Tervehdys uudelta Pikavuororeportterilta!

 

Koska bussikuskin penaalista alkavat kynät olla loppu, on aika jälleen siirtää viestikapula eteenpäin. Tartun siihen innolla noustessani kolmannen kerran Ajokki Royalin kyytiin, tällä kertaa reportterin roolissa. Aloitan kirjurin pestini 2.9 alkavalla entisen itäblokin maihin suuntautuvalla reissulla, josta jatkamme suoraan seuraavalle etapille kohti entisen Jugoslavian aluetta.

Sain ensikosketukseni Ajokkiin ja Pikavuoroilun ihmeellisen maailmaan vuonna 2011 ollessamme ystäväni kanssa reppureissulla Kaakkois-Aasiassa. Olimme saapuneet Kambodzan pääkaupunkiin Phnom Penhiin, ja rättiväsyneinä kahdeksan tunnin kuoppaisen bussimatkan ja yön pikkutunneille venyneen, jo epätoivoksi kääntyneen majapaikan metsästyksen jälkeen näkemämme Suomi Baarin kyltti sekä houkutteli että nauratti yliväsyneitä matkalaisia. Samoihin aikoihin Pikavuoro Bangkokiin oli juuri päättynyt, ja myös sen kolmihenkiseksi kutistunut retkue oli päätynyt samaan majataloon tuhoamaan sen erikoislaatuisen suomalaisisännän pakastimessaan säilömiä salmareita ja hernekeittoja. Tämäkin ilta päättyi pikavuoromaiseen tapaan ennalta arvaamattomasti, sillä aamulla huomattiin Ajokin akkujen ottaneen yön aikana jalat alleen. Toki Pikavuorokippari Janin kanssa saman kylän kasvatteja kun ollaan, olin kuullut tästä järjettömäksikin nimitetystä bussimatkasta paljon jo aiemmin, mutta luultavasti viimeistään tästä erikoisesta kohtaamisesta ja poikien uskomattomista reissutarinoista alkoi matkakuume, jonka loppua ei ole näkynyt.

Sittemmin olen matkannut Pikavuoron kyydissä sekä Afrikan etapilla että Euroopassa, noin kuukauden kummallakin. Näillä reissuilla on opittu paljon kantapään kautta, selviydytty mitä absurdeimmista tilanteista, opeteltu sekä äärimmäistä kärsivällisyyttä että äkkinäisiä päätöksiä, seilattu tunneskaalaa päästä päähän, nähty unohtumattomia asioita ja ennen kaikkea hönötetty; hönötys on sitä loputonta odottelua, hengailua ja yhdessäoloa, jonka todellisesta luonteesta pääsee perille vain Pikavuoron kyydissä.

Pikavuoroilun lisäksi olen ulkoiluttanut rinkkaani mm. ympäri Meksikoa, Jamaicalla, Marokossa, Gambian ympäristössä, Thaimaassa, Kambodzassa, Vietnamissa, Malesiassa sekä suurimmassa osassa Euroopan maita. Suomessa pidän majaani Salossa ja vapaa-aikaani vietän mieluiten metsäretkillä tai kuvausreissuilla urban exploration-hengessä. Uskon että lasi viiniä, hyvät kirjat ja vielä paremmat ystävät auttavat kaikkiin mahdollisiin ongelmiin ja jos eivät, niin ainahan voi matkustaa.

Tervetuloa mukaan matkalle, olen varma että siitä tulee yhtä ikimuistoinen kuin edeltäjistäänkin!

 

Syksyn matkoista järjestetään info 9. heinäkuuta Helsingissä

 

Järjestämme 9. heinäkuuta syksyn matkoista infotilaisuudet. Info on tarkoitettu tuleville lähtiöille sekä uusille tulokkaille. Voit osallistua infoon vaikka, et ole vielä varannut paikkaasi Pikavuorolle.

Infossa käydään läpi matkaa yleisesti ja voitte tavata myös muita matkalle lähtiöitä.

Osoite: Eteläinen rautatiekatu 10, Helsinki ja bongaa Salon Tilausmatkojen linja-auto.

Itäblokin matkan info alkaa klo 15.00 ja päättyy 16 mennessä.

Ex-Jugoslavian matkan info alkaa klo 16.00 ja päättyy 17 mennessä.

 Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

Molempiin matkoihin on vielä tilaa. Ilmoittautumisia otetaan vastaan [email protected] Tervetuloa mukaan!

Volgaa ja aroa

Astrahan

Volgogradista matkamme jatkui 420 kilometriä Volga -jokea myöden itään aina Astrahaniin asti. Matkapäivämme oli tuulinen ja tien yli pinkosi useita pensaspalloja – vähän kuin lännen elokuvassa. Oikealla puolella oli aroa ja vasemmalla näkyi välillä Volga. Matkaamme hidastivat mm. huonokuntoiset tiet sekä lukuisat tietyöt. Venäjä panostaa pääteihin uskomattoman paljon ja ne tulevat olemaan muutamien vuosien päästä hyvinkin ajokuntoiset.

Päivä tehtiin lopulta kahden pysähdyksen taktiikalla sekä neljällä poliisin stopilla. Pysäytykset sujuivat näillä kerroilla joustavasti.

Astrahan kuuluu Volgan suistoalueeseen ja sijaitsee noin 100km Kaspianmerestä. Astrahan yleisilme oli siisti, ihmiset uteliaita ja erittäin ystävällisiä. Aikaisemmin ei ollut tietoa, eikä mielikuvaa millaiseen kaupunkiin saavuttaisiin. Positiivinen yllätys jälleen kerran Venäjällä.

Itse en pidä, kun jokien varsille rakennetaan rantabulevardeja, mutta Astrahaniin se sopi hyvin. Valitettavasti kuvaa ei löydy, mutta katsokaa Googlesta :)

Ajopäivän aikana ihmiset alkoivat muistattaa jo enemmän turkkilaisilta kuin venäläisiltä.

Tuulalla hymy herkässä. Eikä ihme: kahvitauko ja maukas lämmin keitto.

Täältä sai maukkaan lihapiirakan, kokiksen kera.

Sirpa ihastui omistajan kissaan.

Illalla mentiin pikaisesti syömään joka jäi ajallisesti kuitenkin haaveeksi. Pizzaa sai nimittäin odottaa yli tunnin.

 

Paikallinen hiusmuoti. Mitäköhän tähän sanoisi?

Seuraava päivänä ajettiin Astrahanin nähtävyyksien kautta kohti Elistaa. Kuvassa Astrahanin tunnetuin kirkko.

Astrahanin baletti ja ooppera teatteri.

Hiukan ollaan oltu kermaperseitä majoitusten suhteen. Keskiarvolta majoitukiin on mennyt 20 euroa/yö per hlö. Mikä on ihan kohtuullinen.

Kuva hotellistamme,  edustan moottoripyörät olivat Italian kilvissä ja he olivat matkalla Kirgistaniin. Heidän matkanjärjestäjä oli tehnyt myös moottoripyörämatkoja Suomesta Italiaan ja takaisin.

Keltainen kyltti ei ole kiertoliittymä merkintä vaan opasviitta mäkkäriin. Ne olivat monessa kaupungissa opastettu samalla tavalla. Aivan huippua!

Elista, kiinalaishenkinen kaupunki.

Matkamme jatkui Astrahanista arojen halki Elistaan. Maisema kävi välillä hiukan tylsäksi. Pikavuoromatkustaja Anne keksi mukavan ajanviettotavan. Hän järjesti muille matkustajille tietovisan, mistä tulikin päivittäinen ohjelma.

Ihmiset näyttivät aasialaisilta sekä yli 90 prosenttia väestöstä ovat uskonnoltaan buddhalaisia. Kaupungista jäi kieltämättä erikoinen fiilis. Ensisijaisesti en olisi voinut kuvitella olevani Venäjällä, koska väestö ja rakennukset sekä temppelit muistuttivat pitkälti Kiinaa.

