Kiikunlähde – Lähiluonnon taikalampi

Kuva: Termospullo metsässäHollolassa sijaitseva Kiikunlähde on kolkutellut mieleni sopukoissa Järven tarina -elokuvasta lähtien. Kuten kaltaisteni satojen muidenkin eteläsuomalaisten, joiden kansainvaelluksista lähteelle ja lisääntyneen kävijämäärän aiheuttamista harmeista seudun asukkaille olemme saaneet mediasta lukea. Lähteelle on erittäin helppo löytää ja autolla pääsee parin sadan metrin päähän. Tämä selittänee kohteen suuren suosion ja on myös tällaisen laiskanperkasen taaperovaeltajan ehtona, sillä en ole innostunut kilometrien mittaisesta kolmevuotiaan eukon kannosta.  Naapuruston harmi tuleekin ensimmäisenä metsätiellä vastaan: tienlaita on koristettu piikkilanka-aidalla ja yksityisalue -kylteillä.

Harmillisesti piikkilankaa on riittänyt varsin kattavasti lammen ympäri ja jokamiehenoikeuksille on jäänyt vain pieni parinkymmenen metrin rantaviiva vapaaksi. Rantapenger on jyrkkä ja tähän aikaan vuodesta pettävän jäinen. Haastetta lisäsi jään päälle kertynyt muta ja havunneulaset. Lähde itsessäänhän ei jäädy talvellakaan ja on sinänsä ympäri vuoden koettavissa oleva kohde. Kolmevuotias ei innostunut jäämutakiipeilystä, mutta seurueeseen kuulunut 8-vuotias osasi ottaa jo ilon irti intiaanileiri-tyyppisestä retkestä.

Saavuimme paikalle aamupäivällä ja aluksi lähde ei vakuuttanut. Turkoosia vivahdetta oli kyllä näkyvissä, mutta vain aavistus. Hyvin pian ymmärsimme Kiikunlähteen elävän koko ajan. Tunnin kuluttua koko lampi oli jo kirkkaan turkoosi. Välillä sieltä täältä näkyi leviävän sinistä suihkua ja toisaalla veden kirkastuvan.

Kuva: Turkoosi kiikunlähde

Kuva: Katja Tamminen

Eväät oli syytä syödä tien vieressä tasaisemmalla, josta kyllä näki veteen kivasti myös. Siinä kahvikuppi kourassa lampea tuijottaessa ehdin hyvin kuvitella, miten idea Järven tarina -elokuvasta voisi hyvin saada alkunsa täällä: Paikka suorastaan huutaa näkemään se eri valossa aamu-usvassa, auringonlaskussa, talvipäivänä, syysmyrskyssä, kuulaana kesäpäivänä…. Tunsin lievää kateutta paikkaan laiturinsa rakentanutta kohtaan ja näin sieluni sinisilmin suomineidon nousevan kalevalaishenkisesti uimareissultaan tuolta turkoosina hohtavasta taianomaisesta metsälammesta…

Foto: Finnish forest fountain

Menisinkö toiste? Menisin! Ja harjoittelen kameran maisema-asetuksia ennen sitä.

+ Helppo saavuttaa

+ On yhtä kaunis kuin kuvissa

+ Luonnon pienet ihmeet. Turkoosin eri sävyt ja vaihtelu mietityttivät vielä illallakin.

– On kansoitettu ja suorastaan hankala saada kuva siten, ettei kenenkään pinkit ulkoilutrikoot vilahda kuvissa

– Maasto hankala ei-niin-ketterälle kolmevuotiaalle, ainakin näin rospuuttoaikaan.

– Piikkilangat ja kieltokyltit. Ymmärrän kyllä, että maaseudun rauhassa halutaan olla maaseudun rauhassa. Mutta onko oikeasti väki on vaellellut pihoihin saakka, kun koko ranta on pitänyt aidata..!? Harmillisessa paikassa pihojen välissä näin kaunis kohde, jonka rantaa olisi hienoa kävellä pidemmältikin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.