Rantapallo

Junamatka Johannesburgista Durbaniin 19.-20.11.2014

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 22.11.2014

Tapasin Johannesburgin kentällä pikavuorolaiset Jennan ja Villen. Majoituimme yhdeksi yöksi Johannesburgin Melvillen alueelle, josta jatkoimme seuraavana iltana matkaa.

Pikavuorolaiset Jenna ja Ville Johannesburgin lentokentällä.

Pikavuorolaiset Jenna ja Ville Johannesburgin lentokentällä.

Olimme päättäneet jo Suomessa, että matkustamme Johannesburgista Durbaniin junalla. Lentäen olisi toki säästänyt aikaa, mutta halusimme kokea junalla matkustamisen Etelä-Afrikassa.

Jenna ja Ville olivat hoitaneet ennakkoon junaliput netin kautta. Kakkosluokan makuuvaunupaikka kustansi noin 25 euroa. Matkaa kaupunkien välillä on noin 600 kilometriä. Aikaa tuon kilometrimäärän kulkemiseen junalla kuluu noin 14 tuntia.

Olimme toki kuulleet ja lukeneet juttuja junamatkailun turvattomuudesta, mutta emme antaneet sen estää suunnitelman toteuttamista. Pieni epäilys matkan järkevyydestä heräsi kuitenkin kun olimme taksissa matkalla rautatieasemalle. Taksikuski ihmetteli kovasti miksi matkustamme junalla. Vielä suurempi ihmetyksen aihe oli miksi emme matkusta ykkösluokassa. Paikallinen valkoinen väestö ei kuulemma juurikaan matkusta junalla, koska se on niin vaarallista.

Matkustajat odottamassa junaan pääsyä Durbanin rautatieasemalla.

Matkustajat odottamassa junaan pääsyä Durbanin rautatieasemalla.

Olimme rautatieasemalla hyvissä ajoin, joten oli aikaa istuskella ja katsella ympärilleen. Rautatieaseman ympäristö ei ollut mitenkään miellyttävä paikka. Sisällä oli suht ok olla, mutta heti ovien ulkopuolella pörräsi narkkareita ja kodittomia. Pimeällä liikkumista Joburgin rautatieaseman ympäristössä ei suositella ollenkaan. Lisäksi tavaroiden kanssa on päivisinkin riskialtista mennä ulos, sillä ryöstöjä tapahtuu paljon. Rautatieasemien epämääräiset heebot taitavat olla kaikkia maailman kaupunkeja yhdistävä tekijä.

Hieman ennen junan lähtöä luoksemme tuli junafirman liiveihin pukeutunut mies kysymään minne matkaamme. Hän lupasi hoitaa meidät ensimmäisten joukossa junaan, eikä velottaisi palvelustaan mitään. Kävi ilmi, että ennen junaan nousua meidän tulisi kulkea porttien läpi laiturialueelle ja löytää lista, jossa lukisi hyttimme numero. Sen jälkeen tulisi vielä löytää oikea juna. Hän sanoin useiden ihmisten nousevan väärään junaan ja huomaavan sen liian myöhään.

Ville ja fikseri matkalla oikeaan vaunuun.

Ville ja fikseri matkalla oikeaan vaunuun.

Ensimmäinen ajatus tietenkin oli, että kaveri on ukottaja. Päätimme kuitenkin tarttua tarjoukseen, sillä kaverin kärryssä oli paikallisen perheen ja erään pariskunnan tavarat. Kun junan lähtö kuulutettiin tajusimme tehneemme oikean valinnan. Kansa lähti ryntäämään kohti porttia kuin villiintynyt norsulauma! Junan istumapaikkoja ei ole numeroitu, joten kaikki edullisimman luokan lipun ostaneet ryntäsivät kohti junaa saadakseen parhaimman paikan. Fikseri järkkäsi meidät nätisti jonojen ohi ja hoiti meidät oikeaan hyttiin. Palkaksi heitimme kaverille setelin, jonka arvo on noin neljä euroa. Saattoi olla paikallisella mittapuulla liikaa, mutta olimme erittäin kiitollisia avusta.

