Rantapallo

Armeijasaattue ja pommi-isku – Aswan 1.3.2015

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 04.03.2015

Matka Abu Simbelistä Aswaniin (kirjoitetaan myös Assuan) jatkui sunnuntaiaamuna. Reittimme kulki armeijan hallinnoimaa tietä, joten jouduimme ajamaan reilun 200 kilometrin matkan saattueessa. Saattue lähti liikkeelle kello kymmenen. Afrikan aikaa ei enää tunneta, vaan lähtö todellakin oli täsmälleen kymmeneltä. Meille meinasi tulla kiire ehtiä mukaan. Sen verran hyvin olemme Afrikan ajan omaksuneet.

Saattueessa oli lisäksemme puolenkymmentä turistibussia, muutama minibussi sekä henkilöautoja. Ajokin etupenkille kapusi armeijan mies uniformussaan. Viereiselle penkille herra laski konetuliaseensa ja barettinsa. Mies puhui englantia vain muutaman sanan, mutta osoittelemalla ja auttavalla englannilla hän pystyi kertomaan minne olimme menossa. Hän teki myös alkumatkasta selväksi, että tulisi ajaa kovempaa. One-zere-zero hoki mies ja kehotti eleillä painamaan kaasun pohjaan. Jani ajoi kuitenkin noin 80km/h. Ajokissa on sen verran vikaa, ettei ajaminen suuremmilla nopeuksilla ole järkevää.

Tuomas ja fikserimme Mohammed aamulla Aswanissa.

Tuomas ja fikserimme Mohammed aamulla Aswanissa.

Kuvittelin armeijan saattueen olevan tiiviimpi letka, mutta jo alkuvaiheessa muut katosivat näkyvistä. Mielikuvani lienee syntynyt elokuvista. Kyydissämme ollut pyssymies otti myös reilun kolmen tunnin matkan varsin rennosti. Hän torkkui suurimman osan ajasta, havahtuen välillä vastaamaan nokialaiseensa. Tarjosimme hänelle vesipulloa (Ajokissa on edelleen melko lämmin, vaikka tuulettimet on kytketty takaisin toimintaan), mutta hän kieltäytyi. Joko häntä ei janottanut, tai sitten armeijan säännöt kieltävät.

Saavuimme Aswaniin hieman ennen kahta. Fikserimme Mohammed odotti meitä hieman kaupungin ulkopuolella. Pyssymies hyppäsi ulos ja Mohammed tuli tilalle. Hän oli jälleen järjestänyt meille hotellin. Tällä kertaa hieman edullisemman. Hän tiedusteli myös kiinnostusta lähteä Niilille risteilemään ja illlallistamaan auringonlaskun aikaan. Kieltäydyin, sillä töitä oli kertynyt rästiin. Loppujen lopuksi vain kaksi seitsemän hengen porukasta lähti risteilylle. Käsittääkseni he tykkäsivät retkestä.

Armeijanmies Ajokissa tähystäjän paikalla.

Armeijanmies Ajokissa tähystäjän paikalla.

Kävimme jätkien kanssa syömässä ja rentouduimme huoneissamme. Noin kello 20 kuului kova pamaus. Ääni oli sen verran epätavallinen, että menin parvekkeelle katsomaan näkyykö ulkona mitään. Hetken päästä hälytysajoneuvot alkoivat huutaa. Samassa mieleeni tuli The Guardianin toimittajan Paul Lewisin pitämä luento, jossa hän kertoi sosiaalisen median auttavan tiedonhankinnassa. Kirjauduin välittömästi Twitteriin, ja jo muutaman minuutin kuluttua egyptiläinen toimittaja alkoi twiitata pommi-iskusta Aswanin poliisiaseman läheisyydessä. Vilkaisu karttaan kertoi paikan sijaitsevan 800 metrin päässä hotelliltamme. Olimme kävelleet siitä ohi vain muutamia tunteja aikaisemmin.

Seurasin hetken Twitteriä sekä etsin tietoa muualta netistä. Päätin lähteä paikalle katsomaan, miltä tilanne näyttää. Aluksi hieman kuumotti lähteä liikkeelle yksin, mutta kadut vaikuttivat rauhallisilta. Edes riivaajia ei pyörinyt ympärilläni.

Pääsin nopeasti tapahtumapaikalle. Alue oli osittain aidattu ja siellä oli paloautoja, poliiseja sekä muutama ambulanssi. Suuri väkijoukko seisoskeli kaikessa rauhassa katsellen ympärilleen. Kyselin paikallisilta mitä oli tapahtunut. Useimmat olivat haluttomia keskustelemaan kanssani heti kun selvisi etten puhu arabiaa. Löysin kuitenkin yhden hyvin englantia puhuneen miehen, joka kertoi että oli tapahtunut pommi-isku, jossa oli kuollut 3 ja loukkaantunut useita. Hän myös sanoi iskujen olevan normaaleja. Hänen mukaansa asia on Egyptin sisäinen eikä turisteille haluta kertoa kuinka asiat on. Hän kuitenkin vakuutteli, ettei ole mitään syytä pelkoon. Samassa hetkessä poliisi tuli hajottamaan väkijoukkoa. Tämäkin tapahtui varsin rauhallisesti, sormella osoitellen ja vain hieman ääntä korottaen. Menin vähän matkan päähän seuraamaan tilannetta, mutta ambulanssien poistuessa paikalta väkijoukko alkoi pikkuhiljaa hajaantua.

Uutisten mukaan iskussa kuoli 2 henkilöä ja 5 loukkaantui. Kadulla puhuttiin kolmesta kuolleesta ja jopa 11 loukkaantuneesta. Isku oli Aswanissa ensimmäinen vuoden 2013 jälkeen. Pienempien pommi-iskujen tekijät jäävät kuulemma usein epäselviksi.

Poliisit eristivät pommi-iskualueen Aswanissa.

Poliisit eristivät pommi-iskualueen Aswanissa.

Väkijoukko seisoskeli kaikessa rauhassa räjähdysalueen liepeillä.

Väkijoukko seisoskeli kaikessa rauhassa räjähdysalueen liepeillä.

