Rantaloma Roomassa: Nettuno 5. – 9.7.2018

Jatkan jälleen Rooman rantojen koluamista kiitos  Norwegianin halpojen lentojen. Aiempi postaus Lido di Ostiasta täällä.

Tällä kertaa matkassa mukana oli oman 5-henkisen perheen lisäksi ystäväperhe, joka majoittui muutaman sadan metrin päässä meistä. Me olimme varanneet Fiumincinon kentältä vuokra-auton ja he taittoivat matkaa junalla. Valitsimme navigaattorin tarjoaman nopeimman reitin sijaan rantareitin ja olimme molemmat suunnilleen samaan aikaan perillä eli reilun tunnin kuluttua kentältä lähdettyämme. Anzion kainalossa sijaitseva Nettuno on siis perin helposti saavutettavissa Roomasta käsin.

Olin varannut meille Airbnb:stä kaksikerroksisen ranta-asunnon, joka osoittautui huomattavasti kuvia paremmaksi. Oli aivan mieletöntä avata aamulla vihreät ikkunaluukut aurinkoiselle hiekkarannalle ja kuunnella iltaisin meren kohinaa. Alakerran terassilta oli oma erillinen sisäänkäynti suoraan rannalle. Lukkojen kanssa oli pientä säätöä ja onnistuimme katkaisemaan rantaportin avaimen heti ensimmäisenä päivänä, mutta soitto vuokraemännälle hälytti paikalle rannalta  ilmeisesti talonmiehen virkaakin hoitelevan bagninon eli uimavalvojan päästämään meidät sisään ja uusi avainkin ilmestyi jo seuraavana päivänä saman kaverin toimesta.

Nettuno

Nettuno on melko pieni kaupunki, muttei mikään rupsahtanut kalastajakylä. Kaupungista löytyy useita ravintoloita ja riittävästi ostosmahdollisuuksia. Toisen maailmansodan Anzion maihinnousu näkyy sen tapahtumapaikalla, ellei muuten niin seiniä koristavista tauluista. Koska meidän lomateemamme oli kuitenkin rantalomailu, en edes etsinyt museoita tai muita käyntikohteita.

Iltaisin piazza Mercaton täytti puheensorina ja huudahdukset paikallisten kokoontuessa syömään ja rupattelemaan. Pienimmät nukkuivat rattaissaan ja pikkupojat pelasivat jalkapalloa, noh, kaikkialla. Jokaiselle illalle osui lähistöllä myös ilotulitus aivan kuin suuremmassakin cityssä. Yöksi ainakin meidän korttelimme hiljeni meren kohinan ja satunnaisen auton hurinan äänimaailmaksi. Huomionarvoinen seikka matkailijalle kuitenkin on, että ainakin näin heinäkuussa iltapäivän siestaa vietettiin melko kuuliaisesti ja lisäksi monet kaupat, mukaanlukien ruokakaupat sulkivat ovensa jo 20.30.

Muita turisteja ei Nettunossa lisäksemme juuri näkynyt (jes!) ja siinä missä Cinque Terressä minulle puhuttiin puoliväkisin englantia, pääsi täällä kyllä verestämään italian kielitaitoa. Usein puhuimme sujuvasti sekaisin italiaa, englantia, suomea ja vahingossa ruotsiakin 😂

Aamun sarastus kello viiden aikaan

La spiaggia

Jos haluat vain pulahtaa mereen on lähempänä Roomaa sijaitseva Lido di Ostia siihen sopiva kohde, mutta jos kaipaat todellista rantaelämää, kannattaa suunnata sandaalit kohti Nettunon vaaleita, hienoja ja matalia rantoja. Nettunon rannat on myös suojattu aallonmurtajin, mikä mahdollistaa uimisen tuulisellakin säällä sekä vettä arasteleville pikkulapsille, jollainen meidän matkassamme oli.

Arkisin rannalla oli väljää, mutta heinäkuisena sunnuntaina lämpömittarin hehkuessa 33 astetta, rannalle olivat ilmeisesti päättäneet lähteä kaikki lähiseutujenkin asukkaat. Enimmäkseen rantapyyhkeensä mahtui levittämään kuitenkin juuri siihen kohtaan kuin halusi ja tuulisemmalla säällä uimavalvojat varoittivat pillin vislauksin menemästä liian lähelle aallonmurtajaa virtauksien vuoksi.

