Yleinen

Vähän erikoisempia sattumuksia reissun päältä

keskiviikko, heinäkuu 27, 2016

Adalmina’s Adventures -blogista lähestyttiin haasteen muodossa. Oudoimpia ja erikoisempia matkakokemuksia listaukseen siis! Mie oon aina in tällaisiin, vaikka mulla ei heti haastetta varten olisikaan mitään erityistä mielessä. Pöljiä juttuja ja outoja sattumuksia nyt tapahtuu melkein jokaisella reissulla, mutta yllättäen niitä hassuimpia tai erikoisimpia olikin vaikea palauttaa mieleen. Päädyin tekemään listaa asioista, joille olen myöhemmin päätynyt pyörittelemään silmiäni ja ravistelemaan päätäni. Kuinka taas sattuikaan! Parhaat erikoiset muistot liittyvät ihmisten välisiin kanssakäymisiin, uusiin tuttavuuksiin ja väärinymmärryksiin. Monet jutut olen jo blogissa kertonutkin, sillä matkustushistoriani ennen bloggailun aloittamista ei ihan kamalan pitkä olekaan. Siitä tulikin mieleen, että joskus voisi tehdä hauskan koosteen matkoista ennen blogin aloittamista.

Minä ja Nightwish – Helsinki – Zurich Empä olisi uskonut, että Nightwish lentää festarikeikalle reittilennolla. Niin vain teki, ja saman portin edessä olivat odottamassa lentoa Sveitsiin. Olin toki ryönäisimmillä reissuvaatteillani meikittömänä liikenteessä ja säpisin puhelimessa viestejä asiasta vaikka kenelle. Selfien ottaminen sellaisella naamalla ei tullut kysymykseenkään, mutta kun hoksasin ainakin kaksi metriä pitkän Floor Jansenin jonottavan koneeseen minun takana käännyin sydän jyskyttäen pyytämään nimmarin lentolippuun. Ja koko lennon tuskailin miksen ollut ottanut upgradea businessluokkaan koneen etuosaan! Olisi voinut olla mielenkiintoisia keskusteluja kuunneltavana 😀

Kahville Islannin Itävuonoille Instagramin kautta Me Markun kanssa kierrettiin autolla melko nopealla tahdilla Islantia ympäri ja latasin samalla paljon kuvia Instagramiin. Itävuonoilla asuva suomalainen Lotta huomasi minun kuvani lähestyvistä häshtägeista ja kysyi kommentilla ajaisimmeko mahdollisesti hänen kotinsa ohi. No kyllä meidän reitti vain siitä kulkee! Käytiin Lotan kotona vanhalla koululla pikakahveilla ja jatkettiin matkaa. Ihmeellinen Insta ja sen mahdollisuudet!

Kohti Itävuonoja!

Peruutin kamerani kanssa kaverin syliin Riemukaarella Pariisissa kyllä vain sattuu ja tapahtuu. Edellisestä reissusta onkin jo vuosia, mutta tuttujen kohtaaminen yllättäen reissussa on aina niin outoa! Olin ottamassa hienoa kuvaa Riemukaaren alla Kristiinasta ja peruutin suoraan toisella paikkakunnalla asuvan ystäväni selkää vasten. Yrittäessäni pahoitella englanniksi tuli hämmästys ja sitten riemastunut halaus! Kummallakaan ei ollut hajua edellisellä tapaamisella, että olemme kummatkin lähdössä Pariisiin ja vielä yhtä aikaa. Teneriffalla oli myös yllätys tavata Loro Parquessa yksi opettajani. Millä todennäköisyydellä voi olla samassa paikassa yhtä aikaa? Ehkä sitä oikeasti jo tuntee niin paljon ihmisiä vaikka mitä kautta, ettei sen pitäisi edes yllättää. Toiset ihmiset vain on niin liikkuvaisia, että niitä tapaa missä vain. Ja sitten vastavuoroisesti mulla on rollolaisia tuttuja, joihin en törmää edes täällä kaupassa koskaan.