Yllättävää oli se kuinka rauhallisesti kaikki suhtautuivat. Kyseessä olisi saattanut olla mikä tahansa onnettomuus, jota ihmiset kokoontuvat ihmettelemään. Jollain tavalla kuvittelin paikalla olevan kaaottisen tunnelman, ihmisten säntäilevän ympäriinsä ja poliisin eristävän alueen tiukemmin ja laajemmalta. Näin ei kuitenkaan ollut. Ehkä egyptiläiset ovat niin tottuneita pommien räjähtelyyn etteivät ne liikuta heitä enempää kuin normaali peltikolari. Kävelin paikalle vielä aamulla uudelleen. Jollei tietäisi mitä siellä edellisenä iltana tapahtui, mistään ei olisi voinut päätellä, että paikalla kuoli edellisenä iltana ihmisiä.

Saa nähdä kohtaammeko matkamme aikana vielä muita vastaavia tilanteita. Levottomuuksia on viime kuukausina ollut niin Kairossa kuin Aleksandriassakin. Matkaa on vielä noin 1000 kilometriä jäljellä ja mitä tahansa voi tapahtua. Jostain syystä Kenian ”road to hell” tuntui pelottavammalta kuin se mitä saatamme Egyptissä kohdata. Toivotaan, että loppumatkamme on yhtä turvallinen kuin tähänkin saakka.

Tänään soi: U2 – Sunday bloody Sunday

__
For Abu Simbel to Aswan

The road from Abu Simbel is controlled by the army, so we had to drive the road in an army convoy. We has a police with a gun inside Ajokki. He slept almost the whole way. What a security man!

At 8pm in Aswan we heard a loud bang. I went to the balcony see what´s happening, but didn’t see anything. Only heard the sirens. I checked the twitter and some egyptian journalist stared to tweet about a bomb near Aswan police station.

I decided to go and have a look. The crowd was surprisingly calm. I tried to talk with the locals but they didn’t want to talk with me when they realized that I don’t speak arabic. I found one man who spoke good english and he told me that there had been a bomb strike. He also said that it is an egyptian problem and tourists don’t have to be afraid.

Later from the news i found out that 2 had died and 5 injured in a strike. Nobody knows who did it. This was first bomb in Aswan since 2013.

I was surprised how calm everybody was. Maybe egyptians are so used to bombs that they don’t panic.

Lets see if we come across more these kind of things before we reach to Aleksandria. At the moment we are ok and not afraid. I think we were more afraid about the Kenyan ”road to hell” than this.

Kommentoi kirjoitusta

Sudan matkailumaana

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 03.03.2015

On pakko palata vielä hetkeksi Sudaniin. Maa oli monessa suhteessa tähänastisen matkamme hämmentävin. Mielikuvat maasta olivat rakentuneet lähinnä uutista kuullun perusteella. Sudan itsenäistyi 1956 ja siitä saakka maan historia on erilaisten konfliktien sävyttämä. Noin 35 miljoonan asukkaan maa on kärsinyt aseellisten konfliktien lisäksi kuivuudesta ja nälänhädästä useaan otteeseen. Osa kriiseistä on edelleen akuutteja, eikä Sudania varsinaisesti voi kutsua matkailumaaksi. Tämän saimme myös huomata.

Ennakkoon olimme kuulleet sudanilaisten olevan maailman ystävällisimpiä ihmisiä. En ehkä nostaisi heitä ystävällisyydessä ihan noin korkealle, mutta pääsääntöisesti ihmiset olivat mukavia. Toki joukkoon mahtui muutama poikkeus, josta jo kirjoitinkin. Vaikka kulttuurillisia sekä naisten ja miesten välisiin suhteisiin liittyviä törmäyksiä sattui, Khartoumin hotelleissa ja maan ravintoloissa saimme kuitenkin hyvää ja ystävällistä palvelua.

Pääkaupunki Khartoum oli Sudanin kaupungeista kehittynein ja niin sanotusti ihan oikea kaupunki. Muut olivat varsin alkeellisia päällystämättömine katuineen sekä tiilihökkeleineen. Khartoumin ulkopuolella rakennukset vaikuttivat keskeneräisiltä kötöstyksiltä, joiden pystyyn pykäämisessä ei suunnitelmia oltu tehty.

Länsimaisen siisteyteen tottuneen matkailijan silmin pistää heti Sudanin roskaisuus.

Länsimaisen siisteyteen tottuneen matkailijan silmin pistää heti Sudanin roskaisuus.

Sudanin kaupungit ovat kehittymättömiä. Wadi Halfan kaupungista ei löytynyt suihkua.

Sudanin kaupungit ovat kehittymättömiä. Wadi Halfan kaupungista ei löytynyt suihkua.

Tämä huoneisto maksoi 95USD/yö. Vasemmalla oli vielä makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. Huoneisto oli hieman nukkuvieru, mutta perussiisti.

Tämä huoneisto maksoi 95USD/yö. Vasemmalla oli vielä makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone. Huoneisto oli hieman nukkuvieru, mutta perussiisti.

Sudanin majoitushintataso oli käsittämättömän korkea. En ole missään maassa koskaan törmännyt yhtä huonolaatuisiin ja kalliisiin huoneisiin. Gedarefistä olisimme löytäneet hotellin, mutta olisimme maksaneet huonosta ryöstöhinnan. Wadi Halfan parhaimmassakaan hotellista ei ollut suihkua, hintaa emme vaivautuneet edes kysymään. Kävimme Wadi Halfassa myös katsomassa hotellihuonetta, jonka kaltaista läävää en muista nähneeni missään. Betonisessa kuutiossa oli neljä sänkyä, joissa oli kuopallaan olevat patjat sekä muhkuraiset tyynyt. Lakanat olivat hien, lian ja eritteiden täplittämät sekä haju sen mukainen. Päädyimme nukkumaan Ajokkiin.

Epäilen myös, että länsimaisille on hotelleissa omat hinnat. Juttelin Horizon hotellissa YK:n hommissa olleen intialaiset sukujuuret omaavan miehen kanssa. Hän kertoi maksavansa huoneesta 25USD. Me maksoimme kolmen hengen huoneesta 95USD. Sinkkuhuone olisi meille maksanut 60 USD ja kahden hengen huone 80USD. Ajatus, että valkonaamalla on varaa maksaa, tuntuu olevan valloillaan.

Etiopian maistuvan ruoan jälkeen Sudanin ruoka oli hienoinen pettymys. Useaan matkallemme osuneeseen maahan verrattuna siitä kuitenkin löytyi makuja. Perusateria koostui pita-tyyppisestä leivästä, lihasta tai kanasta ja erilaisista kastikkeista. Söimme lähinnä paikallisten katukojuista, eikä annosten hinta päätä huimannut. Vaikka kojut näyttivät hieman epämääräisiltä, kukaan ei tainnut saada niistä vatsavaivoja.

Tyypillinen ateria katukojusta sisälsi kanaa, makkaraa, leipää, linssimössöä ja chilisoosia. Tällä annoksella oli hintaa noin 10e.

Tyypillinen ateria katukojusta sisälsi kanaa, makkaraa, leipää, linssimössöä ja chilisoosia. Tällä annoksella oli hintaa noin 10e.

Teräsvatsainen Viihdepäällikkö uskaltautui juomaan ruukuissa ollutta vettä.

Teräsvatsainen Viihdepäällikkö uskaltautui juomaan ruukuissa ollutta vettä.

Sudanilainen aamupala sisälsi, kahvin, teen tai chain (tee maidolla) sekä munkkeja.

Sudanilainen aamupala sisälsi, kahvin, teen tai chain (tee maidolla) sekä munkkeja.

Sudanissa alkoholin myyminen ja nauttiminen on lailla kiellettyä. Paikallisia kotipolttoisia kuulemma löytää, mutta niiden juominen on hengellä leikkimistä. Kaupunkien kaduilla, huoltoasemilla sekä ravintoloissa oli tarjolla vettä isoissa ruukuissa tai säiliöissä. Jokaisen säiliön luona oli yksi yhteiseen käyttöön tarkoitettu muki. En rohjennut maistaa astioista, vaikka paikalliset niistä janoonsa kauhoivat. Epäilen veden olevan periaatteessa puhdasta, mutta bakteerikantaan tottumaton saattaisi saada siitä vatsanväänteitä. Pullotettua vettä ja virvoitusjuomia oli kuitenkin hyvin saatavilla. Tosin vesipulloa ostaessa muutaman kerran vaikutti siltä, että pullo on avattu, täytetty ja uudelleen suljettu. Limsakiintiö tuli reilun viiden päivän maassaoloajan aikana täyteen.

Pikavuoron visiitti Sudanissa oli varsin pikainen, joten emme ehtineet nähtävyyksiä katselemaan. Siirtoajolla aikataulu painaa päälle ja päätarkoitus on liikkuminen. Sudanin pohjoisosissa kuitenkin löytyisi pyramideja. Ikävä kyllä niitä ei kuulemamme mukaan millään tavalla suojella, vaan aavikkotuulet ja aurinko saavat rauhassa tehdä tuhojaan. Nubialainen kulttuuri vaikutti myös mielenkiintoiselta, mutta syvempi tutustuminen jäi tällä kertaa väliin.

Tyhjyys on omalla tavallaan myös kaunista.

Tyhjyys on omalla tavallaan myös kaunista.

Ennakkoluuloton matkailija varmasti löytää Sudanista paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Maa on kuitenkin varsin alkeellinen ja turismi täysin kehittymätöntä. Sudan antaa matkailijalle hyvin vähän nopean pyrähdyksen aikana. Moni Afrikan maa vaatisi runsaasti aikaa, jotta niistä pystyisi muodostamaan kunnollista kuvaa. Sudan vaatisi ehkä kaikkein eniten. Olisi mielenkiintoista palata Sudaniin kymmenen vuoden kuluttua katsomaan, onko minkäänlaista kehitystä tapahtunut, vai painiiko maa edelleen nykyisten ongelmien kanssa.

Tänään soi: Tuomari Nurmio – Kurjuuden kuningas

__

Sudan as a travel destination

I have to write few words about Sudan as a traveling destination. The country was most confusing of all the countries we have visited on this trip.

I didn’t know much about Sudan beforehand. Only what I had been reading from the news. Since it’s independence in 1956 Sudan has been in a some kind of conflict. The has been a long civil war, hunger and drought. Some of the crises are still present.

Sudan isn’t exactly the number one traveling destination. The capital Khartoum is very developed but many other places are very simple and undeveloped. The roads in town are mainly dirt roads and the infrastructure is very poor .Some towns don’t have running water at all. Like the border city Wadi Halfa. It’s quite big place, but there isn’t a single shower in the whole town.

The prices in Sudan are very high. Especially what comes to hotels. The quality is also very poor. The hotel rooms are dirty and outdated. And they are still asking 60USD for a single room and 80USD for a double. That´s crazy. We stayed in Sudan for 5 nights and 3 of them we slept in a bus.

Sudanese food was ok. Not as good as it´s neighbour Ethiopia, but still good enough. We ate a lot of street food. Usually it was pita bread with some kind of sauce and beef or chicken. The food was fresh and safe. Or at least we didn’t have any problems after eating it.

Alcohol is forbidden by law in Sudan. I heard that they make moonshine, but it´s not clean and can even kill you. We drank so much soda in Sudan that I can´t drink any more cola. There was huge pots of water all around. Locals were drinking from those, but I stick with the bottle water. I didn’t want to get my stomach upset.

They say that the sudanese people are the friendliest in the World. I wouldn’t but them to the top of the list even most of them were very friendly. Of course there were few exceptions like I wrote before. But mainly we met friendly people.

Our visit to Sudan was very quick. Too quick to get the big picture of the country. Many African countries would have needed more time, but Sudan needed it the most. It would be nice to visit Sudan after 10 years and see how the country has changed. Hope they keep their historical places in shape and don’t let the sun destroy them. Country has potential and for the open minded traveller it´s the place to go now. But the ones that want services etc. I recommend you wait at least 10 years before traveling to Sudan.

