Yleinen

Patikkaretkellä Santorinilla – Firasta Oiaan

lauantai, helmikuu 28, 2015

 Silloin kun on jumissa lumen keskellä pakkasessa ja vaellustossut on kaapissa pölyttymässä koska talvi, voi olla hyvä välillä vaikka edes kirjoittaa haikkausreissuista, patikoimisesta tai rennoista iltakävelyistä. Santorinin reissusta oli vielä syksyllä muistona hyvin kevyttä rusketusta ja muutama hassu pisama. Islanti valtasi silloin mielenmaisemani niin, että meinasin unohtaa kyseiset stoorit kokonaan! 20140820_162051Risteilyt joo, oli reissun upeimpia hetkiä. Rankempaa meininkiä, (mutta oi silti niin upeaa) koettiin Markun kanssa parilla vaellusretkellä. Jos olisimme tienneet paljonko asteita meidän reissupäivinä oikeasti oli, emme todennäköisesti olisi lähteneet matkaan. Kuulimme jälkikäteen kumpanakin päivänä olleen noin +42’c lämmintä. Ja pilvet, ei niitä ollut näkyvissäkään.

Firasta Oiaan – 13km – 5h – 4l vettä

Tämä reitti on yksi saaren tunnetuimpia patikkapolkuja ja matkan voi helposti suorittaa puolipäiväretkenä. Aloitimme retkemme Firasta kolmelta päivällä ja lähdimme kartan opastamana mehujäiden voimalla nousemaan asfalttitietä skoottereita väistellen kohti Firostefania. Olin ostanut ”viileän” valkoisen paidan juuri kävelyä varten ettei tulisi niin kovin kuuma. Firostefanissa hetken kuluttua hikoilin jo kuin, no, porsas. Aurinko porotti suoraan niskaan, autotien reunassa ei paljon varjopaikkoja ollut, ja ainoa mahdollisuus oli vain jatkaa matkaa eteenpäin, ylöspäin. Melko helposti saavutimme Imeroviglin, joka saaren Beverly Hillsinä tunnetaan.20140820_163415 Ihanan ryvettyneinä saavuimme sinne luxus-hotellien keskittymään kalliiden kauluspaitamiesten ja merkkimekkonaisten keskelle ja ostimme minimarketista kivennäisvettä ja pidimme ensimmäisen tauon kalderan reunalla upeissa maisemissa. Selkää pitkin valui norona jo vettä, joten oli ihan vain hyvä tankata vähän lisää. Hotellien välistä lähti vihdoin ja viimein jatkumaan se oikea kävelypolku jota olimme Firasta asti etsineet. Kävi ilmi että kävelypolku osuus vasta alkoi siitä. Mutta vielä kuviteltuakin kauniimpana.20140820_16571320140820_16573220140820_165807 Kuljimme ensin tietä hotellien ja kalderan reunan välissä. Olisin voinut hypätä jokaiseen näkemääni altaaseen, kuumuus oli suoraan sanottuna hirvittävää. Kun oli päättänyt lähteä vaellusretkelle Santorinin matkalla, se vain oli lähdettävä. Maisemat sitä vastoin hivelivät mieltä ja silmiä, ja pysähdyimme useita kertoja kuvaamaan. Japanilaisia perheitä tuli vastaan ja juoksi välillä ohi. Lenkkeilijöitä näkyi pelkkä vesipullo kourassa ja myös muita patikoitsijoita. Meidät otti Imeroviglin jälkeen kiinni sanfranciscolainen Barbara, joka keltaisen sateenvarjonsa kanssa oli suuntaamassa myös kohti Oiaa. Loppumatkan valokuvaajamme oli siinä! Barbaralla kiinnosti Suomi ja kulttuuri ja hän saikin kulkumatkan aikana aimo tietopaketin esimerkiksi äitiyspakkauksesta ja korkeista veroista.

