• Matkatarjoukset:
Valikko

Suuri hiljaisuus

On tässä kerenny tovi vierähtää viimeisestä päivityksestä. Syynä tähän oli, että olin toista kuukautta Suomessa sukuloimassa. Myöskin ennen lähtöäni päivitykset jäivät hieman vähille, koska kirjoitin urakalla graduani kasaan. Ja valmiiksi sen sain! Eli olen nyt sitten tuore filosofian maisteri (vihdoin ja viimein)!

Hieman rankkaa tuo Suomeen matkaaminen kyllä on. Päätin lentää Helsingin sijasta Tallinnaan, sillä liput sinne olivat jonkin verran halvemmat ja sisareni perheineen, äitini ja tätini olivat myös tulossa Pärnuun lomailemaan. Lähtiessäni täältä elokuun alkupuolella, oli Kiinassa vielä kesälomasesonki täydessä vauhdissa ja lentoliput mielettömän kalliita. Yleisesti ottaen junaliput suosituimmille reiteille kannattaa ostaa 10 päivää ennakkoon, mutta ne saa vaan ostettua paikan päältä lähtöasemalta. Kaikeksi onneksi kunmingilainen ystäväni suostui ostamaan lipun minulle, sillä lentolippu olisi ollut n. 100 euroa kalliimpi. Päätin sitten oikein tuhlata ja ostin ensimmäisen luokan makuuvaunulipun. Kuvittelin, että voisin matkan aikana (joka kestää puolitoista vuorokautta) kirjoitella rauhassa graduani.

Hurautin siis Deqinistä Shangri-lahan, missä hoidin vielä viime hetken ostokset, ja sitten yöbussilla Kunmingiin. Ystäväni perheineen oli minua bussiasemalla vastassa ja menimme heille viettämään päivää ennen iltajunani lähtöä. Pääsin mukavasti myös käymään suihkussa sillä seuraava mahdollisuus olisi luultavasti vasta Tallinnassa. Vierailuni ystäväni perheen luona on myös toinen syy tämän artikkelin otsikointiin: tapasin viimeisen kerran hänen äitinsä, joka kuoli pari päivää ennen takaisin paluutani Kiinaan. Otan osaa, rakas ystäväni, äitiäsi jäävät perheesi lisäksi kaipaamaan monet!

Illalla sitten hyppäsin junaan ja matkasin kohti Pekingiä ensimmäistä kertaa oikein ykkösluokassa. Erona soft- (1. luokka) ja hard-sleaperin (2. luokka) välillä on, että ykkösessä on vain neljä vuodetta ja kyseessä on oma hytti, kun taas kakkosessa on kuusi vuodetta (3 päällekkäin) ja hytti on avoin käytävälle (ei siis muita seiniä kuin väliseinä ”hyttien” välillä). Kakkonen on siis meluisa ja tupakan savuinen vaihtoehto. Harmikseni sain vain todeta, ettei ykkösluokassakaan ollut sähköpistokkeita, jotta olisin voinut työskennellä tietokoneellani. Käytävästä niitä kyllä löytyi, muttei yhteenkään tullut sähköä. Eli se sitten siitä suunnitelmasta olla oikein ahkera. Ei sitten auttanut kuin löhöillä, lueskella ja nukkua koko puolitoista vuorokautta Pekingiin. Perille saavuin aamupäivästä, joten minulla oli mukavat kolme tuntia aikaa siirtyä lentokentälle. Rautatieasemalta on sinne suora bussiyhteys, joten tämä pätkä hoitui mukavasti. Eikä odotteluaikaakaan jäänyt turhan paljoa. Pekingistä lensin sitten Moskovaan, jossa sitten piti jokunen tunti odottaakin. Sitten Riikaan, jossa vaihto melkein lennossa Tallinnan koneeseen. Tallinnaan saavuin hyvin epämiellyttävästi yhden aikaan yöllä ja kaiken lisäksi viikonloppuna. En ollut varannut huonetta ensimmäiseksi yöksi, koska pelkäsin myöhästyväni viimeisestä vaihdosta. Seuraaviksi öiksi minulla oli varaus Dancing Eesti –nimisessä hostellissa. Suuntasin siis sinne, mutta valitettavasti heillä oli aivan täyttä. Mutta ystävällinen henkilökunta antoi minun onneksi yöpyä yhteishuoneen sohvalla aivan ilmaiseksi.

Valitettavasti minulla ei taaskaan ole valokuvia näytettäväki, sillä raahasin kyllä kameran mukanani, mutta akun laturin pistoke on vain kiinalaista mallia, eikä minulla tietenkään ollut adapteria mukana. Eli kuvat jäi taas kuvaamatta.

PS. Jos joku on kiinnostunut gradustani (Globalization in a Tibetan Village), voin sen kyllä laittaa sähköpostitse tulemaan.