Tyypillinen espanjalainen automurto

Joo, palattiin sitten eilen huisin kivalta lomalta Costa del Solilta Malagan läheltä. Minähän en ole ns. aurinkolomaa koskaan ollut viettämässä, ja Espanjaan suhtauduin aika varauksellisesti lähinnä siksi, että en oikein tykkää ”vähän sinne päin”-meiningistä.

Reissu yllätti kuitenkin positiivisesti, esimerkiksi siten että kaikki ravintolalaskut olivat ihan oikein eikä välistä yritetty vetää, toisin kuin vaikkapa Italiassa. Muutenkin oli mukavaa, lisää yksityiskohtia myöhemmin 🙂

Meillähän oli auto vuokrattuna Malagan lentokentältä, ja paluupäivänä suunnitelmana oli käydä Almunecarin ja Malagan välillä moottoritien varressa sijaitsevassa El Ingenio -ostoskeskukessa, sitten pyrähtää katsomaan miltä tutuilta kuulostavat turistikohteet Torremolinos ja Fuengirola näyttävät ja lopulta kauppojen sulkeuduttua lentokentälle, kun lähtö olisi klo 1 yöllä.

Halusimme kuitenkin vielä nauttia maisemista ja valitsimme moottoritien sijaan N-340 rantatien. Torrox-nimisen paikkakunnan kohdalla oli pieni pysäköintialue rannan vieressä ja huikeat aallot, joita päätimme pysähtyä ihastelemaan.

Lähtökohtahan on – toki missä tahansa, jopa kotimaassa – ettei tavaroita kannata jättää näkyville. VW Poloomme ei takakonttiin kuitenkaan kaikki tavarat mahtuneet, joten niitä oli pakko ottaa myös matkustamoon. Vaikka koko matkan olimme olleet asian suhteen varuillamme, niin jotenkin tuo paikka oli sellainen, ettei ajatellut että siinä mitään kävisi kun hetken rannalla viivymme, kun auto on koko ajan näkyvissä, vaikka rannalle olikin jyrkkä lasku. Lisäksi parkkipaikalla seisoi turistibussi, joka kylläkin oli tyhjä.

Alle viisi minuuttia rannalla viivyimme, ja autolle palatessa bussi oli häipynyt, samoin kuin automme kuljettajan ikkuna ja lähes kaikki tavarat viety sisätiloista. Paikalle tuli kaksi katuhuoltomiestä, joille näytin tilanteen ja he soittivat poliisille selittäen espanjaksi mitä on tapahtunut. Vaikka – yllätys yllätys – heidänkään kanssaan ei yhteistä kieltä löytynyt, ymmärsimme että poliisi ei tule paikalle vaan meidän pitää mennä Torroxin poliisiasemalle. Kaverit olivat kyllä ystävällisiä, hakivat vielä siivousvälineet ja siivosivat lasinsirpaleet pois auton sisätiloista niin että pääsimme jatkamaan matkaa hyvin tuulettuvassa autossa…

Onneksi vaimoni siskolla oli matkapuhelin mukana rannalla, joten siitä pystyin selvittämään numeron ja soittamaan Ulkoministeriön päivystykseen. Suurin huoli kun oli tietenkin se, että passitkin oli viety. Päivystyksessä tilanteeseen suhtauduttiin todella hyvin ja kerrottiin mm. mahdollisuudesta saada Malagasta Suomen kunniakonsulaatista hätäpassit paluulentoa varten. Koska kyseessä oli kuitenkin Finnairin lento, soitin Finnairin asiakaspalveluun ja saimme sieltä luvan lentää takaisin pelkän rikosilmoituksen turvin. Kyllä oli hyvä että lennot oli Finnairin eikä esim. Lufthansan tai Airberlinin, tuskin olisi onnistunut näin helposti.

