• Matkatarjoukset:
Valikko

Uusi vuosi

Uuden vuoden juhlinta on kylässä viimein päättynyt. Uuden vuoden aattona kaikki olivat kotona, söivät hyvin ja viettivät aikaa perheen kanssa. Ja tietenkin räjäyteltiin papatteja ja ammuttiin raketteja. Seuraavina päivinä kyläiltiin sukulaisten luona, tai lähinnä se oli perheen nuorimpien hommaa. Lahjaksi kaikki toivat pullon alkoholia, karkkeja ja leivonnaisia eli samat lahjat periaatteessa kiersivät talosta taloon. Kaiken kaikkiaan uuden vuoden ensimmäiset päivät olivat suhteellisen hiljaista aikaa, tietystä räjäyttelyä lukuun ottamatta. Vasta uuden vuoden kahdeksantena päivänä alkoi kylän yhteinen juhlinta. Kylällä on kiertävä vuorojärjestelmä, jonka mukaisesti aina kolme perhettä on vastuussa kaikista juhlajärjestelyistä ja muiden on toteltava heidän määräämiään sääntöjä. Yksi jatkuvista säännöistä on, että jokaisen perheen tulee lähettää yksi mies- ja yksinaispuolinen henkilö kaikkiin tapahtumiin tai perhe joutuu maksamaan sakkoa 50 yuania per puuttuva henkilö. Tänä vuonna oli koripallopelejä, juoksukilpailuja, jousiammuntaa yms. kilpailuja, ja tietenkin tanssia. Iltaisin ruokailtiin monesti yhdessä koko kylän väki, ja ruoasta vastasivat kilpailuissa hävinneiden perheet. Eräänä iltana tanssi- ja lauluohjelmasta vastasivat kylän koululaiset. Kaikissa tapahtumissa kerättiin rahaa, joka menee ensivuoden juhlakassaan, koululaisten tilaisuutta lukuun ottamatta. Koululaiset saivat pitää rahat itse.

Juhlinta päättyi virallisesti eilen. Nyt istun talomme yläkerrassa kuuntelemassa kun kylän mummot rukoilevat alakerrassa perheellemme hyvää onnea tälle vuodelle. Perhe yrittää järjestää rukous-tapahtuman ainakin pari kertaa vuodessa. Kerran rukoukset hoitaa kylän vanhempi väki, ja toisella kertaa rukoilemaan yritetään saada lamoja.

Kaikille tiibetiläisen kulttuurin häviämistä pelkääville minulla on lohdutuksen sana: ei kulttuuri häviä modernisaation ja ns. kiinalaistamisen myötä. Ihmiset pitävät perinteistään kiinni. Eikä hallitus myöskään yritä perinteitä hävittää (enää). Turismin myötä niitä monesti korostetaan. Jotkin vähemmistöt ovat jopa alkaneet vaalia lähes hävinneitä tapojaan. Perinteiden säilyminen on kiinni siitä, kuinka ihmiset itse niitä arvostavat, ja tiibetiläiset ovat ylpeitä kulttuuristaan. Toisaalta ihmiset haluavat modernisaatiota. Kukapa kieltäytyisi paremmasta koulutuksesta, terveydenhuollosta ja palveluista. Toisaalta monet näistä vaikutteista rajoittuvat suurimpiin keskuksiin ja pääväylien varrelle. Eikä tiibetiläinen kulttuuri ole niistäkään hävinnyt. Rukosmyllyt jatkavat pyörimistään…