Kaksi vuotta sitten matkustin Unescon maailmanperintökohteena tunnettuun Zamośćin renessanssikaupunkiin. Matka oli poikkeuksellisesti taitettava bussilla, koska Zamośćiin ei junalla pääse. Millaista oli bussimatkustus pahamaineisilla Itä-Puolan teillä?
23.10.2010 heräsin uuteen päivään Varsovan Pragassa, hotelli Hetmanissa. Kävin syömässä itseni täyteen ohukaisistaan kuuluisalla aamiaisella ja otin sitten suunnakseni Kulttuuripalatsin aukion, josta lähtee minibusseja eri puolelle Puolaa.
Hengästyttävää Kulttuuripalatsia jälleen kerran ihmeteltyäni astuin sisään pihaan kaartaneeseen Big Bus -yhtiön autoon. Ostin kuljettajalta lipun onnistuneesti. Ilokseni Zamośćin ääntämisessä ei tullut lainkaan virheitä, ja pientä small talkiakin onnistuin heittämään. Pieni suuri onnistuminen toi lisää iloa jo muutenkin mukavaan, aurinkoisena valjenneeseen päivään. 
Havaintoja Puolan tieliikenteestä
Koskaan aiemmin en ollut Puolassa matkustanut maanteitse, sillä juna kulkee lähes kaikkialle, pieniinkin paikkoihin. Juna on Puolassa usein bussia nopeampi vaihtoehto ja – vaikka raideonnettomuuksiakin maassa on sattunut – taatusti tieliikennettä turvallisempi matkustusmuoto. Puolan onnettomuustilastothan lukeutuvat vuodesta toiseen EU:n synkimpiin ja ajokulttuuria pidetään villinä.
Mitään shokeeravaa en Puolan liikennekäyttäymisessä kuitenkaan havainnut. Autoja oli kyllä paljon ja monin paikoin ajettiin pitkässä letkassa pitkin kapeita ja mutkittelevia teitä, mutta kaahailua tai mitään muutakaan hurjaa en matkan aikana huomannut. Ehkä kaksikaistaiset tiet ja jatkuvat pitkät jonot riittivät viemään kiihdyttelyhalut kovimmiltakin wannabe-räikkösiltä?
Maisemat Puolassa toistavat tavallisesti itseään. Tälläkin kertaa katselin tunti toisensa perään peltoja ja pieniä kirkonkyliä. Kiinnostavimpina matkan varrelta jäi mieleeni motelli, jossa vietimme tauon. Puurakenteinen talo oli komea ja ravintolasta sai hyvää keittoa. Pihan kirjapatsaan tarkoituksesta en oikein päässyt selvyyteen. Ehkä kyseessä oli minulle masinoitu muistutus siitä, että gradun tekeminen odottaisi sitten koti-Suomessa.
Viisi tuntia Varsovasta: ihannekaupunki Zamość
Reilun viiden tunnin ajomatka vei Lublinin kautta määränpäähäni. Zamość on pieni kaupunki, joka tunnetaan ”pohjoisen Padovana”. Se rakennettiin 1500-luvulla aikansa ihannekaupungiksi. Muurien ympäröimä keskusta on täynnä renessanssiarkkitehtuuria edustavia värikkäitä taloja.
Zamość lähenteli minulle pakkomiellettä: se oli Puolan must see -kohteideni terävimmissä kärjessä. Olin halunnut matkustaa paikkaan jo vuodesta 2008. Silloin Helsingin Sanomat toi ansiokkaassa matka-artikkelissaan (13.9.2008) Puolan renessanssi-ihmeen suomalaisten tietoisuuteen. Menin itse asiassa intoilussani niin pitkälle, että raahasin leikkeen mukanani Puolaan ja esittelin juttua innokkaasti kämppiksilleni. He lähinnä nauroivat Zamość-himoilleni, mutta olivat toisaalta mielissään siitä, että halusin nähdä Puolaa niin laajasti.
Zamośćista kerron pian lisää postauksessa, jonka nimeksi tulee Satumainen Zamość. Sitä odotellessa jo hieman esimakua tulevasta eli kuva Zamośćin kaupungintalosta, puolalaisittain ratuszista.
Puolan-aikani päätteeksi, vuoden 2010 loppupuolella Poznanin lähellä sijaitsevaan Świebodzinin pikkukaupunkiin valmistui ällistyttävä nähtävyys: maailman suurimmaksi väitetty Jeesus-patsas. Paino on sanalla väitetty, sillä kookkaimman Jeesus-patsaan titteli riippuu mittaustavasta. Brasilialaiset ja bolivialaiset eivät varmasti hevillä niele puolalaisten tapaa sisällyttää kruunu patsaan pituuteen. Ilman kruunua Świebodzinin patsaalla on mittaa 33 metriä, Jeesuksen oletetun eliniän mukaan. Itse vältän ottamasta kantaa suurimman patsaan kysymykseen, kuten seuraavalta videolta selviää.
Poznanista Świebodziniin ei vielä tehdä turistiretkiä. Perille pääsee lähijunalla, johon liput maksavat viitisen euroa. Lippuja saa ostaa englanninkielisestä automaatista Poznanin asemalla, Świebodzinissa puolestaan palvelee vain puolankielinen lippuluukku. Puolaa taitamattomien kannattaakin hankkia meno-paluuliput jo Poznanissa. Matkustaa voi myös nopealla Berliinin-pikajunalla (50 min.), mutta silloin liput maksavat peräti 17 euroa. Hinta-laatusuhde lähijunassa on siis verrattomasti parempi.
Jätti-Jeesus on erikoinen nähtävyys sijaintinsa vuoksi; yleensähän tämän kokoluokan patsaita on totuttu näkemään suurissa kaupungeissa. Świebodzin itsessään on historiallinen, mutta osin ränsistynyt ja vanhanaikainenkin kaupunki. Jeesus-patsas sijaitsee Świebodzinin laitamilla, toisin sanoen siellä missä ei ole mitään. Ympäristön tyhjyys on omiaan korostamaan Jeesus-patsaan valtavuutta. Harvan nähtävyyden lumovoima on niin suuri, että katsetta on yksinkertaisesti vaikea päästää irti.
Tulevan kesän jalkapallon EM-kisat varmasti näyttävät suuntaa sille, kuinka suosituksi kohteeksi jätti-Jeesuksella on edellytyksiä nousta. Poznaniin ensi kesänä vyöryvät kisamatkailijat saattavat saada sanan jättiläisestä leviämään. Patsas näkyy junasta Berliinin ja Poznanin välillä. Berliinistä jätti-Jeesukselle on jo pari tunnin matka, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka Berliinin-kävijätkin innostuisivat uudesta ja erikoisesta päiväretkimahdollisuudesta kohteen kiiriessä suuren yleisön tietoisuuteen.
Puolan suurissa kaupungeissa on melko hyvä ja kattava, yleensä raitiovaunuihin perustuva joukkoliikennejärjestelmä. Myös bussilinjoja ajetaan runsaasti, ja pysäkeillä on tavallisesti aikataulujen lisäksi linjan asemaluettelo ja kaupungin kartta. Oikean linjan tai pysäkin löytäminen saattaa kuitenkin olla hankalaa. Aikaa ja hermoja säästääkseen onkin hyvä opetella nopein julkisen liikenteen reitti nähtävyyksille jo etukäteen. Reittisuunnittelussa verraton apu on Helsingin seudun reittiopasta vastaava 
