Hämeenlinna & Vääksy 24 tunnissa

Hämeenlinna kuuluu siihen surullisen suureen joukkoon suomalaisia kaupunkeja, jotka kuuluvat listoillani läpikulku- ja ohiajoluokkaan. Muutama vuosikymmen sitten olen ollut häissä linnan kupeessa ja käynyt jopa linnassa, mutta siinäpä ne -hatarat- muistikuvat seudulta. Olen tehnyt itselleni jo ajat sitten lupauksen lisätä kotimaan matkailua, joten tällaiset muutamassa tunnissa saavutettavat kohteet on helppo ruksia listalta hetken päähänpistojen tuloksena.

Kuva: kesäilta Hämeenlinnassa

Kesäinen ilta Hämeenlinnassa

Matkalaulu

Erinäisten koulujenpäättymisjuhlallisuuksien vuoksi lähtömme viivästyi ja olimme vasta iltakuuden jälkeen kohteessa. Emme olleet kertoneet teiniosastolle, minne matka, vaan he olivat saaneet vain listan pakattavista tavaroista (mukaanlukien muutamia hämytavaroita). Automatkalle olimme laatineet soittolistan, joka sisälsi myös illan artistien tuotantoa. ”Vinkkibiisi!” kiljuimme etupenkiltä aina sellaisen soidessa. Viimeisten kilometrien aikana lapset saivat liimata pahville palapelin, josta muodostui illan tapahtuman esite esiintyjineen ja aikatauluineen. Ehkä odotukset olivat olleet suuremmat näinkin salaperäisestä matkasta, sillä takapenkki ei varsinaisesti hihkunut riemusta kohteen selvitessä, mutta jälkeenpäin kaikki kyllä vaikuttivat tyytyväiseltä retkeemme.

Majapaikka

Majoituimme Hämeenlinnan keskustassa kävelykadulla sijaitsevan hotelli Emilian väliovelliseen perhehuoneeseen. Hitusen huonona nukkujana jännitin alakerran yökerhosta mahdollisesti kantautuvaa meteliä, erityisesti retkemme ajankohta huomioiden, mutta itse kuorsasin pehmeässä sängyssä pää pehmeällä tyynyllä (molemmista +++) aamuun asti heräämättä. Vieruskaveri väitti yöllä ääniä kuulleensa, mutta linnuista, patterin kohinasta ja postilaatikon kolahduksesta häiriintyvän bloggaajan korvatulpat viettivät yönsä yöpöydällä, joten desibelit eivät voineet olla valtavat.

Kuva: Hotelli Emilia

Kuva: Hotelli Emilian perhehuone

Uni-Hirvi viihtyi sävyihinsä sopivassa, klassisesti sisustetussa hotellihuoneessa.

Puistossa ilta lämpenee

Illan vietimme Linnanpuiston Kesäloma Express -tapahtumassa, joka olikin retken pääkohteemme. Pääsymaksuton ja päihteetön tubettaja-vetoinen puistokonsertti vaikutti ihan kelpoiselta pienen budjetin kesäloman startilta seurueen 10-13-vuotiaalle kolmikolle. Varsinkin Tuure Boeliuksen Lätkäjätkä-Villeä on bluetooth-kaiuttimesta viime aikoina raikunut ja hauskahan tuota nuorta energiaa on tällaisen ”varttuneemmankin nuoren” katsella.

Kuva: Puistokonsertti

Illan päätteeksi teimme vielä pienen promenadin Hämeen linnan muurien katveesssa. Vaikkemme päässeetkään tällä kertaa sisätiloihin, osoitti lasten kanssa matkailu jälleen parhaat puolensa: Kolme seuralaistamme pohtivat kukin omalla tavallaan linnan historiaa, sen teknisiä ominaisuuksia ja parhaita mahdollisuuksia kiipeilyyn ja pakenemiseen. Näkökulmia, joita ei aikuisen korkeudelta osaa edes ajatella. Eksotiikkaa Suomen vanhimmassa sisämaakaupungissa tarjosi thaimaalaisen ravintolan iltapala.

Prinsessa vai ritari? Linna antaa mielikuvitukselle tilaa.

Pekonia ja muita herkkuja

Hotelli Emilian aamupala ilahdutti erityisesti seurueen gluteenitonta evästä etsiviä. Gluteeniton aamiainen oli monipuolinen ja erityisen hyvin opastettu eikä vain pieni kori piilossa sivupöydällä tai ylähyllyllä. Jopa gluteenitonta puuroa olisi ollut saatavilla.

Kuva: aamupala

Sivupöydältä löytyi myös kasviksia ja hedelmiä.

Itseäni viehätti yökerhon tiloihin katetun aamiaisen hämyisä tunnelma, sanan positiivisessa valossa. Ihmettelimme, miten tila on saatu niin raikkaaksi vaikka juhlijoita on edellisenä iltana takuulla riittänyt aamuneljään. Mistään tunkkaisuudesta tai siideritahmoista ei ollut jälkeäkään, vaan tila oli puhdas ja kotoisan aamuhämärä, jossa henkilökunta toivotti hymyillen hyvää huomenta. Tätä vanhan ajan hotellitunnelmaa ei valitettavasti enää yleensä ketjuhotellien valoisista ja pelkistetyn kliinisistä saleista löydä.

Uusia ja vanhoja aarteita

Seuraavan päivän kohteiksi harkitsimme maauimalaa ja seikkailupuistoa, mutta lopulta kauppakeskus Goodman vei voiton. Sen aukeamista odotellessa törmäsimme ostoskeskuksen vieressä sijaitsevaan Suomen Kasarmin Aarteet -myymälään, joka nimensä mukaisesti piti sisällään monenlaisia vanhoja aarteita huonekaluista keittiövälineisiin. Koska karavaanimme kulki Pikku-Fiatilla, piti antiikkisia puuhuonekaluja tyytyä ainoastaan ihailemaan ja kotiinviemisiksi lähti vain lasinen kannu ja neljä lasia – yhteensä eurolla.

Kasarmin Aarteita

Kotimatkakin on kohde

Kotimatkan päätimme tehdä Vääksyn kautta. En vieläkään ehtinyt haaveilemaani Lauran kauppaan, vaan kurvailimme suoraan Kalmarinrannalle. Tai emme ihan suoraan, sillä navi ei osannut neuvoa reittiä perille. Uimaranta on suuri ja matala sekä siellä oli leikkivälineitä, WC ja kioski, jonka kesäkausi ei ollut vielä alkanut säätilasta huolimatta. Lisäksi rannalta löytyi tenniskenttä, beach-volley -kenttä ja frisbeegolf-rata. Vääksyn kanava on aivan vieressä, joten Vääksyssä saisi kyllä helposti kulumaan kokonaisen kesäpäivän.

Toukokuun helteet mahdollistivat biitsibongauksen kotimaassa

Lyhyesti:

+ Hotelli Emilian aamiainen ja hyvät sängyt
+ Kotimaa on kiva ja kaunis, myös sisämaan kaupungit. Älä aja ensi kerralla ohi.
+ Isojen lasten kanssa matkustamisen sietämätön helppous

– 24 tuntia on liian vähän aikaa vaikkei matka olisikaan pitkä
– Kalmarinrannan vesi oli kylmää. Vaikkei siitä näillä leveysasteilla ja päivämäärällä voikaan Vesijärveä syyttää.
– Liian pieni matkailuauto 😉

Kiitos Hotelli Emilialle yhteistyöstä!

Seuraavaksi Piazza Maria pakkaakin laukkunsa kohti naapurimaan sisämaakaupunkia työmatkan merkeissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.