No niin, viimeinkin saapui se kauan odotettu nonii

Eilen oli hyvä päivä! Ensin aamulla katsoin sähköpostit ja siellä oli viesti pomoltani Peteriltä. Hän oli palannut surffaus-reissulta Indonesiasta Australiaan ja lukenut laittamani sähköpostit ja katsonut nettisivut. Hän kertoi olevansa hyvin tyytyväinen kaikkeen, mitä olen täällä tehnyt.

Sitten kiipeilin tuolla vuorella kukkia kuvaamassa. Oli ihanaa olla metsässä varsinkin kun aurinko paistoi mukavasti. Tosin vuorta kiipeäminen ei ole lempi puuhaani. Mutta hitaasti, hitaasti (tai ”man man zhou eli kävele hitaasti niin kuin kiinalaiset sanovat).

Iltapäivällä Yoshi ja Songmu palasivat hommistaan vuorelta ja Yoshi tuli kysymään, haluanko nyt ottaa sen valokuvan, josta olen jo kuukauden päivät puhunut. Olen pyytänyt heitä poseeraamaan talon edessä tiibetiläisissä vaatteissaan. No, toki halusin kuvata! Naps, naps. Kuvaussession jälkeen Yoshi tuli korjaamaan keittiön vuotavan vesiputken ja paikalle tuli myös Baba eli Yoshin isä, joka on ollut täällä se pää-rakennusmestari. Kun putki oli korjattu, he kysyivät, milloin haluan ne kuumavesilaitteet asennettavan. Sovimme tämän tapahtuvan viikon päästä kun tarvittavat osat on saatu ostettua.

Mitä kummaa! Yhtäkkiä he reippaasti tekevät kaikki ne asiat, joista olen jo kuukauden puhunut ja aina vastaus on ollut vain sonii nonii (eli se tiibetiläinen huomenna ylihuomenna). Mikä on muuttunut?

Ehkä he ovat sisäistäneet sen, että minä olen nyt täällä eikä Peter ole tulossa ihan heti takaisin. Ehkä he ovat myös käsittäneet, etten minä yritä vallata koko paikkaa haltuuni (ja omia kaikkia tuloja). Olen ehkä tiimin johtaja, mutta yhdessä olemme se tiimi. Tai ehkä he olivat kovin otettuja niistä tekemistäni nettisivuista. Näytin nimittäin ne sivut edellisenä iltana heille, ja he nauroivat ja huokailivat kun näkivät oman kuvansa ja tutut paikkansa ja eläimensä tietokoneelta tietäen, että ihmiset missä vaan voivat ne myös nähdä. Aamulla vuorta kiivetessäni olin maininnut Peterin kirjoittaneen, ja Yoshi kysyi heti, onko Peter myös nähnyt ne tekemäni sivut. Olimme myös Songmun kanssa leiponeet yhdessä leipää edellisenä iltana, joten ehkä se myös auttoi. He huomasivat, etten yritä pimittää heiltä tietoja vaan työskentelemme yhdessä.

No, oli miten oli. Hommat on alkaneet sujua. Joten saanen esitellä: toinen toinen tiibetiläinen perheeni!

Kuvassa Yoshi ja Songmu ja heidän nuorempi poikansa. Yoshi ja Songmu eivät ole niin kuin äiti ja isä edellisessä perheessä sillä Yoshi on saman ikäinen kuin minä ja Songmu muutaman vuoden nuorempi. Lisäksi perheeseen kuuluu heidän kaksi poikaansa, joista vanhempi ei ole kuvassa, sillä hän käy koulua Shangri-lassa ja asuu viikot koulun asuntolassa. Yoshin taloudessa asuu myös Mama eli hänen äitinsä. Baba eli Yoshin isä asuu omassa talossaan kylässä. Ja viimeisen kuukauden taloudessa on asunut myös Songmun sisko ja hänen miehensä, sillä sisar oli raskaana ja he odottivat täällä synnytystä. He asuvat jossain pikku-kylässä, josssa terveyden huoltoa ei ole, joten tulivat tänne synnyttämään vauvan Shangri-lassa sairaalassa. Siskon mies on nyt vauvan synnyttyä palannut kylään, mutta nyt täällä on Songmun ja siskon äiti. Lisäksi talossa on asustellut viimeisen viikon tai pari yksi munkki, joka suorittaa rukouksia uuden elämän siunaamiseksi. Väkeä piisaa.

The Old Farm House, osa 3

Julkiset tilat:

Baarikaappi, joka kaipaa vielä täydennystä

Keittiö

Keittiö

Ikkunasyvennykset ovat leveät ja niihin on laitettu patjat

… joten ikkunalaudalla on kiva istua ja lukea vaikka kirjaa

Hierontapöytä ja viihdekeskus (löytyy stereot, DVD-soitin ja tietokone)

Näkymä eteiseenpäin. Tarkoituksena on jättää takit ja kengät eteiseen. Talossa on tupla-ovet, koska kuten Peter sanoi, on helpompi rakentaa tupla-ovet kuin opettaa paikalliset sulkemaan oven perässään. Ulko-ovessa on pumppu, joka sulkee sen itsestään.

Viihdykettä (biljardipöytä, kirjoja, DVDitä ja CDitä)

Takka ja iiiiiiiiiiiiiiso telkkari

Ensimmäiset vieraat

Tai ei nyt oikeastaan vieraat… Muutama ystäväni Shangri-lasta tuli eilen tänne viettämään iltaa. Tämän taka-ajatuksena oli, että saisin otettua talosta vähän elävämmän näköisiä kuvia kun olisi hieman ihmisiäkin eikä vain tyhjiä huoneita. Toisena taka-ajatuksena oli, että esim. ystävälläni Jean-Lucilla on järjetö, joka rakentaa köyhii kyliin kastelujärjestelmiä, kouluja, lahjoittaa kirjoja jne. Väilillä hänen lahjoittajansa tulevat Shangri-lahan katsomaan projektien edistymistä. Halusin Jean-Lucin näkevän paikan, jos vaikka hänen vieraansa haluaisivat majoittua täällä.

Miesten pelatessa biljardia laitomme me naiset ruuan tulille. Tarjolla tänään: uunikanaa perunoilla, porkkanoilla, sipulilla, maissilla, kesäkurpitsalla ja paprikalla mausteina rosmariini, suola ja pippuri.

Ruuan valmistumista odotellessa istuskelimme takkatulen lämmössä juttelemassa.

Ja tässä työmme tulossa. Palan painikkeena paikallista punaviiniä. Nam!

Lopuksi miehet tiskasivat tiskit.