Pizzailta venäläisten suosimassa ravintolassa Pattayalla Uusi vuosi vaihtui Pattayalla 2010. Hotellialueemme lähistöllä oli pieni ravintolakeskittymä, jonka yhdessä kauniissa kahvilassa oltiin käyty kahveilla ja jätskillä monta kertaa. Sen vieressä sijaitsi hauskan näköinen ravintola omaperäiseltä nimeltä ”Pizza&Pizza”. Asiakaskunta koostui meidän lisäksemme pelkistä venäläisistä, joita myös hotellialueella oli paljon. Meissä herätti hilpeyttä miten nokkavasti viereisissä pöydissä kohdeltiin tarjoilijoita, ei edes kiitetty tai millään tavalla edes yritetty olla kohteliaita. Hyytävä tunnelma oli komeasti pukeutuneiden venäläisten pöydissä, mutta ravintolassa oli mukavaa. Thaimaalaisista muusikoista koostunut orkesteri soitti taitavasti venäläistä musiikkia ja jotain mainstreamimpiakin kappaleita. Me taputettiin aina kovasti ja kiiteltiin thaiksi ja englanniksi. Ei ollut ylläri, että meidän pöytää kohti alettiin osoittamaan henkilökunnan ja orkesterin taholta suosion osoituksia. Harmi vain, että he luulivat meidän olevan silti venäläisiä. Yritimme turhaan kertoa ettemme suinkaan olleet kotoisin itänaapuristamme, vaan FROM FINLAND. Spasibaa ja harasoota tuli vastaukseksi. Meidän tilatessa laskua orkesteri ilmoitti, että he soittavat nyt keskilattialla istuvalla pöydälle (meille) uuden vuoden kunniaksi kappaleen. Pyöriteltiin silmiämme ja naureskelimme kun Uralin Pihlaja soi. Voi hyvän tähen. 😀

Sokeriherkkuja ja ”virvoitusjuomia” Japanissa Osakassa ei tullut kulttuurishokkia, mutta melkoista hämmästelyä aiheutti moni asia. Kakkuja ja mitä koristeellisempia leivonnaisia myytiin monessa kojussa ja kaupassa, mutta mihinkään ei voinut istahtaa niitä herkuttelemaan. Yhdestä kuppilasta ostin sitten ihanan kakkupalasen ja kanniskelin sitä ulkona kaupungilla laatikossa ja kauppakeskuksessa sisällä etsien sopivaa istumispaikkaa. Oli nälkä, halutti istua ja ärsytti kantaa sitä laatikkoa. Pidettiin vessatauko jossain kauppakeskuksen nurkan siisteistä vessoista, joissa sattui olemaan jopa istuttavat pöntöt eikä pelkkiä reikiä lattiassa. Mie avasin sen laatikkoni sitten siinä vessassa istuessa ja mutustelin kakkuni ennen varsinaisille asioille alkamista 😀 Sen jälkeen lähdimme ostamaan limsaa, koska oli melko kuuma päivä. Ei löytynyt pikkukaupasta muuta kuin japanilaisia merkkejä. Myyjät tirskuivat meidän ostoksille, mutta eivät sanoneet mitään. Avattiin pullot ulkona hyvällä janolla ja äiti pärskähti kulauksen jälkeen ihan huolella. Sen ”juomapullossa” oli jotain ruokaöljyä. YÖÖK.DSC02585

Epäterveellistä aamiaista Pohjois-Irlannissa Arvostelin erään pienen guesthousen aamiaisella Markulle viereisen pöydän perheen pekonista, muroista ja vaaleasta leivästä koostunutta aamiaista. Tai ei siinä muuten mitään, mutta ei ehkä kovin terveellistä ihan kovin pienille lapsille. Onneksi keskustelimme aamupalan lomassa muitakin asioita. Ollessamme lopettelemassa syömistä kyseisen perheen äiti huikkasikin meille suomeksi ja tuli esittäytymään. Hän oli kuullut meidän puhuvan Suomea ja halusi tietää mitä Irlannissa teimme. Hän oli puoliksi suomalainen ja ihan vain reissussa perheensä kanssa. Vaihdettiin siinä kuulumisia hetki ja me lähdettiin pyöräretkelle Antrimin rannikkoa pitkin Giants Causewaylle. Mulla hävetti koko episodi ihan järkyttävästi, vaikkei siitä ääneen puhuttukaan. Tottakai hän oli myös yhtä aikaa Giants Causewaylla. Ja otettiin jopa puolin ja toisin toisistamme kuvia. Alla oleva kuva onkin hänen käsialaansa. DSCF0270

Paras viimeiseksi: tapasin tuntemattoman ystävän Reykjavikin Harpalla Harvoin sitä enää kunnolla tutustuu ihmisiin niin, että niistä tulee sellaisia ihan oikeita ystäviä. Alla oleva kuva on otettu Arctic Circle-konferenssissa Reykjavikissa syksyllä 2014. Puhujana kuvassa on Sauli Niinistö. Minun edessä istui kaksi suomea puhuvaa nuorta, jotka ennen puheita keskustelivat läheisistä nähtävyyksistä mihin kannattaisi mennä. Saan puheen jälkeen suuni auki ja ilmoitan heille voivani kertoa vähän tarkemmin ideoita. Asunhan siellä ja olen kierrellyt vaikka missä. Tarjoukseni otetaan vastaan ja pian löydänkin itseni höpöttämästä Barents Regional Youth Councilin puheenjohtaja Sunnan kanssa toista tuntia konferenssissa. Myöhemmin törmäämme taas ja unohdumme juttelemaan. Hassua. Sunna on myös Lapista. Inarista, eli käytännössä naapurista. Aika pian ilmenee, että meillä on monta yhteistä tuttua ja kaveria. Puhuessamme tietyn nimisistä henkilöistä, hoksaamme ne pian yhdeksi ja samaksi. Sunna on käynyt samaa koulua minun serkkujen kanssa. Ilmeisesti olemme joskus jopa tavanneet. Myöhemmin seikkailemme yhdessä Reykjavikissa. On niin paljon yhteistä! Tuntui kuin olisi tavannut vanhan kaverin, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan. Ihan kuin ne puheenaiheetkin olisivat vaan kummunneet jostain yhteisestä menneisyydestä. Juttu luistaa. Seuraavan kerran tapaamme Zurichissa juhannuksena, jonne lennän tapaamaan Sunnaa kesken aupair-kesän. Asumme nykyään käytännössä vain reilun 300km etäisyydellä toisistamme, mutta tähän mennessä olemme tavanneet vain ulkomailla ja Helsingissä. Onneksi on messengerit ja muut!

Oon vaan jälkikäteen miettinyt, että mitä jos olisinkin istunut toisella puolella salia. Ehkä meiän vaan piti tavata! Olihan sitä jo tarpeeksi linkkiä ja yhteyksiä, että mun paikkani vain oli siinä keskellä salia oikeassa reunassa.

Sunnakin on muuten Rantsun bloggari. One with Alpenglow! Hän muuttaa muuten syksyksi Norjan Kirkkoniemeen. Mun on ehkä pakko taas lähtiä sen perässä ulkomaille 😉20141031_12583520141102_141311

Kyseisessä konferenssissa ”tapasin” myös Islannin presidentti Grimssonin, mutta siitä olettekin jo ehkä lukeneet tästä  😀

Mun kooste oli tällä kertaa aika lälly. Ei mulle ole tapahtunut mitään kovin jännää reissuilla. Ja jos onkin, niin materiaali voi olla sellaista teiniaikojen juttua, jota ei blogin yleiseen levitykseen laiteta. Islannin vaihto on ollut kokemuksellisesti kaikista rikkain, joten periaatteessa koko postauksen olisi voinut kirjoittaa vain siitä. Toivotaan, että tuleva härdellireissu Britteihin pitäisi sisällään erikoisten sattumusten sarjoja, joita voisi sitten puida ihan omina juttuinaan!

Ja hei tämähän oli haaste! Mie haluan kans haastaa porukkaa kirjoittamaan jänniä juttuja retkiltänsä. Sunnan haastan nyt ihan ekana, ja sen lisäksi tähän voisi tarttua ainakin Sonja Nette – FIFTYFIFTY sekä Annemaria – Samppanjaa muovimukista  🙂

Seuraa blogia facebookissa, bloglovinissa ja instagramissa!

