Yleinen

Tallinnan Vanhassakaupungissa vanhenin

torstai, lokakuu 19, 2017

Täytin sunnuntaina kaksikymmentäviisi vuotta. Iskällä on ollut tapana sanoa, että kakskymmentä yli kolome kuuluu sitten kauhia paukaus. Se on ilmeisesti ollut viittaus siihen, että tykkejä pitäisi ampua minun syntymähetken kunniaksi. Tai mistäpä mie tiedän mitä se symboloi, en ole koskaan kysynyt. En saanut kunniakseni tykin laukauksia, mutta saippuakuplan päin naamaa. Tai oikeastaan useammankin!

Houkkasin Sonjan messiin halvoilla laivalipuilla Tallinnaan sunnuntaiksi päiväretkelle. Oli luvattu myrskyn jälkeen poutaa ja jopa aurinkoa. Mie olin jo kolmatta kertaa tälle vuodelle kaupungissa. Sonja ensimmäistä kertaa ikinä. 15.10. oli Tallinnassa melkein intiaanikesäinen. Asteita oli plus kymmenen. Tallink Megastar oli kuulemma kuin Titanic. Rohkenin nauraa tälle mielikuvalle. En ehkä ajatellut törmätä Suomenlahdella jäävuoreen kauniina päivänä. Laivamatka kului kuvatessa, tukkaa tuivertaessa ja livemusiikkia kuunnellessa.

Synttärikakulle halusin Cafe Gustaviin Viru-keskukseen. Siihen ihanaan kirjakauppakahvilaan! Sitruunatorttua, Sacherkakkua ja kermakakkua. Mojitokonvehti, shampanjakonvehti ja tiramisukonvehti. Ja niiden jälkeen ihan helkkarinmoinen ähky. Sokerin, rasvan ja hiilarien voimin pärjättiin koko päivä. Raahautuessamme takaisin satamaan kymmenien käveltyjen kilometrien jälkeen vasta huomattiin, ettei tullut cityssä syötyä ollenkaan. Muuta kuin sitä kakkua. Mitäpä sitä turhia, jos voi elää päivän vain leivoksilla ja suklaalla niinkuin aateliset.

Nigulisten kirkon kulmalla oli saippuakupla-artisti. Ei sitä voinut puhaltajaksi sanoa, koska tuuli teki kuplat. Jäätiin paikalle varmaan tunniksi kuvaamaan. Sielä hyppi kuplien perässä innoissaan taaperot ja yks kakskytviisvee. Se kellokin liikahti 15:20 ja sen yli siinä pyöriessä.

Siinä kohtaa missä olisin halunnut kääntyä Raatihuoneentorin jälkeen Rataskaevulle, Sonja tähysi portaita ylös. En ollut koskaan kiivennyt Toompean mäelle! Viivyimme kuvaamassa ihania seiniä ja lehtikasoja. Meistä otettiin kuvia kuvaamassa. Näköalapaikatkin löytyivät kuin itsestään. Kertaakaan ei tarvinnut katsoa karttaa. Suunnistaminen kirkontornien perusteella oli helppoa.

Kuusituntinen kului kepeästi ja Suomenlahdella ei ollut aallokkoa kumpaankaan suuntaan. Ei kai sitä jatkossa huvita enää olla synttäreitä kotona!  Tai edes Suomessa. Tallinna, olit poikkeuksellisen lempeä lokakuiselle.

On hyvä olla 25.

Kiitos Sonjalle kuvista ja mitä parhaimmasta seurasta 🙂

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply