Matkamessupoikuuteni lähti sitten tänään. Hengailin messuilla viitisen tuntia. Tukikohtanani pidin Rantapallon meille bloggaajille järjestämää tilaa, blogiloungea, jossa vaihdoin kuulumisia Rantapallon väen ja muiden bloggaajien kanssa. Oli mukava tavata vanhoja tuttuja ja tehdä tuttavuutta uusien kanssa!

Standing on the Shoren Aleksandran kanssa.

Loungehengailun ohella tutustuin vaihtelevasti eri pisteisiin. Mitään selvää kiertelysuunnitelmaa en laatinut, mutta tähtäimessäni oli katsastaa erityisesti etelänlomia. Kuten aiemmin olen blogissani maininnut, mieleni tekisi seuraavaksi jonnekin lämpimään. Mauritiuksesta syntyi pitkä keskustelu Helin matkat -nimisen toimiston edustajan kanssa. Hän kertoi voivansa räätälöidä yksityisiä matkapaketteja erilaisiin tarpeisiin ja karisteli käsityksiäni Mauritiuksesta megakalliina matkakohteena. Jäi kiinnostamaan.

Etelänlomien katselusta luisuin vähitellen tutkistelemaan matkailumahdollisuuksia Itä-Euroopassa, minulle Saksan ja Englannin ohella tutuimmalla kohdealueella. Erityisesti keskustelin Slovakian edustajan kanssa. Hieman naurahtaen kerroin, että olen onnistunut käymään lähes kaikissa maissa Slovakian ympärillä mutta että… Niin no, Slovakia on jäänyt välistä. Opas esitteli vuolaasti Slovakian mahdollisuuksia ja sai minut – historian, kulttuurin ja vuoristojen ystävän – vakuuttumaan. Korvamerkitty kohde tästä lähtien.

Jättimaatuskoja St. Peter Linen osastolla.

Messutarjouksiin en vielä tarttunut lukuun ottamatta Mondon vuoden tilausta (36 €, matkaopas ja lahjakassi kaupan päälle). Hinta oli mielestäni oikein hyvä, eikä enää kaduta lainkaan, että irtisanoin edellisen tilaukseni vuoden lopussa.

Tarjouksista minua kiinnostivat paljon St. Peter Linen risteilymatkat Pietariin. Pietarissa olen käynyt kahdesti aiemmin, ja Venäjällä olisi taas mukava poiketa. Päivävisiitin saisi parhaimmillaan hintaan 15 € ja kahden yön hotellimatkan 169 eurolla. Houkuttelee – laivalla matkustettaessahan Pietariin ei tarvitse viisumia. Ainoastaan kahden yön viettäminen laivalla ei oikein innosta, eikä päivämatkalla Pietari tietenkään pääse kunnolla oikeuksiinsa. Aiempien Pietarin-reissujeni fiilistelynä päiväristeilykin tietysti menisi.

St. Peter Linen osastolla esitettiin muuten mukavaa venäläistä tanssia. Kuvasin osan esityksestä videolle, olkaa hyvä.

Edellä mainitun lisäksi innostuin seuraamaan Vuoden traveller 2012 -finaalia, joka osoittautui jännittäväksi taistoksi. Palaan aiheeseen todennäköisesti seuraavassa postauksessani.

Vuoden 2012 traveller -finaalin ratkaiseva osuus – huojuva torni.

Itse jatkan messuilua huomenna. Tulkaa nykäisemään rohkeasti hihasta, jos näette blogista tutun kaverin.