Käytössämme oli oma neljän hengen hytti, jonne ei tullut lisäksemme muita matkustajia. Yksin makuupaikoilla matkustajat sijoitettiin kuulemma paikoille vain samaa sukupuolta olevien kanssa. Jokaisessa vaunussa oli muutama aseistettu junapoliisi valvomassa järjestystä. Näiden tarve kertoo junamatkaamisen vaarallisuudesta.

Iloinen matkustaja junassa.

Iloinen matkustaja junassa. Kuva: Jenna Leppänen

Samassa vaunussa oli kaksi pariskuntaa ja yksi isompi porukka, joilla oli useampi hytti. Porukka juhli läpi yön ja poliisit joutuivat muutaman kerran puhuttamaan juhlijoita metelistä. Toinen pariskunnista vaihtoi hyttiä keskellä yötä, mutta me emme kokeneet meteliä häiritseväksi tai uhkaavaksi. Nautimme itsekin muutaman oluen ja valvoimme myöhään yöhön.

maisemajunasta

Jani oli meitä vastassa kuljettajan kanssa ja huolehti reissussa rähjääntyneet matkalaiset hotellille. Junamatka oli loppujen lopuksi mukava kokemus ja harmittamaan jäi ainoastaan se, että yöllä ei voinut katsella maisemia.

Junamatkalla soi: Robin Schulz: Waves

__

I met two of the Pikavuoro-passengers Jenna and Ville at the Johannesburg airport. We stayed one night in Johannesburg and took a train to Durban on the next evening.

We had heard that travelling with train is not safe in South Africa, but we decided to do it anyway. The ticket cost about 25 euros and the train ride took about 14 hours.

The railway station was a bit scary place. Inside it was ok, but outside there were lots of junkies and homeless people. I quess this is common in every city in the world: railway station is always the place where is the biggest chance to meet the hobos.

We took a fixer to help us find the right train and cabin. First I was bit unsure whether or not we are gonna need one, but when they called for boarding and people started to rush like a mad heard of elephants I was happy that we had someone to help us.

There were few armed police in every car. The need of these tells how dangerous it is to travel with train in South Africa. We didn´t feel unsafe even there was a loud group drinking and having party in the same car. We also had a couple of beers and stayed up late.

Jani The Driver was waiting for us at the Durban station when we arrived there on Thursday morning. The train ride was a nice experience even we didn´t sleep much. Although it would have been nice to travel on daytime and see more of the scenery.

Kommentoi kirjoitusta

Lähtö kohti Afrikkaan oli maanantai-iltana. Pakkauskriiseilyn, loppujen käytännön asioiden säätämisen ja kavereiden morjestelujen jälkeen suuntasin kohti Helsinki-Vantaata. Edessä oli reilu 16 tuntia matkustamista.

kartta

Iltalentoa odottaessa olin ehtinyt kasvatella hyvän innostuksen sekaisen jännityksen. Onneksi en pelkää lentämistä, mutta lähtöhetkellä fiilikset olivat todella sekavat. Tuntui siltä, etten ole koskaan lähtenyt yhteenkään reissuun näin huonosti valmistautuneena, vaikka samalla tiesin asioiden olevan ihan mallillaan.

Check-inniä tehdessäni tajusin unohtaneeni tulostaa Janin lähettämän bussilipun. Virkailija kysyi milloin ja millä aion Etelä-Afrikasta poistua. Hän myös ilmoitti, ettei päästä koneeseen, ellei ole esittää lippua. Onneksi tiketti löytyi tietokoneen välilehdeltä, ja sen näyttäminen riitti.