20140820_16582920140820_171305Reitti mutkitteli kalderan reunaa ja välillä noustiin vielä korkeampien mäkien päälle. Kirkkoja, aasikaravaaneja ja laavakivikasoja tuli vastaan. Viimeisessä alamäessä Oiaan jätimme Barbaran taaksemme ottamaan kuvia ja riensimme jo kohti kaupunkia etsimään ravintolaa. Kello oli melkein kahdeksan ja auringonlaskun aika oli silloin noin 20:15. Pelkäsimme koko kaupungin olevan tupaten täynnä.20140820_17150620140820_17421820140820_17462720140820_174820 Ihmeeksemme löysimme puolityhjän ravintolan melkein heti ja vielä merinäköalalla. Näkymät eivät tietenkään olleet aurinkoon päin mutta se sopi meille oikein hyvin. Halutti vain syömään. Pitkän reissun jälkeen oli ihana vaihtaa repusta päälle illallista varten säästetty mekko ja siistiytyä hiukan. Ruoka ja viini oli loistavaa. Bussimatka takaisin hyvinkin nukuttava. Seuraavan päivän vietimme altaalla ja rannalla. 🙂

20140820_18341320140820_19010520140820_192509

Lisää patikkaretkiä sekä Suomesta että ulkomailta tulee löytymään tästä blogista lisää! Pysy kärryillä seuraamalla esimerkiksi facebookissa 🙂
 

You Might Also Like

10 Comments

  • Reply Miila lauantai, helmikuu 28, 2015 at 11:42

    Oo, jee Santorini! Mutta apua toi kuumuus, en ajatellut ees että siellä olis noin kuuma. Mä olen haaveillut myös patikkaretkestä siellä, mutta tuskaahan se on jos on noin kuuma! Täytyy yrittää tutkia säätiedotuksia ja seurata jos matkan aikana olis joku ”viileämpi” päivä 🙂 Maisemat on kyllä tosi kauniita.

    • Reply Maarit Johanna lauantai, helmikuu 28, 2015 at 22:28

      Toivotaan teille viileämpää päivää tai edes paria pilveä taivaalle! Ens kerran ku haluan matkustaa Välimerelle niin saa luvan olla jo vaikka syyskuun loppu ja vähän hellemmät helteet. Mutta suosittelen kuitenkin edes lyhyttä kävelyä vaikka tuosta Imeroviglista kalderan reunaa eteenpäin. Se on kaunein osuus ja hyvin voi käydä tekemässä vaikka vaan kilometrin mutkan niin pääsee fiilikseen 🙂

  • Reply Virpi/ Täynnä tie on tarinoita lauantai, helmikuu 28, 2015 at 17:13

    No on teillä ollut kuuma vaelluspäivä! 🙂 Vaikka ite lämpimän ystävä olenkin, niin aikamoiselta urakalta kuulostaa! 🙂 Maisemat kyllä niin ihanat ettei voi kuin haikailla pääsevänsä joskus tuonne(kin)! 😀

    • Reply Maarit Johanna lauantai, helmikuu 28, 2015 at 22:30

      Oli kyl vähän turhan lämmin 😀 maisemien takia oli vain ihan pakko vaikka olis kissoja ja koiria satabu taivaalta. Sitä ei tiiä koska toista kertaa sinne eksyy niin piti käydä tuo suosituin reitti 🙂

  • Reply Elina | Vaihda vapaalle lauantai, helmikuu 28, 2015 at 20:20

    Huh missä kuumuudessa olette vaeltaneet :O Hurjaa! Mutta nuo maisemat ovat kyllä huikeita. Santorinille pitää joskus vielä päästä 🙂

    • Reply Maarit Johanna lauantai, helmikuu 28, 2015 at 22:32

      Nuo on kyl ihan käsittämättömän hienot. Ymmärtää kyllä miksi ihmiset haluaa mennä katsomaan auringonlaskuja nimenomaan sinne. Kalderan reuna jo itsessään on tosi eeppinen ilmestys! Suosittelen ehdottomasti, mutta en keskikesälle 😀

  • Reply Susanna sunnuntai, maaliskuu 1, 2015 at 22:33

    Upea maisemareitti!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, maaliskuu 1, 2015 at 22:34

      Sellainen se oli! Viileämmällä säällä se olisi ollut täydellinen retki 🙂

  • Reply Sanna/ Tuntematon turisti tiistai, maaliskuu 3, 2015 at 19:21

    Apua, voin vain kuvitella tuon kuumuuden määrän! Me oltiin aivan kuumuudesta nääntyneitä jo pelkästään tuolla Oiassa kävellessä, koskaan en ole hikoillut niin paljon! Mutta upeat maisemat olette päässeet näkemään! 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, maaliskuu 3, 2015 at 22:30

      Tuo on kyllä sellainen paikka että näkee niin paljon turisteja jotka on vetäneet ykköset päälle tuonne koska maisemat on uskomattoman kuvaukselliset, mutta sitte hikoillaan porukalla ku pienet siat. Siinä ei paljoa ne hienot vaatteetkaan enää auta 😀 Onneks meillä oli suoraan ne kävelyvaatteet erikseen 😀

    Leave a Reply