Yleinen

Vuokra-auto kympillä ja eeppinen Teide

lauantai, toukokuu 26, 2018

Teneriffan ainoa must-see on maailman kolmanneksi suurin ja edelleen aktiivinen tulivuori Teide.

Keskellä saarta 3718 metriin kurkottava jättiläinen näkyy rannikolla melkein mihin tahansa kun sattuu ylöspäin katsahtamaan. Valvovana silmänä siellä kaukaisuudessa. Teide on edelleen aktiivinen tulivuori ja purkautunut viimeksi 1909. Viimeisin hälytysvalmius nostettiin viime vuoden puolella, mutta se hellitti ilman purkausta. Kävin Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvassa Teiden kansallispuistossa jo muutama vuosi takaperin perheloman yhteydessä, mutta pakkohan ensikertalainenkin oli sinne viedä. En varausvaiheessa ajatellut ajamista laisinkaan. Olisiko sitä pitänyt jotenkin etukäteen vielä jännittää?

Lentoihin ja hotelleihin oltiin budjetoitu tonni, joten kävi kyllä mielessä jättää autovuokra välistä. Onhan se kuitenkin melko kallista. Tuoreessa muistissa oli vielä googletus päivän autovuokrasta Islannissa nykyisellä kurssilla. Reilua satasta en pikkuauton käytöstä päivältä maksaisi. Ja eipä tarvinnutkaan. Ebookersilta pikaisesti tutkaillessa löytyi leuat loksauttava hinta päivän vuokralle:

3,59 euroa.

Jep. Tarkistin hinnan vielä toiselta varaussivustolta ja Hertzin omilta sivuilta. Pysyi samana. Varasin heti. Jopa minulla oli tilillä katetta tuon autovuokrauksen maksamiseen samantien.

Vähän jännitti miten paljon lisäkustannuksia tuon nimellisen naurettavan summan päälle oikein tulisi. Autoa vuokratessa toki tulee maksaa takuumaksu luottokortilta (150 euroa), jonka saa kokonaan takaisin kun kaaran palauttaa ehjänä. Mie en tietenkään ollut varautunut tähän, eikä mulla koskaan ole katetta kortilla noin paljoa. Onneksi Sonjalla oli ja päästiin liikenteeseen. Ilman pakollisia lisämaksuja!  No joo. Tunnustetaan. Me otettiin viidentoista euron vakuutus korvaamaan kaikki mahdolliset kolarit ilman omavastuuta, mutta muuten ei tuhlattu.

Meidän reitti kulki Costa Adejesta TF-1 motaria kohti Los Gigantesia, jota ennen kuitenkin käännyttiin sisämaata (tai saarta) kohti. Kaikille vuoristojen serpentiiniteiden pelkureille tiedoksi: Ei ole mitään pelättävää! Reitti Teidelle Puerto de la Cruzista La Orotavan kautta on huomattavasti hirvittävämpi ja vaatii paljon hermoilta jyrkissä käännöksissä. Etelän reitti on tehty turistiystävälliseksi, eikä tietä voi hyvällä tahdollakaan sanoa serpentiiniksi.

Ja voi pojat ja tytöt ku mulla oli kyydissä tyyppi, joka sanoi että on sanaton, mutta ei silti hiljennyt hetkeksikään! Me ei oltu vielä edes Zona Forestalilla (Teiden metsävyöhykkeellä) kun Sonjalla loksahti jo leuka. Viimeistään siinä vaiheessa kun päästiin keskelle laavakenttiä sillä alkoi leukakin väpättää.
20180216_11053120180216_110655

Meillä oli täydellinen keli, liikennettä oli vähän, autoa oli unelma ajaa ja ne maisemat hiveli silmiä. Mie olen itse vulkaanisen maiseman ystävä ja Teiden ylängöillä maisemat on kuin Kuusta. Merta ei kalderan seinämien sisäpuolelta näy, vaikka ollaan jo yli 2000 metrin korkeudessa. Kaikista älyttömintä on näkökyvyn suhteellisuuden menetys. Ei mitään tolkkua kuinka kaukana ne kaukaisuudessa siintävät vuorenhuiput on, tai kuinka korkealla edes ollaan. Parkkipaikoilla pystyi pysähtelemään ja ottamaan kuvia. Jotkut turistit olivat lähteneet pidemmille patikoille ja näkyivät muurahaisen kokoisina kaukaisuudessa.20180216_11351220180216_135155

Tälläkään kerralla ei teleferico ollut pyörimässä tuuliolosuhteiden vuoksi, mutta me huokailtiin maisemille muiden kanssa kahvin äärellä rinnekahvilassa. Täydellinen päivä.

Parasta oli:

Kirsikankukat! Niitä puita oli metsävyöhykkeen puolin ja toisin niin kauniisti, että teki mieli tehä äkkijarrutuksia! Lopulta oli pakko parkkeerata pienelle kiveykselle tosi rumaan paikkaan, mutta kukista oli saatava kuva.

20180216_155111

Laavakivet, joista kovasti koitin kerätä hienon muotoisia Sonjalle taideprojekteihin.

Takaisin tullessa Gomeran saari, joka näytti leijuvan horisontissa. Maaginen.

By: Sonja

Pienuus. Miten me ollaan kaikki vain pieniä kuolevaisia luonnon armoilla. Jos Teide olisi päättänyt purkautua nyt kerran sataan vuoteensa, ei siinä olis kovin kerennyt autolla karkuun. Ne voimat on vaan jotain niin jättimäistä.

By: Sonja

Se, että uskalsin ajaa. Eikä siinä oikeastaan ollut mulle edes ongelmaa. Puhelimen navigaattorikaan (se meidän ainoa) ei suostunut toimimaan, mutta mie en edes panikoinut miten päästään moottoritielle oikeaan suuntaan ja oikeasta risteyksestä Teidelle. Kaikki oli jopa helppoa!

Ai niin, lopuksi vielä paljastettava meidän bensan kulutus ja loput kulutetut eurot.

Mittariin tuli n. 140km ajoa ja saadaksemme tankin takaisin täyteen se kustansi täyden palvelun huoltoasemalla 6,80 euroa. Me siis selvittiin pakollisista maksuista 10,39 eurolla. KYMPILLÄ. Bensoineen! Se viistoista euroa ekstraa vakuutuksesta ei ollut paljoa, mutta järjetöntä miten halvalla voi joskus päästä. Tämän jälkeen reissu Islantiin ja parin päivän vuokra pikkuautosta saisi varmasti kiristelemään hampaita. Ehkä me vielä venytetään sitä suunnitelmaa. Tosin sinne tarvisi näillä kruunun kursseilla pikkuisen enemmän likviditeettiä mitä minulla tällä hetkellä on lompakossa tai palkkapussissa muutenkaan.

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply