Ilotulitus vuoden 2013 kunniaksi vielä kerran! Sarajevo heinäkuussa 2010.
Terveisin nimimerkki ”Kamera heilahti”
1 kommenttiIlotulitus vuoden 2013 kunniaksi vielä kerran! Sarajevo heinäkuussa 2010.
Terveisin nimimerkki ”Kamera heilahti”
1 kommenttiKesällä 2010 AEGEE:n kesäyliopistoporukka jakaantui Sarajevossa pienryhmiin kilpaillakseen nähtävyysrallissa. Ryhmien täytyi etsiä eri nähtävyydet mahdollisimman nopeasti ja suorittaa jokaisella eriskummallisia tehtäviä. Kaupungin katedraalilla ryhmäni sai laulutehtävän, ja päätimme kajauttaa ilmoille aikaan ja paikkaan mahdollisimman epäsopivan We Wish You a Merry Christmasin. Tuskin silloin arvasin, että tuosta hölmöilyhetkestä kuvatulla videolla toivottaisin kaikille rantapallolaisille ja muille lukijoilleni oikein hyvää joulua 2012!
Kirjoita kommenttiViittasin edellisessä kirjoituksessani Sarajevon kenties parhaaseen näköalapaikkaan, mäellä sijaitsevaan vanhaan linnoiterakennelmaan eli Keltaiseen linnakkeeseen. Nykykunnossaan itse linnake ei ole kummoinenkaan nähtävyys, mutta paikalta aukeavat näköalat eri puolille Sarajevoa ovat huikeat.
Näköalapaikalle on helppo kävellä vanhastakaupungista. Aikaa retkeen kannattaa varata kohtuullisesti, sillä nousua on edessä jonkin verran. Tunnelma vanhassakaupungissa muuten on kuin itämailla ikään.
Kuvassa näkyvä kuuluisa Sebilj-suihkulähde on hyvä paikka aloittaa retki Keltaiseen linnakkeeseen. Suuntaa suihkulähteeltä seuraavanlaisiin maisemiin, kohti edessä siintäviä mäkisiä pikkukatuja.
Vaikka kaduilla tulisikin hieman harhailtua, varma merkki oikeasta suunnasta on Bosnian sodan uhrien hautausmaa, jota ei voi olla huomaamatta. Hautausmaalle puolestaan jo näkyy Keltainen linnake. Perille kuljetaan selvästi erottuvan polun kautta.
Itse linnake on yhtä kuin linnoitettu mäki, ja huipulla sijaitsee suurehko ruohokenttä. Maisemien katselun lisäksi paikalla voi esimerkiksi ottaa aurinkoa tai nauttia piknikistä. Paikalliset puolestaan näyttivät tulevan mäelle joko viettämään rauhallisia hetkiä kumppaninsa kanssa tai pitämään hauskaa isommalla porukalla.
Avautuviin näköaloihin tiivistyy Sarajevon erikoislaatuinen tunnelma. Luonnonkaunis sijainti, vanhat historialliset rakennukset sekä häivähdys itämaista eksotiikkaa sekoittuvat sodan kauhuista muistuttaviin hautausmaihin sekä sotaa edeltäneen ajan Sarajevon loistoa symboloiviin iäkkäisiin tornitaloihin.
Samoja maisemia kelpaa katsella myös yöaikaan, jolloin näyttävästi valaistu hautausmaa varastaa pääosan huomiosta.
Kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille kerrottakoon vielä vinkiksi, että Keltainen linnake on oiva paikka esimerkiksi hyppykuville.
Oma suoritukseni ei ehkä ollut kovin elegantti. Ei ainakaan espanjalaiseen Pabloon verrattuna.
Myös kaikenlaisille ryhmä- ja kaverikuville Keltainen linnake on Sarajevon parhaita paikkoja.
3 kommenttiaOlen saavuttanut tänä vuonna hienon virstanpylvään valokuvausharrastuksessani – ottamani kuva on nimittäin julkaistu ensimmäistä kertaa painotuotteessa. Kyseessä on suomalaisittain outo julkaisu: Bosnian EU-lähetystön seinäkalenteri vuodelle 2012. Kuvani julkaisun taustalla piileekin erikoinen, kuvavarkaudesta alkunsa saava tarina.
Viime vuoden lopulla sain pöyristyttävän viestin Facebookissa. Eräs bosnialainen kaverini – tai nykyisin ”kaverini” – lähestyi minua kertoen, että hän oli omissa nimissään lähettänyt minun ottamani kuvan Bosnian EU-lähetystön järjestämään My Neighbourhood -kuvakilpailuun. 16–26-vuotiaille bosnialaisille tarkoitetussa kilpailussa oli tehtävänä ottaa omia kotikontuja havainnollistava kuva. Kilpailu oli nyt päättänyt, ja voittajaksi oli valittu – mikäpä muukaan kuin – minun Sarajevossa ottamani kuva. Ja tietysti kaverini nimissä.
Täytyy sanoa, että kyllä korpesi seurata kuvani hehkutusta niin EU-lähetystön virallisilla sivuilla kuin heidän Facebook-profiilissaan. Kiukkua ei tässä vaiheessa riittänyt hellittämään edes se, että kuvani oli arvostettu ties kuinka monen kilpailukuvan joukosta kaikkein parhaaksi. Tuntui siltä, että pystyisin lepäämään vasta tekijätietojen oikaisun jälkeen. Kaverilleni annan kuitenkin pisteet siitä, että hän uskalsi myöntää tekonsa. Vielä monin verroin ikävämpää olisi ollut huomata kuvavarkaus sattumalta.
Saamani viestin jälkeen otin välittömästi yhteyttä kilpailun järjestäjiin ja todistin olevani kuvan oikea ottaja. Vaadin kuvan tekijätietojen oikaisua, mutta muita vaatimuksia en esittänyt; voittajalle tarkoitetun digipokkaripalkinnon perään en ollut. Lopputuloksena kuvani diskattiin kilpailusta, koska ulkomaalaisena en ollut osallistumiskelpoinen. Minulle kuitenkin tarjottiin mahdollisuutta saada kuvani julki kilpailun kuvista koostettavassa kalenterissa. Tartuin tarjoukseen, ja näin kuvani päätyi julkaistavaksi niin epätodennäköisessä tuotteessa kuin bosnialaisessa kalenterissa.
Itse kuva näyttää seuraavalta (klikkaa isommaksi). Kuva on napattu Sarajevossa, kesän 2010 matkallani, jonka tein opiskelijavaihtoni jälkeen. Matkasin silloin tyttöystäväni kanssa maanteitse Gdanskista Dubrovnikiin. Matkamme osuudet Serbiassa ja Bosniassa teimme pääosin AEGEE-opiskelijajärjestön kanssa. Osallistuimme ns. travelling summer universityyn eli tapahtumaan, jossa kansainvälisen ryhmän kanssa kierretään kohdemaata (tai -maita) paikallisten opastuksella. Kuvassa hyppäävät ihmiset ovatkin kesäyliopistoryhmämme osallistujia, opiskelijoita eri puolilta Eurooppaa. Paikka taas on Sarajevon Keltainen linnake, vanha linnoituskukkula, josta aukeaa hieno näköala kohti Sarajevon keskustaa.
Kalenterijulkaisu puolestaan on tämännäköinen. Tekijätietojen yhteydestä löytyy nimen ja maan ohella kasvokuva.

Lopuksi haluan vielä kertoa, että kalenterin tupsahtaminen postiluukusta tuntui jännittävältä. Tunne oli hieman samankaltainen kuin ensimmäisen julkaistun lehtijuttuni kohdalla. Olen saavuttanut jotakin uutta.
1 kommenttiOlen blogissani aiemminkin viitannut lyhyesti ikimuistoiseen, kuukauden kestäneeseen matkaani maanteitse Gdanskista Dubrovnikiin kesällä 2010. Tuon reissun ehdottomasti upeimpia matkakohteita oli Sarajevo, joka teki lähtemättömän vaikutuksen tunnelmallaan.
Sarajevon katukuvassa sodan arpia ja niiden parantumista, itämaisten ja länsimaisten vaikutteiden sekoittumista sekä vanhan ja modernin maailman kohtaamista ei voinut olla huomaamatta. Minua viehättivät etenkin kaupungin itämaiset piirteet sekä kristinuskon ja islamin yhtäaikainen läsnäolo. Sarajevossa moskeijat olivat näkyvimpiä uskonnollisia rakennuksia. Erilaisia ja erikoisiakin kirkkojakin riitti, ja löytyipä kaupungista näyttävä synagogakin. Yleinen tunnelma taas oli hämmästyttävän leppoisa, ja Sarajevossa jos jossakin tunsi olevansa lomalla, etenkin kun paikallisissa ravintoloissa ja kahviloissa viihtyi erinomaisesti.
Sarajevon ja Bosnian itämaisuuden koettuani Israel muuten tuntui yleistunnelmaltaan kummallisen tutulta vieraillessani tänä kesänä maassa ensimmäistä kertaa. Israelissa päälle vain tulivat kuivempi ja vielä hieman kuumempi ilmasto sekä juutalaisuuden näkyvämpi läsnäolo.
Seuraavassa kuusi kuvaa Sarajevosta.

Kukkulalle päästäkseen on ohitettava laaja sodan uhrien hautausmaa-alue, joka pysäyttää niin päivällä kuin yöllä.

Sarajevon sydän on huomattavan itämaisvaikutteinen vanhakaupunki. Tänne oli mukava tulla syömään ja juomaan kellonajasta riippumatta.
Kirjoita kommentti