Gran Canaria Maspalomas 12. – 16.1.2018

Pidennetty viikonloppu Kanarialla lasten ja mummon kanssa? Si si senorita!

Neljän päivän pikamatkalle Gran Canarialle lähdettiin Norwegianin alennuslentojen ja kahden vapaapäivän voimalla.

Koska luet blogia lapsiperheen matkustamisesta, aloitamme kakasta. Ensimmäistä kertaa jouduin jo ennen matkaa vakavan kysymyksen äärelle: Pitäisikö ottaa oma potta matkalle mukaan? Esikoisen kanssa vessahommat hoituivat aikanaan helpommin kuin omatahtoisen kuopuksen kanssa, joka viettää vessahetkensä hartaasti ja ehdottomasti yksin. Kävimme neuvottelun taaperon kanssa ja tulimme tulokseen, että potta lähtee reissuun. Päätös oli hyvä, pieni potta ei matkalaukussa juuri painoa lisännyt ja vaikka reissussa pisut hoituivat kainalosta pidellen pöntöllekin, niin ison hädän kanssa ei tarvinnut kenenkään kiristellä.

Lentomme Las Palmasiin piti lähteä klo 17.10. Jo heti kentälle päästyämme selvisi, että lento tulee olemaan useita tunteja myöhässä. Ilmaan pääsimme lopulta lähes viisi tuntia alkuperäistä aikaa myöhemmin. Tulipahan kerrankin laahustettua terminaali 2 päästä päähän ja testattua lentokentän leikkipaikat (portilla 16 on rauhallisinta, portilla 20 on liukumäki). Onneksi olin varannut ensimmäisen yön hotellista Vecindariosta, 10km päästä kentältä. Petiin lapset peittelin lopulta klo 04 Kanarian aikaa eli kuudelta suomen aikaa. Menomatka kesti 16 tuntia siitä kun kotiovi suljettiin. Tämmöiselle neljän yön escape-run-reissulle ei tällaista toivoisi, mutta minkäs näille mahtaa.

Kuva: lähtevät lennot

Departing. Or not.

Kuva: muovailuvahaa lentokoneeseen

Olaf on orgaanista ainetta, jonka vuoksi jouduin turvatarkastukseen. Pääsimme molemmat koneeseen.

Neljän tunnin unien jälkeen kellot soivat reippaana kahdeksalta, sillä puhelimemme olivat siirtyneet Madridin aikaan emmekä yöllä väsyksissämme hoksanneet asiaa. Airbnb – asunnon emännän kanssa treffit Maspalomaksessa oli sovittu klo 12 eli olipahan aikaa nautiskella hotellin erinomaisen runsas ja hyvä aamiainen ja käydä hotellin viereisessä Atlantico -ostoskeskuksessa hakemassa jo loppupäivän lounas- ja juomatarpeet (ja ehkä pari puseroa).

Kuva: Hotelli Elba Vecindario

Lentokenttähotellin näkymä ei säväyttänyt, mutta ylellinen aamiainen senkin edestä!

Kaksikerroksinen kahden makuuhuoneen bungalow Vista Faro -kompleksissa Sonnenlandin alueella oli nappivalinta. Vastassa meitä oli iloinen keski-iän ylittänyt espanjalaispariskunta, joka ei puhunut juurikaan englantia. italiaespanjaenglanti-mixillä saimme kuitenkin hyvin selville uima-altaiden sijainnin ja muun oleellisen infon. Yksi kolmesta uima-altaasta oli onneksi lämmitetty: Tuuli oli reissumme ajan kova ja sää puolipilvinen. Auringon paistaessa oli ihan jees, mutta hetken päästä taas paleli pilvilautan lipuessa auringon eteen. Rusketusraidat jäivät siis tällä reissulla haaveeksi.

Kuva: apartementos patio

Aamukahvit ja croissantit alakerran patiolla…

Kuva: terassi

… ja dinosauruksia yläkerran terassilla.

Tulopäivänä tyydyimme koomailemaan altaalla ja syömään läheisessä Vista Bonita -ravintolassa. Josta muuten sain (aikani netistä löytämieni numeroiden vastaajia kuunneltuani) toimivan taksin puhelinnumeronkin. Sonnenland on alueena rauhallinen ja nukuin kuin pieni porsas joka yö. Tämä toki tarkoittaa sitä, että joka paikkaan on vähintään 2 km matka. Matkat oli tällä porukalla kätevin taittaa taksilla, joka Gran Canarialla on lisäksi perin edullinen kulkumuoto. Rannalla ja käyntikohteissa taksin sai tolpalta nopeasti, mutta asuntomme sijaitsi sen verran rauhallisella kadunpätkällä, että sinne se oli tilattava puhelimella.

Dyyneille lähdimme ”aktiivilomailemaan” seuraavana aamuna. Vasta jälkikäteen huomasin, että sääennusteeseen oli ilmaantunut keltainen tuulivaroitus. Tuulen kyllä huomasi ilman varoitustakin. Hiekka pöllysi silmiin, korviin, nenään ja kalsareihin. Minä ja taapero saimme nopeasti tästä ainutlaatuisesta hiekkamyrskyelämyksestä tarpeeksemme ja raahauduimme majakan kupeessa sijaitsevalle ostoskadulle tuulensuojaan jäätelölle (hiekan naristessa hampaissa). Mummo jäi vahtimaan aaltojen kanssa kilpaa juoksevaa isompaa neitoa. Uimaan ei todellakaan ollut mitään asiaa.

Kuva: dyynit

Maspalomaksen dyyneillä on tilaa temmeltää!

Ilta-altailun jälkeen huristelimme Playa del Inglesin puolelle Yumbon ostoskeskukseen tai pikemminkin ostoskeskittymään. Paikassa on sujuvasti turistikrääsä ja merkkiliikkeet kylki kyljessä. Tyrkyttäminen ei ollut mitään verrattuna Turkkiin, mutta tokihan täälläkin very special only suomi offeria oli tarjolla. Ostin pakollisen magneetin ja isommalle uudet kengät, sillä vanhoista tuli jo varpaat läpi ja ilmoitin niiden jäävän Kanarialle. Esiteinihän kohmi tietenkin silmät kiiluen krääsää omilla rahoillaan. Kuten puhallettavan minipatjan palmuineen juomatölkille, millaisen jokainen matkailija toki tarvitsee…

Koska Maspalomaksen ranta ei tarjonnut sitä rantaelämää, jollaista minä odotin, otti taksimme seuraavana aamuna suunnaksi Anfi del Mar -rannan, jonka valkoinen hiekka on kuulemma tuotu Karibialta. Minun ensikosketukseni Atlanttiin jäi kahlailuksi, mutta mummo ja vanhempi tyttö uskaltautuivat pulahtamaan viileähköön veteen. Anfin ranta on tuulensuojainen, siisti ja helppo. Lounasnachot rouskuttelimme rantakahvilassa. Mitään rantamaratonia ei tästäkään löhöilystä kehkeytynyt pilvipeiton vyöryessä jälleen auringon eteen.

Kuva: Anfi del mar

Ihana Anfi del Mar -ranta sijaitsee Maspalomaksen ja Puerto Ricon välissä

Lapset olivat edellissenä iltana taksin ikkunasta ihailleet ”huvipuisto” Holiday World Maspalomaksen valoja ja viimeisen illan kohteeksi valitsimme sen. Tällä kertaa taitoimme matkan kävellen, vaikka mummoa hieman hirvittikin jyrkkä rinnepolku, joka katujen välisessä solassa oikaisi kohteeseen. Huvipuistoon on vapaa pääsy ja laitteet toimivat pisteillä, joita saa ladattua magneettijuovakortille, jota koko seurue voi käyttää. Mikään Linnanmäki paikka ei todellakaan ole vaan pikemminkin Hoplopin ja pienen tivolin yhdistelmä. Lapset olivat vaan ihan väärän kokoisia. Isompi oli liian iso moniin laitteisiin ja pienempi liian pieni. Paikka on varmasti tosi kiva käyntikohde noin 4 – 8-vuotiaille.

