Kesäisiä kävelyretkiä

Tässä eräänä kauniina päivänä onnistuneesti roiskutin jääteetä tietokoneelleni. Päivän kuivattelun jälkeen se sentään suostui toimimaan paitsi että näppäimistö on jumissa. Vikaa en ole vielä saanut korjautettua, mutta onneksi löytyi tällainen on-screen -näppäimistö. Tällä kirjoittaminen on vaan ihan mielettömän hidasta, joten luvassa on lähinnä kuvapostaus.

Kuvat ovat kahdelta kävelyretkeltä laaksoa ylös, missä kyläläisten pellot sijaitsevat ja siitä vielä ylemmäs. Ensimmäinen retki oli juhannusaattona, toinen pari päivää sitten. Kesä on täällä kauneimmillaan ja kukat kukkivat…

Rypsi vai rapsi kukkii

Kunmingilainen tutkimuslaitos on istuttanut pioneita laaksoon ja kerännyt niistä siemeniä. Pionien kukinta alkaa olla jo ohi.

Kukkien ympärillä pyörivät perhoset tulevat sateen jäljiltä märälle kylätielle juomaan (vai mitä lie mineraaleja imemään).

Mikähän se tämä on? Hedelmä on kai kypsänä punainen ja syötävä.

Tällainen lehdistö.

Ja tie jatkuu ylöspäin…

Kuusien uudet kävyt ovat violetteja.

Lisää perhosia.

Jopa kenkäni vaikuttivat vastustamattomilta.

Ja lopuksi vielä vähän lisää kukkia…

Mikähän se tämä on?

 

Kukkia, kukkia…

Viikon on varmaan paiskinut vettä, mutta tänään oli kauniin aurinkoinen päivä. Päätinkin lähteä Yoshin ja Songmun kanssa vuorelle kukkia kuvaamaan. Koivut ovat jo hiirenkorvilla ja lehtikuuset tupsuilla.

Tarkoituksena oli kivuta vuoren huipulle kuvaamaan maisemia ja siellä kukkivia kukkia, mutta n. tunnin kapuamisen jälkeen päätin, että rinteen puolivälissä kukkivat kukat riittävät tälle päivälle. Oli ihanaa olla metsässä pitkästä aikaa. Ja koska nämä vuoret eivät ole turistireittejä, metsä oli myös ihanan roskaton. No ok,lähempää lasketturinnettä löytyy roskia, mutta mäkeähän rittää kavuttavaksi muuallakin kun rinteen vieressä.

Ja vuoren puolivälissä alkoi siis kukkaloisto:

 

Läheskään kakki alppiruusut eivät ole vielä kukassa, vaan kukinta jatkuu pitkin kesää.

Tuossa puussa lenteli pienen pieniä lintuja juomassa mettä kukista. Jos oikein tarkkaan katsoo seuraavaa kuvaa, voi puun yläpuolellä nöhdä jonkun pienen tirriäisen lentämässä.

Rinne oli täynnään pieniä mansikan lehtiä.

Ja aurinkoisilla paikoille nekin olivat jo kukassa.

Mitähän ne ovat nämä pienet kaunokaiset?

Aah, kukkia, kukkia!!!!

 

 

 

The Old Farm House, osa 3

Julkiset tilat:

Baarikaappi, joka kaipaa vielä täydennystä

Keittiö

Keittiö

Ikkunasyvennykset ovat leveät ja niihin on laitettu patjat

… joten ikkunalaudalla on kiva istua ja lukea vaikka kirjaa

Hierontapöytä ja viihdekeskus (löytyy stereot, DVD-soitin ja tietokone)

Näkymä eteiseenpäin. Tarkoituksena on jättää takit ja kengät eteiseen. Talossa on tupla-ovet, koska kuten Peter sanoi, on helpompi rakentaa tupla-ovet kuin opettaa paikalliset sulkemaan oven perässään. Ulko-ovessa on pumppu, joka sulkee sen itsestään.

Viihdykettä (biljardipöytä, kirjoja, DVDitä ja CDitä)

Takka ja iiiiiiiiiiiiiiso telkkari

Hara

Hara on parin kymmenen talon tiibetiläiskylä, joka sijaitsee n. 20 km päässä Shangri-lasta. Kylä sijaitsee Shangri-la – Deqin -maantien varrella, joten vaikka kylältä ei ole bussia, Shangri-lassa käynti on varsin helppoa. Kävelee vain maantien varteen ja pysäyttää ensimmäisen ohi ajavan auton.

Tuon altaan varsinaista tarkoitusta en oikein tiedä

Meidän talomme on kuvassa toinen oikealta (talon edessä on pysäköitynä valkoinen ”leipäauto” [kiinalaiset kutsuvat näitä pieniä pakuja leipäautoiksi, koska ne muodoltaan muistuttavat vuokaleipää]).

Kylässä ei ole temppeliä, mutta rinteessä liehuvat rukousliput ja sieltä löytyy myös uuni rukousuhrien polttamiseen.

Täältä löytyy myös yksi stupa, jota voi kiertää rukoillen.

Kylällä on pikkuinen saha omiin tarpeisiin.

Ai niin, ja onhan täällä myös varmaan Yunnanin ainoa laskettelurinne ja hiihtokeskus, jolla ei tosin mene järjettömän hyvin.

Maalaiskylien tapaan lehmiä tallustaa vaapaana ympäri kylää.

Vasikalle on laitettu palikka nenään roikkumaan, ettei se voi juoda äitin maitoa. Syömistä palikka ei kuitenkaan haittaa.

Ja horisontissa häämöttävät lumivuoret.