Aussiviranomaisten byrokratiakiemuroiden vuoksi Ajokki Royal odottelee edelleen lähtölupaa Darwinin satamassa – Pikavuorolaiselle paikallaan oleminen on pelkkää tuskaa…
–
The passengers of Pikavuoro are eagerly waiting to get on the way but Ajokki Royal is waiting for the permission to enter Australia.
P.S. Laittakaapa vinkkejä Pikavuoron pysähdyspaikoiksi Ausseissa!
Vahvimmat selviävät Darwinissa
Jos laskuista jätetään Australian alkuperäisasukkaat, aboriginaalit, kuten niin kovin usein tehdään, valtava valtio yllättää nuoruudellaan ja historiattomuudellaan.
Tässä suhteessa Pikavuoron lähtöruutu, pohjoinen Darwin ei tee poikkeusta. Vanhalla mantereella teollistuminen oli jo täydessä nousukiidossa ja aikansa suurvallat tasoittivat hyvää vauhtia tietä tulevalle maailmansodalle, kun Timorinmeren ympäristöä tutkiskellut HMS Beagle rantautui Australiaan vuonna 1839.
Alun perin sataman ympärille muodostunut kaupunki tunnettiin Palmerstonina, mutta 1900-luvun alkupuolella asutuskeskus nimettiin tunnetun evoluutiobiologin mukaan Darwiniksi.
Täällä ei unohdeta
Sattumaa tai ei, uusi nimi tavallaan enteili tulevaa. Nykyään Australian pohjoiskärjessä kyhjöttävä kaupunki on nimittäin todellisen luonnonvalinnan lopputulema – heikot ovat saaneet väistyä, kun uusiutumiskykyiset ovat onnistuneet säilyttämään jalansijansa.
Alle kaksisataavuotisen historiansa aikana Darwin on noussut tuhkasta kahdesti. Ensin tulivat japanilaiset toisen maailmansodan tienoilla, vuonna 1974 puolestaan Tracy-sykloni pyyhkäisi kaupungin käytännössä maan tasalle.
Menneistä myräköistä ei ole jäänyt jälkipolville juuri ihmeteltävää, päinvastoin. Tuhojen kokonaisvaltaisuudesta kertonee se, ettei Darwinissa juurikaan yli 20-vuotiaita rakennuksia löydy.
Uutta
Pikavuorolasien läpi katseltuna kaupunki on kaikesta hurmaavudestaan ja välittömyydestään huolimatta säilyttänyt myös armottoman puolensa. Edelleenkään Darwinissa eivät pärjää kuin kaikkein vahvimmat. Siitä pitävät huolen vastikään alkanut sadekausi ja Aasian kehitysmaihin verrattuna tähtitieteellinen hintataso.
Onneksi Ajokki Royalin vanavedessä saapui kuitenkin lastintäydeltä määrätietoisia matkustajia. Ja kuski, joka jaksaa päivästä toiseen jatkaa taisteluaan tuulimyllyjä vastaan.
Onneksi kaikkein vahvimmat pärjäävät aina.
Tämä kuva ei juuri liity tekstiin
Pesulakuulumisiin palataan pikapuolin!
–
Darwin, named after the famous evolution biologist, is most certainly worth its name. In the capital of Northern Territory only the strongest ones survive. The Japanese came during the WWII and cyclone Tracey a couple of decades later. Both basically destroyed the entire city.
The particular hardness of this city is still present, although Darwin is, on the other hand, one of the most sincere and welcoming cities there is. The hardness consists of two major factors: the wet season and the general price level.
Especially, after the sunny and cheap Southeast Asian countries, it really feels like only the strongest will survive once again.
Pikavuorobussin siirto-operaatio Darwinin satamasta samaisessa kaupungissa sijaitsevaan autopesulaan ei ollut kaikkein yksinkertaisimmasta päästä. Kaikkea se bussivanhus vielä kestääkin – katso video!
–
The Pikavuoro Bus Ajokki Royal was moved from the port of Darwin to the car wash that is, at the moment, taking care of the cleaning of the bus. As it seems, the 24-year-old bus is still hard as a rock.
Siirto onnistui mutta pesuprosessi jatkuu – lasketaanko Ajokkia tien päälle?
Video: Silvio Nardi Tironi
Mutta missä on Viihdepäällikkö?
Matka Singaporesta Darwiniin näyttää kartalla varsin kevyeltä. Tällä hetkellä silmäpusseihin armottomasti iskevästä matkanteosta on kuitenkin keveys kovin kaukana.
Kello vilistää vääjäämättä kohti aamuviittä, joka on kymmentuntisen vaihtoajan puolimatkan merkki. Mansikkafanta maistuu liian makealta, mutta energiaa on pakko raastaa irti jostain. Nukkuminen McDonald’sin terassilla ei juuri houkuta.
Odotusajan piti kulua aikalailla erilaisissa tunnelmissa. Alkuperäissuunnitelman mukaan Viihdepäällikön pitäisi istua vastapäätä kyhjöttävällä metallituolilla. Vaan miespä viilettää Jakartassa. Jos tapahtumien ja ajatusten kulku olisi minulle täysin avautunut, jakaisin sen mielelläni eteenpäin. Nyt Tuomaksen matkakertomus on kovin aukkoinen. Jaan sen silti.
Omien sanojensa mukaan Viihdepäällikkö taittoi muutamassa päivässä periaatteessa Pikavuoron Aasian-etapin. Jossain vaiheessa mies oli Krabilla, seuraavalla kerralla Kuala Lumpurissa ja hetkeä myöhemmin Melakassa. Mielenkiintoiselta kuulostava reittivalinta kantoi hedelmää aina loppusuoralle asti, jolloin Tuomaksen keskittyminen hetkeksi herpaantui.
– Ehtiikö vielä? Oon melkein Expon asemalla. V…. en tajunnu kelloa ja autoin yhen jenkin hotlaan. Prkl! luki saapuneessa tekstiviestissä.
Viihdepäällikkö Tuomas selittää, mikä meni vikaan
Tuolloin toivoni alkoi jo hiipua. Tuntia ennen koneen lähtöä mies oli yhä matkalla Singaporen lentokentälle, ja mikä parasta: liputta. Jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin, sillä kone lähti lentoon hyvissä ajoin ennen Tuomaksen saapumista.
Singaporen lentokentän tapahtumat ovat täysin arvailujen varassa. Juuri ennen oman koneeni lähtöä saapuneesta viestistä olisi voinut ymmärtää Viihdepäällikön lentävän Singaporesta suoraan Darwiniin, mutta myöhemmin tietokoneen äärestä yhytetty Tuomas tunnustikin olevansa Jakartassa matkalla Balille, joka toimii levähdyspaikkana matkalla Darwiniin.
Innolla odotan pääseväni kuuntelemaan tarinan käänteitä Tuomaksen saapuessa Denpasarin lentokentälle. Valitettavasti miehen tuntien kyseessä on pikemminkin jos kuin kun. Viihdepäällikön polulle voi nimittäin vielä sattua vaikka kuinka monta mutkaa.
Darwinin päässä osoite on kuitenkin onneksi jo selvillä. Se on kaupungin keskustassa sijaitseva Chilli’s hostel, jonne kippari on neuvotellut hyvät diilit koko pikavuoropoppoollee. Sinne kannattaa siis suunnata. Sekä matkalaisten asumaan että muiden moikkailemaan matkalaisia.
Tarvittaessa Janin tavoittaa numerosta +61402237954.
Liiton merkki
– Mä olen nyt naimisissa tän perhanan auton kanssa, tokaisi pikavuorokippari Jani Laine vajaa viikko sitten käydyssä kriisipalaverihenkisessä puhelussa.
Lentävää lausahdusta seurasi naurahdus. Tai ehkä pikemminkin hymähdys, jonka ilottomuus tuolloin vallinneessa byrokratiapyörremyrskyssä oli näin jälkeenpäin ajateltuna kovin ilmeinen. Vitsiltä se silti kuulosti, taisinpa itsekin tuolle liitolle hieman hörähtää.
Sittemmin nuo sanat ovat saaneet pääni sisällä aivan uudenlaisen merkityksen. Palautettuani parisen viikkoa arkeani piristäneen tytön takaisin Singaporen lentokentälle samaistumisen polttava aalto kouraisi vatsanpohjaa.
Tytön kadotessa kulman taa katseeni jäi harhailemaan Changin kenttäkompleksin kattorakenteisiin. Arkeenpalaamisen tunne kolahti tajuntaan kovaa, korkealta ja täysin yllättäen. Parin viikon loma pikavuoroilusta tuli tuossa hetkessä symbolisesti tiensä päähän, vaikka Australian-etapin lähtölaukaukseen onkin todellisuudessa vielä aikaa vajaan viikon verran.
Pimeä ja lohduton Singapore
Kipparin sanat kaikuivat korvissa koko parinkymmenen minuutin metromatkan ajan. Ja parinkymmenen minuutin kävelymatkan. Ja kaikuvat yhä. Nyt jo kuudetta tuntia.
Tuossa hetkessä muuttui paljon. Ymmärsin hitaiden aamujen vaihtuvan valvottuihin öihin, hierovilla penkeillä varustettujen luksusbussien Ajokin karuun kauneuteen ja rentojen rantapäivien itseään toistaviin autokorjaamokatastrofeihin. Aamutuimaan vierestä saa hapuilla rusehtavan laineilevan hiuspaljouden sijaan Viihdepäällikön blondattua pehkoa.
Tuossa hetkessä Australia, Ajokki ja kumppanit tuntuivat hyvin epäviehättävältä elämänpolulta. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan juuri jäänyt. Päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa tuo salakavala bussinrotisko oli onnistunut rengastamaan minutkin. Ja tähän vielä iloton naurahdus perään.
– No, asiat voisivat olla huonomminkin, lohdutin Lainetta tämän tunnustaessa pikavuorobussin aviopuolisokseen. Eivätpä nuo sanat paljolti kuskin mieltä tuolloin lämmittäneet. Nyt ymmärrän, miksi.
Pahinta vallitsevassa tilanteessa on se, ettei ulkopuolisia voi oikein syytellä. Jos itse tarjoaa pikkusormea, ei kai pitäisi yllättyä, kun huomaa menettäneensä koko käden. Siispä show must go on ja sitä rataa, seikkailu jatkuu. Erästä pikavuorofilosofia lainaten:
– Kyllä tämä tästä vielä hymyksi hyytyy.
–
Believe it or not, Pikavuoro and marriage do not have that many differences. At least, both have their ups and downs.
Vanhus ja meri
Maratonottelu jatkuu, mutta Ajokki Royal janilaineineen ja saksalaisvahvistuksineen onnistui pitämään oman syöttövuoronsa haalien täten nimiinsä ensimmäisen erävoiton taistelussa Australian All Stars -joukkuetta vastaan.
Helpolla ratkaisupisteitä ei kuitenkaan saavutettu, vaan venymistä tarvittiin moneen otteeseen. Kapuloita rattaisiin löivät niin viranomaiset, virastot, laivafirman porukat kuin hinausautoilijat ja välitysvastuussa oleva huolintayrityskin. Lopulta kaikkien aikataulut saatiin kuin saatiinkiin natsaamaan ja kovia kokenut suomalaisbussi saatiin siirrettyä Darwinin sataman varastoalueelta pesupaikalle.
Hieman yllättäen suurimmaksi kompastuskiveksi tähänastisella Australian-matkalla on siis noussut Aasiassa hyvin tutuksi käynyt mañana-meininki. Sen sijaan byrokratiakoneista, paperilla kovin kammottavista säädöksistä huolimatta, on osoittanut jonkinsorttista halukkuutta venyttää päätä hiertävää bandanaansa.
Bussin hinauttaminen asiansa osaavaan autopesulaan olisi nimittäin voinut olla vieläkin useampien mutkien takana. Kun kaikki asiaan omasta mielestään vaikuttavat osapuolet oli vihdoin saatu samaan aikaan samaan paikkaan, alkoivat pyörät pyöriä ja edistystä tapahtui. Mikä tärkeintä: bussi saatiin liikkelle.
Ajokki "paketissa"
Tällä kertaa Ajokki luikahti vähän kuin koira veräjästä. Ainakin periaatteen tasolla bussi olisi pitänyt paketoida kuljetuksen ajaksi niin, ettei hiekanmurustakaan voisi jäädä matkan varrelle. Kompromissina pikavuorokippari hostellista tehdyn saksalaiskiinnityksen kera sai kuitenkin soviteltua jätesäkkiratkaisun, jonka aussiviranomaiset pitkin hampain hyväksyivät.
Toivottavasti lipsumisen ja sormien läpi katsomisen trendit jatkuvat myös vastaisuudessa, kun Ajokin puhdistusoperaatio saadaan vihdoin käyntiin – aikaa lähtöpäiväänhän (2.2.) ei tosiaan kauaa enää ole. Voikin olla, että halukkaille sekä paikalla jo oleville että sinne vähitelleen saapuville pikavuorolaisille – miksei myös faneillekin – riitä puuhasteltavaa bussin parissa, mikäli tekeminen Darwinissa uhkaa muuten loppua kesken.
Pikkuhiljaa auringonsäteet alkavat kuitenkin jo tunnelin päässä lämmittää, vaikkei niitä vielä voikaan paljaalla silmällä nähdä. Samalla halukkailla alkaa olla viimeiset hetket hoitaa talteen pikavuorolippunsa Australian-etapille. Pikkulintujen visseryksen perusteella kuskin aggressiivinen värväystaktiikka on Darwinissa tuottanut tulosta ja kyytiin on hyppäämässä ainakin pari viime hetken kiinnitystä.
Ota sinäkin härkää sarvista ja liity seuraan!
Ajokin määrätietoinen irvistys
–
We have, finally, some good news. Jani the Driver managed to move Ajokki Royal from the Port of Darwin to the car wash that is going to take care of the proper cleaning of the bus so that we will soon be ready to begin our journey around Australia.
Photos: Silvio Nardi Tironi
Pikavuoro maailman ympäri - Rantapallo.fi
Ulkoasun suunnittelu: teemutoivanen.com
Tilaa Sähköpostiin
Tilaa RSS
Tykkää Facebookissa
Seuraa Twitterissä