Ennakkoon olin eniten jännittänyt turvatarkastusta, sillä käsimatkatavaroissani oli reilu määrä erilaisia pillereitä. Vaikka lääkkeet olivat alkuperäispakkauksissaan ja niihin oli mukana myös reseptit, ei pussin sisällön selitteleminen turvatarkastajalle innostanut. Onnekseni daamia ei kiinnostanut muu kuin mistä olin ”ah niin ihanan” käsilaukkuni ostanut.

Lentoreittini kulki ensin Helsingistä Istanbuliin, jossa hengailin kolmisen tuntia. Sen jälkeen matka jatkui kohti Etelä-Afrikan Johannesburgia. Olin kuullut paljon hyvää Turkish Airlinesista ja etenkin ruoasta. Odotukset olivat melko korkealla. Ja ne myös lunastettiin. En joutunut pettymään, sillä ruoka oli maistuvaa. Ensimmäisen lennon annokseen en joutunut edes lisäämään suolaa, jonka teen lähes poikkeuksetta riippumatta siitä missä syön.

Ateria lennolla Istanbulista Johannesburgiin.

Ateria lennolla Istanbulista Johannesburgiin.

Turkish Airlinesin henkilökunta oli myös erittäin ystävällistä. Mielenkiintoisena seikkana pistin merkille, että lennoilla oli myös kokki mukana. Ikävä kyllä en päässyt seuraamaan hänen toimintaansa ykkösluokassa, mutta veikkaan hänen roolinsa olleen merkittävämpi siellä kuin turistiluokassa.

Jälkimmäinen lentoni kesti vähän vajaa 10h. Olen äärimmäisen huono nukkumaan istualleen, joten unet koneessa jäivät epämääräiseksi torkkumiseksi. Vieressäni istunut ranskalaiskundi veteli koko lennon sikeitä heräämättä välillä edes ruokailemaan. Kadehdittavan virkeältä hän vaikutti poistuessaan koneesta.

Ebola-pelko näkyi myös lennolla. Ennen laskeutumista matkustajille jaettiin terveysselvityskaavakkeet. Mikäli terveydentilassa olisi ilmennyt jotain poikkeavaa, olisi kentällä ollut edessä käännytys maasta. Itselläni ei onneksi ollut kaavakkeessa mainittuja oireita, ja pääsin ensimmäisestä tarkastuksesta läpi. Passintarkastuksessa oli vielä erityinen skanneri, joka ilmeisesti tarkkaili matkustajien ruumiinlämpöä.

Kaavake, jollainen jokaisen tuli täyttää.

Kaavake, jollainen jokaisen tuli täyttää.

Etelä-Afrikan maahantuloviranomaiset eivät muuten vaikuttaneet erityisen tiukoilta. Peruskysymykset oleskelun syystä ja kestosta kysyttiin, mutta matkalippua pois maasta ei tiedusteltu. Myöskään keltakuumerokotustodistusta ei kysytty.

Leimat saatuani painelin portista läpi, nappasin matkatavarahihnalta rinkkani kantoon ja astelin hymyillen tullin läpi Etelä-Afrikan maaperälle.

Tänään soi: Amy Macdonald: This is the life

___

Let´s go! – From Helsinki to Johannesburg

I had a evening flight on Monday. During day I had just enough time to make the last minute preparations and meet some friends.

I flew with Turkish Airlines for the first time. I had heard lots of great things about the company and had pretty high expectations. And I have to say that they are the Best Airline in Europe for a reason! They hand really friendly staff, food was tasty and they even had a cheff onboard. Not to mention the real forks and knives. Not those useless plastic ones.

The fear on Ebola was present on these flights. Before landing they cave us travel health questionnaires. All the passingers had to fill in one, and if any of the symptoms occured, they could deny the entry to the country. I didn´t have any so I got in easily.

On the flights I got very little sleep, so I was very tired I arrived to the immigration. The officer gave me back my passport and welcomed me to South Africa. I took my backpack from the baggage claim and walked thru the customs with a big smile on my face. Finally here!