 

You Might Also Like

14 Comments

  • Reply sonjanette | FIFTYFIFTY keskiviikko, heinäkuu 27, 2016 at 21:31

    Kiitti haasteesta! Täytyypä ruveta pohtimaan, vaikka huomasin itsekin heti, ettei mitään tule mieleen ainakaan saman tien. Mutta kyllä varmaan kohta, kun vähän pohtii pidempään. 🙂

    Vessassa syödyt leivokset kuulostaa kyllä todella herkulliselta… 😀

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, heinäkuu 27, 2016 at 21:53

      Tää oli mullekki yllättävän vaikea! 😀 Joo eläpä muuta sano. Ei ihan heti tulis mieleen syyä kermakakkua käsin vessassa… :p

  • Reply Emsi keskiviikko, heinäkuu 27, 2016 at 22:39

    Islannissa sattuu outoja asioita! Olin tuossa vasta Eistnaflug festareilla neskaupstaðurissa toisella puolella saarta, ja en todellakaan uskonut ensimmäiseksi tapaavani kahta herrasmiestä Jyväskylästä minkä vierestä olen itsekkin kotoisin! 😀

    • Reply Maarit Johanna torstai, heinäkuu 28, 2016 at 07:23

      Sehän nyt alkaa kuulostamaan oikein suomalaisten sulatusuunilta! Mutta ehkä samantyyppiset ihmiset jotenkin vetää toisiaan puoleensa. Tai sama tausta vaikka? 😀

  • Reply Sunna torstai, heinäkuu 28, 2016 at 17:14

    Kyllä kannatti mennä sinne konferenssiin – hähähää en kyllä saanut itse valita! Mutta ihan huippureissu joka tapauksessa, yksi hauskimmista, jonka olen koskaan heittänyt. Täysin uskomatonta, että vaan sattumalta tapaa noin parhaan tyypin, joka jää elämään pitkäksi aikaa. Toivottavasti vaikka ikuisesti 🙂 Eiköhän me treffailla tässä loppukesästä tavalla tai toisella.

    • Reply Maarit Johanna perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 20:55

      Joskus joku muu päättää ja tapahtuu silti hyviä asioita! En kuule miekään olis valittanu jos olisin JOUTUNUT Islantiin konferenssiin. 😀 Oot huippu <3 Suunnitellaampa 🙂

  • Reply Annemaria torstai, heinäkuu 28, 2016 at 17:47

    Kiitos haasteesta, hauska aihe. Kunhan täältä pohjoisenturneelta parin viikon päästä kotiudun, täytyy palautella mieleen, mitä sitä oikein onkaan reissuilla sattunut. Luulenpa,, että omalla kohdallani erikoiset sattumukset liittyvät usein omaan töpeksimiseeni 🙂

    • Reply Maarit Johanna perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 20:55

      Mukavaa pohjoisenturneen jatkoa siis! Ootan mielenkiinnolla sun postausta 🙂

  • Reply Sonja | FIFTYFIFTY perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 20:36

    Nyt on kirjoitettu omani. Ihan yhtä tiivinä en onnistunut omaa rönsyäni pitämään… 😀 http://www.rantapallo.fi/fiftyfifty/2016/07/29/that-fucking-onion-ja-nelja-muuta-erikoista-reissukokemusta/

    • Reply Maarit Johanna perjantai, heinäkuu 29, 2016 at 20:55

      Jess! Pakko käyä heti lukemassa 🙂

  • Reply Anna-Katri / Adalmina's Adventures sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 16:20

    Aivan mahtavia sattumuksia! Pyrskähdin täällä ihan nauramaan, kun luin tuosta Japanin ruokaöljyepisodista! 😀 Ja nuo tarinat ystävän sattumalta tapaamisesta ja uuden tuttavan kohtaamista ovat kyllä aivan ihania!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, heinäkuu 31, 2016 at 18:53

      Haha, ei se kyllä silloin naurattanut! Ihmeellisiä tyyppejä, kun eivät voineet kertoa mitä tuli ostettua 😀
      Uusien tyyppien tapaaminen on aina parasta 🙂

  • Reply Noora | Kerran poistuin kotoa tiistai, elokuu 2, 2016 at 22:33

    Mainio toi sunkin Nightwish-tarina 😀 Miten se aina meneekin niin, että itse on joku epäesteettisyyden ruumiillistuma noissa tilanteissa… Toi on kanssa jännää, miten tuttuihin törmää reissussa. Yhden työkaverin kerran bongasin Tukholmassa liikennevaloista. Ja Maltalla mun sisko ja sen poika olivat bonganneet jonkun Salkkarien näyttelijän…

    • Reply Maarit Johanna lauantai, elokuu 13, 2016 at 21:14

      No sanoppa muuta! Tai ehkä sitä vain uskoo aina näyttävänsä kamalalta kun kohtaa jotain silmää tekeviä reissussa 😀

    Leave a Reply