Monthly Archives

marraskuu 2015

Uudistettu, tuore Silja Serenade

Hypätään hetkeksi Lontoosta ja lentokoneista laivalle, koska ajattelin tuoreeltaan kirjoittaa telakoinnin jälkeisestä Silja Serenadesta, jonka Päivä Tukholmassa -risteilyltä juuri palasimme.

Laiva oli siis parisen viikkoa Rauman telakalla, jossa sille tehtiin sekä teknisiä että matkustajapalvelullisia uudistuksia. Olimme varanneet risteilyn Commodore-luokassa Club One kanta-asiakaspisteillä (yllätys, yllätys… 🙂 ) jo puolisen vuotta sitten, kun telakoinnista ei vielä ollut tietoakaan. Oli siis sattumaa että olimme juuri tuolla ensimmäisellä risteilyllä mukana.

Sinänsä uudistuksiin ei kohdistunut suuria odotuksia, koska molemmat Siljan Helsinki-Tukholma -linja alukset olivat isommassa uudistuksessa vajaat pari vuotta sitten. Nyt siis viilattiin kokemuksien perusteella mm. ravintolakonsepteja uuteen uskoon, lisäksi entisen Silja-luokan, nykyisen DeLuxe-luokan hytit uudistettiin. Ainakin kuvien perusteella näyttäisi siltä, että tuokin uudistus on hämmästyttävän positiivinen, kuten myös edellisen remontin yhteydessä toteutettu Commodore-hyttien ja -loungen uudistus. Tässä lisätietoa siitä, mitä uutta laivalle tehtiin telakoinnin yhteydessä: http://www.tallinksilja.fi/silja-serenade-uudistuu

WP_20151123_15_13_19_Pro

Hylje hymyilee nyt Silja Serenadellakin, vieläpä valaistuna 🙂

Maanantai 23.11.2015

Matkaan lähdimme siis maanantaina Olympiaterminaalista, jonne suunnistimme hieman klo 15 jälkeen. Tämä siksi, että Commodore- ja Sviittimatkustajat pääsevät laivaan jo tuolloin, kun muuten laivalle pääsee 15:30 alkaen. Mukavampihan se on kävellä laivaan ilman tungosta, tosin tällä reissulla sitä ei pahemmin tarvinnut pelätä missään 🙂 Menomatka kun oli varsin hiljainen siitä syystä, että ruotsalaiset risteilymatkustajat puuttuivat kokonaan.

Matkaa varatessamme päädyimme ottamaan Commodore-hytin ilman parveketta, koska ei siitä näin kylmään, pimeään ja sateiseen vuodenaikaan paljon iloa olisi ollut. Sen sijaan toivoimme että saisimme keulassa sijaitsevan Commodore-hytin, jonka ikkuna on suoraan eteenpäin. Parvekkeettomien Commodore-hyttien sisustus on todella tyylikäs, kun taas parvekehyttien meriteema ei omaa silmääni niin miellytä, mutta hyvin sekin on toteutettu.

PB230031 PB230033 PB230041 WP_20151123_16_46_49_Pro

Hytin hintaan kuuluu edelleenkin jääkaapista löytyvä pullo laivan kuohuviiniä, 2 olutta, 2 Coca-Colaa, 2 Fantaa ja 2 kuplavesitölkkiä sekä hedelmiä.

 

Commodore-loungessakin kuviot olivat entisenlaiset – kahvi ja hyväketarjoilu on päivittäin klo 14-20, saunat lämpiminä aamulla ja illalla klo 20 saakka, jolloin varattavissa ovat yksityiset saunavuorot klo 20-21 tai 21-22. Myös pöytävaraukset hoituvat loungen kautta.

PB240159 PB240164

 

Ajattelimme tehdä menomatkan illasta sen juhlavamman, joten varasimme pöydän Promenadella sijaitsevasta Bon Vivant -ravintolasta. Tarkoitus oli syödä vain lyhyen kaavan mukaan, mutta päädyimme sitten kuitenkin syömään viiden ruokalajin Menu Nordicin. Kokemus oli jälleen mahtava, ruoka erinomaista ja viinit huolella valittuja kuhunkin ruokalajiin sopivaksi. Lisäksi ravintolassa oli ihanan hiljaista juuri vähäisen matkustajamäärän vuoksi.