Me emme rantabaarien palveluja tarvinneet oman asuntomme kolmen (!) kylpyhuoneen riittäessä tarpeisiimme mainiosti, mutta vaihtelun vuoksi kävimme yhtenä päivänä omaa särkkäämme etelämpänä. Talonmiehemme vuokraamat aurinkotuolit (2 tuolia + varjo yht. 10 euroa) olivat kuitenkin kolme kertaa edullisemmat kuin
500 metriä etelämpänä.

Jos tälle reissulle pitäisi muuten valita taustamusiikki, se olisi Enrique Iglesiaksen Subeme la Radio, joka raikui niin radiossa kuin biitsilläkin ainakin kymmenen kertaa päivässä.

Aquapark

Yhden päivän vietimme reilun puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa vesipuistossa. Miami Beach oli positiivinen yllätys, ei pelkästään edullisen hintatason vaan myös siisteyden ja toimivuuden vuoksi. Lähes joka altaalla oli oma uimavalvoja eikä missään näkynyt Italiassa tyypillistä vähän-sinne-päin -viritelmää, vaan jokainen laatta oli paikallaan, nurmikko vihreää, WC-tilat siistit ja altaaseen oli syytä vilkkaimpienkin bambinojen kulkea ainoastaan sallitusta kohdasta ja suihkun kautta.

Samalla alueella sijaitseva Miami Island puuhapuisto on avoinna iltaisin, mutta meidän takapenkin väelle päivä vesipuistossa oli varsin riittävä ylimääräisen energian taltuttaja emmekä jääneet sitä enää testaamaan.

Tätä Latinan lähellä sijaitsevaa vesipuistoa voin todellakin suositella Rooman lähistöltä tekemistä etsiville lapsiperheille!

La cena

Suurena italialaisen ruuan ystävänä itse söin tietenkin kaikkialla hyvin, mutta perheenjäsenillä oli välillä pohtimista ruokalistojen äärellä, sillä nauravaa nakkia ei todellakaan listoilta löytynyt. Pizza oli kaikkialla luonnollisesti hyvää. Ei, ei hyvää, vaan täydellistä. Palvelusta ei voida sanoa samaa, sillä vaikka itselläni on kohtalainen italian kielitaito arkisiin tilanteisiin, ei silläkään tarjoilijoilta juuri hymyä herunut. Eräskin peräti bisteccheriaksi itseään tituleeraava kallis paikka oli todellinen pohjanoteeraus, jossa yhdelle primo piatto tuli pöytään vasta pääruuan jälkeen, osa ei saanut mitä tilasi, muut olivat jo syöneet minun  vasta saadessani annokseni eikä yhden pihvi ollut ”well done”, joka sentään kuuluu universaaliin ravintolasanastoon ihan englanniksi.

Nämä muutamat huonot ravintolakokemukset aiheuttivat hämmennystä minulle, jolla on syvä luottamus tuohon hyvän viinin, ruuan ja pitkien illallisten luvattuun maahan. Turistit eivät selkeästikään ole nettunolaisille ainoa rahapussi. Toisaalta ei Italia olekaan maa, jossa turisti on kuningas, jota paikallisväestö löyhyttelee palmunlehvällä. Tällä reissulla mieleeni hiipi ajatus, että ehkäpä italialaiset haluavatkin pitää jotkin aarteet itsellään. Eikä siinä ole todellakaan mitään väärää, sillä olemmehan saaneet lukea mm. Venetsian ja Cinque Terren miljoonien turistien aiheuttamista hankaluuksista – kuka haluaisi takapihalleen samaa?

Etten syyllisty kasaamaan kaikkia ravintoloita samaan kehnojen suoritusten nippuun, annan kahdelle testatulle kiitettävän arvosanan: Voittajiksi selviytyivät autenttinen Pizzeria da Marcello sekä raikas Moj Restaurant Cafe. Molemmissa palvelu oli nopeaa ja iloista, ruuat maistuvia ja ne tulivat nopeasti pöytään. Moj:ssa oli bonuksena vielä erittäin tilava ulkotila yhdeksänpäiselle seurueellemme.

Nettunosta matkamme jatkui kohti vuoristoisempia maisemia Sorrenton niemimaalle, josta oma matkakertomuksensa täällä.

Kaikki tiet vievät Sorrentoon

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.