Kommentoi kirjoitusta

Reportterin pakkauskriisi – liikaa romua

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 17.11.2014

Lähtöön on alle vuorokausi ja on aika sulloa kamat kassiin. Pitkiä reissuja ennenkin tehneenä kuvittelin , että pakkaaminen olisi helppo nakki. Kamat vaan kasaan ja se on siinä. Jep jep. Luulin väärin.

Klassikkokeino jalalla survominen auttaa aina!

Klassikkokeino jalalla survominen auttaa aina!

Omistan kaksi rinkkaa: paljon maailmaa nähneen Haglöfsin 60+10l rinkan ja pienemmän McKinleyn 38+10l rinkan. Australiassa mukanani oli isompi pakaasi. Arvata saattaa, että se sisälsi järjettömän määrän tarpeettomuuksia. Raahaamani tavaramäärä oli pikavuorolaisten keskuudessa yleinen vitsi. Nyt voin jo myöntää, että yli 30 asteen helteessä 27 kilon rinkan kantaminen otti päähän. Hikiset muistikuvat mielessäni päätin, että tälle reissulle lähden pienemmän repun kanssa. Siihenkin pystyy todistettavasti sullomaan turhuuksia 17 kilon edestä.

Pakkausrituaalin aloitin kasaamalla romut sängylle. Lastasin siihen kaiken mitä arvelin tarvitsevani mukaan vain tajutakseni, että romua on aivan liikaa! Siispä karsimaan. Ohjenuoraksi otin, että kaikki ”ihan kivat” jutut jäävät himaan. Lisäksi päätin ottaa mukaan vain vaatteita, joilla ei ole mitään väliä, ja jotka voi tarvittaessa jättää matkasta. Onnistuin karsimaan noin puolet sängylle lastaamistani tavaroista ja raahaan tällä reissulla mukanani noin 11 kiloa tarpeellisuuksia ja turhuuksia.

Reportterin romuläjä. Tästä lähdettiin.

Reportterin romuläjä. Tästä lähdettiin.

Edellisellä pidemmällä reissulla mukanani ei ollut tietokonetta. Silloin teknisiä laitteita oli mukana vain kamera, vanha Nokian simpukkapuhelin ja iPod. Tälle reissulle mukaani lähtee huomattavasti enemmän kalustoa. Ja piuhoja! Joka laitteeseen on jos jonkin näköistä piuhaa ja laturia. Osa onneksi toimii useammassa laitteessa, jotta voin muutaman jättää suosiolla himaan. Loput todennäköisesti unohdan pitkin Afrikan mannerta.

Piuhat sotkussa, mutta ei vielä hukassa.

Piuhat sotkussa, mutta ei vielä hukassa.

Kautta aikojen heikkoutenani on ollut kantaa mukana liikaa kosmetiikkaa (koska tyttö) ja kirjoja. Tällä kertaa kosmetiikkaongelman ratkaisen ottamalla mukaan vain miniasioita. Ostan Durbanista loput tarvittavat, todennäköisesti huokeampaan hintaan.

Kirjat taas…Kasassa on vielä 5 kirjaa, kalenteri, reissupäiväkirja ja muistivihko. Lukemiston kohdalla teen päätöksen todennäköisesti juuri ennen kun poistun asunnostani. Joku saattaisi tarjotella e-kirjoja, mutta ei ei ei. Kirja-asioissa olen vanhan liiton tyttöjä. E-kirjassa ei vain ole sitä samaa fiilistä kuin reissussa rähjääntyneessä pokkarissa.

Kirjakasa.

Kirjakasa.

Pakkailun keskellä tulin miettineeksi, onko mikään mukaan lähtevistä tavaroista todella tarpeellinen? Tavallaan toivon, että osaisin lähteä reissuun vain yksi vaatekerta päällä ja taskussa passi ja luottokortti. Omalla tavallaan se voisi olla vapauttavaa. Nooh, ehkä seuraavalla kerralla!