PB230093 PB230094 PB230099

Päivällisen jälkeen teimme shoppailukierroksen, ensimmäisenä suuntasimme Electronics -myymälään ostamaan tyttöystävälleni uutta iPhone 6 -puhelinta, jonka tiesimme olevan pari kymppiä Gigantin hintaa halvempi. Ja lisäksi tuosta ostoksesta kertyi taas huimasti Club One -pisteitä, joten kyllä kannatti 😉 Tax Free Superstoresta tehtiin pakolliset nesteytysostokset ja uusi Desigualin myymälä käytiin toteamassa ulkoa päin, koska itse merkki ei meitä kumpaakaan sytytä ollenkaan. Mutta ainakin kommenteista päätellen, mitä olen esimerkiksi Silja Linen Facebook -seinältä lukenut, moni tuntuu olevan aivan ihastuksissaan juuri tuosta Desigualin myymälästä, joten ilmeisesti tälle voi olla kysyntää myös merellä.

WP_20151124_20_39_12_Pro PB230032

Commodore-hytteihin oli jaettu Desigualin kauppakassit lahjaksi.

Sen sijaan harmitti, että Serenadella ei ollut sushi-ravintolaa, kuten Symphonylla. Valitettavasti, sillä sekä sushi että Miso-keitto olivat siellä erinomaisia. Serenadella ko. ravintolan paikalla (jossa ennen sijaitse lasten leikkihuone Siljaland) on nyt Coffee & co. -kahvila, joista ei varsinaista ruokaa saanut, vain täytettyjä leipiä ja makeita herkkuja.

WP_20151124_20_39_01_Pro

Lisäksi entinen kahvila-ravintola Mundo on muuttunut Fast Lane -ravintolaksi, josta saa edelleen samantyyppistä ruokaa kuin Mundostakin.. Tällä kertaa ei ehditty testaamaan tätä, jotta osaisin sanoa onko laadussa tai annoksissa muuten tapahtunut muutosta entiseen.

PB240194 PB240196 WP_20151124_15_12_59_Pro

Ostoskierroksen jälkeen menimmekin saunan kautta hyttiin, jossa uneliaisuus iski ja kävimme ajoissa nukkumaan, että jaksoimme herätä aamulla ihailemaan Tukholman saariston maisemia.

 

Tiistai 24.11.2015

Aamulla heräsimmekin jo sisäisen kellon patistamina hieman ennen klo 7 paikallista aikaa, joten lähdimme heti Commodore-aamiaiselle Bon Vivantiin. Commodore-aamiaista on noin vuosi takaperin uudistettu siten, että lähes kaikki tarjoillaan pöytään. Alkuun tulee siis leipä/croissant-kori sekä leikkele/juustolautanen. Lisäksi voi tilata kylmän kalalautasen ja mm. keitettyjä kananmunia sun muita härpäkkeitä. Tietysti myös kahvi/tee ja kuohuviini tarjoillaan pöytään. Lämpimissä ruoissa on samansuuntaiset vaihtoehdot kuin ennenkin. Itsepalveluna saa hakea erilaisia mehuja, kolmea eri smoothieta sekä pieniä makeita juttuja (macaroonseja, petit four:eja yms.) Me ainakin pidämme kovasti tästä uudistuksesta, ja vatsansakin saa hyvin täyteen myös a la carte -annoksilla, yllättävää kyllä!

WP_20151125_08_03_21_Pro PB240121 PB240117 PB240120

Loppuaamu meni maisemia ihaillessa ja talviaikataulun mukaan 9:45 saavuimme uuteen laituripaikkaan, josta on lyhyt matka uuteen terminaaliin kun se aikanaan valmistuu, mutta pitkä kävelymatka vanhaan terminaaliin. Risteilyn keski-ikä huomioiden mielessäni kävi, miten huonommin liikkuvat jaksavat matkan kävellä, mutta vastaus ajoikin vastaan: käytössä oli sähkökäyttöinen vetokone johon oli kytketty kolme vaunua á 8 istumapaikkaa. Tämä keksintö seilasi sitten sekä Silja Serenaden että Tallink Romantikan ja vanhan terminaalin väliä.

WP_20151124_09_34_46_Pro

WP_20151124_15_07_45_Pro

WP_20151124_15_11_01_Pro

Tukholman julkisen liikenteen lippujen hinnat ovat sen verran korkeat (yhden vyöhykkeen lippu 36kr eli lähes 4 euroa..tosin laivalta ostettuna siitäkin olisi saanut pisteet 😛 ), joten aina sään salliessa kävelemme keskustaan. Näin nytkin, mitään erityistä päämäärää ei ollut, kierreltiin kauppoja ja käytiin rautatieaseman lähistöllä sijaitsevassa Max-hampurilaisravintolassa, jossa käymisestä on tullut jo ikäänkuin traditio.

Laivalle palattiin kolmen maissa, ja loungen iltapäiväkahvien jälkeen menin jälleen saunomaan. Loungen saunojen pukuhuoneet oli uudistettu avaremmiksi ja valoisemmiksi, mutta muuten saunatilat olivat entisellään.

Illalla kävimme kuuntelemassa (ja vähän laulamassa) karaokea laivan diskossa New York Club & Loungessa, joka ehkä pikkuhiljaa tarvitsisi myös uuden sisustuksen. Silti verrattuna entiseen Club Baliin, joka oli todella kulahtanut paikka toimii kuitenkin vielä, ja kaikki on hyvin siistiä. Lisäksi baariin oli ilmestynyt Siljan hylje-drinkkitikkuja, joita ei ole enää moneen vuoteen valmistettu. Hauska ja mukava yllätys 🙂

PB240187

Matkalla hyttiin pääsin vielä yhteiskuvaan Silja Serenaden legendaarisen risteilypäällikkö Peter Rosenbröijerin kanssa. Hänen kuulutuksiaan ja juontojaan on vuosien varrelta tullut kuultua paljon, ja aina ne ovat yhtä sympaattisia.

PB240199

Hytistä katsottiin vielä Maarianhaminassa käynti, vanha rouva m/s Rosella on kyllä niin sympaattinen näky. Toivottavasti tulisi taas joskus korvaamaan Viking XPRS:iä telakoinnin ajaksi, kuten joitakin vuosia sitten teki, niin pääsisi vielä fiilistelemään edes vähän vanhan ajan laivatunnelmaa.

WP_20151124_22_45_24_Pro

 

Keskiviikko 25.11.2015

Helsinkiin saapumisaamuna on aina yhtä kurja herätä – ajatus on joka kerta että olisipa vasta edellisen päivän aamu 🙂 Suuntasimme aamuvirkkuina taas ensimmäisten joukossa aamiaiselle, ja sen jälkeen pakkaamaan ja katselemaan Helsinkiin saapumista aitiopaikalta.

WP_20151125_10_01_30_Pro

Nykyisin Bon Vivant -aamiasliput käyvät myös maksuvälineenä kahvilassa, jos sattuisi niin että nukkuukin aamiaisajan ohi. Ennen tämä ei ollut mahdollista, mutta nykyään yksi aamiainen on 19€ arvoinen jos summan käyttää kahvilan tuotteisiin. Lisäksi on tietysti mahdollista mennä Bon Vivantin sijaan Tavolata-ravintolassa tarjoiltavalle erikoisaamiaiselle joka on perinteinen seisova pöytä, mutta ainakin itse mielummin nautin Bon Vivantin ekslusiivisesta tunnelmasta.

 

Minkälaisia kokemuksia ja mielipiteitä teillä on Siljan Helsinki-Tukholma reitin laivoista?

