaroitamme, löivät vain leimat passiin ja toivottivat tervetulleiksi.

Namibia kiittää käynnistä.

Namibia kiittää käynnistä.

Botswanan puolella tiet ovat huonommassa kunnossa. Vaikka ne ovat päällystettyjä, niissä on paljon suuria monttuja. Lisäksi eläimiä on tiellä todella runsaasti. Eläimet ovat ilmeisen tottuneita liikenteeseen, sillä ne eivät välitä ohiajavista kulkuneuvoista ollenkaan. Lehmät ja vuohet hengailevat ajoväylällä porojen tapaan, ja väistävät kun heille sattuu sopimaan –mokomat aasit.

Keskiviikon ajopäivä päättyi iltamyöhällä Maunin kaupunkiin. Olimme perillä vasta pimeän tulon jälkeen eikä meillä ollut majapaikkaa valmiina. Lisähaasteen etsimiselle toi sade (Ajokin pyyhkijät eivät vieläkään toimi) ja pimeys. Aikaisemmin illalla ollut ukkoskuuro oli katkaissut kaupungista sähköt ja ne palautuivat vasta täysin vasta seuraavana aamuna.

Botswanan puolella ajoimme tarkastuspisteeseen, jossa kaikki marssitettiin autosta ulos. Kengät desinfiointiin kuten myös Ajokki sisältä ja ulkoa.

Botswanan puolella ajoimme tarkastuspisteeseen, jossa kaikki marssitettiin autosta ulos. Kengät desinfiointiin kuten myös Ajokki sisältä ja ulkoa.

Majapaikaksemme valikoitui pienen pakon edessä Sedia Hotel- niminen paikka. Totesin paikan olevan reilusti budjettini ulkopuolella ja päädyin nukkumaan ensimmäisen yöni Ajokissa. Yö oli vähäuninen kuumuuden, kosteuden ja hyttysten takia, mutta veikkaan päätyväni jatkossakin nukkumaan Ajokkiin rahaa säästääkseni.

Torstai kului pakollisia asioita hoitaessa. Ohjelmassa on ollut pyykkihuoltoa, puhelinliittymän hankintaa sekä rahanvaihtoa. Namibian dollarit osoittautuivat haastaviksi vaihdettaviksi. Vasta neljännessä rahanvaihtopaikassa suostuttiin ottamaan niitä vastaan. Ensivaikutelmat Botswanasta ovat kuitenkin erittäin positiiviset. Ihmiset ovat ystävällisiä ja hymyileväisiä, eikä valkoisiin suhtauduta kuten Namibiassa tai Etelä-Afrikassa.

Tämän hetkisen majapaikan iloinen kokki.

Tämän hetkisen majapaikan iloinen kokki.

Tätä kirjoittaessa luonto tarjoillee uskomatonta valoshowta. Salamat halkovat taivasta ja jyrinä tuntuu rintalastan alla. Rakastan ukkosia ja enkä malta olla tuijottamatta ulos. Ainut miinus on, että sähköt ovat jälleen olleet ilta kahdeksasta asti poikki. Huomenna osa porukasta suuntaa kulkunsa Okavangon suistoalueelle, itseni mukaan lukien. Toivottavasti sähköt palautuvat ennen aamua, jotta saan kameran akun ladattua. Raporttia suistoretkestä seuraa lähipäivinä!

Tänään soi: Madonna – Nothing really matters

__

Pikavuoro has arrived to Botswana! We have had couple of really long driving days. We crossed the broder for Namibia to Botswana on Wednesday. Also this time border crossin was easy: nobody wanted to check out our stuff and that´s more than fine with us.

Days have been very hot. And the roads are not so good. There are potholes size of a tire and lots and lots of sheeps, cows and donkies on the road. Animals don´t mind the traffic at all. They just hang around and eat crass. Daft cows!

We are having a 3 day stop over at Maun. Last night I sleapt in Ajokki. Or at least tried to. Too hot and too many mosquitoes. But I was my first night sleeping in Ajokki and even I didn´t get much sleep, it was nice to listen to rain and the sounds of nature.

