Yleinen

Päiväretki Tromssasta Jäämeren rantaan

keskiviikko, huhtikuu 19, 2017

Tie on yhtä turbulenssia ja alle 150km:n matkan edestakaisin ei kannata missään nimessä antaa hämätä. Sommaroylle ja Hillesoylle kannattaa antaa aikaa. Samoin sille ajomatkalle. Maisemat palkitsee varmasti ihan koko matkan – ja päivän – ajalta!

Koska me oltiin roadtripillä, haluttiin ehdottomasti se reissun ”välipäiväkin” käyttää autoillen. Ei tarvinnut kauaa miettiä mihin suuntaan matkattaisi. Ollaan kerran aikaisemmin oltu Kvalöyan puolella autoilemassa, mutta aika ei riittänyt yhtään mihinkään. Markku oli tsekannut, että jos ajaisimme rengasreitin Kvalöyan halki Sommaroyalle ja Hillesoyalle ja palaisimme Tromssaan eteläpuolen kautta, tulisi matkaa yhteensä 135km. Vuonot on Norjassa upeita, mutta halusimme nähdä myös aavalle merelle. Sitä pitäisi rannikon saarilta olla näkyvissä. Sinne siis!

Reittimme noudatteli tietä numerolla 862. Se oli jo kauttaaltaan sula, mutta se ei todellakaan tarkoittanut samaa kuin Suomen puolella. Eli sitä, että nyt saisi paahtaa satasta. Tie oli tosi kapea, mutkainen ja täynnä ihan valtavia moukkuja, jotka säikäyttivät välillä jopa pikkumaasturin. Auton saisi holtittomalla käytöllä täällä tosi helposti rikottua. Nopeusrajoitus oli keskimäärin 60km/h, ja sitä kannatti kyllä noudattaa. Voin kyllä kertoa, että Jimnyssä vauhdin hurman tuntee helposti jo sellaisessa vauhdissa! Ei siis kannata kuvitella ajavansa tätä reittiä reilussa tunnissa. Ei tule onnistumaan. Lisäksi nyt pääsiäisenä täällä on ollut verrattain hiljaista. Kesällä voin kuvitella tämänkin reitin olevan tupaten täynnä karavaanareita ja pyöräilijöitä, joiden vuoksi nopeus saattaa laskea reitillä entisestään. Niitä kun oli nytkin liikenteessä.

Norjassa aina aukeaa jotain henkisiä lukkoja. Ei kuunneltu radiota, vaan pelkästään imettiin sitä maisemaa. Kaikki se kuona, mitä tuntuu joskus arkena kiskovan oikein itseensä jäi matkan varrelle ja tipahti mereen. Tällä kevyellä fiiliksellä voi hyvin taas jatkaa kotona. En olis koskaan uskonut, että kirjoitan blogiin yhden inhoamani sanan. Pakko silti tunnustaa, että tällä retkellä oli selvästi voimaannuttava vaikutus.

Kvalöyan keskelle oli pysäköity kymmeniä autoja. Porukka oli nousemassa sukset selässä rinteeseen laskemaan telemarkkia. Me ei jaksettu ees ajatella. Onneksi oli auto, eikä tarvinut edes yrittää olla tänään reipas!

Sommaroylle menee hauska yksikaistainen silta ja sitten ollaankin jo perillä, ihan yllättäen. Tie loppuu vasta Hillesöyaan, josta näkee pitkälle kunhan nousee ihan pienelle kukkulalle. Paikka näytti siltä, että siellä saattaa kesällä olla lampaita, mutta nyt se oli meidän näköalahuippu. Sieltä katsellessa vähän valkeni mistä se Sommaröyan nimi oikein tulee. Pieniä hiekkarantoja oli vierivieressä ja niitä oli paljon!

Piti käydä vähän tunnustelemassa myös vettä ja hiekkaa. Ei se kesä ihan rannalla kävellen tullut. Merivesikin oli hyytävää jo sormen päissä. Kaikista absurdeinta oli kävellä lumikinoksen kautta hiekkarannalle. Ei tuntunut todelliselta. Varsinkaan kesäsaarella. Varsinkaan, kun siinä rannalla kasvoi vielä kukkia! Just siinä lumikinoksen vieressä. Meri-ilmasto tekee näköjään ihmeitä.

Reitti oli neljässä tunnissa ajettu, ja samaan aikaan kerettiin pysähdellä useita kertoja katselemaan erikoisen muotoisia vuorimuodostumia tai ottamaan muuten vain valokuvia. Pidettiin autossa piknik matkalla takaisinpäin, ja kuunneltiin maailman merellisintä ääntä; lokkeja ja laineita.

Ruokakaupassa eväsostoksilla Rovaniemeltä kotoisin oleva nykyisin paikallinen nainen tuli meille juttelemaan:

”Tekö sen Eurojackpotin voititte? Tai no, tuskimpa olisitte täällä, jos olisitte voittaneet!”

Mie sille: ”Tänne me varmasti ensimmäisenä tultais, jos sellainen potti olis kohdalle osunut!”

Loppumatkan sai haaveilla kunnon vuonoväinöelämästä pienessä jyrkkäkattoisessa puutalossa jossain Kvalöyan rannikolla. Tietenkin omalla laiturilla ja paljulla. Ehkä sitten, kun se Eurolotto osuu ihan oikeasti joskus kohdalle!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

 

You Might Also Like

3 Comments

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, huhtikuu 20, 2017 at 10:12

    No onpa suloisen näköisiä mökkejä ja aivan mielettömiä vuoria! <3 Sitten, kun Norjaan menen, en oikein tiedä mistä aloittaisin… ideoita? 🙂

    • Reply Maarit Johanna torstai, huhtikuu 20, 2017 at 21:39

      Tuolla ei muuta olekaan kuin suloista ja mieletöntä 😀 Oikeastaan, mene mihin tahansa muualle kuin Osloon jos haluat nähdä myös upeinta luontoa. Oslo on kiva kaupunki, mutta siellä ei minun mielestä pääse kosketuksiin todellisen Norjan kanssa. Pohjois-Norja on toki puolueellisesti suosikkialuettani ainakin Lofoottien ja Tromssan osalta. Nordkappiin minua ei saa koskaan 😀 Ens kesänä meidät näkee Etelä-Norjassa roadtripillä ja varmaan pakko palata ainakin Trondheimiin, koska se oli niin uskomattoman kaunis kaupunki ja ympäröivä maisema oli huikaisevaa.
      Jos sulla on aikaa, niin ota lennot Trondheimiin, vuokraa auto viikoksi ja lähde kansallispuistokierrokselle 🙂

      • Reply Sonja | FIFTYFIFTY torstai, huhtikuu 20, 2017 at 23:14

        Jee, kiitos vinkeistä, tässähän tuli vaikka kuinka hyviä! 🙂 Kansallispuistokierros kuulostaa eeppiseltä. Ja joo, Osloon en ensimmäisenä lentäisi, sen verran ymmärrän Norja-neitsyenäkin. 😉

    Leave a Reply