Seuraavassa laiva-aiheisessa postauksessa kirjoitan elokuisesta risteilystä Silja Symphonyllä DeLuxe-luokassa – ennen tammikuista telakointia siellä pääsee vielä kokemaan hieman kulahtaneet, mutta ah niin nostalgiset Silja-luokan hytit vanhoine sisustuksineen. Jossain vaiheessa kirjoittelen myös muisteloita eri laivoista joilla 2000-luvulla paljon kävin, mm. Finnjetistä, Silja Operasta, Silja Festivalista ja tietenkin Silja Europasta. Kunhan vain kuvamateriaalit löytyisi jostain arkistoista…

 

LONTOO, OSA 2

Kun Lontoossa hotellihinnat on aika korkeita ja vain yhden yön siellä vietimme, niin ajattelin että hotelliin voikin sitten vähän panostaa. En ole koskaan ollut minkään hotellin loungessa, eikä niiden palveluista löydä  netistäkään oikein kunnolla tietoa. Aikani vertailtuani päädyin ottamaan Executive-huoneen DoubleTree by Hilton Hotel London – Docklands Riverside -hotellista, tämä kun sisälsi myös pääsyn hotellin executive loungeen. Suunnittelin vähän, että kun kerran olemme illalla perillä, niin loungesta saisimme pientä iltapalaa sekä iltadrinkit, joiden jälkeen voisi lähteä vähän rannalle kävelemään.

PB060157

Toisin kuitenkin kävi 😀 Tuon edellisessä postauksessa mainitsemani matkustajasiltahässäkän jälkeen olimme siis jonon hännillä myös passintarkastuksessa, ja aikaa kului. Olimme loppujen lopuksi hotellilla vasta klo 21:45, joka tarkoitti sitä että lounge meni vartin päästä kiinni. Lähdimme siis suosiolla hotellin lauttayhteydellä vastarannalle kävelylle ja etsimään samalla jotain mahdollisesti avoinna olevaa ruokakauppaa. Sellainen löytyikin aika pian, sieltä ostettiin eväät ja yömyssyt ja nautittiin palatessa harvinaisen hienosta ja lempeäsäisestä Lontoon syysillasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hotellin valintaan vaikutti ehkä hieman se, että sain Hilton Hhonors Gold -kortin syksyllä StatusMatch -kampanjassa. Sekä hotellit että lentoyhtiöt järjestävät tällaisia kampanjoita, jotta saisivat kalasteltua paljon matkustavia (lähinnä kai liikematkalaisia) siirtymään omiksi kanta-asiakkaikseen. Itse esimerkiksi sain Alitalian Freccia Alata -kortin (vastaa Skyteam-allianssissa kultajäsenyyttä) Finnairin kortillani. Alitalian kautta taas tarjoutui mahdollisuus saada tuo Hiltonin kortti 🙂

Tällä reissulla sain kultakortilla seuraavat edut: juomakuponki yhteen hanaolueen tai lasiin talon viiniä hotellin baarissa, lämpimät tervetulias-cookiet (sellaiset isot jenkkikeksit), ilmainen aamiainen ja ilmainen nettiyhteys. Aivan tarkkaan en tiedä mitkä näistä ovat pelkästään tasoetuja, siitäkin kun tuntuu olevan kovin ristiriitaista tietoa. Executive-huoneessa itsessään en havainnut mitään eroa ”normaaliin” huoneeseen, joka jälleen vahvisti käsitystäni siitä ettei välttämättä hotellissa kannata ottaa kalliimpaa huonetta. Mielummin panostaa vastaavaan upgradeen laivalla, jossa ero jo normaalin hytin ja Silja-luokan (eikun anteeksi, DeLuxehan se nykyisin on) välillä on melkoinen, Commodore-hyteistä tai sviiteistä puhumattakaan. Oma kokemukseni ja fiilikseni vain on, että ketjuhotelleissa perushuonekin on aina tarpeeksi tilava ja laadukas – harvemmin lisäksi hotellihuoneessa niin paljon aikaa viettääkään jos kaupunkilomalla on että asialla kauheasti merkitystä olisi.

Ja kaiken lisäksi se kovasti odotettu lounge….

WP_20151107_11_55_14_Pro

WP_20151107_11_29_29_Pro
WP_20151107_11_29_44_Pro

Kävimme aamiaisen jälkeen ennen lähtöä katsomassa milta lounge näyttää ja mistä jäimme paitsi edellisiltana – no eipä juuri mistään. Loungessa oli tarjolla alkoholittomia virvoitusjuomia, kahvia ja teeetä, hedelmiä sekä muro- ja sipsipussukoita. Oletan että illalla tarjoilut on sentään vähän paremmat, koska jossain kyltissä muistan lukeneeni evening drinks and snacks 18:00-20:00, mutta on tuo pari tuntiakin aika rajoitettu aika, eli jos haluaisi nauttia kyseisestä edusta niin ohjelmat kaupungilla pitäisi aikatauluttaa sen mukaan. En siis ole ihan heti majoittumassa uudelleen perushuonetta kummoisempaan missään hotellissa.