Tomorrow I´m heading to Okavango delta with others. I hope to see lots of animals. And I hope that the electricity comes back before morning! I have to charge my camera. Even the light show that´s on right now is amazing, little bit of power would be nice.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Savanni nukahtaa – vai nukahtaako?

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 16.12.2014

Katsastettuamme hylkeet lauantaina aamulla, lähdimme ajamaan kohti sisämaata. Poistuessamme rannikolta aurinkokin alkoi jälleen paistaa. Ajoimme launtaina Omarurun pikkukaupunkiin ja majoituimme Kashana- nimiseen majataloon. Paikkaa piti mukava saksalainen mies ja puitteet olivat erittäin miellyttävät. Hyvien unien jälkeen oli hyvä jatkaa matkaa kohden seuraavaa kohdetta eli Etoshan kansallispuistoa.

Auton pakkausta aamulla Kashana-nimisessä majapaikassa, Omarurussa.

Auton pakkausta aamulla Kashana-nimisessä majapaikassa, Omarurussa.

Hiekan ja suolan jälkeen oli mukavaa katsella vehreämpiä maisemia ja sinistä taivasta.

Hiekan ja suolan jälkeen oli mukavaa katsella vehreämpiä maisemia ja sinistä taivasta.

Ajoimme loppujen lopuksi sunnuntaina vain 200 kilometriä ja päädyimme Outjo- nimiseen kylään. Halusimme jäädä yöksi hieman suurempaan paikkaan, sillä tietojemme mukaan puistoa lähimpänä olevasta kylästä olisi ollut hankalaa löytää majoitusta. Sunnuntai-iltapäivänä tämäkin paikka vaikutti täysin pystyynkuolleelta, mutta löysimme mukavan yöpaikan, jossa oli myös paikallisten suosiossa oleva kahvila-ravintola. Paikan itse tehty suklaakakku ja sitruuna-marenkipiirakka olivatkin erittäin herkullisia ja päätyivät herkkusuiden suuhun ennen kuin ehdin kuvaa ottaa.

Outjon majapaikka.

Outjon majapaikka.

Starttasimme Etoshan kansallispuistoretkelle klo 4.50 aamulla. Halusimme ehtiä puiston porteille ennen auringon nousua. Myöhästyimme suunnitellusta lähtöajasta 20 minuuttia, koska pienenä yllätysmomenttina havaitsimme olevamme tehokkaasti lukittu majapaikkamme sisäpihalle. Pienen odottelun jälkeen uninen henkilökunnan edustaja saapui päästämään meidät ulos.

"Ajan yössä tulen tuolta kaukaa...."

”Ajan yössä tulen tuolta kaukaa….”

Etoshan kansallispuisto on yksi Afrikan merkittävimmistä luonnonsuojelualueista. Sen alueella elää yli 100 nisäkäslajia sekä yli 300 lintulajia. Näitä myös me lähdimme bongailemaan. Ensimmäiset kirahvit näimme jo ennen varsinaiselle suojelualueelle menoa. Sain heti havaita kuinka haastavaa on valokuvaaminen liikkuvasta autosta, etenkin kun tie on möykkyinen ja kohdekin liikkeellä.

Ajoimme päivän aikana puistossa noin 150 kilometriä. Päivä oli erittäin kuuma ja pölyinen, mutta myös antoisa. Otin päivän aikana noin 350 valokuvaa, joista suurin osa on täysin julkaisukelvotonta. Onnistuin kuitenkin saamaan myös muutamia hyviä otoksia, joista näätte osan siitä mitä me päivän aikana näimme.

Etoshan portilla. Sisäänpääsy oli 80 Namibian dollaria. Lisäksi bussista veloitettiin oma maksu, jonka jaoimme kaikkien kesken. Pääsymaksulle tuli kaikkiaan hintaa alle 10e.

Etoshan portilla. Sisäänpääsy oli 80 Namibian dollaria. Lisäksi bussista veloitettiin oma maksu, jonka jaoimme kaikkien kesken. Pääsymaksulle tuli kaikkiaan hintaa alle 10e.

ethosapuhveli

etoshakauriit

etoshaantilooppi

etoshalintu

Halalin leirin läheisyydessä olevalla juomapaikalla ei keskipäivän kuumuudessa ollut eläimiä.

Halalin leirin läheisyydessä olevalla juomapaikalla ei keskipäivän kuumuudessa ollut eläimiä.

etoshastrutsi

etoshakirahvi

Päivän parasta antia oli sarvikuonon bongaaminen. Jani Laine kiipesi Ajokin katolle ottamaan kuvan.

Päivän parasta antia oli sarvikuonon bongaaminen. Jani Laine kiipesi Ajokin katolle ottamaan kuvan.

etoshaseepra

etoshakirahvitjaseeprat

Maisemia peilin kautta.

Maisemia peilin kautta.

Tänään soi: Lynyrd Skynyrd – Freebird

Kommentoi kirjoitusta

Leirituli ja tuhansia hylkeitä

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 14.12.2014

Perjantaina lähdimme liikkeelle iltapäivällä. Otimme suunnan rannikkoa ylös pohjoiseen, kohti Cape Crossia ja siellä sijaitsevaa Seal Reserveä eli hylkeidensuojelualuetta.

Heti Swakopmundin kaupungin rajojen ulkopuolella maisemat muuttuivat pelkäksi aavikoksi. Hiekkaa, dyynejä, ja satunnaista matalaa kasvistoa oli silmän kantamattomiin. Osa matkustajista varmasti pitää pelkkiä hiekkamaisemia äärimmäisen tylsinä, mutta itse nautin katsellessani ulos bussin ikkunasta. Edessä siintävä tyhjä ja karu maisema on jollain tavalla runollisen kaunis.

Suolatiemaisemaa.

Suolatiemaisemaa.

Cape Crossiin johtava tie on suurimmaksi osaksi suolatietä. Päivämatkaksi kertyi vain noin 130 kilometriä, mutta aikaa pätkään kului useita tunteja. Suolatiellä ajettaessa nopeudet eivät ole aivan samaa kuin pikitiellä. Jani sanoi yllättyneensä positiivisesti siitä kuinka hyvä suolatie oli ajaa. Muuta liikennettä oli hyvin vähän, näimme vain muutamia satunnaisia maastoautoja.

Saavuimme perille liian myöhään hylkeiden katselemisen kannalta, sillä suojelualueen portit oli suljettu muutamaa tuntia aikaisemmin. Alueen läheisin majapaikka osoittautui liian kalliiksi ja niinpä jouduimme palaamaan hieman taaksepäin. Löysimme Fisherman´s Inn- nimisen majapaikan, josta saimme pienillä järjestelyillä jokaiselle nukkumapaikan. Paikassa oli myös pieni ravintola, joka huolehti janoista ja nälkäisistä matkalaisista.

Paikka itsessään oli mielenkiintoinen sekoitus tyhjyyttä ja elämisen merkkejä. Keskelle ei mitään kyhätty parakkimainen hökötys oli koristeltu kattoon ripustetuin lippalakein ja t-paidoin. Näyttipä joukossa olevan muutamat naisten alusvaatteetkin. Seinäkirjoitukset viestivät villeistä juhlista, joskin tällä kertaa meidän porukan lisäksi baarissa istui vain kaksi paikallista. Jututtamani baarimikko kertoi, että hurjimmat juhlat ovat aina kalastussesongin ja kalastuskilpailujen aikaan, jolloin baari on tupaten täysi.

Fisherman´s in keskellä aavikkoa.

Fisherman´s in keskellä aavikkoa.

Muistoja ravintolassa pidetyistä huimista juhlista.

Muistoja ravintolassa pidetyistä huimista juhlista.

Askeettinen majapaikka.

Askeettinen majapaikka.

Majoitustilat sijaitsivat kahdessa eri rakennuksessa. Majoituin itse askeettisemmassa versiossa, jossa oli pari makuuhuonetta, joissa kaikissa oli useampia sänkyjä. Mökistä löytyi yksi wc, jonka yhteydessä oli jonkinnäköinen suihku. Lämmintä vettä ei aamulla enää tullut, sillä illalla boilerilla lämmitetty vesi oli yön aikana päässyt jäähtymään. Sähköt paikkaan tuotettiin aggregaatilla, joka suljettiin kymmeneltä.

Ravintolan sulkeuduttua ja sähköjen lakattua toimimasta teimme nuotion aavikolle. Viihdyimme viileässä aavikon yössä tuleen tuijotellen ja jutellen pikkutunneille saakka. Täydellisen tilanteesta olisi tehnyt kirkas tähtitaivas, mutta valitettavasti yö oli pilvinen. Toinen asia, jota nuotiolla usein kaipaan on melodinen kitaramusiikki. Joukossa on kyllä soittotaitoisia, mutta valitettavasti kenelläkään ei ole kitaraa mukana.

Lauantaina starttasimme hyvissä ajoin katsomaan hylkeitä. Olin ennakkoon kuullut, että niitä on noin 100 000 ja ne haisevat pahalle. Ennakkotiedoista huolimatta en osannut aavistaa millainen näky meitä kohtasi. Se oli sanoin kuvailematon, eikä se varmasti välity täysin edes kuvissa. Noita käsittämättömiä luontokappaleita rötkötti joka puolella, limittäin ja poikittain toistensa päällä. Meressä niitä kellui varmasti saman verran kuin rannalla makasi.

Ilmeisesti nyt on myös hylkeiden lisääntymisaika, sillä poikasia oli todella paljon. Näimme muutaman vastasyntyneen ja lukemattomia kuoliaaksi liiskaantuneita tai kuolemaisillaan olevia kuutteja. Luonnon lait ja vahvojen selviytyminen elämän armottomassa taistelussa oli silmiemme edessä höystettynä niin vahvalla hajulla, että se sai minut kirjaimellisesti yökkimään. Jouduin hengittämään koko vierailun ajan hajuvedellä suihkutetun huivin läpi. Toiset sanoivat, että tottuivat hajuun nopeasti. Itse olen sen verran hajuherkkä, että hylkeiden löyhkä tuntuu sieraimissani vielä tätä kirjoittaessa useita tunteja myöhemmin.

Tänään soi: Kolmas Nainen – Lautalla

Jokunen hylje rannalla.

Jokunen hylje rannalla.

Pikavuorolaiset ihmettelemässä kuutteja. Vai päinvastoin?

Pikavuorolaiset ihmettelemässä kuutteja. Vai päinvastoin?

Pahoinvoiva reportteri pidättämässä hengitystä.

Pahoinvoiva reportteri pidättämässä hengitystä.

Kommentoi kirjoitusta

Swakopmund 8.-12.12.2014

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 13.12.2014

Saavuimme Swakopmundin rannikkokaupunkiin maanantaina alkuillasta. Matka Windhoekista oli reilut 300 kilometriä, joten päivän ajokilometrit jäivät suhteellisen vähäisiksi.

Swakopmund on noin 25 000 asukkaan kaupunki Namibian rannikolla. Kaupunki näyttää ja vaikuttaa saksalaiselle pikkukaupungille. Paikallinen väestö näytti olevan suurimmaksi osaksi valkoisia ja saksaa kuuli puhuttavan kaduilla. Swakopmund tuntui myös turvallisemmalta ja rauhallisemmalta kuin muut kaupungit. Talojen ympärillä ei ollut niin korkeita muureja eikä piikkilankaa ja sähköaitoja kuin mitä muualla on tottunut näkemään. Uskaltauduin yhtenä päivänä yksin juoksulenkille rannalle enkä kokenut oloani uhatuksi. Monessa muussa paikassa ei ole tehnyt mieli liikkua yksin.

Swakopmundin keskustassa on historiallinen ja edelleen toiminnassa oleva majakka.

Swakopmundin keskustassa on historiallinen ja edelleen toiminnassa oleva majakka.

Pikavuorolla päivämatkat on ajoittain huonosti ennustettavissa, ja siksi olemme päätyneet yöksi mitä erilaisempiin paikkoihin. Nyt kuitenkin tiesimme, että edessä on useamman päivän stoppi. Suurin osa oli varannut vaatimustasolleen ja budjetilleen sopivan majoituksen ennakkoon. Kuuden hengen porukalla varasimme asunnon Air bnb:n kautta. Ratkaisu oli loistava. Saimme käyttöömme uutuuttaan kiiltelevän asunnon, jossa oli kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja täysin varusteltu keittiö. Lisäksi paikassa oli pyykinpesukone ja kuivausrumpu, joita hyödynnettiin neljän päivän stopin aikana äärimmäisen tehokkaasti.

Keittiö.

Keittiö.

Swakopmundin asunnon sininen makkari.

Swakopmundin asunnon sininen makkari.

Ennakkoon haaveilemani rantaelämä ei ikävä kyllä Swakopmundissa toteutunut. Mereltä tuuli joka päivä kylmästi ja aurinkokin näyttäytyi pilvien lomasta vain harvakseltaan. Bikinit pysyivät laukussa ja rannalla kävimme vain kävelyllä. Aika Swakopmundissa kului akkuja lataillessa ja rentoutuessa. Osa porukasta oli aktiivisempia ja kävi keskiviikkona hiekkadyyneillä laskemassa.

Torstaina lähdimme käymään noin 30 kilometrin päässä Walvis Bayssa. Walvis Bay on kasvava satamakaupunki, josta ollaan kehittämässä rahtiliikenteen solmukohtaa. Merenrantakaupungin lahdissa elää myös suuret pelikaani- ja flamingoyhdyskunnat, joita toki kävimme katsomassa.

Ajokki hiekkadyynien juurella.

Ajokki hiekkadyynien juurella.

Epätoivoista mäenlaskua. Avaruuspeitto luistaa lumella huomattavasti paremmin kuin hiekalla.

Epätoivoista mäenlaskua. Avaruuspeitto luistaa lumella huomattavasti paremmin kuin hiekalla.

Walvis Bayn valtava pelikaani.

Walvis Bayn valtava pelikaani.

Meriruokaan erikoistunut The Reef- ravintola.

Meriruokaan erikoistunut The Reef- ravintola.

Saksalaisella järjestelmällisyydellä rakennettu kaupunki oli itselleni kuitenkin pettymys. Tunnelmaltaan se oli ankea ja hengetön, ja sen kuollut tunnelma oli lähes käsin kosketeltavaa. Päivä kului lähinnä kaupoissa kierrellessä. Sain ostettua muun muassa puuttuneen hyttysverkon, joten täysin turha retki ei kuitenkaan ollut. Myös Ajokkia huollettiin ja rautarouva sai reissun aikana uudet öljyt. Illalla kävimme syömässä kehutussa The Reef- nimisessä kalaravintolassa. Takaisin tullessa jouduimme ajamaan pimeällä, jota olemme yrittäneet välttää. Matka oli kuitenkin lyhyt ja tie hyvä, joten ongelmia ei ollut.

Perjantaina nappasimme yhden uuden matkustajan kyytiin ja lähdimme iltapäivällä suuntaamaan kohti pohjoista.

Tänään soi: Riki Sorsa – Haaveissa vainko oot mun

__

We arrived to Swakopmund on Monday evening after 300 kilometer drive. Swakopmund turn out to be very peaceful and very german. Some even said that it´s more german than Germany.

We rented an 3 bedroom apartment near beach. It was really great place. New place with a nice kitchen and a ocean view. We spend four days just relaxing and enjoying the possibility to make good food.

I had a wish to spend some beach life at Swakopmund. Unfortunately weather was not on our side. All days where windy and cloudy, so there was no need to take bikinis out of the pack.

On Thursday we visited Walvis Bay. On the way we stopped at the dunes and climped up. City itself was kind of boring, but we saw some pelicans and flamingos. I had no idea that pelicans are so huge! We had nice seafood dinner at The Reef. Ajokki also got new oils at Walvis bay.

On Friday we waited one new passinger to hop on board and hit the road in the afternoon.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Kolmen yön stoppi Windhoekissa

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 08.12.2014

Saavuimme Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin perjantaina iltapäivällä. Ajokin ilmastointi lakkasi toimimasta pari päivää aikaisemmin, ja matkapäivät ovat olleet todella kuumia. Kaikki kaipasivat kipeästi parin päivän huolto- ja lepotaukoa. Perjantai-ilta sujui rauhallisissa merkeissä, jokaisen rentoutuessa tavallaan.

Iloiset Itsenäisyyspäivän viettäjät.

Iloiset Itsenäisyyspäivän viettäjät.

Lauantaina oli Itsenäisyyspäivä, jota kokoonnuimme juhlimaan pienellä porukalla. Finlandia-hymnin soidessa nostimme maljat Itsenäiselle Suomelle, ja seurasimme Linnan juhlia netin välityksellä. Osa pikavuorolaisista kävi myös paikallisessa Kristus-kirkossa Suomen Lähetysseuran järjestämässä Kauneimmat joululaulut-tilaisuudessa. Illan päätteeksi lähdimme tanssimaan paikallisten suosimaan yökerhoon, jossa ei meidän lisäksemme ollut kuin muutama valkoinen. Ilta oli erittäin hauska ja pysyy mielessämme vielä kauan.

Namibiassa alkoholin myyntiajat ovat tiukemmat kuin Suomessa.

Namibiassa alkoholin myyntiajat ovat tiukemmat kuin Suomessa.

Sunnuntaina kaikki olivat enemmän tai vähemmän väsyneitä. Ville ja Jani korjasivat Ajokkia lähes koko päivän. Huoltotauko oli tarpeellinen, sillä Ajokin alusta ja nivelet kaipasivat rasvausta. Lisäksi ilmastointi oli korjattava. Ilmastoinnin kanssa on edelleen ongelmia, sillä oikeanlaisia remmejä ei ole löytynyt. Toivottavasti se saadaan pian kuntoon, sillä Ajokissa on melko lämmin tunnelma.

Sunnuntai-iltana menimme Jussin ja Joonan kanssa syömään Joe´s Beer Gardeniin. Paikan erikoisuuksiin kuuluu laaja riistavalikoima. Pyrin aina maistamaan jotain mitä en ole aikaisemmin syönyt. Päädyin tilaamaan vartaan, jossa oli muun muassa seepraa, kudua, strutsia ja krokotiilia. Seepra oli hyvää, mutta krokotiili oli maultaan ja suutuntumaltaan epämiellyttävää. Voinpahan ainakin sanoa maistaneeni.

Joku toivoi aikaisemmin enemmän ruokajuttuja. Tähän mennessä olemme olleet niin länsimaalaisissa paikoissa, ettei erikoisuuksia ole liiemmältä eteen osunut. Isot monikansalliset ketjut jyräävät täälläkin, ja paikalliset tuntuvat suosivan niitä. Iän ikuiset ranskalaiset kuuluvat lähes annokseen kuin annokseen. Paikallisista lisukkeista juustoinen pinaattimössö ja jonkinlainen kurpitsa-maissisörssö ovat jo käyneet tutuiksi. Molemmat ovat makuuni hieman liian makeita, mutta syötävissä. Huomio on myös kiinnittynyt annoskokoihin, joka lähes poikkeuksetta on erittäin suuri. Vaikka olen varustettu hyvällä ruokahalulla, en useimmiten jaksa syödä annoksia loppuun.

Seepra-krokotiili-kudu-strutsi-varras, perunakroketteja ja makeaa chili-mangokastiketta.

Seepra-krokotiili-kudu-strutsi-varras, perunakroketteja ja makeaa chili-mangokastiketta.

Maanantaiaamuna teimme Pikavuoron perinteisen tervehdyskäynnin suurlähetystöön. Siellä ystävällinen Elisabet Kivimäki otti meidät vastaan ja kertoi meille lähetystön toiminnasta sekä Suomen ja Namibian suhteista.

Suomella on pitkät ja hyvät suhteet Namibian kanssa. Presidentti Martti Ahtisaarella oli merkittävä rooli Namibian itsenäistymisessä vuonna 1990. Windhoekista löytyykin kuulemma myös Ahtisaaren mukaan nimetty katu, sekä useita Martti- nimisiä miehiä.

Pikavuorolaiset Elisabet Kivimäen kanssa lähetystön edustalla.

Pikavuorolaiset Elisabet Kivimäen kanssa lähetystön edustalla.

Porukka odottamassa lähtöä Swakopmundiin.

Porukka odottamassa lähtöä Swakopmundiin.

Lopulliset fiilikset Windhoekista jäivät itselläni hieman laimeiksi. Ennakkoon lukemani perusteella en paljoa edes odottanut, ja todellisuus vastasi melko hyvin oletuksiani. Kolmen päivän pysähdys kaupungissa oli riittävä. Reportterin mieli hajalaa jo Swakopmundiin rantaelämää viettämään.

Tänään soi: Ultra Bra – Savanni nukahtaa

__

We had a 3 days stop in Namibia’s capital city Windhoek. Everybody was tired and we needed a break. Ajokki’s AC isn´t working like it should be, so there is very warm in the bus.

On Saturday was The Independence day of Finland and of course we had little celebration. We toasted for Finland and later in the evening went to dance in a local night club. We had a night to remember!

On Sunday me, Jussi and Joona went to have dinner at Joe’s beer Garden. I ate some zebra, kudu, crocodile and ostrich. Zebra was actually very tasty, but don´t think I will eat crocodile again.

Monday before we left to Swakopmund, we made the traditional Pikavuoro visit to The Embassy of Finland.

Kommentoi kirjoitusta

Grünausta Windhoekiin

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 08.12.2014

Matkustimme Grünausta Namibian pääkaupunkiin Windhoekiin. Yövyimme matkalla Mariental nimisessä kaupungissa. Tässä kuvakooste matkapäiviltä.

Grünaun majapaikan respan seinällä oli kuva suomalaisen Arvo Eirolan kuplavolkkarista.

Grünaun majapaikan respan seinällä oli kuva suomalaisen Arvo Eirolan kuplavolkkarista.

Majatalon omistaja halusi meistä aamulla ryhmäkuvan ja sanoi, että se pääsee respan seinälle Arvon kuplan viereen.

Majatalon omistaja halusi meistä aamulla ryhmäkuvan ja sanoi, että se pääsee respan seinälle Arvon kuplan viereen.

Iloinen Kippari aamuvarhaisella Grünaussa.

Iloinen Kippari aamuvarhaisella Grünaussa.

Maisemat olivat kuin luontodokumentista. Afrikan eläimiä ei tosin näkynyt.

Maisemat olivat kuin luontodokumentista. Afrikan eläimiä ei tosin näkynyt.

Paikallinen tienvarsimarketti.

Paikallinen tienvarsimarketti.

Baari oli kiinni, eikä sieltä saanut rahalla alkoholia. Onneksi läheisestä kioskista sai rahalla mehua.

Baari oli kiinni, eikä sieltä saanut rahalla alkoholia. Onneksi läheisestä kioskista sai rahalla mehua.

Isä ja poika.

Isä ja poika.

Viihdepäällikkö Tuomas fiilistelee.

Viihdepäällikkö Tuomas fiilistelee.

Tietyö jostain matkan varrelta.  Moottoritie on kesken.

Tietyö jostain matkan varrelta. Moottoritie on kesken.

Jokaisella tietyömaalla on henkilö, jonka tehtävä on kääntää merkkiä. Työntekijät  myös asuvat teltoissa työmaiden vieressä.

Jokaisella tietyömaalla on henkilö, jonka tehtävä on kääntää merkkiä. Työntekijät myös asuvat teltoissa työmaiden vieressä.

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Seuraava sivu

turkish
  • monroe
  • mainosvaunu