Kuva: huvipuisto

Holiday World Maspalomas

Minä halusin viimeisenä iltana syömään Sonnenlandin  El Carreton -näköalaravintolaan. Vaikkemme mitään Michelin -ravintoloita tavoitelleetkaan, niin reissulle ei osunut ainuttakaan hutia: Ruoka oli kaikissa ravintoloissa oikein maistuvaa!

Kuva: Ravintola El Carreton

El Carreton -ravintolasta on komea näköala (ja hyvää talon viiniä)

Jossei kotimaan hotellikeikkoja lasketa, olen viimeksi reissannut äitini kanssa alle 15-vuotiaana, joten ehkäpä nyt todellakin oli tämän reissun aika! Liekkö taika loman pituudessa vai äitini äärettömissä hermoissa, mutta lomamme sujui varsin sujuvasti. Viimeisenä iltana hilpeä joukkomme kotiutui ravintolasta näyttävästi nuorimmaisen hoilottaessa täysin palkein ”kulkuset kulkuset kilvan helkkäilee” -kappaletta… Vastaan tuleva espanjalaisherra toivotti meillekin ystävällisesti Feliz Navidad… En tiedä montako päivää (viikkoa?) mummon tarvitsee levätä toipuakseen reissusta (meistä), mutta ainakin väitti viihtyneensä…

Kuva: Anfi

Anfin rannalta löytyi paljon söpöjä sormenpään kokoisia simpukoita matkamuistoksi

Tiivistelmä

+++ Äiti-tytär-tyttärentytär -matkat. Tai no tämä oli ensimmäinen. Muttei toivottavasti viimeinen.
+++ Aurinko, meri, ruoka, espanjalaiset
+++ Airbnb -majoitus
+++ Flyparkin Comfort -paketti, jossa auto odotti pestynä, lämpimänä ja käynnissä tammikuun talvimyräkässä kyydin (joka tuli 10 minuutissa kyydin tilauksesta) ajaessa aivan auton viereen.
+++ Hotel Elba Vecindario Aeropuerton aamupala
+++ Black Friday -alennuskampanjat, jollaisella buukattiin niin lento kuin lentopysäköintikin (nopeat päätökset on niiiiiiin mun lempparia!)
Matkan pituus
Lentokoneessa keskellä yötä huutava (oma) taapero
—-Tuuli

Menisinkö toiste?

Ensinnäkin maininnan arvoista olkoon, että aivan kuten viime keväinen kolmen päivän Italian matkamme, osoittautui neljän päivän Kanarian matkakin täysin mahdolliseksi ja päiviensä arvoiseksi, vaikka nyt mukana oli lapsetkin. Ehdimme tehdä kaiken, minkä halusimme.

Mutta Kanaria. Gran Canaria jotenkin hämmensi. Olin kuvitellut sen aivan turistikohteeksi. Yllätyin, että lähes ainoa käytetty ja kuulemani kieli oli kuitenkin espanja (hyvä niin!). Mutta sitten kuitenkin se on pelkkä turistikohde. Mikä Gran Canaria on oikein miehiään?

Dyynit olivat toki komeat ja on päivän selvää, että tarvitaan tuulta, paljon tuulta, sellaisiin muodostelmiin. Ehkä joskus Maspalomaksessa on tyyntäkin, kun kyseinen paikkakin perheiden suosima on? Tuuli ei kuitenkaan ole yhtään mun juttuni (ellen yhtäkkiä innostu vaikkapa purjehduksesta). Alan kohta kiertää kaukaa kaikki ”lapsiperheiden suosima” -maininnalla varustetut kohteet, sillä Ixian tavoin tämäkään ei kyllä minun suosikit -listalleni pääse.

En ymmärtänyt Kanariaa. En päässyt sen sieluun. Onko se syy olla menemättä vai nimenomaan syy mennä uudelleen? Mene ja tiedä (heh). Jään pohtimaan asiaa.

Kuva: Lentokone nousee

Lentokone nousee!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.