WP_20151107_11_29_51_Pro

WP_20151107_11_29_37_Pro

Tarkoitus oli alunperin kirjoitella yksi postaus lähinnä A350-lennoista, mutta päätin jakaa tämän kuitenkin kolmeen osaan että joku jaksaa lukeakin. Viimeisenä vuorossa siis paluulento Economy-luokassa, sekä Cathay Pacificin lounge -kokemuksia.

Lontoo ja A350, osa 1

Katselin jo kesän kynnyksellä, kun Finnair julkaisi A350-koneen ensimmäiset ns. ”harjoitusreitit” Euroopassa, että voisipa yrittää saada jonkin reissun toinen suunta sovitettua niin että pääsisi kokeilemaan tuotakin uutuutta. Silloin ei kuitenkaan ollut vielä varmuutta kaikista reissuista, eikä toisaalta myöskään ollut varmaa että koneen luovutusaikataulu ja kiertosuunnitelmakaan olisi vielä täysin lopullinen, jotta jätin asian hautumaan.

Näinhän siinä kävi, että nuo ensimmäisten lentojen aikataulut menivät uusiksi, mutta en silloinkaan vielä alkanut suunnittelemaan mitään asiaan liittyen. Pari päivää ennen Stockmannin Hulluja Päiviä tämä paljon matkavinkkejä antanut työkaverini kertoi, että yksittäisten Euroopan kohteiden lisäksi A350 lentää marraskuussa lähes joka ilta Lontooseen iltavuorolla AY995/996. Olin laittanut merkillä, että Hullujen Päivien tarjouksista Lontoo oli poikkeuksellisesti ehkä jopa halvin suhteessa ”normitarjouksiin”, joten siitä suunnittelu sitten lähti.

Tsekattiin tyttöystäväni kanssa kalenterit, eli milloin sopisi lyhyt pyrähdys Lontooseen. Marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle tällainen sopi hyvin, ja empimättä kävin varaamassa lennot 1 yön pikapyrähdykselle Lontooseen. Määränpäällä kun ei ollut niin väliä, itse matka oli tällä(kin) kertaa SE juttu.

A1

E-lipun saavuttua sähköpostiin yritin tehdä matkustusluokan korotusta pisteillä Business-luokkaan online-palvelun kautta, joka ei tälläkään kertaa pettänyt – ei onnistunut. Soitin siis Gold-asiakkaiden palvelunumeroon, josta sain – kuten aina – erittäin ystävällistä palvelua ja matkustusluokan korotus menomatkalle vahvistettiin. Sitten vain paikkoja varaamaan. Päätin ottaa paikat riviltä 9, koska siinä oli vain keskipaikat D ja H eikä ikkunapaikkoja ollenkaan, joten siinä oli enemmän yksityisyyttä kaksin matkustaville. Lisäksi siitä olisi suora uloskäynti Lontoossa ensimmäisten joukossa, jonka ajattelin myös olevan hyvä tällaisen pikavisiitin yhteydessä.

 

Lennon lähtöaika oli 17:25, mutta menimme kentälle jo puoli kolmen aikoihin. Sen verran harvinaista herkkua on non-Schengen puolelle ja etenkin sen loungeihin pääseminen, että halusimme varata sinne reilusti aikaa. Lisäksi Finavia on uudistanut tuota ns. ”kaukolentopuolta”, ja se olikin muuttunut huimasti siitä mitä se viime kevään remonttimyllerryksen aikaan oli.

WP_20151106_16_30_34_Pro

Finnairin lounge on jaettu kahteen tilaan – Business- ja Premium-loungeihin. Näistä kerron lisää joulukuussa, kun pääsen niihin jälleen tutustumaan tarkemmin. Premium-lounge oli saapuessamme vielä ihanan hiljainen, mutta kahden lähes peräkkäin lähtevän Tokion-lennon koneeseennousun lähestyessä sielläkin alkoi käymään kuhina. Toisen Tokion-koneista, Japan Airlinesin Dreamlinerin (B787), sainkin samaan kuvaan meidän koneemme kanssa.

