• Matkatarjoukset:
Valikko

Takaisin

Tulin eilen illalla takaisin Xidangiin. Vietin Shangri-lassa 20 päivää odottaen erästä ystävääni. Tämän ystäväni piti mennä kymmeneksi päiväksi Shanghaihin, minkä jälkeen hän oli tulossa Shangri-lahan ja olisimme sitten yhdessä menneet Yubengiin. Odottelin ja odottelin. Laitoi hänelle tekstarin, soitin moneen kertaan ja laitoin jopa meiliä. Ei vastausta. Eilen sitten päätin tulla takaisin tänne, koska piakkoin joudun taas poistumaan Kiinasta ja halusin tulla hakemaan vaatteita täältä sitä ennen.

Suuri tietyöprojekti Shangri-lasta Deqiniin näyttää edenneen mukavasti. Meno oli edelleen paikoin kuoppaista, mutta pitkiä pätkiä tietä oli myös jo valmiina. Vanhan tien aikoina matka julkisella bussilla Deqiniin vei 6 tuntia, nyt taitoimme matkan viiteen ja puoleen tuntiin ruokataukoineen. Saavuimme Deqiniin hieman ennen kolmea. Bussi sieltä Xidangiin lähtee kolmelta, mutta en pitänyt mitään kiirettä, koska kuvittelin myöhästyväni siitä kuitenkin. Olin nimittäin luvannut ostaa äidille tonkan öljyä ja omatkin varastoni kaipasivat täydennystä. Tein siis ostokseni kaikessa rauhassa ja sitten suuntasin tienvarteeen. Suunnitelmani oli tönöttää siellä odottaen, josko joku kulkuneuvo olisi suuntaamassa Xidangiin päin. Mutta yllätys, yllätys! Bussi ei ollutkaan vielä lähtenyt. Joten ei kun kyytiin vaan ja kotia kohti. Kyydissä oli myös kaksi israelilaista tyttöä, jotka päättivät myös tulla meille. Valitettavasti bussi ei suostutteluista huolimatta lähtenyt ajamaan kylältä ylös meille päin, joten ei kun hemmetin painava öljytonkka reppuun ja patikoimaan. Olimme päässeet puoleen väliin rinnettä kun äiti soitti, että missä te olette. Hän kuikuili talolta alas kylälle ja oli nähnyt bussin suuntaavan takaisin alas, mutta meitä ei näkynyt missään. Olimme ottaneet kuitenkin eri oikopolun, jota ei talolle näy. Äiti sitten tuli kiireesti auttamaan minua tonkan kantamisessa. Ja ylös talolle päästyämme oli mummo ulkona vastassa naama yhtenä hymynä ja koirani Shitou haukkui ja pomppi ilosta hulluna.

Shangri-lassa oli siis öisin pakkasta, mutta täällä on niin lämmin. Oikeastaan epätavallisen lämmin vuodenaikaan nähden. Yleensä talvisin myös tuulee kammottavasti, mutta tänä talvena tuuletkaan eivät ole tulleet. Mekongin vesi on myös tosi matalalla. En ole nähnyt temppelin alapuolista rantaa koskaan niin suurena kuin se nyt on.

Istuimme yhdessä iltaa ja äiti kertoi olleensa minusta niin huolissaan. Olin ollut työn etsintä matkalla jo puolitoista kuukautta eikä vieläkään mitään varmaa tiedossa. Miksen siis tulisi takaisin kotiin? Tekisimme kaiken niin kuin aiemminkin. No, sitä pitää harkita. Myös veljeksien pitäisi palata kotiin huomenna. Ja sitten teurastamme sian. On aika juhlia kun kaikki ovat kasassa (paitsi veljen vaimo, joka on mennyt uuden vauvan kanssa Pekingiin omien vanhempiensa luokse).

Tänä aamuna seisoskelin tien vieressä hyvästelemässä israelilaistyttöjä ja kaikki ohi kulkevat kyläläiset huikkailivat tervehdyksiä. ”Olet tullut takaisin! Missä  olit? Koska palasit?” Jopa vaari oli aamulla herätessään hymyileväisellä tuulella, mikä varmasti on ohi menevä oikku. :)

Ja se kauan odottelemani ystävä? Siinä sitten kävi klassisesti niin, että sain samana iltana häneltä meilin. Hän on viimein saapunut Shangri-lahan!

TREKIT

Suosituin turistikohde Meili-lumivuorilla on Mingyongin jäätikkö, koska retken jäätikölle voi tehdä päivässä. Suurin osa turisteista yöpyy Feilaisin kylässä, josta he ajavat jäätikölle, vierailevat pyhän jäätikön temppeleissä, ja palaavat illaksi takaisin. Feilaisiista on upeat näköalat koko vuoriketjusta, mutta itse kylä on muuttunut pelkäksi hotellikeskittymäksi, eikä siellä valokuvausta lukuun ottamatta ole juuri muuta tekemistä. Turistit parveilevat aamuisin näköalatasanteella kuvaamassa nousevan auringon ensisäteiden osumista Miancimun huippuun värjäten sen kultaiseksi. Tämä näköalatasanne ja muualta näkymän blokkaava muuri rakennettiin viime vuonna ja samalla purettiin kylässä aiemmin olleet pyhät stupat, jotka uudelleen rakennettiin ennen Deqiniä sijaitsevalle näköalatasanteelle. Stupat on aikoinaan rakennettu juuri Feilaisihin kunnioituksesta pyhiä vuoria kohtaan. Xidangista Mingyongiin pääsee myös patikoimalla. Aiemmin polku kulki vuoren läpi, mutta tämä tunneli on nyttemmin romahtanut.

Reiska Mingyongissa

Hieman seikkailumielisemmät turistit menevät Yubengiin. Autotie päättyy Xidangiin, joten Yubengiin pääsee vain kävelemällä tai muulilla ratsastaen. Trekki alkaa Xidangin Kuumilta lähteiltä. Matkaa Yubengiin on n. 18 km, mutta kävely yläsolaan kestää 4-6 tuntia ja koko matka on jyrkkää ylämäkeä. Solasta alas kylään kävelee 1-2 tunnissa. Yubeng muodostuu ylä- ja alakylästä, joiden etäisyys on n. tunti kävellen. Kylästä näkee kolme lumihuippua. Turistit yöpyvät kylässä tehden päivätrekkejä alueen muihin kohteisiin.

Matkalla Yubengiin

Yubeng yläkylä

Yubeng alakylä

Yläkylästä lähtee polku Jäätikköjärvelle (Bing Hu), joka on n. 4 000 m korkeudessa sijaitseva järvi. Sinne ja takaisin Yubengiin kävelee n. 8-10 tuntia. Kävin jäätikköjärvellä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ja mielestäni järvelle vuorta alas virtaavat jäävirrat ovat sulaneet huomattavasti jo näissä parissa vuodessa.

Matkalla Jäätikköjärvelle

Jäätikköjärvi

Alakylästä lähtee polku Pyhille vesiputouksille (Sheng Pu). Nämä vesiputoukset ovat tiibetiläisille pyhät, joten sinne saapuu vuosittain monia pyhiinvaeltajia. Paikallisten tulisi käydä putouksilla vuosittain. Tarkoituksena on kiertää putoava vesi kolmasti ja usein pyhää vettä otetaan kotiin tuliaisiksi. Vesi on tietenkin jäätävää eikä putouksessa kastumisen jälkeen saa peseytyä viikkoon. Paikan pyhyydestä johtuen sinne johtava polku on reunustettu mani-kivikasoilla. Kasaan asetettu kivi on aina rukous. Kävin vesiputouksilla Reiskan kanssa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Pettymykseni oli suuri kun huomasimme, ettei vettä virrannut juuri lainkaan, vain pieni noro lirui kalliota myöten alas. Mutta Reiska alkoi laulaa rukousta putouksille ja vesi tuli! Pystyimme kiertämään vesipatsaan kolmasti, ja kun Reiska lopetti laulamisen, veden tulo loppui. Lähtiessämme putouksille saapui kolme turistia, jotka valittivat veden vähyyttä. Trekki vesiputouksille ja takaisin Yubengiin kestää viitisen tuntia.

Pyhät vesiputoukset

Yubengistä voi patikoida myös Pyhälle järvelle (Sheng Hu), joka sijaitsee 4370 metrissä. Tämä on jo huomattavasti vaativampi trekki, enkä itse ole sitä vielä suorittanut.

Yubengista voi palata takaisin Xidangiin joko samaa reittiä vuoren yli tai kiertämällä vuoren ympäri Ninongin kautta. Reitti Ninongin kautta on 38 km, mutta lähinnä alamäkeä Yubengista Xidangiin. Ensin polku seuraa Yubeng-jokea, joka laskee Mekongiin, ja sen jälkeen patikoidaan Mekongin laaksossa. Muutos Yubengin alueen vanhoista metsistä Mekongin kuumaisemaan on huimaava. Mutta reitti on myös vaarallinen, sillä välillä polku on vain pari kymmentä senttiä leveä ja pudotus rotkoon satoja metrejä. Reitillä ylitetään myös polun poikki virtaavia vesiputousia huojuvilla kivillä tasapainoillen. Ja kovalla tuulella tai sateella täytyy kiinnittää huomiota myös ylöspäin, ettei saa tippuvia kiviä niskaansa. Trekillä on kuollut 3 turistia, tosin yleensä aivan omasta tyhmyydestä johtuen. Noin puolessa matkassa Yubengista Ninongiin sijaitsee tyhjä talo, jossa paikalliset uskovat olevan kummituksia. Serkkuni ottamassa kuvassa talon mustassa oviaukossa näkyy valopallo. Tässä talossa yövyin erään ystäväni kanssa 2 yötä. Lisäksi karhut saattavat tulla yöllä sisään taloon. Täytyy myöntää, etten ainakaan ensimmäisenä yönä nukkunut kovin sikeästi ja ruokaa etsivät hiiri sai minut kauhun valtaan sitä teltan sisältä kuunnellessani.

Yubeng-joen varella (kuvaaja Katja Järvinen)

Ninongin reitillä

Ninongin reitillä (kuvaaja Katja Järvinen)

Ninong (kuvaaja Katja Järvinen)

Kaikkein vaativin täältä tehtävistä vaelluksista on pyhiinvaellus eli kora Meili-vuorten ympäri. Koko vaellus kestää 6-12 päivää, riippuen siitä, käyttääkö matkan varrella autokyytejä vai käveleekö koko matkan. Reitti kulkee 4 korkean solan kautta, joista kuuluisin on Dokerlan-sola, ja päätyy Tiibetin kautta takaisin Mekong-joen laaksoon. Periaatteessa koko koran suorittamiseksi täytyisi hankkia kallis Tiibet-lupa, mutta on myös konsteja päästä rajasta läpi. Vaihtoehtoisesti voi kävellä vain osan reitistä vuorten eteläpuolelle ja kääntyä alas Nu-joen laaksoon. Oppaalle joutuu tosin maksamaan koko hänen kävelemänsä ajan, eivätkä oppaat voi myöskään kääntyä takaisin, koska pyhä reitti on käveltävä myötäpäivään. Paikallisten tiibetiläisten tulisi suorittaa kora ainakin kolme kertaa elämänsä aikana. Itse en ole tätä vaellusta vielä tehnyt.

XIDANG

Xidang on 75 talon eli noin 350 asukkaan tiibetiläiskylä Luoteis-Yunnanissa lähellä Tiibetin ja Burman rajaa. Xidang kuuluu Diqingin tiibetiläisten autonomiseen piirikuntaan, jonka muodostavat Zhongdianin, Deqinin ja Weixin kunnat. Vuonna 2001 Diqing vaihtoi virallisesti nimensä Shangri-laksi, vaikkakin pääasiassa Shangri-lana tunnetaan entinen Zhongdianin kaupunki.

Xidangista lähin kaupunki on Deqin, jonne on täältä parin tunnin bussimatka, ja paikallisbussi ajaa sinne vain kerran päivässä. Eli kaupungissa ei tule usein käytyä, koska se on koko päivän retki, aamulla sinne ja illalla takaisin. Eikä Deqin ole muutenkaan kovin houkutteleva paikka. Se on kahden kadun kaupunki, jonne ihmiset tulevat lähinnä ostoksille. Deqin sijaitsee 3 550 m korkeudessa. Xidangin korkeus on vain 2 400 m, sillä sijaitsemme Mekong-joen laaksossa. Ilmasto täällä onkin paljon lämpimämpi kuin Deqinissä, ja täällä viljellään mm. viiniä. Maanviljely onkin paikallisten pääelinkeino karjankasvatuksen ja nykyisin turismin lisäksi. Täällä saadaan kaudessa kaksi satoa. Keväällä istutetaan ensin ohraa, ja kun se on korjattu, maissia. Lisäksi jokaisella talolla on vihannesmaa omiin tarpeisiin. Kaikilla on myös useampia saksanpähkinäpuita, ja pähkinät, maissi ja viinirypäleet muodostavat kaupallisen sadon. Muu sato menee lähinnä perheen ja eläinten omiin tarpeisiin. Myytäväksi kerätään myös vuorilta matsutake-sieniä ja tryffeleitä sekä tiibetiläisen lääketieteen yrttejä, mm. xuelianhuaa (lumikaali), joka kasvaa vain yli 5 000 m korkeudessa.

Turismin myötä rahaa saadaan myös kuljettamalla turisteja muuleilla ylös Yubengiin ja toimimalla oppaana. Ja varsinkin nuoret miehet haluavat ostaa autoja ja ajaa turisteja tänne ylös Zhondianista ja Lijiangista.

TAUSTAA

Valmistuin metsätalousinsinööriksi Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta vuonna 1997. Edellisenä vuonna olin ollut vaihto-oppiolaana Harbinissa, Kiinassa. Koska en valmistuttuani löytänyt vakituista työpaikkaa, pyrin Helsingin yliopistoon opiskelemaan Itä-Aasian tutkimusta. Ajattelin, että Kiinan kielen taidosta on pakko olla etua tulevaisuudessa. Nyt olen gradua vaille valmis maisteri. Minun oli tarkoitus valmistua aikataulun mukaan keväällä 2008. Olinkin edellisenä syksynä opiskelemassa Yunnanin Vähemmistöyliopistossa ja tarkoituksenani oli tehdä haastatteluja päättötyötäni varten, mutta sairastuttuani vakavasti, jouduin palaamaan kesken takaisin Suomeen.

Tämä siis on taustana päätökselleni muuttaa Kiinaan. Olen nyt käyttänyt opintotukeni eikä päättötyöni ole vielä valmis. Etsiessäni sopivaa paikkaa tutkimukseni toteuttamiseen ajauduin lopulta Zhongdianiin, joka nykyisin tunnetaan paremmin uudella nimellään Shangri-la. Se on enemmistöltään tiibetiläisten asuttamaa aluetta, mutta siellä asuu myös mm. naxeja, baita, yitä, lisuja ja tietenkin han-kiinalaisia. Rakastuin tähän alueeseen ja tarkoituksenani olikin keväällä 2009 avata baari Shangri-lassa. Valitettavasti taloudellinen lama tuntuu täälläkin, tosin päinvastoin kuin muualla maailmassa. Monet aiemmin hyvin toimeen tulleet han-kiinalaiset ovat menettäneet työpaikkansa. Heillä on kuitenkin säästöjä ja näiden turvin he ovat päättäneet muuttaa Yunnaniin ja perustaa hostelleja, ravintoloita ja baareja. Näin ollen kiinteistöjen vuokrat ovat nousseet täällä huimasti. Aikani paikkoja etsittyäni totesin, etteivät rahani riitä Shangri-lan vuokriin.

Olin myös viime syksynä viettänyt aikaani Yubengissa, joka sijaitsee Meili-lumivuorten luonnonsuojelualueella. Minulla oli myös Yubengissa ystäviä, joten päätin käydä tutkimassa, mitkä olisivat mahdollisuuteni perustaa sinne ravintola/hostelli ystävieni kanssa. Valitettavasti sain havaita myös Yubengin olevan budjetilleni liikaa. Matkalla polkua alas pois Yubengista tapasin ystäväni Renqing Pinchun, joka kertoi perheensä rakentavan taloa Xidangiin. Xidang on kylä, josta Yubeng-trekki alkaa. Hänen mukaansa voisin vuokrata osan heidän uudesta talostaan ja perustaa siihen hostelli/baari/ravintolan. Ja neuvottelujen jälkeen päätimme näin tehdä. Niin baarini Shangri-lassa oli muuttunut hostelliksi Xidangissa.