Tänään soi: Haloo Helsinki – Maailman toisella puolen

___

The packingcrisis.

A classic. Everytime it occures, no matter how well I have prepared myself. Everytime there is so much nice things I´d like to take with me. But no. Carrying 27 kilos of stuff in a blistering heat is not something I want to experience again. I did it in Australia few years ago. What a joke!

This time I decided to travel with my smaller backpack. It´s 38+10 liters and even it sounds small, I have once managed to squeeze 17 kilos of random stuff in it. Stuff I didn´t needed. This time I managed to pack around 11 kilos. I´m ok with that, even it´s more than I had in mind.

On my last long trip I didn´t have a computer with me. This time I have it along lots of other electronic equipment. With those comes all kinds of cords and chargers that I´ll probably end up forgeting somewhere.

My biggest weakness is to take too much cosmetics with me. But I´m a girl. That´s my excuse! And other one is the books. I love books. Unfortunately books are heavy so there is no way I can take all 5 books that I had in mind. And don´t tell me to read those e-books! In this case I´m an old school girl!

The thing is was wondering while packing was could I ever travel just with the clothes that I´m wearing and a passport and Visa card in my pocket? I think it would be a liberating experience. Well…maybe next time!

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Tauti nimeltä Ebola

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 16.11.2014

Kun olen kertonut ihmisille, että lähden Pikavuoron Afrikan pätkälle, useimmilla ensireaktio on ollut ”kuinka sää uskallat lähteä ku siel on se Ebola”?

Olen huono pelkäämään tämän tyyppisiä asioita. Ne jutut joita pelkään (kuten hammaslääkäri) liittyvät yleensä jo koettuihin tilanteisiin. Tilanteisiin, joissa on sattunut jotain ikävää.

Jonkun mielestä saatan olla hieman tyhmäkin, kun en ymmärrä pelätä Ebolaa. Tässä kuitenkin muutama seikka, joiden takia olen lähdössä reissuun rauhallisin mielin.

Kartasta näkee, että Piakvuoron reitti kulkee kaukana Ebola-alueesta.

Kartasta näkee, että Pikavuoron reitti kulkee kaukana Ebola-alueesta.

Ensimmäiseksi: Ebolaa esiintyy Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan pääasiassa läntisessä Afrikassa. Me olemme menossa etelään ja itään. Valtaosa sairastuneista on saanut tartunnan Guineassa, Sierra Leonessa ja Liberiassa. Näiden naapurimaissa Nigeriassa, Senegalissa ja Malissa on ollut yksittäistapauksia. Yksikään näistä maista ei kuulu reitillemme.

Toiseksi: Afrikka on valtavan suuri manner. Etäisyydet maiden välillä ovat tuhansia
kilometrejä. Esimerkiksi etappimme aloituspisteestä, Etelä-Afrikan Kapkaupungista on Liberian pääkaupunkiin Monroviaan, jossa Ebolaa esiintyy, noin 9000 kilometriä. Nigerian ja Etiopian välinen etäisyys on lähes 5000km. Välimatkojen ymmärtämisessä auttaa kun muistaa, että Suomi on noin 1150 kilometriä pitkä ja levein kohtakin on vain reilut 540 km.

Kolmanneksi: Ebolaan on WHO:n mukaan kuollut 5117 ihmistä ja tartunnan on saanut 14 413 henkilöä (tilanne 15.11.2014). Malariaan puolestaan kuoli vuonna 2012 maailmanlaajuisesti 106 887 ihmistä. Malarian arvioidaan kuitenkin tappaneen noin 600 000 ihmistä tuona vuonna. Suuria lukuja huolimatta siitä, että malariaan olemassa estolääkitys ja hoito.