Long story short: ei tuossa tapahtumassa sinänsä mitään paikallista erikoisuutta liene ollut, näin kai voi käydä  missä tahansa. Mutta se, jonka jälkeen päätin etten enää Espanjaan halua palata on miten tapaus jatkuu:

Torroxin poliisiaseman löytäminen oli jo työn ja tuskan takana. Kun se vihdoin löytyi, sieltäpä ohjattiinkin pois, koska asiaa hoitaisi Guardia Civil -instituutio eikä Policia Local. Voi ?”#¤%&#”!, mistä näistä nyt tietää. Ei se mitään, etsimään Guardia Civil -asemaa. Se kun löytyi, sain huidottua heille käsimerkein mitä on tapahtunut. Yksi ukkeleista näytti minulle englannin- ja saksankielistä lappua, jossa sanottiin että asioimiseen tarvitaan tulkki. Kysyin käykö Google Translator, johon toinen nyökkäili juuta ja toinen huusi ei:tä. Sitten he menivät huoneeseen neuvottelemaan, ja minä soittamaan jälleen Ulkoministeriön päivystykseen, josko sitä kautta saisi edes englantia ja espanjaa osaavan henkilön puhelimen päähän.

Hienosti päivystäjä sai tuntemaan ettei olla asian kanssa yksin – asiaa toki hankaloitti se että kello oli jo yli neljän, joten avun saaminen olisi hankalaa, mutta järjestynee. Sitten nämä ”siviilivartija”-pellet tulivat huoneestaan ulos, ja jatkoivat tulkista jankkaamista. Senkin vielä ymmärrän, ettei sähköiseen käännökseen voi luottaa, mutta ei käynyt edes se, että puhelimessa olisi asia hoidettu! Jos se käy Australian tulli- ja rajaviranomaisille (jos tv-sarjaa on uskominen), niin kyllä sen on pakko käydä myös tuollaisessa heinäladossa! Raivoissani painuin pihalle jatkamaan puhelua, ja sain päivystäjältä useammankin eri numeron, jossa pitäisi olla englantia puhuvia henkilöitä. Ja kas, ensimmäisellä yrityksellä osuin palveluun, josta vastasin koko reissun aikana parhaiten englantia puhunut paikallinen, jonka aksentti oli kyllä myöskin sen verran vahva, että asian hoitaminen puhelimitse tuntui tuskaiselta. Valoa kuitenkin näkyi tunnelin päässä, kun ymmärsin että hän voi kirjata rikosilmoituksen espanjaksi ja voin käydä allekirjoittamassa ja noutamassa sen Malagan lentokentän poliisiasemalta. Huh ja gracias!

Kerroin vielä sanallisesti ja auton äänitorvella, mitä ajattelin Guardia Civilin avuliaisuudesta. Lentokentän poliisiasemalla meininki ei ollut paljon jämäkämpi tai edes kansainvälisempi, mutta onneksi paperit olivat kuitenkin valmiina pöydällä odottamassa, niin puolen tunnin turhan odottelun jälkeen sain laittaa puumerkkini ja poliisi leimansa niihin, jotta sain vaihdettua vuokra-auton uuteen vielä muutamaksi tunniksi ja ennen kaikkea että pääsimme palaamaan vielä illaksi kotiin. Tai siis aamuksi.. 🙂

Yhteenveto: vaikka vastaavaa voi tapahtua muuallakin, niin tuo oli niin huonosti hoidettu juttu, että maku meni koko Espanjaan. Entäs jos meille olisi käynyt jotain vakavampaa? Eilisen aikana kuulin tutuilta, että tuo on ihan turistien normikohtelua ja myös, että siellä tapahtuu myös paljon ihan aseellisiakin autoryöstöjä. Olemme siis kiitollisia että olemme itse ehjänä kotosalla.

Onko teillä kokemuksia vastaavasta Espanjassa tai jossain muualla?

Previous Post Next Post

2 Comments

  • Reply sepa 6.10.2017 at 21:47

    Uskomattomia uunoja olette ja hupaisasti julkisest i myös itse esiin tuotte!

    • Reply Christian 6.10.2017 at 21:57

      Jaahas, kun et saanut tarpeeksi huomiota muualta niin nyt pitää sitten tännekin tulla päätä aukomaan…? Sääliksi käy sinua, mutta joka tapauksessa terkkuja sinne Ylöjärvelle! 🙂

    Leave a Reply