WP_20151106_15_05_49_Pro

Kone oli varmaankin operatiivisista syistä (kävi aamulennolla Wienissä) ulkorivissä parkissa, joten siirtyminen koneeseen tapahtui busseilla ja ryysis koneeseen oli jälleen kuin se jättäisi viimeisenä tulevat pois kyydistä… Ensivaikutelma matkustamosta oli todella valoisa ja avara, olin kaikesta mainostamisesta huolimatta kuvitellut sisääntulon samanlaiseksi kuin muissakin koneissa.

WP_20151106_18_54_38_Pro

Business-luokan uudentyyppiset ”loosit” olivat todella mukavia ja tilavan tuntuisi, joskin epäilys siitä että matkaseuralainen jää etäälle piti paikkansa. Onneksi tuoleja sai siirrettyä eteenpäin myös pystyasennossa, jolloin jutustelu onnistui hieman paremmin. Tästä huolimatta tällaiset istuimet ovat business-luokkaan todella hyvä valinta, koska ensijaisestihan sieltä haetaan yksityisyyttä ja rauhaa.sensuroitu

 

WP_20151106_16_53_59_Pro

WP_20151106_16_53_54_Pro

Upean ensivaikutelman teki myös viihdejärjestelmä – etenkin kaukolennoilla on hienoa kun etukäteen tietää missä vaiheessa lentoa mitäkin tapahtuu esim. ruokailuiden ja ostosten tekemisen suhteen.

 

 

WP_20151106_17_56_35_ProWP_20151106_17_42_37_Pro

 

WP_20151106_17_56_41_Pro

WP_20151106_17_56_46_Pro

Sen sijaan pettymyksen toi mediasisältö – tarjolla oli vain elokuvia ja sarjoja, mutta ei lainkaan musiikkia tai pelejä! En ole vielä muistanut Finnairilta selvittää ollaanko sisältöä vasta kehittämässä vai mistä on kysymys – matkustamohenkilökuntaa en halunnut asialla vaivata koska olivat itsekin koulutuslennolla, ja suhteellisen lyhyen lentoajan vuoksi kiire oli ymmärrettävästi kova.

Tarjoilu tapahtui tietenkin normaalin Euroopan-lennon kaavan mukaisesti: ensin aperitiivi, sitten ”normiruoka”, kahvi/tee avec sekä uuden lentokoneen kunniaksi tarjoiltu lämmin mustikka-briossi. Myös Economy-luokassa briossi tarjoiltiin maksutta, tosin kylmänä 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

WP_20151106_19_00_12_Pro

WP_20151106_19_00_18_Pro

Täytyihän istuinta kokeilla myös makuuasennossa, tosin ilman peittoa ja tyynyä. Olihan se hienoa kun jalat sai pitkälleen eteen sojottamaan, mutta onhan full flat -istuimia nykyisin jo aika monen yhtiön business-luokassa. Ehdottomasti tärkeämpää tässä on tosiaan ”loosin” tuoma yksityisyys ja se, että kaikilta istuimilta on suora pääsy käytävälle.

WP_20151106_19_31_11_Pro

Lontooseen saavuttuamme herkuttelin ajatuksella nopeasti siirtymisestä passintarkastukseen – kunnes purseri kuulutti matkustajasillan ongelmista. Ilmeisesti ko. konetyyppi ei ollut tällä matkustajasillalla koskaan käynyt, ja sitä ei saatu tarpeeksi tarkasti koneeseen kiinni, joten n. puolen tunnin odottelun jälkeen kuulutettiin, että koneen peräovelle on tuotu portaat joita pitkin poistuminen tapahtuu.

WP_20151106_19_23_04_Pro

Kovan onnen matkustajasilta….

WP_20151106_19_23_06_Pro

Näin ollen pääsimme koneesta ulos viimeisimpien joukossa ja jono passintarkastukseen oli melkoinen, kun loppuunmyydyn A350-koneen matkustajat siellä kaikki jo seisoivat. Matkoilla sattuu ja tapahtuu… 🙂