Yleinen

Helsinki state of mind

maanantai, maaliskuu 20, 2017

Mulle Helsinki on aina edustanut sekä kiirettä, että helpotusta arjesta vapaan muodossa. Neljän vapaapäivän aikana kaupunkilaisten kiire on tarttunut kintereisiin ja mekin huomattiin olevamme iltaisin huoneessamme yllättävän väsyneitä kaikesta haipakasta. Piti keskustasta kävellessä ottaa Markkua kiinni hihasta, että ei meidän nyt tarvi juosta. Vaikka väsymys oli fyysistä, mieli oli samalla tavalla kevyt kuin talvisessa tunturissa, niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Koska loma kuin loma. Vapaapäivä kuin vapaapäivä. Ja henkistä vapaata mie olenkin tässä eniten kaivannut. Sitä, että jaksaa edes kaivaa oman läppärinsä laukusta ja alkaa kirjoittamaan vain siksi, että huvittaa. Ja siksi, ettei ole mikään pakko. Sunnuntai oli lomailua parhaimmillaan. Markku lähti korttipelikekkereille ja mie kiersin riemukkaan ystäväni Riikan kanssa kahviloissa ja testasimme myös, onko Sushibar & Wine yhtään samantasoinen kuin Rovaniemen Wakkanai. Kävimme myös Yrjönkadun uimahallin toisen kerroksen kaikissa saunoissa ja rentoutuneena viiletimme Bulevardilla taas kakkupalalle ja kaakaolle. Tänään meillä lähtee lento Rovaniemelle vasta yhdeksän kieppeillä illalla, joten tässä on vielä aikaa rentoilla pitkään ennen kehäjunan nappaamista.DSC02187DSC0217920170320_101157DSC02206

Mie joka toinen päivä mietin, että Helsinki vois tosiaankin olla place to be, mutta joka toinen päivä tuntuu, että Rovaniemeltä en muuta kyllä näin etelään koskaan. Tällaisiin suhteellisen lyhyihin city-escapeihin Helsinki on loistava. Rakastan sitä! Toisinaan taas pelkään sitä. Ihan kuin tuttu kaupunki olisi saanut pelottavammat kasvot vuosien saatossa. Kaikki tuntemukset on mulle tästä kaupungista tuttuja entuudestaan, mutta itse kaupunki on vielä suhteellisen vieras. Se ei tunnu vielä täysin omalta niin, että voisin olla sen kanssa ihan sujut. En tiiä tulenko koskaan olemaankaan. Rovaniemellä ja varsinkin Sodankylässä oma viehätyksensä on siinä, että vaikka porukkaa on, piirit on pienet ja työmatkalla aamuisin melkein jokainen vastaantuleva naama on tuttu edellisiltä aamuilta. Toisinaan ne samat vanhat naamat ahdistaa ja saa haluamaan sitä pakoa arjesta muihin ympyröihin. Siihen Helsinki on parasta terapiaa. Täällä ei tarvi tuntea vastaantulijoita ja joka korttelin takana on jotain mulle uutta. Tavallisena arkena Rovaniemen tuttuus on pakotie kaikesta siitä, mihin en jaksa keskittyä. Vapaapäivinä Helsingin tuntemattomat tiet on taas sitä rentoutta parhaimmillaan. Postauksen kuvat ovat kävelymatkaltani Meilahdesta Kamppiin tältä aamulta. Koska eihän sitä aina tarvi kulkea ratikalla, kun itsellä on ihan toimivat jalat.DSC0220320170320_09552120170320_09572620170320_10005620170320_101808

Ja onhan täällä niin kaunista, että joskus henkeä salpaa.

Nyt on helppo lähteä kotiin kun tietää, että jo vapuksi saa palata. Mie ootan jo skumppakarkeloita Tähtitornilla ja Roihuvuoren kirsikankukkia!

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

You Might Also Like

6 Comments

  • Reply Jerry / Pako Arjesta tiistai, maaliskuu 21, 2017 at 11:04

    Kivaa lukea tällaisia mietteitä, kun olin osittain samassa tilanteessa itsekin pari vuotta sitten ennen tänne muuttoa :). Haluan sanoa sen verran, että ennen kuin päätin muuttaa Helsinkiin, ajattelin monta vuotta juuri niin, että täällä on kiva käydä, mutten jaksaisi asua, koska kaikki tuntuu niin suurelta ja hektiseltä. Se ei tuntunut kodilta laisinkaan. Kuitenkin heti tänne muutettuani tiesin, että tää on se mun paikka :). Tänne sopeutui todella nopeasti, kun sen vain teki ”oikealla tavalla” ja samalla huomasin, etten enää mitenkään kestäisi niitä ainaisia tuttuja naamoja ja tuttuja kulmia vanhasta kotikaupungista. Helsinki sopii joillekin täydellisesti, mutta ei missään nimessä kaikille. Toisaalta ajattelen, että olet niin Lapin tyttö, ettei tämä olisi ehkä sinulle se paras paikka, MUTTA tavallaan tämä saattaisi olla sinulle huippupaikka, eli kannattaa olla avoimin mielin :). Täältä matkustaminen maailmalle on paljon helpompaa, bloggaajien juttuihin pääsee osallistumaan helpommin ja muutenkin kaikkea on enemmän – niin hyvässä kuin pahassa.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 19:30