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Afrikan etapin viimeinen rajanylitys

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 02.03.2015

Saavuimme Sudanin ja Egyptin rajalle hieman ennen yhtätoista lauantaina. Raja sijaitsi reilun kahdenkymmenen kilometrin päässä Wadi Halfan kaupungista. Tiesimme ennakkoon rajan olevan haastava, joten olimme hommanneet fikserin hoitamaan meidät yli.

Sudanin puolella meitä vastaan tuli siististi pukeutunut, hyvää englantia puhunut mies. Hän keräsi passimme ja katosi niiden kanssa toimistoon. Ei auttanut muu kuin odotella ulkona. Noin tunnin odottamisen jälkeen hän saapui takaisin ja käski kaikki bussiin. Pääsimme ajamaan porttien sisäpuolelle, pysyen edelleen Sudanin puolella.

Viimeinen aamu Sudanissa.

Viimeinen aamu Sudanissa.

Täytimme vielä maastapoistumiskaavakkeet ennen kuin pääsimme ajamaan ei-kenenkään-maalle. Poliisit tarkastivat vielä passit ennen kuin poistuimme. Yksi poliiseista löysi bussia tarkastaessaan kahvijemmamme. Hieman epäluuloisena hän kyseli, mitä paketti mahtaa sisältää. Kuullessaan sen olevan suomalaista kahvia hän innostui, ja kysyi voisiko saada maistaa kahvia. Paketti Kulta Katriinaa kainalossaan virkamies poistui bussista toivottaen hyvää matkaa.

Varsinainen ei-kenenkään-maa oli noin sadan metrin levyinen vahvasti aidattu kaistale. Saapuessamme Egyptin portille, näimme fikserimme odottamassa portin toisella puolella. Samalla poliisi tuli kertomaan, että ennen kuin portit aukeaisivat, joutuisimme maksamaan 200 Egyptin puntaa bussista ja 50 puntaa jokaisesta matkustajasta. Kertaakaan aikaisemmin emme ole törmänneet tilanteeseen, jossa pyydetään rahaa päästäksemme ei-kenenkään-maalta rajavyöhykkeen sisälle. Pääsimme siis heti egyptiläisen rahastuksen makuun.

Sudanin rajaportti. Egyptin puolella en arvannut kameraa kaivella, sillä joka puolella pyöri pyssymiehiä.

Sudanin rajaportti. Egyptin puolella en arvannut kameraa kaivella, sillä joka puolella pyöri pyssymiehiä.

Raja-alueella bussiin nousi tulliviranomainen, joka liimasi 25 USD:n arvoisen viisumitarran passiimme. Fikseri otti tässäkin oman osuutensa eli 8USD/ viisumi. Tämän jälkeen fikserimme Mohammed opasti meitä ottamaan kaikki matkatavarat mukaan, ja kävelemään niiden kanssa läpivalaisupisteeseen. Jonottaessamme läpivalaisuun, bussi tutkittiin.

Läpivalaisun jälkeen menimme leimauttamaan passimme. Luukulla parveili lauma miehiä odottamassa vuoroaan. Hetken lauman perukoilla seistyämme, meille tultiin kertomaan, että naiset eivät jonota samassa jonossa (edelleen kysyn missä se jono oli), vaan naisille on vasemmalla puolella oma jono. Meidät marssitettiin lauman ohi suoraan luukulle, jossa virkailija otti passimme saman tien käsittelyyn. Loppujen lopuksi myös jätkät ohjattiin samaan jonoon. Veikkaan, että fikserimme järjesti meidät muiden ohi samoin kun hän teki läpivalaisutilanteessa. Mohammed tuntui tuntevan rajalla kaikki virkamiehet. En tiedä olisimmeko pystyneet suoriutumaan rajan yli ilman hänen apuaan. Edullisemmin todennäköisesti, mutta aikaa olisi kulunut enemmän. Nytkin rajan ylitykseen meni noin viisi tuntia.

Pikavuorolaisten asioiden selvittyä oli vielä hoidettava bussi. Mohammed kulki Ajokin papereiden kanssa luukulta toiselle, hakien välillä Jania paikalle. Ajokkiin laitettiin rajalla väliaikaiset Egyptin kilvet, sillä maassa ei saa ajaa EU-kilvillä. Väliaikaisilla kilvillä ei myöskään saa ajaa kuin kello 6.00-18.00 välisenä aikana. Kun kilvet olivat paikoillaan, pääsimme vihdoin ajamaan Egyptin puolelle. Mohammed hyppäsi kyytiin opastaen tietä kohti Abu Simbeliä, jossa viettäisimme ensimmäisen yön Egyptissä.

Ajokin omat rekisterikilvet otettiin irti ja tilalle laitettiin väliaikaiset Egyptin kilvet.

Ajokin omat rekisterikilvet otettiin irti ja tilalle laitettiin väliaikaiset Egyptin kilvet.

Abu Simbeliin päästäksemme meidän oli kuitenkin ylitettävä Niili. Ajoimme Ajokin armeijan operoimaan lauttaan. Lauttoja kuulemma kulkee yksi aamulla ja yksi illalla. Lähdimme jo kerran liikenteeseen, mutta jonkin matkaa seilattuamme käännyimme takaisin. Rannalle oli ilmaantunut vielä yksi bussi, joka palattiin hakemaan.

Lauttamatka kesti reilut kaksi tuntia ja sinä aikana aurinko painui mailleen. Abu Simbelissä paikalliset ajoivat bussinsa ulos juurikaan varomatta. Bussin perä otti ramppiin kiinni ja seuraukset saattaa arvata. Jani ei halunnut hajottaa Ajokkia, joten lautasta löytyneiden metallilankkujen lisäksi vanhat tutut sängynpäädyt kaivettiin esiin. Paikalliset viittilöivät painamaan kaasua ja vain ajamaan. Jani kuunteli kuitenkin vain jätkien neuvoja, ja sai Ajokin hitaasti hivuttamalla vahingoittumattomana ulos lautasta.

Lautta muistutti isoa lossia.

Lautta muistutti isoa lossia.

Ajokki ajettiin lauttaan ensimmäisenä. Kuvan ottamisen jälkeen palasimme hakemaan bussin, joka ajettii tyhjäsi jääneeseen koloon.

Ajokki ajettiin lauttaan ensimmäisenä. Kuvan ottamisen jälkeen palasimme hakemaan bussin, joka ajettii tyhjäsi jääneeseen koloon.

Ajoimme Mohammedin järjestämään kalliiseen, mutta viihtyisään majoitukseen. Ystävällisten sanojen saattelemana omistaja opasti meidät huoneisiimme. Lämmin suihku ja valmiiksi katettu illallinen sekä muutama kylmä olut (Sudanissa ei saa lainkaan alkoholia, sillä sen myyminen on lailla kiellettyä) oli juuri se, mitä kaipasimme pitkien päivien jälkeen. Sudanin jälkeen Egypti vaikuttaa erittäin mukavalle maalle, kaikesta ylimääräisestä rahastuksesta huolimatta.

Tänään soi: Simon & Garfunkel – Bridge over the troubled water
__

From Sudan to Egypt

The last border crossing of Africa’s Pikavuoro took place on Saturday. We crossed the border from Sudan to Egypt about 20 kilometers from Wadi Halfa. It took us about 5 hours to get to to Egyptian side.

We had a fixer called Muhammed to help us. He had someone helping us on Sudanese side and after we got to no mans land, he came to help us. I think that without him we would have spend a lot more time in the border. He seem to know everyone there. Of course it was not cheap to use his services. But he got the job done and we were pleased with him.

The visa to Egypt cost 25 USD. We had to also get temporary license plate for Ajokki because it’s not legal to drive with EU plates here. With the temporary plates it is allowed to drive only from 6am and 6pm. This was a small surprise to us.

After crossing the border we headed to Abu Simbel. We had to cross the Nile with a ferry. The ferry left from the dock but returned after 30 minutes. There was one coach at the shore and we had to go back for it. The whole trip took about 2hours. After a short drive our fixer took us to a very nice hotel, built by traditional nubian style. We had nice dinner waiting for us. After few beers and a hot shower (the shower felt amazing after two nights in a bus and 3 days without one!) we were happy to go to bed!

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Nubian aavikko – ajopäivät Pohjois-Sudanissa

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 01.03.2015

Matka Khartoumista Egyptin rajalle otti kaksi päivää. Matkan aikana maisemat olivat pelkkää aavikkoa. Kylät, joissa oli tarkoitus yöpyä, olivat niin alkeellisia, että katsoimme parhaaksi yöpyä Ajokissa. Kaksi päivää matkasimme kuumassa autossa käymättä suihkussa. Tässä kuvakooste päiviltä.

Bussi siivottiin Coral Hotellin edessä ennen lähtöä.

Bussi siivottiin Coral Hotellin edessä ennen lähtöä.

Khartoumin liikenne oli niin ruuhkaista, että meillä kesti  useamman tunnin päästä ulos kaupungista.

Khartoumin liikenne oli niin ruuhkaista, että meillä kesti useamman tunnin päästä ulos kaupungista.

Tienvarsien vilinää Khartoumissa.

Tienvarsien vilinää Khartoumissa.

Matkalla ylitimme Niilin.

Matkalla ylitimme Niilin.

Matkalla näkyi välillä muutamia kameleita. Epäselväksi jäi, olivatko kamelit villejä vai jonkun omistuksessa.

Matkalla näkyi välillä muutamia kameleita. Epäselväksi jäi, olivatko kamelit villejä vai jonkun omistuksessa.

Normikuljetus Sudanissa.

Normikuljetus Sudanissa.

Sudanin aavikolla oli niin kuivaa, että palmutkin syttyvät tuleen.

Sudanin aavikolla oli niin kuivaa, että palmutkin syttyvät tuleen.

Horisontissa ei juuri mitään näkynyt. Onneksi tie oli tasaista ja hyvää.

Horisontissa ei juuri mitään näkynyt. Onneksi tie oli tasaista ja hyvää.

Aavikon keskellä oli siellä täällä hylätyn näköisiä huoltoasemia. Tällä asemalla emme tankanneet, pidimme ainoastaan jalottelutauon.

Aavikon keskellä oli siellä täällä hylätyn näköisiä huoltoasemia. Tällä asemalla emme tankanneet, pidimme ainoastaan jalottelutauon.

Jokapuolella Sudania löytyi suuria ruukkuja, joissa oli juomavettä.

Jokapuolella Sudania löytyi suuria ruukkuja, joissa oli juomavettä.

Karulta aavikolta löytyi myös mietteliäs kissa.

Karulta aavikolta löytyi myös mietteliäs kissa.

Ajokista löytyy muistoja aikaisemmilta Pikavuoroilta.

Ajokista löytyy muistoja aikaisemmilta Pikavuoroilta.

Wahi Halfan rajakaupunki osoittautui varsin kehittymättömäksi paikaksi. Koko kaupungissa ei esimerkiksi ollut suihkua ollenkaan.

Wahi Halfan rajakaupunki osoittautui varsin kehittymättömäksi paikaksi. Koko kaupungissa ei esimerkiksi ollut suihkua ollenkaan.

Majapaikkanamme palveli jälleen kerran Ajokki Roayl. Ajokki pysäköitiin hiekkakentälle. Vieressä oleva rekka majoitti myös kolme miestä.

Majapaikkanamme palveli jälleen kerran Ajokki Roayl. Ajokki pysäköitiin hiekkakentälle. Vieressä oleva rekka majoitti myös kolme miestä.

Aavikon auringonlaskut ovat melkein kauniimpia kuin merellä. Punaisen ja keltaisen eri sävyt hehkuvat hiekasta tavalla, jolle valokuvat eivät ikävä kyllä tee oikeutta.

Aavikon auringonlaskut ovat melkein kauniimpia kuin merellä. Punaisen ja keltaisen eri sävyt hehkuvat hiekasta tavalla, jolle valokuvat eivät ikävä kyllä tee oikeutta.

