Bomba-talolla

Kävin vuosi sitten lokakuussa kaverin kanssa Nurmeksessa, ja majoittauduimme viikonlopun ajan Bomban kylpylähotellilla. Bomban kylpylä oli juuri silloin läpikäynyt remontin, ja etenkin suihku- ja saunatiloihin oli satsattu, sillä siellä oli kaikkia pieniä yksityiskohtia, kuten suihkulähteitä ja sen sellaista. Saunamaailman lisäksi myöskin oltiin ihan tyytyväisiä uima-altaisiin, kylmä- ja kuuma-altaatkin löytyi.

Itse Bomban hotelliinkin oltiin tyytyväisiä, ihan perus-Sokos-hotelli, ei mitään erityistä mainittavaa. Aamupalalla ilahdutti suklaasuihkulähde, johon sai dipata vaahtokarkkeja ja minidonitseja yms. Muuten aamupala oli aivan tavanomainen, karjalanpiirakoita on aina saatavilla, Karjalassa kun ollaan, mutta muuten ihan perus. Ensimmäisenä iltana hotellin illallinen tuotti pientä pettymystä, koska odottelimme ruokaa yli tunnin, ja minulta laskutettiin liikaa. Söin pieniä tapas-tyylisiä annoksia useita, ja he eivät ilmeisesti pysyneet perässä mitä tilattiin, tarjoiltiin ja laskutettiin.

Bomban kylpylähotelli sijaitsee siis Bomba-talon pihapiirissä Pielisen rannalla. Bomba-talo on rakennettu 1850-luvun karjalaisen perinnetalon mukaisesti, ja siihen on muun muassa tehty leveät viistot portaat ulkoa yläkertaan, joita pitkin on alun perin menty hevosella ylös viemään heinäkuormaa. Uuteen Bomba-taloon on jäljennetty alkuperäisen mukaisesti siis myös heinä-aukko, josta pystyttiin pudottamaan yläkerrasta heinää alakertaan eläimille, kotieläimet kun elelivät samassa rakennuksessa ihmisten kanssa. Ruokailimme Bomba-talolla lounaan ja illallisen verran, ja söimme muun muassa karjalanpaistia, tietenkin.

Bomba-talon pihapiirissä on muutama muukin hirsirakennus, joten ne muodostavat karjalaiskylän. Rakennuksissa on kauniita puisia yksityiskohtia, etenkin ikkunoiden ympärillä. Ja ”pitsisiä” laudoituksia. Parvekkeen alle on perinteiden mukaisesti maalattu kello, jonka viisarit maalataan talon valmistumisajankohdan mukaan viimeiseksi.

 

Meille oli järjestetty mukavaa ohjelmaa siellä, oli pari stand up -esiintyjää, Suomen ainoa karjalankielinen lastenkuoro Linduzet esiintyi, kävimme opastetuilla kiertoajeluilla Nurmeksessa ja Valtimossa, käytiin tutustumassa Bomba-talon pihapiirissä olevaan rukoushuoneeseen eli tsasounaan, sekä erakkomunkki Stefanoksen luona Valtimon kylässä. Erakkomunkki ottaa kesäisin vastaan vieraita, mutta talvet hän asuu aivan erakkona, ei käy viiteen kuukauteen kaupassakaan. Stefanoksella oli pihapiirissään omenapuutarha, maitomuseo (johon hän oli kerännyt vanhoja maitotonkkia, maitomainoksia ja muuta maitoon liittyvää rekvisiittaa) ja sitten oli Stefanoksen itsensä rakentama rukoushuone, jonka lukuisat ikonit hän oli itse maalannut. Reissun kohokohta oli karjalalaiset häät, joiden monimutkainen kulku näyteltiin laulunäytelmän muodossa. Häät ovat kestäneet 1800-luvulla viikkoja, ja niihin on liittynyt erilaisia rituaaleja ja muun muassa itkijänainen on käynyt itkemässä ja laulamassa itkuvirsiä morsiamen luona. En tiennyt aiemmin karjalalaisesta ja ortodoksisesta kulttuurista juuri mitään, vähän pääsiäisperinteistä vain. Olikin mahtava päästä kuulemaan entisaikojen tavoista, mutta myös niitä surullisia tarinoita evakoista ja heidän kohtaloistaan.

 

-Onnekasta-

Previous Post Next Post

No Comments

Leave a Reply