Kävin tammikuun toisena päivänä Tallinnassa tyttöystäväni kanssa. Reilu kuukausi sitten talvi vasta teki tuloaan. Helsingistä lähtiessämme oli vain hiukkasen pakkasta ja lunta, mutta tilanne muuttui dramaattisesti päiväreissumme aikana.

Matkasimme Tallinnaan Viking XPRS -aluksella. Kahden ja puolen tunnin risteily sujui muutoin rattoisasti, mutta laiva keinui poikkeuksellisen paljon. Perille päästyämme syy keikkumiseen selvisi: käynnissä oli talven siihen saakka kovin lumimyräkkä.

Tallinna oli Helsingin tapaan ollut lähes lumeton tammikuun puolelle. Nyt kuitenkin lunta oli tullut valtavasti ja pyry jatkui edelleen. Olimme lievästi hämmentyneitä, mutta hetken tuumaustauon jälkeen päätimme pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassamme ja kävellä vanhaankaupunkiin katsomaan joulutoria.

Lumisade valkaisi meidät hetkessä, ja kamera oli aluksi parempi pitää suojassa. Pysähdyimme useamman kerran pikkuputiikeissa, joissa myyjät hymyilivät lumiukkomaiselle olemuksellemme. Ostoksia teimme afrikkalaisesineitä myyvässä liikkeessä, mutta parissa muussa kaupassa tyydyimme vain ravistelemaan lumet pois. Afrikasta ja Tallinnasta muuten puheen ollen: aiempien Tallinnan-käyntieni perusteella suosittelen kokeilemaan African Kitchen -nimistä ravintolaa, joka sijaitsee vanhankaupungin laitamilla lähellä satamaa. Aina ohikulkiessani mieleeni tulvii maukkaita ruokamuistoja.

Lumisateen hieman hellittäessä uskaltauduin kaivamaan kameran esiin. Ensiksi ikuistin sattumalta tiellemme osuneen Peeter-Pauli-kirkon joulukoristeineen.

Peeter-Paulin katsastettuamme jätimme pikkuliikkeissä kiertelyn ja suuntasimme Raatihuoneentorille, jossa näyttävä joulutori luonnollisesti sijaitsi. Tuntui jännittävältä, ettei tarvinnut kuin ylittää Suomenlahti ja tunnelma jo muistutti Keski-Euroopan joulumarkkinoita, joihin olin reilu vuosi sitten päässyt tutustumaan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Laivalla olimme nauttineet vain kahvila-antimia ja joulutorilla hakeuduimme ensitöiksemme syömään. Tuulen tuivertaessa ja lumisateen jatkuessa makkarasta, lämpimästä hapankaalista ja leivästä koostunut annos maistui kerrassaan erinomaiselta. Mietimme, onko ruoka ulkomailla aina näin hyvää vai johtuiko mahtava maku vain nälästä ja sääolosuhteista. Totuus löytynee jostakin pohdintojemme väliltä.

Lumimyräkkä oli siinä mielessä onnekas sattuma, että lumettomana joulutori olisi voinut olla masentava näky. Nyt sen sijaan joulukoristeet ja -tunnelma todella pääsivät oikeuksiinsa. Hauskaa oli myös bongailla erinäisiä yksityiskohtia. Esimerkiksi seuraavan kuvan ponilla olisi mahdollisesti päässyt ratsastamaankin.

Lämmittäväksi jälkiruoaksi ostimme kupit vaaleaa hehkuviiniä, jota laivalla lukemamme Tallinna-lehti oli mainostanut paikalliseksi erikoisuudeksi. Maku oli ihan ok, mutta ei mitenkään, eh, erityinen. Jatkossa valintani kohdistuu Tallinnassakin  perinteiseen punaiseen hehkuviiniin. Kahdelta Tallinnaan saapuvan Viking XPRS:n päiväristeilyillä on aikaa käytettävissä ainoastaan neljä tuntia. Ilta alkoikin pimentyä nopeasti joulutorille päästyämme. Koristelamppujen loisteessa oli mukava ottaa valokuvia ja tutkia kojujen tarjontaa.

Paluumatkalle suuntasimme mukanamme herkullinen villisikamakkara, jonka ostimme ajatuksella, että tällaista ei kotona hevillä saa. Makkaraa myynyt nainen puhui suomea, mutta muutoin myyjät tuntuivat puhuivan mieluummin englantia, mikä oli minulle uutta Tallinnassa.

Palatessamme poikkesimme vielä keramiikkaliikkeessä, jossa teimme jälleen pari pikku löytöä. Satamassa kävimme tietysti paikallisessa alkossa – tällä kertaa Alkopörssissä. Mukaan oli ostettava Sovetskoje-kuohuviiniä, tuota jokaisen Venäjällä käyneen suosikkijuomaa.

Lopuksi seuraa pieni kuvakavalkadi talvisesta Tallinnasta. Viimeinen kuva on laivalla meitä odottaneesta buffetista, jollaisen nautimme ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Jos jotkin asiat eivät miksikään muutu, niin laivan buffet jos mikä on sellainen: tuttua ja turvallista, mutta ei mitään erikoista.