Tänään soi: Animals – House of the Rising sun

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Kaksi yötä Khartoumissa

  • Kirjoittaja: Anu Vaheristo
  • 28.02.2015

Autossa nukutun yön jälkeen matka jatkui kohti Khartoumia kahdeksan aikaan aamulla. Matkaa oli noin 400 kilometriä. Maisemat olivat tasaiset ja karun kuivat. Jollain tapaa mieleen tuli Namibian aavikkoseudut. Siellä täällä vaelteli karjalaumoja paimenineen.

Sudanin puolella maisemissa tapahtui myös surullisempi muutos: roskia on joka paikassa. Tuuli kuljettaa ohuita muovipusseja ja muita roskia ympäri aavikkoisia tienpientareita, saaden ne takertumaan kitukasvuiseen kasvillisuuteen. Vuohet ja aasit etsivät roskakasojen joukosta ruokaa, varmasti välillä syöden myös muovia. En tiedä johtuuko roskaaminen ihmisten välinpitämättömyydestä vai tietämättömyydestä. Vai molemmista.

Normaalia tavarankuljetusta Sudanissa. Ei taitaisi mennä läpi EU:n alueella.

Normaalia tavarankuljetusta Sudanissa. Ei taitaisi mennä läpi EU:n alueella.

Sudanin teiden varsilla oli käsittämätön määrä roskaa.

Sudanin teiden varsilla oli käsittämätön määrä roskaa.

Päivän aikana jouduimme poliisipysäytyksiin viisi kertaa. Sen lisäksi muutamasta meidät viittilöitiin ajamaan läpi. Yhdeltä pysäytyspaikalta kyytiin hyppäsi paikallinen mies, ilmeisesti joku viranomainen. Herra marssi löyhkäävän bussin perukoille hymy naamallaan, mutta jo muutaman kilometrin jälkeen hiipi hiljaa etuosaan. Hymykin muuttui matkan aikana lähes tuskaiseen irvistykseen. Yhteistä kieltä meillä ei miekkosen kanssa ollut. Tarjottu leipä ja vesi kuitenkin kelpasivat. Taisipa hän myös ymmärtää, etteivät kattotuulettimet toimi kun niitä aikani osoittelin ja päätäni pyörittelin. Mies hyppäsi kyydistä Khartoumin esikaupunkialueella. Saattaa olla, että illallisella perheelle kerrottiin tarinaa hieman erilaisesta kotimatkasta.

Saavuimme Khartoumiin neljän aikaan iltapäivällä. Ruuhkat olivat pahimmillaan, bussissa lämmintä 44 astetta, eikä meillä ollut tietoa majapaikasta, jota kohti suunnistaa. Tomin ja Pöken lukiessa karttaa onnistuimme löytämään isomman hotellin. Bussi parkkiin ja hintoja tiedustelemaan. Paikka osoittautui turhan arvokkaaksi (190USD/yö), mutta hyödynsimme aulan ravintolan palveluita sekä ilmaista nettiä. En muista milloin kylmä Cola ja jäätelö olisi maistunut yhtä hyvälle! Samaa mieltä taisi olla koko päivän ajanut Jani, joka kädet täristen hotki annoksensa.

Porukka hajaantui loppujen lopuksi kolmeen eri majapaikkaan. Hieman nukkavierussa hotellissa maksoimme kolmen hengen huoneesta 95USD/yö. Hikisen bussiyön jälkeen suihkunraikkaana sänkyyn kaatuessa, ilmastointilaitteen hiljaa huristessa sisustuselementit olivat toissijainen asia. Kylkeä ei tarvinnut kahdesti kääntää kun tasainen tuhina jo täytti huoneiston.

Katunäkymää Khartoumin hotellin ikkunasta.

Katunäkymää Khartoumin hotellin ikkunasta.

Khartoumin kaduilla myytiin pienistä kojuista ihan kaikkea.

Khartoumin kaduilla myytiin pienistä kojuista ihan kaikkea.

Pääsyy kahden päivän stoppiin Khartoumissa oli rekisteröityminen. Sudan vaatii kaikkien maahan tulevien rekisteröityvän kolmen päivän kuluessa saapumisesta. Toimenpiteen voi kuulemma suorittaa vain Khartoumissa, lentokentän lähellä olevassa toimistossa.

Olimme sopineet, että lähdemme aamulla porukalla hoitamaan rekisteröitymisen. Kysyessämme passejamme hotellin respasta kävi ilmi, että joku oli jo lähtenyt passiemme kanssa rekisteröitymispaikkaan. Se sopi meille paremmin kuin hyvin, sillä kukaan ei ollut sillä tuulella, että jaksaisi jonottaa virastossa. Passit tulivat takaisin iltapäivällä rekisteröitymistarrojen kanssa. Lystille tuli hintaa 65USD. En tiedä tarkalleen kuinka paljon hotelli otti välistä, mutta maksoin mielelläni siitä, että joku hoiti asian puolestani. Myöhemmin saimme lisäksi kuulla, ettei rekisteröityminen olisi edes onnistunut omin päin, ilman sponsorin laatimaa kirjettä. (Hotelli toimi sponsorina tässä tapauksessa.)

Loppupäivän Khartoumissa kaikki viettivät pitkälti omissa oloissaan. Osa nukkui, osa kävi tutkimassa kaupunkia ja osa teki töitä. Tässä vaiheessa reissua ei enää jaksa innostua nähtävyyksistä ja kaupunkikierroksista samalla lailla kuin kaksi kuukautta sitten. Lisäksi lähes 40 asteen paahtavassa kuumuudessa kaupungin hiekkaisten katujen pölistessä katoaa kiertelystä viimeinenkin hohto.

Tehokas länsisaksalainen loukku.

Tehokas länsisaksalainen loukku.

Kävimme kuitenkin illalla jätkien kanssa kävelemässä, ja hankkimassa paikalliset liittymät. Olin myös aikeissa ostaa muutaman huivin, mutta kaupantekotilanteessa nuori myyjä katsoi oikeudekseen tarrata rintoihini kiinni. Heitin huivit tyypin naamalle ilmoittaen, että en osta häneltä mitään. Jälkeen päin alkoi harmittamaan etten läväyttänyt avaralla. Tilanteessa olin kuitenkin sen verran järkytyksestä lamaantunut, etten tajunnut edes suuttua niin paljon kuin olisi pitänyt. Toivottavasti hän sai hyvän mielen. Hän tuskin tajusi luovansa samalla kuvaa Sudanin miehistä länsimaisia naisia kähmivinä kusipäinä. Varmasti poikkeuksiakin joukosta löytyy, mutta jos ensimmäiset kohtaamiset paikallisten kanssa ovat tällaisia, laskee se kiinnostusta ottaa minkäänlaista kontaktia. (Ja ennen kuin joku ehtii kommentoimaan, olin pukeutunut pitkälahkeisiin väljiin housuihin, toppiin ja peittänyt pääni sekä ylävartaloni huivilla. En siis mitenkään provosoivasti.) Kulttuurillisia asioita kai nämäkin. Tällaisesta jää kuitenkin aina huono fiilis.

P.s. Operaatio ”hiiren metsästys” on päättynyt! Jani aiheutti hilpeyttä hotellissa kyselemällä mitä kenialaiset hiiret syövät, ja kuinka sen saa hengiltä. Arabiaksi kirjoitetun ”how to kill a mouse”-lapun kanssa ympäri kaupunkia ajeltuaan, Jani ja Pöke löysivät länsisaksalaista laatutyötä olevan loukun. Laitteesta ei tarvinnut edes maksaa mitään. Jo samana iltana se näytti tehonsa. Nairobista asti kanssamme matkannut tuholainen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen.

Tänään soi: Guano Apes – Open your eyes

__

Two nights at Khartoum

We drove 400 kilometers to Khartoum. Yhe road was good and the scenery was flat and dry. Somehow it reminded me of the Namibian desert we drowe few months back. The only sad thing was that there is rubbish everywhere! So much plastic bags everywhere. Don’t know if the people of Sudan just don’t care about their environment or just don’t know that plastic doesn’t compose.

During the day police stopped us 5 times. From one stop one man just hopped on asking Khartoum Kharoum. I think must be some govenment employee. He smiled when he came in, but after whiile in a hot (+44c) and stinky bus the smile faded. We didn’t have a mutual language so we couldn’t have a conversation with him. He took the bread and water we offered to him. I think he also understood that the fans were broken. He hopped of somewhere in the suburbs of Khartoum. I think he had a story to tell to his family when he got home!

The main reason to stay two nights at Khartoum was the registration. Sudan expects all the foreigners to register in 3 days of arrival. The only place where you can do it is some office at Khartoum. The following morning when we were planning to go and do it, we asked the reseption for our passports. The lady told us that someone alredy took our passports to the office and they will be back in the afternoon. We were relifed. We were not on the mood to talk with the government officials, so we were more than happy that someone was doing it for us. It cost 65USD. Later we found out that we could not have done it ourselves anyway. Not without a letter from a sponsor. This time the hotel was the sponsor.

The rest of the day everyone spend doing what they pleased. At this point of the journey, we are tired of seeing the sights. And there was +40 in Khartoum. In a blistering heat going to see some monument is not the thing you want to do.

In the evening we went for a walk with the guys. I was looking at scarfs and planning to by two. Suddenly the salesman grap my boob. I threw the scarfs to his face and told him that I’m not gonna by anything from him! I should have smacked him in the face. What an asshole! Don’t feel like getting to know any sudanese.

P.s. Operation mouse has been succesful. The freerider has left the Ajokki and is now in the mouse heaven (or hell).

1 kommentti - kirjoita oma kommentti

Sudanin rajan ylitettyämme päätimme ajaa yöksi noin 150 kilometrin päähän Gedarefiin (tunnetaan myös nimellä Al Qadarif). Rajalta lähtenyt tie oli melko kuoppainen. Vauhdin noustessa noin 60km/h Ajokista alkoi kuulua outoa kolisevaa ääntä. Jani pysäytti auton ja kävi tutkimassa tilannetta. Päällisin puolin kaikki oli kunnossa, mutta liikkeelle lähtiessä ääni alkoi kuulua taas.

Jätkät hyppäsivät ulos autosta ja lähtivät hölkkäämään auton rinnalla. Äänen pääteltiin tulevan vasemman puolen takarenkaista. Pölykapseli irrotettiin, mutta mitään näkyvää ei ollut. Syy oli kuitenkin löydettävä. Jouduin istumaan tavaratilaan ja kuuntelemaan, josko ääni tulee jostain muualta kuin takarenkaasta. Kuumassa tavaratilassa otsalamppu päässä istuessa oli pakko kysyä itseltään, että onko tässä nyt hittojakaan järkeä! En onnistunut paikallistamaan etsittyä ääntä sitäkään kautta, vaikka olin sen myös sisälle kuullut. Tien muuttuessa tasaisemmaksi mystinen ääni mystisesti katosi. Pidimme sitä hyvänä merkkinä ja jatkoimme matkaa.

Tuolla sitä matkustettiin vararenkaan päällä istuen. Vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Tuolla sitä matkustettiin vararenkaan päällä istuen. Vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus.

Tunnelma oli varsin rauhallinen kun ajoimme pimeällä lähes autiolla tiellä eteenpäin. Etiopian puolelta tutut yönkulkijat olivat kadonneet. Kuunsirppi roikkui sakaroistaan selällään muutamien tähtien tuikkiessa mustalla yötaivaalla. Viihdepäällikkö soitti puhelimestaan musiikkia, Janin väistellessä kuoppia ja muiden tuumaillessa syntyjä syviä.

Hieman jälkeen puolen kymmenen Tuomas alkoi yhtäkkiä huutaa Janille, ”pysäytä täällä savuaa!”. Pika-analyysi osoitti auton kojelaudan sähköjohtojen vetäneen oikosulkuun. Paneelin takaa paljastui liekit, jotka sammutettiin nopeasti jauhesammuttimella. Poikien ripeän toiminnan ansiosta isompaa vaaratilannetta ei syntynyt. Autosta ulos könytessäni huomasin kuitenkin hieman täriseväni. Tilannetta tutkittiin, ja kärynneet johdot tehtiin vaarattomiksi. Hetkellisesti pimentynyt oikeanpuoleinen ajovalokin saatiin toimimaan. Ikävä kyllä kattotuulettimet ovat toistaiseksi poissa pelistä.

Sähköpalon jälkeen Ajokin ohjaamo näytti tältä.

Sähköpalon jälkeen Ajokin ohjaamo näytti tältä.

Kärähtäneet johdot.

Kärähtäneet johdot.

Toinen ajovalo pimeni palossa, mutta mukanamme olevan sähkärin toimesta se saatiin onneksi korjattua.

Toinen ajovalo pimeni palossa, mutta mukanamme olevan sähkärin toimesta se saatiin onneksi korjattua.

Noin 10 kilometriä ennen Gedarefia oli illan toinen poliisipysäytys. Kaverit puhuvat huonoa englantia, joten tälläkin pysäytyksellä he vain halusivat tietää mistä olemme tulossa ja mihin menossa. Ensimmäinen meidät pysäyttänyt poliisi halusi aluksi nähdä passimme, mutta jonkin paikallisen kaverin tunkiessa bussiin luopui aikeistaan. Lähtiessään hän tokaisi, että ”Finlandia, mobilephone country. Very beauriful.”, hymyili iloisesti ja ohjasi heebon ulos.

Gedarefiin saapuessamme kello oli pitkälti yli puolen yön. Majapaikan löytäminen osoittautui haasteelliseksi. Löysimme yhden huonon hotellin ja yhden kalliin hotellin. Palaverin pidettyämme päätimme nukkua bussissa muutaman tunnin ja lähteä aamunkoitteessa jatkamaan matkaa kohti Sudanin pääkaupunkia Khartoumia.

Katukojusta ostamamme illallinen sisälsi kanaa, makkaraa, leipää, linssimössöä ja chilisoosia. Hintaa 3 hengen aterialla oli noin 10e. Sudan on huomattavasti kalliimpi kuin naapurinsa Etiopia.

Katukojusta ostamamme illallinen sisälsi kanaa, makkaraa, leipää, linssimössöä ja chilisoosia. Hintaa 3 hengen aterialla oli noin 10e. Sudan on huomattavasti kalliimpi kuin naapurinsa Etiopia.

Pikavuorolaiset pitkinpoikin Ajokkia.

Pikavuorolaiset pitkinpoikin Ajokkia.

Majapaikka aamunkoitteessa. Markkina-alue oli pölyinen ja kammottavan hajuinen. Haju tunki bussiin ja tarttui vaatteisiin.

Majapaikka aamunkoitteessa. Markkina-alue oli pölyinen ja kammottavan hajuinen. Haju tunki bussiin ja tarttui vaatteisiin.

Reissussa rähjääntyneet Pikavuorolaiset aamukahvilla.

Reissussa rähjääntyneet Pikavuorolaiset aamukahvilla.

Paikallisen poliisin opastamana (tyyppi hyppäsi bussiin neuvomaan tietä) ajoimme torialueelle, josta saimme vielä ruokaa ja jonka laitamille parkkeerasimme Ajokin. Nappasimme illallista katukojusta ja maksoimme poliisille taksin takaisin moponsa luo. Hikisinä ja lopen uupuneina käperryimme Ajokin penkeille nukkumaan. Lämpöä bussissa oli edelleen reilusti yli 30 astetta eikä kattoluukkuja voinut pitää auki hyttysten takia. Kesti aina aamukuuteen saakka ennen kuin bussin lämpötila oli laskenut siedettävälle tasolle.

Matkalla Etiopiasta Sudaniin jouduimme siis korjaamaan laturia kaksi kertaa, kaasun kerran ja kerran autossa oli pieni tulipalo. Lisäksi lämpötila nousi päälle 40 asteen, ylitimme rajan ja ajoimme vajaat 400 kilometriä. Ehdottomasti yksi reissun rankimpia, mutta myös mieleenpainuvimpia päiviä.

P.s. Bussissa yöpyy nykyisin meidän lisäksemme myös kutsumaton vieras. Sille kelpaa keksit, banaanit ja jopa tuikkukynttilät. Operaatio hiiren metsästys on käynnistetty!

Tänään soi myös: Elvis Presley – In the Ghetto

__

From Ethiopia to Sudan vol.2

After crossing the border we drove towards Geradef. The road was pumpy and it was already dark. Suddenly there was strange noise coming from the bus. Guys went outside to run beside the bus. They said it might come from the back tires. To make sure I had to go and sit inside the trunk and try to listen where the sound comes from. I couldn’t found the source. Boy I felt stupid sitting in the trunk with my head torch on! Suddenly the mystery sound just disappeared.

We drove slowly in the darknes. We were on the thinking mood. Everyone kept quiet. Tuomas played some songs from his phone and the crescent moon was hanging in the sky. Few stars twinkled and everything was just fine. Until…

Tuomas started to yell ”Jani stop! Smoke!”. Behind the front panel was an fire! Guys reacted quickly and put the flames out. There had been short-circuit. Luckily nothing crucial burned. We were even able to fix the headlight that went blind. And so we continued.

Before we reached Geradef police stopped us 2 times. Both times they just wanted to know where are we from and where are we going to. Nothing more.

We found only two hotels in Gedaref. One was crappy and the other way too expensive. We decided to sleep on the bus and continue early in the morning. Local police showed us a market place where we were able to get some food. We parked Ajokki there and went to sleep.

So from the Ethiopia to Sudan we had to fix Ajokki’s charger two times, once we had a problem with the gas and we had one fire. We crossed the border, we had more than +40 inside the bus and we drove about 400kilometers on bad roads. Somebody might even say that this wasn’t an easy day. Hah.

P.s We have a stowaway in our bus. It eats everything that we leave there: bananas, biscuits and even candles. That bastard has a dead wish! And that’s what is gonna happen. Operation ”Mouse” has started!

2 kommenttia - kirjoita oma kommentti

Seuraava sivu

turkish
  • monroe
  • mainosvaunu