Kipparia ei Ebola huolestuta. Kuva: Jussi

Kipparia ei Ebola huolestuta. Kuva: Jussi

Ebola-tartunnan saadakseen on oltava kontaktissa siihen sairastuneen tai kuolleen henkilön eritteiden kuten veren, virtsan tai syljen kanssa. Malariaa puolestaan levittävät hyttyset ja riskialue on lähes koko Afrikka. Vaikka olen hankkinut matkalle malarian estolääkityksen, olen enemmän huolissani malariasta kuin Ebolasta. Varotoimenpiteillä uskon kuitenkin välttyväni taudilta.

Veikkaan, että todennäköisimmät matkalla tulevat terveysongelmat ovat perinteinen flunssa ja turreripska. Jokunen rakko jalassa sekä tulehtunut haava saattaa myös ilmaantua. Nestehukka ja auringonpistos kuuluvat myös riskilistalla ylemmäs kuin Ebola, malaria tai muut vakavat sairaudet. Näistäkin kuitenkin selviää. Lisäksi kaveria ei jätetä vaan porukka pitää huolen kaikista.

Jos joku vielä empii niin mukaan vaan! Ebola-pelon takia ei ainakaan kannata jättää uskomatonta reissua kokematta.

”If you think adventure is dangerous, try routine, it´s lethal.” –Paulo Coelho
__

When I tell people that I´m travelling to Africa, the first thing they usually say is ”but there is Ebola, aren´t you afraid”?

– No, I´m not afraid of Ebola. And this is why.

1.Ebola outbreaks in West Africa, we are traveling to South and East.

2. Africa is a huge continent and there are thousands of kilometers between the outbreak area and the places we are travelling to.

3. The risk of getting malaria is much bigger than the risk of getting Ebola.

I have prepared myself against malaria with Malarone and I think I´m more likely to get ”Delhi belly”, flu, heatstroke and small cuts and bruises than Ebola.

Like Paulo Coelho said: If you think adventure is dangerous, try routine, it´s lethal. So there is no way I´m leaving this adventure pass. Not because of Ebola.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Ajokki Etelä-Afrikassa!

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 11.11.2014

Ajokin kuulumia on odotettu kuumeisesti. Tässä tulevat viimeisimmät!

Uskollisen rautarouvan matka Aasiasta Afrikkaan alkoi syyskuun lopussa. Ajokki seilasi yli Intian valtameren ja saapui Durbanin satamakaupunkiin jo lokakuun puolessa välissä. Laivamatka sujui mutkattomasti, vaikka Kippari ounasteli pahinta.

Ensikosketus Afrikan mantereeseen!

Ensikosketus Afrikan mantereeseen!

Ensimmäisellä hakureissulla ei Ajokkia satamasta kaupungille saatu. Erinäisten paperiasioiden takia Ajokki jäi vielä yhdeksi viikonlopuksi porttien taa. Maanantaina hommat alkoivat kuitenkin rullata ystävällisen ja varsin omatoimisen satamamiehen avustuksella.

– Kaveri käytännössä ilmoitti muille työntekijöille, et nää jätkät ajaa tän auton nyt ulos, sanottiin papereissa mitä tahansa, Kippari kertoi Skypessä.

Ajokkia ei ensi yrittämällä päästetty Durbanin kaduille.

Ajokkia ei ensi yrittämällä päästetty Durbanin kaduille.

– Laivaus meni lopulta ihan ok, vaikka totta kai pelkäsin, että tapahtuu sama kuin Australiassa. Ajokki on nyt kuitenkin hotellin pihassa parkissa ja kaiken stressaamisen jälkeen on helpottunut olo, Jani jatkoi.

Aivan täysin ilman vahinkoja laivauksesta ei kuitenkaan selvitty. Satamassa paikallisten työntekijöiden siirtäessä bussia Ajokista kärähti startti, ohjaustehostin hajosi ja etumaski meni tohjoksi.

– Kaverit ei osanneet ajaa Ajokilla. Onneksi olin varautunut, että startti saattaa joskus hajota, ja ostanut Malesiasta korjaamolta vara startin.