      Mie taidan muistaakin tuon sinun kipuilun asiasta silloin kun se oli ajankohtaista! En mie tosissani mieti Helsinkiin muuttoa, mutta en oikeastaan sitä poissulkisikaan, jos tulisi pakkotilanne eteen. Onhan sitä ihminen oikeastaan tosi sopeutuvainen, ja varmasti tuoltakin voisi löytää niin paljon omaa. Mutta tyttö voi lähtiä Lapista, muttei Lappi tytöstä jne. 😀
      Bloggaajien kesken olisikin aina hauska treffailla. Onneksi nyt natsasi aikataulut passelisti!

      • Reply Jerry / Pako Arjesta perjantai, maaliskuu 24, 2017 at 07:39

        Joo, en ajatellut, että olet nyt muuttamassa, mutta halusin sanoa kaiken tuon ihan siltä pohjalta, ettei kannata juurikaan sulkea sitä ajatusta pois, jos joskus tulee sopiva tilaisuus :). Ja tosiaan ihminen osaa sopeutua vaikka mihin. Onneksi päästiin näkemään pitkästä aikaa vähän paremmalla ajalla. Toivottavasti se onnistuu useamminkin tämän hotellivuotesi aikana :).

        • Reply Maarit Johanna perjantai, maaliskuu 24, 2017 at 20:46

          Ymmärsin kyllä pointtisi 🙂 Ja oli tosi hauska nähdä! Ihan varmasti piakkoin uudelleen. Tulisipa vain näitä ison porukan kinkereitäkin enemmän.

  • Reply Anu / Mielilandia keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 09:46

    Hyvää pohdintaa ja kiinnostavaa luettavaa niin Helsingissä kuin Rovaniemellä asuneen näkökulmasta.

    Minä komppaan Jerryä! En ikinä haaveillut Helsingissä asumisesta, kun asuin Lapissa. Ihastuin siihen vasta, kun olin asunut paljon isommassa kaupungissa Ateenassa: yhtäkkiä isolta ja ehkä vähän pelottavalta tuntunut Helsinki alkoikin tuntua söpön pieneltä kaupungilta, jossa kuitenkin on kaikki mitä ihminen tarvitsee, julkisilla pääsee joka paikkaan, kaduilla saa tosiaan kävellä ”anonyyminä” ja matkustelu tuntui uskomattoman helpolta. Lyhyesti sanottuna se alkoi tuntua omalta, vaikken ois aiemmin sitä uskonutkaan.

    Väittäisin kuitenkin, että lopuksi viihtymiseen vaikuttaa ehkä kuitenkin kaikkein eniten ympärillä olevat ihmiset: minulla ei Helsinkiin muuttaessa enää ollut kovinkaan montaa kaveria Rovaniemellä, kun suurin osa oli silloin lukion jälkeen lähtenyt muualle opiskelemaan tai töihin. Helsingissä taas oli sekä uusia että vanhoja kavereita. Muutto tuntui oikeastaan ainoalta elämässä eteenpäin vievältä ratkaisulta, vaikka kyllähän sen ystäväpiirin saa tietty halutessaan muodostettua melkein mihin tahansa. Sinulla tilanne on varmaan eri, kun oot Rovaniemellä töissä ja aiemmin siellä opiskellut, ja saattaa tuntua ehkä siltä, että joutuu jättämään kaiken taakse, jos päättää muuttaa.

    Rovaniemeltä lähtiessä lohdutin itseäni sillä ajatuksella, että ainahan voi palata, ja samaa oon miettinyt aina Suomestakin pois muuttaessa. Ja jos sitten päättää palata niin ainakin voi tehdä sen yhtä isoa kokemusta rikkaampana. 🙂 Mutta on se muutto silti iso päätös, joten ymmärrän hyvin sinun kaksijakoiset fiilikset.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, maaliskuu 22, 2017 at 19:59

      Söpö pieni kaupunki ei kyllä kuulosta Helsingiltä vielä minun ajatuksissa 😀 Mutta olet varmasti oikeassa. Markkuhan on Helsingissä asunutkin aikaisemmin ja kyllä siltäkin on kuulunut tuon tyyppisiä fiilistelyjä aikaisemminkin.
      Minun kaverit kaikkosi lukion jälkeen Sodankylästä just Rovaniemelle, mutta kai se Rollon vuoto on myös etelämpään!
      Minun pitää järjestellä ajatuksia uudelleen vähän tuossa suhtautumisessa Helsinkiin. Pitänee kirjoittaa uusi postaus, kun tämä hotellivuosi Helsingissä loppuu ja olen saanut vähän kotoutua sinnekin. 🙂

    Leave a Reply