Matkan aikana kiinnitin huomiota rakennuksiin, joiden pelkästään päätienpuoleinen pääty oli maalattu/kunnostettu. Kuva otettu Elistan keskustasta.

Siitä onkin aikaa kun Ajokki on ollut temppelin luona. Olisiko ollut kesällä 2014.

Elistassa on pelattu shakin maailman mestaruuskilpailut. Ei varmasti tässä paikassa.

Seuraava kirjoitukseni kertoo tapahtumarikkaasta matkasta Stravporoliin.

Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

 

 

Volgograd, Venäjä

Volgograd ent. Stalingrad

Pidimme kahden yön stopin Volgogradissa, tämä oli yksi matkan kohokohdista nähtävyyksien suhteen. Kaupunki kiehtoo vahvasti historiansa takia. Kaupungissa käytiin toisen maailman sodan aikana verinen Stalingradin taistelu, jossa kaupunki tuhotui täysin ja taisteluissa kaatui jopa 1,5 milj. ihmistä.

Ehdottomasti Volgogradin kaksi pääkohdetta missä kannattaa käydä on Panorama -museoa ja Äiti Venäjä -monumentti.

Museon ylimmässä kerroksessa 360 asteen panorama. Hienoa käsityötä.

 

Volgogradin yksi asemista. Asemilla oli lukuisia vartioita sekä poliiseja, niitä näkyi myös nähtävyyksillä. Koin oloni turvalliseksi liikkuessani kaupungilla. Ovatkohan turvatoimet tiukentuneet vuoden 2013 itsemurha pommi-iskujen jälkeen.

Äiti Venäjä -monumentti on lähes yhtä korkea kuin New Yorkin Vapaudenpatsas ja korkeampi kuin meidän Olympiastadion torni.

 

 

 

Olemme nauttineet matkan varrella hyvistä hotelleista. Keskiarvolta majoituksiin on mennyt noin 20 euroa/nuppi. Kuvassa Pikavuorolaisia sekä respan työntekijä. Hänestä taisi tulla fanimme kun kerroimme matkoistamme.

Seinilllä kaatuneiden sotilaiden nimet.

Meillä kaikilla on omat kiinnostuksen kohteemme kun reissaamme Maailmalla. Itseäni kiinnostaa ajoneuvot. Ylläri pylläri.

Löysin samalla alustalla olevan Mersun kuin Ajokki. Kuski ei osannut sanaakaan englantia. Silti löytyi yhteinen kieli. Kirjoitettiin bussin kylkeen kuvia ja asoita. Keskustelun aikana selvisi, että paperikiekko mikä on Ajokissakin oli tuottanut hänelle ongelmia. Niin hänen bussiin oli vaihdettu digitaalinen ajopiirturi.

Hän sanoi minulle one million kilometers NO PROBLEM, vastasin hänelle two million kilometers SMALL PROBLEMS.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

Salmiakilla siitä selviää

 

Huh huh. Niin paljon nähty ja koettu ja niistä olisi todella paljon kerrottavaa.  Suomesta asti kertynyt nyt 4500 kilometriä ja vielä pitkä siivu kotiin. Reissu on ollut uskomattoman hieno tähän asti. Olemme tavanneet ystävällisiä ihmisiä ja nähneet upeita paikkoja. Hankalaa onkin miten muutan tapahtumat sanoiksi ja näkemäni kuviksi – ehdottomasti tarvitsen ensi reissulle reportterin.

Ajopäivien jälkeen olen halunnut vain rauhoittua, tutustua ympäristöön ja laittaa ajatukset seuraavaan päivään. Pahoittelut, että olette saaneet odottaa kuulumisia.

Viime postaus jäi jännittävään tilanteeseen eli poliisin pysäytykseen. Mikä on ollut tähän asti pahin sekä pisin pysäytys.

Ratsiassa matkustajien passit kirjattiin poliisin järjestelmään ylös. Sekä olivat vailla jonkun meidän puhelinnumeroakin. Kaikesta huolimatta toiminta vaikutti sangen normaalilta. Hetkeä myöhemmin toinenkin linja-auto otettiin sivuun ja heidän passit rekisteröitiin. He pääsivät lähes samantien jatkamaan matkaa. Seuraavaksi tuli minun vuoroni, me emme päässeet jatkamaan matkaa yhtä sujuvasti.

Tilanne kävi melko raskaaksi, pientä simputusta puoleen ja toiseen.. tuo se.. vie toi.. ei tätä… odota..  Lopulta kun kaikki tarvittava oli heidän pöydällä niin alkoi syyllistäminen: osa asiakirjoista olisi mukama pitänyt olla venäjän kielellä.. Väittivät jopa, että en saa ajaa yksin näin kauas Venäjällä. Heidän mielestä Ajokissa pitäisi olla myös toinen kuljettaja. Lisäksi sain moitetta ajokiekoista, että olen huijannut tauoissa. Syytökset olivat täysin perättömiä. Pikku hiljaa kylmä hiki alkoi hiipiä otsalleni.

Kokemuksestani voin todeta, että jossain vaiheessa poliisit kyllästyvät ja haluavat päästä minusta eroon. Valitettavasti tällä kertaa poliiseja kiinnosti raha. Otin käyttöön yhden taktiikoistani ja aloin tehdä tuttavuutta heidän kanssaan, kerroin Suomesta niitä näitä. Puhuin ihan kaikesta muusta kuin niistä asioista mitä meiltä muka puuttui matkasta. En lähtenyt kinaamaan vaan otin taktisen aikalisän ja lähdin hakemaan bussista salmiakkia.

Horisontissa meitä odotti Volgograd. Varmasti usealla meistä oli mielessä illallinen, peseytyminen ja puhtaat valkeat lakanat kunnes jouduimme jälleen ratsiaan.

Ajokin vakio matkustajiin kuuluvat Tuula ja Krikke olivat ottaneet mukaansa runsaasti salmiakkia. Nimittäin heillä oli hyvin muistissa miten ensimmäisellä Pikavuorolla pysäytyksistä selvittiin.

Toinen poliisi sylkäisi salmiakin ulos suustaan. Pettikö taktiikkani tällä kertaa. Ehkä ei ollutkaan hyvä idea tarjota salmiakkia. Eiväthän kaikki salmiakista pidäkkään, en edes itse. Onneksi toinen poliiseista söi salmiakin kokonaan ja halusi tietää siitä lisää. Minäpä kerroin enemmän mitä tiesinkään. Oikeana kätenä oli puhelimeni Google -kääntäjä. Yllättävän kätevä tapa kommunikoida tosin onhan siinä riski väärin ymmärryksiinkin. Loppu vaiheessa aloin hämmentää heitä kysymyksillä: millainen kaupunki on Volgograd, missä kannattaa yöpyä, syödä ja mitä nähdä. Yritin saada heidät tuntemaan itsensä tärkeältä. Taisin lopulta onnistua. Siinä sitten naureskeltiin, paiskattiin kättä ja syötiin salmiakkia. Sain paperit takaisin ja kaikki olivat hyvin :)

Ehdotin heille myös hyvän jäynän, ainakin omasta mielestäni. Mikäli ratsiaan tulee muita suomalaisia rekka/bussikuskeja ja poliiseilla on vielä salmiakkia jäljellä niin tarjoavat niitä eteenpäin.

Yhdessä ratsiassa näimme myös tv -kuvaajan, jotka seurasivat poliisin työskentelyä. Suomesta Moskovaan asti pysäytykset olivat todella ystävällisiä, asiallisia ja niistä tuli jopa hyvä mielikin.

Ajokki on otettu tien syrjään poliisien toimesta noin 20 kertaa, mitä pidän vielä aika vähäisenä.  Pikavuoro Bangkokiin -matkamme aikana niitä oli useita kymmeniä. Tottakai kismittää, jos 10km säteellä tulee kolme pysäytystä ja ovat vailla samoja papereita jne. Turhauttavaa.  Mut hei näillä mennään!

 

Uudet matkat

Pikavuoro Itäblokin maihin 2.9.2017 – 19.9.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania)

Pikavuoro Ex-Jugoslavian maihin 20.9 – 6.10.2017 Hinta 440 euroa. (mm. Serbia, Kosovo, Makedonia, Kreikka, Albania, Montenegro, Bosnia-Hertsegovina)

 

Tver – Ozery – Tambov ja Moskovan ruuhkat

Tver, Novgorod…

Unohdin viime postauksessa mainita muutamia seikkoja. Novgrorodin kaupungissa ihmeteltiin poliisien määrää sekä hotellissa olleita tv-yhtiöiden autoja.Telkkarista myöhemmin selvisi, että itse herra Putin oli pitänyt palopuheen Novgorodissa. Tämä selittikin tiukemmat turvatoimet Novgorodin nähtävyyksissä.

Novgrorodista löytyi mielestäni yksi maailman rumimmista rakennuksista mitä on vastaan tullut. Nimittäin Novgorodin teatteri, joka on vielä toiminnassa.

Toinen mieleenpainuva hetki oli kun saavuimme Tveriin.  Se sisälsi pientä säätöä. Ensinnäkin kehätiellä oli massiiviset tietyöt mitkä vaikeutti kovasti suunnistamista uudessa paikassa. Pientä pyörimistä suuntaan jos toiseen. Ei siinä vielä mitään. Hauskinta oli se kun pääsimme hotellille tai luulimme päässeemme niin rakennuksen sisällä meitä oli vastassa kaksi naista pamppuineen. Hetki siinä meni ihmetellessä. Hotelli oli kuitenkin ryssinyt sijaintinsa Googlen karttaan. Hah hah – Google ei tiedäkkään kaikkea. Pienen kyselyn jälkeen koirantaluttaja neuvoi meidät perille. Loppujen lopuksi oltiin vain reilu kilometrin päässä hotellista.

Ajopäivä Tveristä Ryazaan sai matka päivän aikana pieniä muutoksia. Ryaza vaihtui Stupinoon. Johtuen Stupinon majoitus tarjonnasta. Niinpä Stupino vaihtui Ozeryyn siis pääsimme pääteiltä maalaismaisemiin. Ozery on pieni, hiljainen, kaunis kylä joen varrella. Löytyy sota-aiheisia nähtävyyksiä.

Saavuttiin Ozeryn hotellille.

20.4 Ozery – Tambov

Seuraavana aamuna pyyhkäistiin Ozeryn nähtävyyksien ohi ja napattiin pakolliset turistikuvat. Päivän ylin lämpötila ei ollut kuin vaivaiset 3 lämpöastetta. Hiukan epäonnea, kun ollaan osuttu kylmään aaltoon.  Matkan aikana kummasteltiin lumen määrää, tietöitä ja peltoja miten hyvin ne oli hyödynnetty. Tietyömiehiä ja roskien kerääjiä oli iso joukko. Näytti siltä, että ne olivat vankeja.

Tambov:ssa vietin ensimmäisen yön Ajokissa. Johtuen epävarmasta pysäköintipaikasta. Yö oli erittäin antoisa kylmyyden takia. Toistaiseksi pysynyt terveenä.

Lukitsin ovet hyvin sekä pukeuduin kolmeen vaatekertaan. Ajokista löytyi huopia ja tyynyjä. Mikäli punakone olisi tullut sisään niin kaiken varalta oli pippurisumutteen sijaan käden ulottuvilla jauhesammutin.

Kerron seuraavassa postauksessa mm. matkastamme Volgogradiin.