Jani on hoitanut Ajokin korjausta ja tarvittavia paperitöitä yhdessä kokeneen Pikavuorolaisen Jussin kanssa. Paikallisista, ja etenkin kundien majapaikan henkilökunnasta on ollut paljon apua.

– Hotellin manageri on auttanut paperiasioissa ja meillä on jo vakkari taksikuski, joka auttoi löytämään hyvän sähkärin.

Ajokin kärähtänyt startti.

Ajokin kärähtänyt startti.

Myös Ajokin akut hajosivat siirto-operaatiossa.

Myös Ajokin akut hajosivat siirto-operaatiossa.

Ajokkiin satamassa tulleet viat ovat korjattavissa ja näillä näkymin lähtöaikataulu Durbanista Kapkaupunkiin pitää. Pysykää kuulolla!

Video: Jani Laine
Kuvat: Jussi

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

It´s time for Africa!

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 10.11.2014

Sanoin juhannuksena ystävälleni, että talveksi pitäisi päästä pakoon pakkasta. Kolmas peräkkäinen talvi Suomessa ei houkuttele.

Tilaisuus touteuttaa haave tuli eteeni kuin tarjottimella, kun sain puhelun Kippari Laineelta. Jani kyseli olisinko mahdollisesti kiinnostunut lähtemään reportteriksi Afrikan Pikavuorolle. Vastasin hetkeäkään miettimättä kyllä. Tosin heti seuraavassa lauseessa sanoin ei. Ja jälleen kyllä. Yön yli nukuttuani otin yhteyttä Rantapalloon, kävin haastattelussa, ja tässä sitä nyt ollaan! Omaan lähtööni on aikaa viikko ja viralliseen starttiin Kapkaupungista kolme viikkoa.

AnuJaKirjat

Afrikka on minulle ennestään tuntematon manner. En ole käynyt edes perinteisissä pakettimatkakohteissa Egyptissä, Marokossa tai Tunisiassa. Aikaisemmat pitkät reissuni ovat suuntautuneet Kaakkois-Aasiaan, Australiaan tai Eurooppaan.

Pikavuoroilu sen sijaan on tuttua, sillä olin mukana Australian pätkällä vuonna 2012. Kengurumaan megatiukkojen säädösten takia Ajokki Royal jäi silloin karanteeniin ja taitoimme etapin vuokrabussi Dingolla. Ajokin kyydissä minulla ei siis ole vielä ollut kunniaa matkustaa ja odotankin paljon, että pääsen legendaarisen bussirouvan kyytiin.

Afrikan etapille on lähdössä muutama vanha tuttu, ja joukko uusia hahmoja. Edelliseltä reissulta sain monta uutta ystävää ja veikkaan, ettei tämä reissun ole poikkeus. Ihmiset tekevät Pikavuoron ja meillä on edessämme uskomaton seikkailu! Paikoista eniten odotan Kapkaupunkia sekä Victorian putouksia. Toivon näkeväni myös leijonia ja muita villieläimiä, haluan aistia afrikkalaista kulttuuria sekä maistella paikallisia ruokia.

Jännitys kasvaa päivien vähentyessä enkä millään malttaisi keskittyä muutamiin ennen lähtöä hoidettaviin velvollisuuksiin. Sitä mukaan kun saan viivata to do- listalta yhden asian yli, ilmaantuu toinen tilalle. Järjestelyt ovat kuitenkin hyvällä mallilla ja saan kaiken tarvittavan tehtyä ennen lähtöä. Päällimmäisenä fiiliksenä tällä hetkellä on suunnaton innostus, sillä aurinkoinen Afrikka odottaa!

P.s. Jos sinäkin haluat mukaan seikkailuun halki Afrikan tai vaikka lyhyemmälle pätkälle, ota ensi tilassa yhteyttä Janiin. Muutamia paikkoja on vielä vapaana!

Tänään soi: Sanni – Hakuna Matata

5 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Seuraava sivu

turkish
  • monroe
  • mainosvaunu